Lue keskustelun säännöt.
Sisko toi joululahjan ja alkoi vituttaa. (älä lue jos et kestä lahjavalitusta)
18.12.2012 |
Mun sisko piipahti hakemassa meidän lahjat ja toi heidän lahjat meille, kun ovat menossa Lappiin jouluksi. Ostin heidän porukalle jokaiselle ajatuksella lahjat, kuten joka ainoa vuosi teen ja minusta se on mukavaa. Etsin sellaiset lahjat, mistä ajattelen saajan pitävän.
Siskolta saan joka vuosi samanlaista: itse tehdyt sukat tai kaulaliinan. Kiva, että tekee itse, joo, mutta silti. En pidä villasukkia. Hänen värimieltymyksensä ovat täysin erilaiset kuin minun, joten neuleet ei käy minun vaatteisiin enkä pidä niiden väreistä yleensä ollenkaan (voimakasta oranssia, lilaa yms). Hän ei ole kovin taitava, joten ne on tehty yleensä mahdollisimman helposti. Kaulaliinat on aina oikein neuletta ja rullautuvat kapoisiksi, tekee niin isoilla puikoilla, että saa päivässä valmista.
Onko tuollaisessa oikeasti sitä itse tekemisen ajatusta enää nimeksikään??? Tekee omista jämälangoistaan mahdollisimman nopeasti, helposti ja ilman rahallista panostusta. Ovat ihan hyvin toimeen tuleva tavallinen perhe, joten muutama euro olisi varaa panostaa.
Alkoi vituttaa ihan silmittömästi se pehmeä paketti, minkä hän minulle ojensi. Miksi minä näen vaivaa hänen takiaan, kun hänelle lahjan antaminen on vain pakollinen harmi?
Ensi vuonna saa jäädä lahjat ostamatta. Liimaan hänelle vaikka jäätelöpuikoista jotain "kivaa" itsetehtyä. :(
Kommentit (50)
Vaan sileä neule (oikeat puolet oikein, nurjat nurin).
Mutta asiaan. Jospa siskosi aidosti luulee, että ilahtuisit noista lahjoista? Tai jos heillä on käyttörahasta tiukkaa (siis sinänsä ok tulot, mutta säästävät johonkin isompaan). Tai jos hän pitää lahjasirkusta turhana ja kokee, ettei halua tuhlata rahaa ja hankkia uutta materiaa kun hänellä on tarpeita omasta takaa ja sukkia nyt aina kuluu.
Kyllä hän tietää millaisista vaatteista ja väreistä pidän, se on meillä yleinen vitsikin, ei ikinä pukeuduttais nimittäin toistemme vaatteisiin. Tietää myös, etten käytä villasukkia ollenkaan. Missä käyttäisin? En käytä kumppareita ikinä enkä käy koskaan maalla. Kotona on lämpimät lattiat. Siksi tämä joka jouluinen juttu ihmetyttää aika paljon.
Ja heidän raha-asioista tiedän sen verran, että eivät mitenkään kyllä venytä penniä.
En anna itsekään enää kovin kalliita lahjoja, parikymppiä enintään. Ei lahjojen tarvi kalliita olla, kunhan ne edes jollain tavalla kuvastaa sitä, että on haluttu muistaa juuri tätä ihmistä. Siskoni tuntee mut läpikotaisin. Siksi tämä vituttaa niin paljon. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku tykkää villasukista (esim. tyttäreni) hän kuluttaa sukat kyllä helposti puhki parissa kuukaudessa ja sitten mennään ilman villiksiä loppu vuosi. Voi että olis niin onnessaan uusista villiksistä. Aivan sama mitä väriä ne on!
Valitettavasti sinä et ole tällainen, mutta tietääkö siskosi sen?
Ajatteleeko että oot varmaan kuluttanut edelliset puhki ja uudet tulee tarpeeseen? Jäänyt jotain hänen mielestään AIVAN IHANAA lankaa, ei nyt sun käyttämääs väriä, mutta kun se on niiiiin ihana niin kyllä säkin varmaan kokeiltuas niitä alat tykätä?
