Yli 20v terapia päättyi

monenko terapeutin hoidossa olit vai olitko samalla koko ajan?

Mikään ei auta. Tuo nainen sairastui 14-vuotiaana. Nykyään asuu tuetusti ja välillä käy lataamossa.



Surullista. Oletko vaikeasti masentunut? Mitä teet päivisin?

en nyt niin vaikeasti ole masentunut ettenkö selviä normaali elämästä,kotiäitinä olen.Masennuksen syynä on etten pärjää opiskeluissa oopi misvauíkeuksien takia enkä ole saanut hommattua ammattia enkä päässyt työelämään.

Niin, sulta tuskin saa masennuksen syytä poistettua, mutta ei se syy se ole että sinä et pysty ilmeisesti työelämään osallistumaan, vaan se että sinä et pysty hyväksymään sitä ettet pysty työelämään. Et suostu hyväksymään että elämään voi löytää merkityksen muualtakin kuin töistä, vaan haluat pysyä valittamassa kurjaa kohtaloasi ja masentumassa lisää. No, se on sinun vapaa valintasi, ei kukaan terapeuttikaan voi sinua pakottaa näitä näkemyksiäsi muuttamaan. Joten ei kai sinun auta kuin alistua olemaan masentunut loppuikäsi.

enkä pysty paljoa perheen elatukseen osallistumaan elämäni on ja tulee aina olemaan tarpeetonta.

Psykologit ja psykiatrit tulivat tulokseen etteivät voi auttaa minua.Vaikka minkälaista terapiaa ja lääkitystä kokeiltu.Ymmärrän sen koska masennuksen syytä ei saa poistettua.

eikä mitään apua

en tiedä, itkisinkö vai nauraisinko, kun täälläkin joka vaivaan tarjotaan terapiaa avuksi. Jumankauta on hidasta hoitoa jos edes 20 vee ei auta. Tosiasia on, että terapiassa "parantuneet" masentuneet ovat parantuneet itsestään. Kuten tutkimuksissa on todettu, monilla oireet hellittävät vanhemmiten itsestään, oli terapiaa tai ennen kaikkea ei.

Kiitos sinulle, että kerroit oman kokemuksesi. Meitä saisi tulla enemmänkin ulos kaapeista kertomaan kokemuksiaan. ehkä sitten ihmisten olisi lopulta pakko nähdä tämän "hoito"huiputuksen todellinen hyödyttömyys

enkä pysty paljoa perheen elatukseen osallistumaan elämäni on ja tulee aina olemaan tarpeetonta.

Miksi heittää elämä hukkaan vain työn takia?

Ennen vanhaan kotiäidit oli yleisiä. Ja kyllä niitä nykyäänkin on. Minäkin elelen mieheni (vähillä) rahoilla tällä hetkellä, koska en saa mitään tukia. Voisitko opiskella kansalaisopistolla jotakin? Se on rentoa ja mukavaa.

enkä pysty paljoa perheen elatukseen osallistumaan elämäni on ja tulee aina olemaan tarpeetonta.

Miksi heittää elämä hukkaan vain työn takia?

terapian on hoitomuotona vielä lapsenkengissään. Mindfulness-terapia on askel oikeaan suuntaan. Hyväksynnän kautta, ei tukahduttamisen ja välttämisen.



Mulla on takana vuosikymmenten historia aiheen parissa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä lausahdan tämän:



masennus = tukahdutettu viha

ahdistus = tukahdutettu pelko



Molempiin ainoa tapa päästä eroon on kohdata, tässä apuna mindfulness-tyyppinen ajattelu ja kehoterapiat.

terapian on hoitomuotona vielä lapsenkengissään. Mindfulness-terapia on askel oikeaan suuntaan. Hyväksynnän kautta, ei tukahduttamisen ja välttämisen.

Mulla on takana vuosikymmenten historia aiheen parissa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä lausahdan tämän:

masennus = tukahdutettu viha

ahdistus = tukahdutettu pelko

Molempiin ainoa tapa päästä eroon on kohdata, tässä apuna mindfulness-tyyppinen ajattelu ja kehoterapiat.

eli eiköhän olisi lähtenyt mindfulness-terapiasta ovet paukkuen jo ajat sitten. Siellä kun kehotettaisiin radikaaliin sekä nykyhetken tilanteen että omien tuntemusten hyväksyntään, ja ap haluaa pysyä päinvastoin takertuneena marttyyritarinaansa, olla hyväksymättä sitä miten väärin elämä on häntä kohdellut kun hänellä on vaikeuksia joiden kanssa ei pysty työelämään.

Tosi kurjaa kyllä, että ihminen voi jäädä tuollaiseen ajatusloukkuun ja kärsiä vuosia, jopa vuosikymmeniä :( Oma mieheni on myös joutunut eläkkeelle alle nelikymppisenä, ja olihan se hänellekin kova paikka ja alkuun oli tosiaan kovaakin kapinaa ja myös ryyppäämistä, kun otti niin koville että ei ole mies eikä mikään kun on muijansa elätti eikä tuo rahaa taloon. Mutta hän pääsi alkukriisistä onneksi yli, ja alkoi etsiä elämäänsä muuta sisältöä. Nykyisin nauttii eläkeläisen elämästä kovasti, käy kalareissuilla, auttelee hyväntekeväisyys-vapaaehtoistyössä, tekee sitten kotitöistä suurimman osan kun minä taas tienaan rahasta suurimman osan - ei enää koe että hänen ihmisarvonsa tai arvonsa aviomiehenä ja isänä olisi kiinni palkkatyöstä... Voi kunpa tuo ap voisi päästä samaan joskus.

Mitäs nyt ajattelit jatkossa tehdä?

Psykologit ja psykiatrit tulivat tulokseen etteivät voi auttaa minua.Vaikka minkälaista terapiaa ja lääkitystä kokeiltu.Ymmärrän sen koska masennuksen syytä ei saa poistettua.

Mitä luulet meidän täällä voivan tehdä, jos lukuisat terapeutitkin on sun kanssa nostaneet kädet pystyyn?



Sun kanssa on se ongelma, ettet sä halua mitään apua. Sä vaan vellot noissa omissa ajatuksissas, jotka maailman mittakaavassa ovat naurettavan pieniä.



Varmaan sua hoitaneet henkilötkin ovat kertoneet sulle, ettei se ongelma ole siinä ettet pysty työllistymään, vaan jossain paljon syvemmällä, jossain missä kuuluisi rakentua hyvä itsetunto ja sulta puuttuu se ihan kaikki.

Sulle on ehdotettu vaikka ja mitä ja mikään ei käy. Mitään sä et osaa, etkä mihinkään pysty, myöskään kotiäitiyttä sä et arvosta pätkääkään.



Mitä sun kanssa enää voi tehdä?

Silloin on tärkeää, että tulisi asian kanssa toimeen mahdollisimman toimintakykyisenä. Kuinka monen terapeutin kanssa olet arviolta työskennellyt?

Masennus voi johtua myös fyysisistä syistä. Esimerkiksi keliakia/gluteeniyliherkkyys ja kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttavat masennusta. Kumpikaan ei välttämättä näy testeissä, eivätkä niihin tietenkään auta masennuslääkkeet tai terapia. Minäkin sain avun "masennukseeni" nimenomaan netistä, vaikka kaikki mahdollinen oli testattu.