Lue keskustelun säännöt.
Mies kävi tänään alakoulussa ja tuli takaisin järkyttyneenä
18.12.2012 |
Sanoi, ettei edes rakennustyömaalla ole kuullut niin kamalaa kielenkäyttöä kuin alakoulun pihalla lasten suusta! Siellä lensivät v- ja p-sanat muiden kirosanojen joukossa.
Ja oli ihan maalaiskoulu.
Kuka lapsille noita sanoja opettaa? Ja miten ette kasvata lapsianne, että eivät kiroilisi?
Kuulemma luokassa opettajat sai kiroilun jollain lailla kuriin, mutta välitunnilla oli ihan kamalaa.
Kommentit (27)
Tuskin ne tänne asti on massoittain muuttaneet.
Mutta surullista joka tapauksessa. Kun aikuinen mieskin tulee koulunpihalta ihan ihmeissään takaisin, että tuollaistako siellä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miten ette kasvata lapsianne, että eivät kiroilisi?
Meillä ei ole koskaan lapset yrittäneetkään kiroilla. Ja turha sanoa, etten tiedä, mitä kavereidensa kanssa tekevät. Kaikkea en tiedäkään, mutta sen tiedän, etteivät ole (vielä) kiroilleet.
Vanhempien esimerkki se on, mikä tässäkin ratkaisee.
Kuljen päivittäin alakoululla ja on oikeasti todella ikävää kuunnella sitä kiroilua ja kun on vielä alle kouluikäisiäkin mukana.
Täällä Vantaalla valvojat puuttuvat myös kiroiluun. Jos joutuu samalle sanomaan useasti, niin rangaistus tulee.
Yleensäkin olen huomannut, että autoriteetin läsnäolo vähentää huomattavasti suun soittoa ja kiroilua.
Välillä tulee oltua vapaapäiviä lasten koululla käytettävissä. Hyvin mun mielestä opettajilla on homma hallussa.
Eihän se aikuisen läsnäolo kiroilua poista, mutta vähentää huomattavasti. Kyllä ne rumat sanat koulumatkoilla tuntuu lentävän herkästi, kunnes bongaavat jonkun aikuisen. :)
Omille yrittänyt sanoa, ettei heidänkään tarvitse kuunnella kiroilua, kuten ei aikuistenkaan. Tuskin säännöt niilläkään aina pysyy päässä.
Meidän lasten alakoulussa en ole kuullut yhtään kirosanaa mitä nyt olen aina välillä siellä liikkunut.
Kotona kumpikaan vanhemmista ei kiroile. Lapset "kokeilevat kepillä jäätä" aina välillä ja käyttävät sanoja joita ei vanhemmat hyväksy (tyyliin paska). Mutta riittää kun huomautan ja moiset sanat unohtuvat taas.
Meidän koulu onkin tosi kiva maalaiskoulu ja tänään taas mieteinkin kuinka hyvä juttu on että saimme lapset sinne opiskelemaan.
Ai että vanhempien esimerkki on se avainsana? Että kiroilevien lasten vanhemmat kiroilevat? Ja jos vanhemmat eivät kiroile, ei lapsetkaan, kun se sanavarasto opitaan ihan vaan kotona?
Voi teitä. Kuulisittepa oman pilttinne puheet...
Minä olen tämmöinen huono äiti. Suuttuessani kiroilen,rumaa ja lujasti.
Lapseni eivät kiroile edes kodin ulkopuolella, minun korvien kuulumattomissa.
Tiedän sen siitä, että päiväkodista tai koulusta ei ole tullut palautetta, eikä heidän kaverit ole sanoneet, että kiroilisi. Yksi kavereista on sellainen, että kertoo kyllä hanakasti kaiken ja olisi tämänkin kertonut jos näin olisi.
Mutta kaveripiiriin kuuluu kaksi ns. erittäin hyvän perheen lasta. heidän perheissä ei kiroilla.
Ainakin toinen poika on vahempiensa läsnäollessa erittäin kiltti ja hyväkäytöksinen poika.
Mutta kun äidin tai aikusiten korvat ei kuule, tulee käsimerkkejä, rumia sanoja jne.
Miksi minun tenavat ei kiroile? Siksi, että he kuulevat, miten ruman kuuloista se on, olen sanonut, että minä kiroilen vain suuttuessani enkä viljele sitä normaalipuhseeseen ja he saavat kiroille sitten, kun ovat aikuisia, se on aikuisten etuoikeus.
Ettei kiroilu ole mikään taito, kuten ei huonot käytöstavatkaan, tai ilkeys, sen osaa kaikki.
