Taaperon kilahdukset! Miten olette toimineet?

on 2v3kk ipana ja uhma nostaa päätään.. Jos ei suostu syömään / menemään tuoliinsa niin sitten on ilman ja seuraavaksi ruokaa tulee seuraavalla ruokailukerralla eikä mitään välipaloja tai herkkuja tipu. On muutaman kerra aikansa kiukutelutuaan kiivennyt itse pöytään ja syönyt kylmän ruoan jonka jälkeen on saanut purkan suuhunsa.. eli purkan himo voitti ja oli pakko syödä että sai sen.

Jos on pakko lähteä johonkin niin suostuttelemaan en jää vaan sitten puetaan huudon kanssa väkisin :) Tässä kannattaa muistaa se että varoittaa ajoissa että kohta lähdetään pukemaan. voit vielä leikkiä vähän aikaa. ja varoittaa vielä toisenkin kerran, että äiti käy vielä vessassa ja sitten lähdetään tms. jottei tule yllätyksenä. Sama juttu nukkumaan menon kanssa.

Uhmaa myös lyömällä minua tai isoja veljiään tai tukistaa tai sylkee päälle. Tästä joutuu rappusille jäähylle ja sieltä pääsee pois kun pyytää anteeksi. Jos esim. ajaa potkuautolla jotain päin, auto menee jäähylle ja sen saa seuraavana päivänä... Tämä kaikki tuntuu tosi hurjalta kun esikoisen kanssa ei ikinä ollut mitään ongelmia vaan oli tosi kiltti lapsi mutta tämä kuopus on sellainen kovapäinen ipana että pakko laittaa kova kovaa vastaan tai siitä kasvaa vielä hirviö :)

Tärkeintä on ennakointi. Kerrot etukäteen mitä tapahtuu, koska siirtymätilanteet on yleensä pahimpia. Kolme varoitusta ja sitten mennään ja vaikka kannat.



Ruokailuaikaa on vartti, jos ei syö, niin ruoat pois. Meillä on uunissa kello, laitetaan se piippaamaan.



Siis selkeät säännöt ja rajat, pysyt niissä. Maanittelu ja moneen kertaan käskeminen on huonoja tapoja.



Jos uhmakohtaus iskee, niin pysyt itse rauhallisena ja lähellä. Jos on pakko lähteä, niin puet raivoavana. Jälkeenpäin sanoitat tilanteen. Laulu rauhoittaa monia. Vanhemman tehtävä on tukea lapsi pääsemään uhmasra läpi.

Olen itsekin tehnyt tuota että huudetaan ja puetaan koska on ollut vähän pakko :)



Minusta tuo ipana ei ole ihan jäähypenkki valmis vielä..Ehkä 5kkdessa asia muuttuu mutta toistaseksi en usko että meillä tuo vielä toimii/lapsi ymmärtää miksi on siinä vaikka kuinka selittäisin.



Jotenkin itsestäni tuntuisi myös rankalle jättää lapselta väliin kokonainen ateria..Ehkä olen vain itse nössö sittenkin vaikka olen periaatteessa sitä mieltä että jos esim. puuro ei maistu ei muuta tipu.

Tuntuu vaan niin pienelle tuo lapsi :)

ap

Ruoka laitetaan ruoka-aikoina pöytään. Jos ei suostu istumaan pöydässä, sitten menee pois. Ruokaa ei todellakaan heitellä, eikä ruokapöydällä kiipeillä.



Kun täytyy lähteä niin silloin puetaan, hyvällä tai pahalla. Eli jos pahalla, niin silloin puetaan huutavaa ja rimpuilevaa lasta. Ei kiva, mutta aikuinen päättää.



Meillä yleensä auttaa pieni sylittely ja silittely. Se, että lapsi saa hetken tuntea äidin ajan kuuluvan vain hänelle. Kaksi isompaa sisarusta takaa sen, että henk.koht. aika on välillä tiukalla.



Mutta selkeät säännöt, säännönmukaisuus ja ennalta arvattavuus ovat ne asiat, joilla yritetään pärjätä. Ja hellyyttä ei voi kaskaan antaa liikaa pienella uhmikselle. Napata syliin kiukun keskellä, ja kertoa lapselle että tästäkin selvitään kyllä, yhdessä, turvallisesti.



Tsemppiä!!!!

Meillä ei ole jäähyä käytetty, ei se mikään pakollinen ole.