Kun EI VOI tietää toisen ajatuksia, jos ei niitä ääneen sano.
Vertaillaan lahjoja. Yök! Eikö yhtään hävetä????
Ymmärrän kyllä, että ns. typerät lahjat harmittaa, samoin mua harmittaa sellaiset lahjat jotka on pelkkää krääsää ja rojua, millä ei ole mitään arvoa. Ja juu ajatus on tärkein ja arvostan kyllä sitä lahjan antamista, mutta miksi ei voi ottaa oikeasti selvää mistä me tykätään ja mitä ehkä tarvittais. Tai sitten joku yksinkertainen ratkaisu kuten viinipullo tai suklaata.
Olen myös sitä mieltä, että omalle siskolle voi vallan hyvin puhua suoraan asiasta. Sanot asiallisesti että kiitos mutta ei kiitos, vanhatkin neuloot on käyttämättä. Tämä siis ensi vuoden varalle.
Minä ostan omille aikuisille sukulaisille kaikkea, mistä eivät pidä (esim. aineettomia hyvänt.lahjoja), koska
a) heillä on jo kaikkea
b) ollaan sovittu, että lahjoja ei aikuisten kesken osteta, mutta ostavat kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ostan omille aikuisille sukulaisille kaikkea, mistä eivät pidä (esim. aineettomia hyvänt.lahjoja), koska
a) heillä on jo kaikkea
b) ollaan sovittu, että lahjoja ei aikuisten kesken osteta, mutta ostavat kuitenkin.
Hyi oksetus miten itsekästä porukkaa täällä taas liikkuu Vertaillaan lahjoja. Yök! Eikö yhtään hävetä????
minua hävettäisi antaa muille lahjoja vain oman makuni mukaan, välittämättä lainkaan heidän maustaan, mieltymyksistään tai toiveistaan. Lahjan tarkoitus kun on ilahduttaa SAAJAA, eikä toimia antajan patoutumien purkajana.
Itse lahjaa antaessani mietin hyvin huolellisesti, mitä saaja haluaisi. Pitkin vuotta pistän aina mieleeni, kun kuulen jonkun ihailevan jotakin, suunnittelevan jonkin hankkimista, haaveilevan jostakin tms.
Miksi sinäkin et voisi toimia niin? Miksi sinun pitää saada antaa juuri se, mitä sinä haluat antaa, saajasta välittämättä? Mitä antamisen iloa siinä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouluna on kiva muistaa muita lahjoilla, mutta kun koskaan ei muisteta takaisin tai ei ainakaan välitetä siitä yhtään mistä mä voisin tykätä, niin kyllä se alkaa ajan kanssa harmittamaan. Miksi toinen ei voi nähdä vähän vaivaa ja antaa sellaisen lahjan mistä toinen oikeasti tykkää? Eikä yleensäkään kannata antaa vuosi toisensa jälkeen samanlaista tai samantyylistä lahjaa. Eihän ne kerkiä kulumaan ollenkaan tai kukaan käyttämään, kun edellisetkin ovat vielä olemassa.
Kyllä siitä tulee olo, että ei ole tärkeä. Minusta kyse ei ole materialismista, vaan välittämisen osoittamisesta. Rahallinen arvo on toissijainen, tärkeintä on halu ilahduttaa, ja se tässä on kateissa!
Päivässä tekemisestä... Hän neuloo katsoessaa telkkaria kuten kai jokainen, eli siihen menee enintään joku muutama tunti sen ohessa. Ei hän keskity vain siihen neulomiseen ja unohda kaikkea muuta. Ja itse asiassa kyllä käytän saman ajan lahjan miettimiseen ja etsimiseen, samalla kun etsin muillekin.
Uusiokäyttämisestä... Tämä nyt on vähän ilkeesti sanottu, mutta ei niitä hänen lahjojaan oikeasti voi laittaa edes mihinkään uffin laatikkoon tai näkösälle missään muodossa.