Mutta mielenkiintoista on juuri nämä perheet, joissa vanhemmat eivät kiroile, jotka asettavat siitä aivan valtavat sankitot ja paasaavat sitten täällä, että miten juccajessica on hyvin kasvatettu vanhempien esimerkillä - ja kun äitin ja isin korvat eivät kuule, kielenkäyttö on jotain aivan karmeaa ja kirosanoja tulee ihan solkenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maailman valtiasta on kunnioitettava kaikin tavoin.
Ai että vanhempien esimerkki on se avainsana? Että kiroilevien lasten vanhemmat kiroilevat? Ja jos vanhemmat eivät kiroile, ei lapsetkaan, kun se sanavarasto opitaan ihan vaan kotona?
Voi teitä. Kuulisittepa oman pilttinne puheet...
Minä olen tämmöinen huono äiti. Suuttuessani kiroilen,rumaa ja lujasti.
Lapseni eivät kiroile edes kodin ulkopuolella, minun korvien kuulumattomissa.
Tiedän sen siitä, että päiväkodista tai koulusta ei ole tullut palautetta, eikä heidän kaverit ole sanoneet, että kiroilisi. Yksi kavereista on sellainen, että kertoo kyllä hanakasti kaiken ja olisi tämänkin kertonut jos näin olisi.Mutta kaveripiiriin kuuluu kaksi ns. erittäin hyvän perheen lasta. heidän perheissä ei kiroilla.
Ainakin toinen poika on vahempiensa läsnäollessa erittäin kiltti ja hyväkäytöksinen poika.Mutta kun äidin tai aikusiten korvat ei kuule, tulee käsimerkkejä, rumia sanoja jne.
Miksi minun tenavat ei kiroile? Siksi, että he kuulevat, miten ruman kuuloista se on, olen sanonut, että minä kiroilen vain suuttuessani enkä viljele sitä normaalipuhseeseen ja he saavat kiroille sitten, kun ovat aikuisia, se on aikuisten etuoikeus.
Ettei kiroilu ole mikään taito, kuten ei huonot käytöstavatkaan, tai ilkeys, sen osaa kaikki.Mutta mielenkiintoista on juuri nämä perheet, joissa vanhemmat eivät kiroile, jotka asettavat siitä aivan valtavat sankitot ja paasaavat sitten täällä, että miten juccajessica on hyvin kasvatettu vanhempien esimerkillä - ja kun äitin ja isin korvat eivät kuule, kielenkäyttö on jotain aivan karmeaa ja kirosanoja tulee ihan solkenaan.
lapsestaan, mutta itse olet niin täysin varma omastasi? Äläpäs kuule olekaan.
Voi sinua. Kuulisitpa oman pilttisi puheet.
Vanhempien esimerkki ei ole autuaaksi tekevä asia. Ei ole ratkaisu aina kaikkeen, mutta sillä ON usein erittäin suuri merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
V-alkuisten sanojen ja verbien käyttäjiä riittää.
Monet lapset matkivat vanhempiaan. Ikävä kyllä.
äyttö on jotain aivan karmeaa ja kirosanoja tulee ihan solkenaan.
Kuinka voit vähätellä toisen vanhemman tietämystä omasta
Vierailija - 18.12.12 11:29 (ID 16097204)
lapsestaan, mutta itse olet niin täysin varma omastasi? Äläpäs kuule olekaan.
Voi sinua. Kuulisitpa oman pilttisi puheet.Vanhempien esimerkki ei ole autuaaksi tekevä asia. Ei ole ratkaisu aina kaikkeen, mutta sillä ON usein erittäin suuri merkitys.
Vähättelen toisten vanhempien tietämystä omasta lapsestaan siksi, että juuri täälläkin palstalla hoetaan, että "ei minun lapseni kiroile, koska minäkään en kiroile"
Ja minä tunnen useamman perheen, joissa ei kiroilla - ja heidän lapsensa kiroilevat. Usein ja törkeästi.
Mistä he oppivat ne sanat?
Tiedän, ettei omani kiroile koulussa, koska opettajan kanssa on ollut useampi keskustelu kouluasioista, ja JOS lapseni käyttäytyisi koulussa niin huonosti, että kiroilisi, siitä olisi opettaja aivan taatusti sanonut, mutta kun on päinvastainen, on yltiökiltti.