Kolme lasta

Säännöllinen päivärytmi aterioineen kaikkineen.

Täällä kolme poikaa ja ovat oppineet, että ruoka-aikoina syödään pöydässä ja ulos lähdetään ajallaan.

Nälkä on sen verran pinnalla ruokailuitten lähestyessä, että mielellään tulevat syömään. Myös ulkona viihtyvät ja tietävät, että pukeutuminen on sitä ennen.

Jäähyjä ei olla harrastettu koskaan. Mielestäni lapsen kiukuttelulle on aina joku syy (väsymys, turhautuminen, huomiohakauisuus tai jotain muuta) ja ei siinä eristäminen = jäähy ole oikea lääke, vaan aikuisen antama huomio.

Kaikki eivät kilahtele noin voimakkaasti. Huomion kääntäminen ei kaikilla toimi. Teillä mustasukkaisuus pahentanee asiaa.

Ihan ensimmäiseksi kannattaa ottaa rento asenne niin uhmasta selviää helpommin. Ja tosiaan, lapset on niin erilaisia ja heihin toimii myös erilaiset keinot. Kannattaa kokeilla ja yrittää löytää ne toimivat keinot juuri omalle lapselle.



Jäähylle en, kuten itsekin sanoit, laittaisi vielä alle 2v. Jäähy on hyvä menetelmä oikein käytettynä lapsiin, joihin mikään muu ei tunnu auttavan. Kokemusta on. Ihan turha millekään 2,5-vuotiaalle alkaa selittämään miksi toista ei saa lyödä jos se samaan aikaan päristelee sylkeä päälle ja nauraa hekottaa kovaan ääneen. Jäähylle rauhoittumaan ja sitten asiasta jo pystyykin keskustelemaan.



Ole johdonmukainen. Jos kiellät pidä siitä kiinni paitsi jos lapsi pystyy perustelemaan (sitten isompana) tai toisaalta löydätte jonkun kompromissin. Kannattaa tosiaan valita taistelut mihin lähtee jos lapsi suuttuu lähes joka asiasta. Muuten itselle tulee tosi raskasta ja kellään ei ole enää kivaa. Jos esim. et halua jättää lasta ilman ruokaa, tarjoat ruoka-aikaan ja jos ei silloin onnistu, annat sitten kun lapsi sitä pyytää myöhemmin.



Moni muukin sanoi, että kannattaa varoittaa etukäteen niin uloslähteminen ei esimerkiksi tule yllätyksenä. Ole myötätuntoinen, puhu ääneen lapselle miten häntä harmittaa kun hyvät leikit jäi kesken, mutta nyt on aika lähteä. Ja sitten vain puet lapsen. Tiedän, on raskasta, mutta oma rauhallisuus kannattaa säilyttää.

Säännöllinen päivärytmi aterioineen kaikkineen.

Täällä kolme poikaa ja ovat oppineet, että ruoka-aikoina syödään pöydässä ja ulos lähdetään ajallaan.

Nälkä on sen verran pinnalla ruokailuitten lähestyessä, että mielellään tulevat syömään. Myös ulkona viihtyvät ja tietävät, että pukeutuminen on sitä ennen.

Jäähyjä ei olla harrastettu koskaan. Mielestäni lapsen kiukuttelulle on aina joku syy (väsymys, turhautuminen, huomiohakauisuus tai jotain muuta) ja ei siinä eristäminen = jäähy ole oikea lääke, vaan aikuisen antama huomio.

Kyllä kiukuttelulle löyty ihan syy siitä, että uhmaikäinen opettelee omaa tahtoa. Vai mistä kehität syyn kun lapsi saa pultit siitä, että ei saa ottaa lelua toisen kädestä? Väsymys, nälkä ja huomion tarve toki laukaisevat monesti kiukun, mutta monet lapset kiukkuavat, vaikka periaatteessa asiat on hyvin.

mutta kun tuo isompi saa "kilarit" esim. vie juuri lelun pienemmän kädestä niin kiellän ja annan lelun pienelle takaisin jos ja kun kilahdus jatkuu niin olen vain suoraan sanoen yrittänyt jättää huomioimatta huudon ja jatkanut leikkiä vauvan kanssa.



En halua että isompi äänekkäämpänä saa kaiken huomion ja pienempi saa jäädä nurkkaan kököttämään.



En tiedä teenkö oikein ja siksikin täällä kyselen että kokeneemmat voivat kertoa missä itse mokasivat/tekivät oikein.

