Missä vaiheessa leski "saa" alkaa seurustella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on yksityisasia. Kun leskestä itsestään tuntuu oikealta, voi huoletta aloittaa seurustelemisen. Se ei kuulu ulkopuolisille.

Kyllä se vähän ainakin alaikäisille lapsille kuuluu ja näkyy.

Jos löytää hyvän kumppanin josta lapsetkin tykkää niin eihän se ole kuin eduksi. Mitä niuhotat? Pitääkö kodin olla hiljainen kalmankehto pari vuotta vanhemman kuoleman jälkeen?

Nimenomaan. Lapsillekin tekee hyvä nähdä, että elämä jatkuu ja siitä voi iloita. Ei ole kenellekään eduksi elää synkkyydessä ja jumittua siihen tunnetilaan pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on yksityisasia. Kun leskestä itsestään tuntuu oikealta, voi huoletta aloittaa seurustelemisen. Se ei kuulu ulkopuolisille.

Kyllä se vähän ainakin alaikäisille lapsille kuuluu ja näkyy.

Kysytkö siis ensin lapsiltasi luvan seurusteluun?

Ei mun tarvitse kysyä. Osaan käyttäytyä korrektisti ilmankin.

Mutta haluat kuitenkin määritellä muille, mikä on korrektia ja mikä ei. Eiköhän muutkin tiedä, mikä on heidän perheelleen siinä tilanteessa parasta.

Pappani alkoi seurustella perhetutun kanssa aika pian mummon kuoleman jälkeen, eikä sitä monikaan suvussa katsonut kovin hyvällä.

Siihenhän menee yleensä aikaa, että löytyy sopiva ihminen. Itse leskeydyin nuorena. Kyllä minusta aika piankin voi alkaa etsiä kumppania, jos kokee olevansa siihen valmis. Jokainen osaa itse parhaiten yleensä arvioida oman tilanteensa.

Vierailija kirjoitti:

Siihenhän menee yleensä aikaa, että löytyy sopiva ihminen. Itse leskeydyin nuorena. Kyllä minusta aika piankin voi alkaa etsiä kumppania, jos kokee olevansa siihen valmis. Jokainen osaa itse parhaiten yleensä arvioida oman tilanteensa.

Osa on löytänyt nopeasti uuden kumppanin esimerkiksi sururyhmästä. Kaksi leskeä ymmärtävät monesti toisiaan hyvin ja näistä on muodostunut hyviä liittoja. En näe tässä mitään pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Pappani alkoi seurustella perhetutun kanssa aika pian mummon kuoleman jälkeen, eikä sitä monikaan suvussa katsonut kovin hyvällä.

Ikäviä sukulaisia papalla. Miksi halusivat kieltää papalta onnen elämän ehtoopäivinä? Moni ihminen kärsii yksinäisyydestä ja tarvitsee toista ihmistä tuekseen ja lähelleen. Miksi muiden pitää tuomita joku yksinäisyyteen vain sen takia, että puoliso sattuu kuolemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on yksityisasia. Kun leskestä itsestään tuntuu oikealta, voi huoletta aloittaa seurustelemisen. Se ei kuulu ulkopuolisille.

Kyllä se vähän ainakin alaikäisille lapsille kuuluu ja näkyy.

Sekään ei kuulu sinulle eikä muille ulkopuolisille.