Tiedän, ettei hän kiroile kaveripiirissä, sillä hänellä on äkkiä laskettuna kolme sellaista kaveria, jotka ovat avoimia ja kertovat aivan kaikki, mitä omani tekee ja sanoo, ja jos kiroilisi, he olisivat kertoneet sen. He myös kertovat, mitä muut lapset tekevät, esim. yksi kavereista kertoi, että "pekka" kiroilee paljon, tänään sanoi näin ja näin. Tai kertoo, että "ville" kiroilee niin paljon, ettei hän saa enää olla "villen" kanssa.
Olen kuunnellut mitä kaikkea lapset puhuvat kun luulevat, etten ole paikalla, ulkona naapurin pihalla. Vaikka ne pikkupoikien hölmöilyjä ovatkin, näitä peruskirosanoja vittuperkelesaatana siellä ei viljellä puheen lomassa.
Minulla on myös sellaisia kavereita, jotka kertovat jos meidän lapsi puhuu törkeyksiä heillä ollessaan. Ovat sen verran suorasanaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kieltämättä hirveäää kuunneltavaa
äyttö on jotain aivan karmeaa ja kirosanoja tulee ihan solkenaan.
Kuinka voit vähätellä toisen vanhemman tietämystä omasta
Vierailija - 18.12.12 11:29 (ID 16097204)
lapsestaan, mutta itse olet niin täysin varma omastasi? Äläpäs kuule olekaan.
Voi sinua. Kuulisitpa oman pilttisi puheet.Vanhempien esimerkki ei ole autuaaksi tekevä asia. Ei ole ratkaisu aina kaikkeen, mutta sillä ON usein erittäin suuri merkitys.
Vähättelen toisten vanhempien tietämystä omasta lapsestaan siksi, että juuri täälläkin palstalla hoetaan, että "ei minun lapseni kiroile, koska minäkään en kiroile"
Ja minä tunnen useamman perheen, joissa ei kiroilla - ja heidän lapsensa kiroilevat. Usein ja törkeästi.
Mistä he oppivat ne sanat?Tiedän, ettei omani kiroile koulussa, koska opettajan kanssa on ollut useampi keskustelu kouluasioista, ja JOS lapseni käyttäytyisi koulussa niin huonosti, että kiroilisi, siitä olisi opettaja aivan taatusti sanonut, mutta kun on päinvastainen, on yltiökiltti.
Tiedän, ettei hän kiroile kaveripiirissä, sillä hänellä on äkkiä laskettuna kolme sellaista kaveria, jotka ovat avoimia ja kertovat aivan kaikki, mitä omani tekee ja sanoo, ja jos kiroilisi, he olisivat kertoneet sen. He myös kertovat, mitä muut lapset tekevät, esim. yksi kavereista kertoi, että "pekka" kiroilee paljon, tänään sanoi näin ja näin. Tai kertoo, että "ville" kiroilee niin paljon, ettei hän saa enää olla "villen" kanssa.
Olen kuunnellut mitä kaikkea lapset puhuvat kun luulevat, etten ole paikalla, ulkona naapurin pihalla. Vaikka ne pikkupoikien hölmöilyjä ovatkin, näitä peruskirosanoja vittuperkelesaatana siellä ei viljellä puheen lomassa.
Minulla on myös sellaisia kavereita, jotka kertovat jos meidän lapsi puhuu törkeyksiä heillä ollessaan. Ovat sen verran suorasanaisia.
omista lapsistaan kuin sinulla omistasi? Ehkä ovat samalla tavalla keskustelleet opettajien kanssa, ehkä heidänkin lapsillaan on avoimia kavereita?
Eihän se toki voi niin olla. Eihän nyt toisilla vanhemmilla voi olla yhtä hyvää tuntemusta ja tietoa omista lapsista kuin sinulla omistasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin ne tänne asti on massoittain muuttaneet.
Mutta surullista joka tapauksessa. Kun aikuinen mieskin tulee koulunpihalta ihan ihmeissään takaisin, että tuollaistako siellä on!
Mites miehesi nyt voi? Saako nukutuksi yhtään?
Meidän poika ei kiroile kotona, eikä niitä todellakaan kotona opeteta tai kuule niitä sanoja. Vaikka kuinka pinna pojalta katkeaisi, niin ei mitään r-päitä lentele kotosalla. Mutta, mutta, poika aloitti koulun syksyllä ja kerran yllätin koulun pihalta kovaan ääneen huutelemassa kirosanoja kavereiden kanssa. Kotona oli todella nolona, kun jäi kiinni kiroilusta. Vannoi kyllä kovin, ettei enää kiroile, oli kuulema niin nolo jäädä kiinni. Sanoin pojalle eskari aikana, jos mielii kiroilla niin ne maksaa 1€ per kirosana. Koulunpihalla huutelusta poika sai maksaa meille kukkarostaan tarvittavat rahat. Tämä toimii meillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa kun teidän lintukotoonne tulee joku pääkaupunkiseudulta. Varmaan itse saatanan lähettämä perhe.