Usein nämä jutut selviää viimeistään teini-iässä sitten :)

ap

joka kerta ole vääntöä mutta joka päivä jossain vaiheessa ainakin pieni suutahdus tulee :)

ap

Kiukuttelijalla on paha olla. Hänelle on tullut vastaan ylivoimainen tunne, jota ei osaa/pysty purkamaan millään muulla tavoin kuin kiukuttelemalla. Aikuisen tehtävä on sanoittaa tunteet ja opettaa lapselle ne keinot, joilla tunteet puretaan ja käsitellään rakentavasti.



En toki anna lapsen ottaa toisen lelua kädestä tai anna periksi, mutta yritän kyllä puhua, että ymmärrän, että harmittaa kun se lelu olisi niin kiva, mutta toisen kädestä ei saa ottaa. Tarjoan vaihtoehtoa ja syliä. Mutta periaatteessa pyrin siis olemaan läsnä ja kuuntelemaan kun lapsi selittää ja itkee. Toisen satuttamisesta joutuu jäähylle, mutta jäähypaikkakin on keittiön nurkassa eli olen läsnä lapselle. Toki vanhemmat lapset usein menevät omaan huoneeseensa, mutta silloinkin käyn kurkkaamassa, että kaikki on hyvin. Minusta ei ole väärin suuttua ja tuntea mielipahaa.



Useamman pienen lapsen äitinä ymmärrän toki sen, että kun joku aina kiukuttelee, niin väkisin jää sitten joku muu vähemmälle huomiolle. Vauva ja pienempi kulkee sitten mukana. Taapero tai vauva touhottaa siinä sivussa kun käsittelen kiukkua uhmiksen kanssa. Aina kuitenkin tulee niitä tilanteita vastaan, että itse ei vain jaksa sitä jatkuvaa huutoa (siis kun jollain kolmesta on aina joku hätä tai kiukku) tai muuten juuri olen laittamassa ruokaa, niin pyrin sitten vain välillä käymään katsomassa ja huutelemaan. Yksin en halua jättää, koska jos itselläni on paha mieli, toivon aina eniten, että olisi joku jonka kanssa jakaa se.

tai kiusaamaan pienempiä.Hyväntuulisena lapset ei tee noita juttuja.

Säännöllinen päivärytmi aterioineen kaikkineen.

Täällä kolme poikaa ja ovat oppineet, että ruoka-aikoina syödään pöydässä ja ulos lähdetään ajallaan.

Nälkä on sen verran pinnalla ruokailuitten lähestyessä, että mielellään tulevat syömään. Myös ulkona viihtyvät ja tietävät, että pukeutuminen on sitä ennen.

Jäähyjä ei olla harrastettu koskaan. Mielestäni lapsen kiukuttelulle on aina joku syy (väsymys, turhautuminen, huomiohakauisuus tai jotain muuta) ja ei siinä eristäminen = jäähy ole oikea lääke, vaan aikuisen antama huomio.

Kyllä kiukuttelulle löyty ihan syy siitä, että uhmaikäinen opettelee omaa tahtoa. Vai mistä kehität syyn kun lapsi saa pultit siitä, että ei saa ottaa lelua toisen kädestä? Väsymys, nälkä ja huomion tarve toki laukaisevat monesti kiukun, mutta monet lapset kiukkuavat, vaikka periaatteessa asiat on hyvin.

toki selitän lapselle miksi lelua ei saa ottaa ja annan vaikka toisen lelun käteen, ei hän myöskään yksin jää mihinkään itkemään.

On vaan tullut tilanteita jossa isompi ei haluaisi että leikin tuon vauvan kanssa eli jotain mustasukkaisuutta toisinaan niin annan kyllä silloin suuremman huomioni pienelle siis sillä ajatuksella että kiukuttelu ei ole se paras tapa saada äidin huomio.



Toki siis pyydän leikkiin mukaan jne.



Tämä isompikin on tosiaan alle 2v joten monet minun "selitykset" kaikuvat seinille kun ymmärrys ei vielä ihan kaikkeen riitä..

ap

3-vuotiaana se pukkaa kunnolla päälle.



Parhaiten siihen auttaa kun itse pysyy rauhallisena. Mitä enemmän sinä hermostut sitä suuremmaksi kasvaa uhmakohtaus.

