Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerro tarinasi lapsen yrittämisestä samaan aikaan, kun munasarjojesi toiminta oli ehtymässä.
17.12.2012 |
Miten sinulle kävi? Minulla AMH-arvo 0,2, FSH normaali. Mietin, onko mitään mahdollisuuksia enää saada biologista lasta. Ivf edessä. Olen 40.
Kommentit (7)
mutta miksi yrittää lasta mummo-ikäisenä.
Menopaussihan on vain hetken kysymys, ja te haaveilette haikaran tulosta.
Kuvitelkaas vanhempainillat jne, muut luulee isovanhemmiksi, onko se nyt sitten mukavaa?
Ja kun aikanaan saatte lapsenlapsia, olette jo niin seniilejä, ettette jaksa olla isovanhempina apuna..
HARKITKAA viellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yli 35v:nä, joten olisi tullut samaan putkeen.
Kaikki vaan ei löydä sopivaa isäehdokasta ajoissa, ensimmäinen ehdokas kieltäytyi hankkimasta lapsia. Ja meille tuli ero, kun olin jo 34v. Ei ole siis mun vika. Ja sitten löysin pian ihanan miehen, joka halusi perheen. Pistimme heti töpinäksi, kolmatta sitten ei pystytty saamaan. Ihan yksin ei kakaraa saa aikaiseksi. :)
Elämä on yllätyksellistä!
mutta miksi yrittää lasta mummo-ikäisenä.
Menopaussihan on vain hetken kysymys, ja te haaveilette haikaran tulosta.
Kuvitelkaas vanhempainillat jne, muut luulee isovanhemmiksi, onko se nyt sitten mukavaa?
Ja kun aikanaan saatte lapsenlapsia, olette jo niin seniilejä, ettette jaksa olla isovanhempina apuna..HARKITKAA viellä.
Ihan ystävällisesti: En koe olevani vielä mummoiässä, sitä on ehkä juuri ja juuri oma äitini. Olen kouluttautunut, parhaissa voimissa ja "älyssä", parhaissa tiedoissa lapsen hoidon ja koulutuksen suhteen. Tietenkin olen asiaa punninnut ja toden totta, toivon puolisoni kanssa lasta. En välitä muiden katseista vanhempainillasta, miksi välittäisin?
mutta miksi yrittää lasta mummo-ikäisenä. Menopaussihan on vain hetken kysymys, ja te haaveilette haikaran tulosta.
Ihan tahallasi yrität ärsyttää. Nelikymppinen on kaukana mummoiästä. Parasta äiti-matskua!! Siinä iässä kysyin gyneltäni, mitä mieltä hän on ensimmäisen lapsen saannista. Gyne tokaisi, ei minkäänlaista estettä, anna mennä vaan! Nelikymppisiä ja ylikin on synnärit täynnä :)
Meille tosin tuli ero silloisen miesystäväni kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin tapasin uuden miehen ja vuotta myöhemmin olin onnellisesti raskaana, ihan luomuna, 43-vuotiaana. Toinen saa tulla koska tahansa...
Suosittelen lämpimästi, ap! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin elämäni miehen vasta 35-vuotiaana...
Alue: Aihe vapaa
43-vuotiaana lopetimme yrittämisen. Siihen mennessä oli tullut ainakin kaksi selvää alkuraskauden keskenmenoa. Totesimme, ettei meille enempää lapsia sitten tule.
Olin todella syvästi masentunut noin 3 vuoden ajan sen jälkeen ja siihen olisin näin jälkikäteen tarvinnut oikeastaan jopa hoitoa. Kukaan ei lohduttanut, kelleen en puhunut asiasta, lopetimme miehenkin kanssa asiasta puhumisen ja lopulta seksinkin. Itkin yksikseni päätöstämme, mutta tiesin jotenkin sen olevan oikea. Tunsin syyllisyydentuntoa tunteistani, koska olihan minulla jo kaksi lasta. Syytin itseäni, ettei minulla ollut oikeutta suruun ja masennukseen. Mutta oikeasti se asia olisi pitänyt silti surra kunnolla. Olin lähes itsemurhan partaalla, mutta minut piti elämässä rakkaus ja velvollisuus kahta muuta lastamme kohtaan.
Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin parannuin masennuksesta, kun hankimme koiranpennun tai sitten se osui samoihin aikoihin. Se on suunnittelemattomasti sellainen terapialemmikki.
Onnea yritykseenne!