Älä vain lähde koskaaan käymään lintukodostasi minnekkään lomalle ym voit vaikka törmätä ihmiseen.
sen sen, että puhekielessä kiroillaan myös.
Vanhemmat aina väittävät tuntevansa lapsensa ja
tietävänsä miten he käyttäytyvät!
Opettajana ja pojan äitinä sanon:PÖTYÄ
Aluksi: vaikka kotona ei VARMASTI kiroilla, poikamme oppi sen muualta
JA nopeastikin oppikin. Nyt alkaa vähetä- on 19 v.
se on nuorten tapa kommunikoida, ja aikuistenkin ainakin osittain.
Tärkeää on ymmärtää, että aina ei voi puhua niin. Tilanteesta riippuen pitää osata muuttaa kielenkäyttöään. Ihan sama se on itselläkin, töissä en kiroile ollenkaan, mutta kotona ja kavereitten kanssa kiroilen.
Minusta aivan normaalia asia. Tekopyhää väittää muuta.
Ai että vanhempien esimerkki on se avainsana? Että kiroilevien lasten vanhemmat kiroilevat? Ja jos vanhemmat eivät kiroile, ei lapsetkaan, kun se sanavarasto opitaan ihan vaan kotona?
Voi teitä. Kuulisittepa oman pilttinne puheet...
Minä olen tämmöinen huono äiti. Suuttuessani kiroilen,rumaa ja lujasti.
Lapseni eivät kiroile edes kodin ulkopuolella, minun korvien kuulumattomissa.
Tiedän sen siitä, että päiväkodista tai koulusta ei ole tullut palautetta, eikä heidän kaverit ole sanoneet, että kiroilisi. Yksi kavereista on sellainen, että kertoo kyllä hanakasti kaiken ja olisi tämänkin kertonut jos näin olisi.Mutta kaveripiiriin kuuluu kaksi ns. erittäin hyvän perheen lasta. heidän perheissä ei kiroilla.
Ainakin toinen poika on vahempiensa läsnäollessa erittäin kiltti ja hyväkäytöksinen poika.Mutta kun äidin tai aikusiten korvat ei kuule, tulee käsimerkkejä, rumia sanoja jne.
Miksi minun tenavat ei kiroile? Siksi, että he kuulevat, miten ruman kuuloista se on, olen sanonut, että minä kiroilen vain suuttuessani enkä viljele sitä normaalipuhseeseen ja he saavat kiroille sitten, kun ovat aikuisia, se on aikuisten etuoikeus.
Ettei kiroilu ole mikään taito, kuten ei huonot käytöstavatkaan, tai ilkeys, sen osaa kaikki.Mutta mielenkiintoista on juuri nämä perheet, joissa vanhemmat eivät kiroile, jotka asettavat siitä aivan valtavat sankitot ja paasaavat sitten täällä, että miten juccajessica on hyvin kasvatettu vanhempien esimerkillä - ja kun äitin ja isin korvat eivät kuule, kielenkäyttö on jotain aivan karmeaa ja kirosanoja tulee ihan solkenaan.
Vain aikuiset saavat kiroilla? Ikärasisti!
olen itsekin huomannut, että vaikka poikamme koulussa on hyvä henki ja kiusaamisiin on saatu puututtua hyvin, kielenkäyttö välitunneilla on ihan hirveää :( Poikanikin piti kaverinsa kanssa kokeiluvaiheen, jossa v-sana lenteli, mutta se jäi yhteen päivään. Olen itse sanonut, että kiroilemalla antaa itsestään vain sen vaikutelman, että yrittää mielistellä muita ja matkia isompia, jotka voivat olla tosi tyhmiä - miksi kukaan haluaisi sellaista matkia? Kannattaa käyttää omaa järkeään.
Oikeasti minua ei haittaa, jos ihminen kiroilee silloin tällöin, mutta vaarana on, että siitä jää tapa, jota ei enää saakaan puheesta pois. Muistan kerrankin kuunnelleeni kaupassa, kun pari hyvin siististi pukeutunutta miestä teki vähän "tyylikkäämpiä" ruokaostoksia ja tyynesti keskustelivat, että "nyt enää puuttuu v:n grueyre-juusto". Aina ja joka paikassa ei voi puhua noin, esim. työhaastattelussa. Mutta millä siitä enää opettelet pois?
vantaalaiset maallemuuttajat.