Kannattaa huolehtia omasta jaksamisesta ja käydä myös yksin ulkona, niin jaksaa niitä uhmakohtauksia hermostumatta isommin.

toki selitän lapselle miksi lelua ei saa ottaa ja annan vaikka toisen lelun käteen, ei hän myöskään yksin jää mihinkään itkemään.

On vaan tullut tilanteita jossa isompi ei haluaisi että leikin tuon vauvan kanssa eli jotain mustasukkaisuutta toisinaan niin annan kyllä silloin suuremman huomioni pienelle siis sillä ajatuksella että kiukuttelu ei ole se paras tapa saada äidin huomio.

Toki siis pyydän leikkiin mukaan jne.

Tämä isompikin on tosiaan alle 2v joten monet minun "selitykset" kaikuvat seinille kun ymmärrys ei vielä ihan kaikkeen riitä..

ap

Noin itsekin olen tehnyt. Jos olen leikkinyt pienemmän kanssa, en ole antanut isomman/isompien keskeyttää leikkiä mustasukkaisuuden takia. Toki leikkiin saa tulla mukaan ja syliinkin istumaan, mutta pienempi on siinä myös.

Ap että toi sun tapa voi kyllä lisätä mustasukkaisuutta. Ei noin pieni välttämättä hoksaa tuota ajattelua. Vauva kun saa väistämättä paljon äidin huomiota, niin mikset mieluummin pidä sitä isompaa sylissä jos vauva on tyytyväisenä lattialla. Siinä voi vahvistaa hyvää leikkiä sanomalla, että kiva leikkiä yhdessä jne.

Ap että toi sun tapa voi kyllä lisätä mustasukkaisuutta. Ei noin pieni välttämättä hoksaa tuota ajattelua. Vauva kun saa väistämättä paljon äidin huomiota, niin mikset mieluummin pidä sitä isompaa sylissä jos vauva on tyytyväisenä lattialla. Siinä voi vahvistaa hyvää leikkiä sanomalla, että kiva leikkiä yhdessä jne.

siis jos olemme leikkimässä kaikki ja isompi varastaa pienemmän lelun jonka annan vauvalle takaisin, isompi raivostuu tuosta niin syliinkö pitäisi ottaa?

Siinä vaiheessa ei kyllä syli kelpaa tuolle :)

Tottakai pyydän mukaan leikkeihin mutta raivarin aikana ei kelpaa mikään, olen huomannut että kun hetken saa raivota niin sitten onnistuu jo se leikkiminen ja tai syli.

ap

Kaikki lapseni on pieniä vielä. Ja tässä saa olla melkoiset lehmänhermot. :)



Kannattaa lähteä siitä että määrittelet ihan raamit joiden sisällä toimitaan; kun lähdetään syömään niin aletaan lopettamaan edellistä asiaa ja kun lähdetään ulos niin lopetellaan leikkejä ja aletaan tekemään lähtöä. Joskus se tapahtuu hyvin ja joskus viiveellä ja lapsi suuttuu. Anna lapselle oikeus tunteisiinsa ja opetella hallitsemaan niitä, puhumattakaan että oppii ilmaisemaan niitä.



Syömään kannattaa pieni hakea vaikka kuin olettaa että lapsi keskeyttää leikit ja tulee heti.



Ota selvät säännöt: jos joskus voi ottaa lelun pöytään niin miksi kieltää joskus? jos joskus lapsi saa syödä itse niin miksi joskus ei?



Lapsen ei tartte syödä jos ei ole nälkä. Nälkäinen ihminen kyllä syö.

Jos lapsi leikkii, niin huomauta ja muistuta että menee leikkimään olkkariin/omaan huoneeseen jos jatkaa.

Ja reilusti toteuta uhkaus jos jatkaa.

Takaisin voit ottaa jos tahtoo syömään.

Muistuta että ruokapöydässä syödään ja leikki odottaa.



Tämän jälkeen voit poistaa kokonaan pöydästä jos jatkaa.



Samaten sinä määräät mitä lapsi syö. Lapsi vain määrän. Joskus ei ole nälkä ja joskus on suuri nälkä. Joskus tahtoo eri ruokaa mutta se on vaan elämää. Ei lapsi koulussa tai tarhassakaan vai kiukutella jos on lohikeittoa. Tai voi sanoa että tahtoisi nakkeja ja muusia mutta keitto ei muuksi muutu lautasella. :)



Joskus voi jättää huomioimatta lapsen kiukun. Sillä säästää itseäänkin kun antaa lapselle oikeuden mököttämiseen. Ei saa satuttaa hajoittaa tai puhua rumasti, niistä jäähylle tai joku lelu hetkeksi vaikka kaappiin. Ihan varttikin voi riittää?



