Lastensuojelun salassapitovelvollisuus mahdollistaa kehnon palvelun

Salassapito säästää työnteolta.

"Tietosuojaan vetoamalla voidaan kieltäytyä yhteistyöstä, oikeasta auttamisesta.

Salaisuudet ja salaaminen ovat mahdollistaneet lakisääteiseen lastensuojeluun puolivillaisen palvelukulttuurin.  On tuotettu kulissi, jonka kätköissä viranomaisvastuu on näennäistä ja täysin kunkin virassa olevan henkilön omien sattumanvaraisten henkilökohtaisten ominaisuuksien, tietotason, työmoraalin ja vastuukäsitysten varassa. Saattaa käydä tuuri, useinmiten ei kai kuitenkaan.

Tarjolla on sekalaista seurakuntaa: heikkoa koulutusta, keskeytyneitä opintoja, vähäistä elämänkokemusta, omia käsittelemättömiä ongelmia, ikään liittyvää tietämättömyyttä lapsista, kasvusta ja kasvatuksesta. Seurauksena yhteistyökyvyttömyyttä ja palvelutehtävän totaalista väärinymmärrystä: olematonta kommunikaatiota, hiljaisuudella hallitsemista, vallankäyttöä ilman perusteluja ja toimenpidepäätöksiä ilman todellista toimintaa. Mielivaltaa ja virkavastuun laistamista salassapidon suojaamana. Lasten suojelemisen sijaan itseään työnteolta suojeleva virkamies voi aina vedota salassapitosäädöksiin. Vihjailemalla ja viittaamalla salaisiin tietoihin viranomainen onnistuu kätevästi kääntämään toiminnan sisältöä arvioivat katseet pois omasta heikosti hoitamastaan työsarasta.

Yhdensuuntaista viestien vaihtoa, peruuntuneita soittoaikoja ja epämääräisiä kirjauksia

Onko asiakaspalvelutehtävässä hyväksyttävää olla vastaamatta asiakkaiden sähköposteihin tai soittopyyntöihin? Kuinka usein virkamies saa selityksettä perua viikottaisia soittoaikojaan?  Asiakkaalle soittoaika on henkireikä, jonka toistuva peruuntuminen nakertaa luottamusta entisestään. Sitä paitsi ylimääräinen odottelu epäselvässä tilanteessa voi olla sietämätöntä, jopa hengenvaarallista. Keskustelusta kieltäytyminen on kiusantekoa,  ei yhteistyötä.

Ja kuinka hankalaa onkaan tietojen saaminen omassa asiassaan. Viranomaisilla on velvollisuus toimittaa asianomaiselle kaikki häntä koskevat kirjaukset niitä pyydettäessä. Useiden esimerkkien valossa uskallan sanoa, että pyyntöihin vastataan jos jaksetaan. Kirjaukset saa jos niiden perään jaksaa toistuvasti kysellä, aina ei sittenkään, silloin joudutaan huutamaan hallinto-oikeutta apuun. Ja kun tiedot tulevat, ovat ne liian usein puutteelliset. Kaikki viranomaisten omaa toimintaa kyseenalaistavat huomiot ja havainnot ovat yllättäen hävinneet. Eikä ihme, sillä puhelinsoittoja kirjataan koneelle jos muistetaan ja monipolvisten tapaamisten sisältö tiivistyy helposti riviin kahteen. Tästä syystä osa lastensuojelun asiakkaista onkin päätynyt nauhoittamaan tai videokuvaamaan kaikki yhteydenpitonsa lastensuojeluviranomaisten kanssa.

Hallinto-oikeudet valvovat lastensuojelun kuluttajansuojaa, käytännössä valitukset kääntyvät kerta toisensa jälkeen lain velvoittamasta palvelusta järjestämisvastuussa olevan kunnan ja salassapidon suojissa operoivan lastensuojelutyöntekijän voitoksi. Kumileimasin toimii.

Toisaalta olen nähnyt myös lukuisia kunnallisen lastensuojelun tekemiä päätösasiakirjoja, joissa asiakkaalle todetaan yksituumaisesti ettei valitusoikeutta ole. Harva jo valmiiksi heikoilla oleva asiakas lähtee valittamaan, vaikka siihen viranomaisen yksisuuntaisesta loppukaneetista huolimatta olisikin oikeutettu.

Monta kertaa olen kuullut  kuinka poukkoilevaa, sattumanvaraista ja vastuutonta toimintaa selitetään ja oikeutetaan kuntatyönantajan olemattomalla kiinnostuksella ja kehnolla resurssoinnilla.  Tällaista kuntatyönantajaa valtio voisi muistaa talouspakotteilla.  Lasten huolenpidosta laistaville kunnille ja kuntien virkamiehille voisi syystä langettaa sanktioita. Heitteille jättäminen ei ole ilmaista. Jollei makseta tänään, niin tulevaisuudessa aivan varmasti. Korkojen kanssa.

Olen vuosien varrella tavannut useita lastensuojelun asiakkaita, heistä yksikään ei ole kertonut tuloksia tuottaneesta kunnallisesta lastensuojelusta. Kaikissa tapauksissa lapsi on jäänyt auttamatta vaillinaisen yhteistyön vuoksi. Yhteistyötä ei ole kyetty rakentamaan sen paremmin vanhempien kuin muidenkaan ammattiauttajien kanssa.

Umpiossa toimimalla ja salassapitoon vetoamalla voi olla varma auttamisen kehnosta lopputulemasta. Moisen leikin panokset ovat kohtuuttoman kovat. Lastensuojeluilmoitusten arkistointi ja moniammatillisesta yhteistyöstä kieltäytyminen tuskin lisäävät kyseisen virkakunnan omaakaan työtyytyväisyyttä. Onnistumisen kokemukset ja haasteista selviämisen hetket saattavat olla vähissä näillä työmetodeilla. Kuinka yksikään lastensuojelun työntekijä voi ylipäätään nukkua yönsä rauhassa mikäli yhteistyösopimus vanhempien ja muun auttajaverkoston kanssa on jäänyt solmimatta?

Lastensuojelultakin on lupa odottaa tulosvastuullisuutta. Tulokset ovat tosin mitattavissa vasta vuosien kuluttua. Ennusmerkkejä voi kuitenkin lukea jo huomattavasti sitä aikaisemmin. Viranomaisvetoista yhteiskunnan ulkopuolelle kasvattamista ei kenenkään tulisi seurata hiljaa sivusta.  Sen seurauksista ei kukaan meistä tule jäämään osattomaksi."

http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2011/01/20/tulosvastuullista-lastensuoj…

http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/category/lapset-ja-nuoret/

http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2008/09/27/salaaminen-saastaa-tyonteolt…

http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/category/sosiaalipalvelut/