Ja miljoonannen kerran: hän tietää mistä tykkään ja mistä en ja että en käytä villasukkia. Sen takia tämä vituttaakin.
Joo ensi vuonna parempi ehkä sopia, ettei lahjota toisiamme ollenkaan. ap
Ymmärrän kyllä, että ns. typerät lahjat harmittaa, samoin mua harmittaa sellaiset lahjat jotka on pelkkää krääsää ja rojua, millä ei ole mitään arvoa. Ja juu ajatus on tärkein ja arvostan kyllä sitä lahjan antamista, mutta miksi ei voi ottaa oikeasti selvää mistä me tykätään ja mitä ehkä tarvittais. Tai sitten joku yksinkertainen ratkaisu kuten viinipullo tai suklaata.
Olen myös sitä mieltä, että omalle siskolle voi vallan hyvin puhua suoraan asiasta. Sanot asiallisesti että kiitos mutta ei kiitos, vanhatkin neuloot on käyttämättä. Tämä siis ensi vuoden varalle.
Joku viinipullo oliskin ihan kiva lahja kaikkien näiden neulevuorien keskellä.
Hänelle on tosi vaikea sanoa, kun suuttuu kaikesta tosi helposti. Mutta voisin kyllä sanoa, että neuleita on nyt tarpeeksi, kiitos. Jos haluaa välttämättä lahjoa (en kyllä tajua miksi haluaisi kun lahjat on tälläsiä) niin voin vaikka ehdottaa jotain pois kuluvaa, kuten viiniä tai suklaata. Kiitos ehdotuksesta! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SANO sille siskolles että jos jotain haluaa ostaa niin vinkku ois kiva.
PUHU nainen!
Mua harmittaa ihan kaikkein eniten ihmiset, jotka ei voi sanoa mitä haluaisivat/tarvitsivat vaikka sitä kysyykin.
Mulla on halu antaa lahjaksi jotain mitä sen saaja pystyy oikeasti käyttämään. En nykyään juuri suosi enää mitään tavaroita vaan vien esim. juustokakun, pullon viiniä, kukkia...jotain mikä kuluu pois eikä jää nurkkiin pyörimään.
Mun on mieheni juuri sellainen että joka vuosi kysyn mitä tarvii ja hän ei osaa sanoa yhtään mitään, ei siis mitään. Kuitenkin ko. ihminen odottaa että paketteja tulee. No mitäs siinä sitten teet? Ostat jotain ja ketuttaa katsoa kun kamat pölyttyy nurkissa, kun toista ei yhtään kiinnosta ne! Siksi tänä vuonna ostin tasan yhden arvan, suklaarasian ja autolehden. Niistä hän ainakin tykkää ja kun ei kerran kerro toiveita niin olkoon! Tämä on jo 18 vuosi tätä samaa, niin ei vaan enää jaksa.
SANO sille siskolles että jos jotain haluaa ostaa niin vinkku ois kiva.
PUHU nainen!Mua harmittaa ihan kaikkein eniten ihmiset, jotka ei voi sanoa mitä haluaisivat/tarvitsivat vaikka sitä kysyykin.
Mulla on halu antaa lahjaksi jotain mitä sen saaja pystyy oikeasti käyttämään. En nykyään juuri suosi enää mitään tavaroita vaan vien esim. juustokakun, pullon viiniä, kukkia...jotain mikä kuluu pois eikä jää nurkkiin pyörimään.
Mun on mieheni juuri sellainen että joka vuosi kysyn mitä tarvii ja hän ei osaa sanoa yhtään mitään, ei siis mitään. Kuitenkin ko. ihminen odottaa että paketteja tulee. No mitäs siinä sitten teet? Ostat jotain ja ketuttaa katsoa kun kamat pölyttyy nurkissa, kun toista ei yhtään kiinnosta ne! Siksi tänä vuonna ostin tasan yhden arvan, suklaarasian ja autolehden. Niistä hän ainakin tykkää ja kun ei kerran kerro toiveita niin olkoon! Tämä on jo 18 vuosi tätä samaa, niin ei vaan enää jaksa.