Ei kannata hermostua pienen sietokyvyn opettelusta. Ymmärrä että lapsen kuuluu saada oppia pettymyksien sietäminen. Jos joskus auttaa kilpailu: kumpi ehtii ensin pukea tai ehditkö ennenkö tiimalasista hiekka loppunut, näkyykö ulkona auto, orava tai kuka on määränpäässä? Ehkä joku mukava asia palkintona kun kotiin pääsette: sauna, vaahtokylpy ankkoineen, pannukakku välipala yms. niin se ei auta auta aina. Sitä se on kaikilla meillä.



Sinun ei kannata hermostua itse niin paljoa. Siitä tulee vaan huono mieli jälkeenpäin vaikka lapsi sen unohtaa.



On turhaa nukuttaa kahta tuntia, silloin pitää pohtia miten homma toimii paremmin. Kaipaako enempi ulkoilua huomiotasi, ei nukahda yksin? No tyhmää olla vaatimassa silloin sillä vanhalla tavalla vaan koittaa jotain muuta tilalla.



Joskus pitää ymmärtää lapsen muuttuneita tarpeita mutta minusta ne perussäännöt kuuluu olla: ulkoilu, pukeminen, ruokailu, pesut ja niissä voi huijata vähän pyytämällä että lapsi harjaa hampaitasi ja sinä hänen hampaita kuin pilaat hetken karjumalla avaamaan suuta ja väkisin harjan kanssa taistelet hampaat siistiksi.



Joskus voi vaan vaatia vähän liikaa lapselta. Jos lapsi oppii jonkun asian, ei se tarkoita että se silti aina onnistuu.



Mutta te varmaan syötte pian ruokaa niin ei siinä kauaa lapsi ole pois ruokapöydästä kun saa taas ruokaa? Näin lapsi oppii pikkuhiljaa ja syö taas vatsan täyteen kun on ruoka-aika. Ei niin että jokainen syö kun on nälkä. Ruokaa tarjoat ruoka-aikana ja lapsi päättää paljonko syö.

Mieti mitä kaikkea sallit ruokapöydässä, keittiössä ja sen mukaan toimitaan.



Aikaa siirtymiin. Ja kerro lapselle riittävän ajoissa että kohta syödään. Äiti alkaa laittamaan nyt syötävää. Pian mennään syömään. Nyt syömään!

Jos vauva leikkii lattialla ja isolla on puuhaa niin se on eri kuin jos lapsi vie vauvan lelun.



Itse en aina ole puuttunut kaikkiin varastamisiin. Jos se jolta lelu viedään ei lelua kaipaa niin se on sama kuin ei huomaa mitä tapahtuu. Eikä kaikkeen tartte puuttua jos tilanne ei sitä vaadi.



Mutta jos vauva leikkii lelulla ja siitä nostaa mekkalan että sen joku vie niin silloin opetan että vauva tahtoo lelun, vie pienelle joku lelu ja monesti riittää että vauva saa jonkun toisen lelun. Juu, kamalaa mutta lelun voi vaihtaa toiseen mielekkääseen kuin karjua pienelle ettei saa ottaa sitä vauvalta vaan vie sen heti takaisin. Ja vauva jättää lelun toisessa hetkessä..



Minun tilanneluku on ainakin kelvannut lapsille että jokaisella on joku mielekäs lelu. Jos joku ottaa lelun jota ei tahdo luovuttaa niin sitten sitä ei oteta mutta vaihto voi onnistua. Kun vauva kasvaa niin sama toteutuu kysymällä: saanko ottaa autosi ja sinä saat tän barbin? Ja tekevät vaihdon! End of stoory! Jokainen voittaa näin.



Pointti on se toimiva arki.



Sekin on todettu että Maijalla on leikissä auto, jättää sen kädestään mutta sillä yhä leikkii. Tulee Martti joka ottaa auton ja vanhempi sanoo kylmästi että Martti saa ottaa auton koska sillä ei Maija leikkinyt.

Vauva siis saattaa ottaa leikissä olleen auton. Vauvaa ei välttämättä mitenkään haittaa että auto lähtee häneltä ja tilalle tuodaan joku muu ihana lelu! ;)



20