Tuossa ylhäällä juuri kommentoin tätä asiaa. Siskoni ei kysy koskaan mitä haluaisin, joskus vähän vihjailen jostain mistä tykkään ja mistä en. Kuten sanoin, hän suuttuu tosi helposti, mutta hoidan asian ennen ensi joulua punkkukuntoon. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, tämäkö on joku ongelma?
Todella koominen ketju, näin miehen näkökulmasta.
firman kaapeista haalituilla "give away" lahjoilla joissa on firman logo. Niin törppöä ja alentavaa... Olen mielummin ilman ja olenkin aina laittanut nuo paketit suoraan UFF keräykseen. RAhasta ei ole kyse sillä ovat huomattavasti meitä varakkaampia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihan hyvin kutookin. Minun on vain vaikea keksiä mitään vastaavanlaista lahjaa takaisin. En itse viitsisi kutoa, koska hän on aloittanut kyseisen perinteen, enkä usko, että edes jaksaisin.
Minua vain repii se, että kun kysyn mitä haluavat vastalahjaksi, niin saan kuulla aina hirvittävän kalliita vaihtoehtoja! Tuskin ne hänen villasukkansa maksavat 200e
kaulahuivejakin on jo tarpeeksi. Siis tyyliin "Kiitos joululahjoista, mutta jotta et näkisi ensi jouluksi turhaan vaivaa, niin kerron, että en pidä villasukkia ja huivejakin on jo jemmassa tosi monta..."
Siskosihan saattaa olla ihan aidosti siinä luulossa, että on keksinyt sopivan ja osuvan lahjaidean sinulle. Ja mitä tulee laatuun, niin kukapa sitä nyt omaa kädenjälkeään kamalan objektiivisesti katsoisi, tuskin tajuaa, että sinä pidät niitä tekeleitä huonolaatuisina (eikä sitä kannata tietysti suoraan sanoakaan hänelle, mutta pointti on, että siskosi tuskin tietoisesti haluaa sinua loukata "heikkolaatuisilla" kutomuksilla)
Oletko aivan varma ap, että ne sinun lahjat aina osuu niin nappiin. Kotonaan siskos harmittelee, kun olet tuommoisen mennyt ostamaan. Ei miellytä väri eikä malli eikä tuolla mitään tee.
Toisaalta kaikki ei vain ole niin hyviä kekdsimään lahjoja. Puhu suoraan älä vihjaile. Voisitteko myös harkita lopettavanne toistenne lahjomisen?
on kaveri, jonka kanssa vaihdetaan lahjoja jouluisin. Omat lahjani ovat ajatellumpia ja arvokkaampia (ainakin omasta mielestäni), ja viime jouluna päätin että ostan hänelle jotain halpaa, tyyliin kunhan ny jotakin laitan. Mutta kun joulu alkoi lähenemään, ajattelinkin etten ota hänen tyyliään, vaan ostan lahjani samoilla ajatuksilla kuin ennenkin. Jos joku on törppö, ei se tarkoita että minunkin pitäisi olla. Ja voihan tosiaan olla, ettei hänkään todella pidä jostain syystä minun antamistani lahjoista.
Suosittelen, että puhut sisaresi kanssa ja/tai annat hänelle jatkossa jotain yhtä tasokasta.
Minä ostan ja paketoin lahjat sisareni perheelle (pariskunta ja kolme lasta). Vastalahjaksi saan tililleni rahaa. Joskus olisi kiva saada jokin mietitty, minulle sopiva lahja. Toisaalta ymmärrän, ettei hänellä ole aikaa etsiä minulle mitään sopivaa.
ei nyt tähän jouluun auta, mutta ensi vuodeksi neulot rakkaalle siskollesi oranssi-vihreä-violetti -raitaisen kaulahuivin ja pipon. Tai joku muukin ihanan reipas väriyhdistelmä käy, jos saat niistä siskon aikaisemmista lahjoista purettua lankoja. Itse tehtyä sen olla pitää ja sisko kiittää :)