Hääkirkko varattu, minua alkoi epäilyttää!

mitä jos odottaisitte muutaman vuoden sen naimisiin menon kanssa?

Enkä todellakaan ajattele noin lapsellisesti.



Mieheni nimenomaan on paras ystäväni, uskottuni ja luotettuni. En edes odota mitään maata järisyttävää sydäntä pakahduttavaa tunteiden paloa. Nimenomaan se yhteisen arjen jakaminen, pienillä teoilla ja sanoilla huomioiminen on sitä oikeaa todellista rakkautta.



Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kohta 12 vuotta, päivääkään en vaihtaisi enkä mitään enempää toivoisi. Herää unelmistasi todellisuuteen ja ymmärrä että elämä on tässä ja nyt, ei elokuvissa tai jossain Harlekiini (ihan tosi?!?!) romaaneissa...

Kihloissa ei tosin olla.

Minulla oli semmoinen intohimon tunne yhden ihastuksen kohdalla, mutta hän osoitti olevansa kaikkea sitä mitä en olisi uskonut. Eli opin ettei tunteenpaloon voi aina luottaa.

Tiedän että turvalliseen ja tuttuun mieheni voin aina luottaa, oli huono vaihe elämässäni päällä tai ei, hän on aina tukena.

Jos suunnitelmissa on perheenperustaminen ja ikuinen kumppanuus niin hän on varmaan oikea ihminen siihen?

Toisaalta jos haluat vielä nauttia elämästä vapaana ja asettua aloilleen vasta myöhemmin ehkä pitäisi lykätä suunnitelmia?

Olet löytänyt ihanan miehen ja sinua odottaa hänen rinnallaan lupaava tulevaisuus. Lopeta haihattelu ja keskity elämiseen!



Panosta haikailun sijaan suhteeseenne. Tehkää toisillenne pieniä huomaavaisia ja romanttisia tekoja. Saat huomata, että se rakkaus kyllä siitä voimistuu ja kehittyy. Tunteet tulevat ja menevät. Jos niiden mukaan elät, olet ihan tuuliajolla. Alttarilla sinulta kysytään, TAHDOTKO elää tämän miehen kanssa. Ei kysytä, että rakastatko häntä nyt tulenpalavasti vai TAHDOTKO rakastaa.



Pitkässä parisuhteessa rakkaus ja rakastaminen on tahdon asia. Tahdotko sitä rakastamista silloinkin, kun kaikki tuntuu menevän keljusti?



Nuo häitä edeltävät tunteet ovat varmasti tuttuja kaikille morsiamille. Minullakin oli viime vuonna ennen häitä sellainen olo, että katsotaan nyt, mitä tästä tulee. Tuntui, että häävalmistelut oli leikkiä ajatuksella, jos me mentäis naimisiin, niin...



Vielä hääpäivän aamuna taksissa matkalla kampaajalle soitin äidille ja itkin, että mitä jos mä en haluakaan mennä naimisiin ja tämä on virhe? Äiti sanoi, että älä sitä hermoile. Katso, miltä sinusta alttarilla tuntuu. Jos siellä sinua vielä epäilyttää, sano vaan, että et tahdo ja sitten toivotetaan vieraat tervetulleiksi erojaisjuhliin!



Mentiin miehen kanssa kuvaan ennen kirkkoa. Kun siellä näin miehen onnesta hehkuvat kasvot, kun hän katsoi minua, tiesin, että minäkin tahdon. Eli elä sen mukaan, miltä sinusta sitten alttarilla tuntuu!

muuta en olisi huolinutkaan, sillä avioliiton pitää olla pommin varma, jotta se kestää kunnes kuolema meidät erottaa.



Nyt olemme olleet naimississa lähes 15 vuotta ja mukaan mahtuu huonojakin vuosia. En kadu yhtään, että nuorena pistin pari ihan kivaa miestä takaisin lampeen.



En menisi naimisiin ja hankkisi perhettä sellaisen kanssa, joka ei aiheuta ilotulituksia, jos on tarkoitus tähdätä siihen, että liitto kestää 50 vuotta!

Mun ja miehen suhde alkoi aika hillitysti ja eteni rauhalliseen tahtiin, en missään vaiheessa ollut korviani myöten ihastunut mieheeni (muihin olin kyllä aikaisemmin ollut, mutta niistä suhteista ei olisi koskaan tullut mitään). Rakkautta löytyy kuitenkin paljon enkä ole katunut, sillä onnellinen perhe olemme. Tämän miehen kanssa mun on ollut tosi hyvä olla - luotan häneen ja väitän tietäväni, että niiden aiempien ihastusten kanssa suhde olisi varmasti ollut aikamoista vuoristorataa ja ehkä onnetontakin monella tavalla.



Oman kokemuksen (yhdessä n.10v) perusteella sanoisin siis, ettei se "rakkauden ilotulitus" välttämättä tarkoita hyvää suhdetta tai varsinkaan kestävää sellaista. Tärkeintä on, että oman rakkaan kanssa on hyvä olla.

pelkään, että jos sinä kaipaat sitä ilotulitusta, niin sitten petät ja jätät, kun sellaisen avioliiton varrella tulet tapaamaan. Myös avioliitossa ihastutaan ulkopuolisiin, ja jos sinulla on tilaus kunnon roihulle, niin....

Minulla on 38-vuotias ystävä, joka edelleen odottaa sitä oikeaa, niitä ilotulituksia ja rakkauden huumaa ja täydellistä kemiaa.



On seurustellut kerran vakavasti. Mies lähti, kun ystäväni ei halunnut muuttaa yhteen eikä mitään vaan halusi, että kumpikin ensin itsenäistyy. Oli ystävälle kova pala, kun mies ei halunnutkaan itsenäistyä vaan parisuhteen ja perheen.



Nyt ystävä sitten etsii niitä ilotulituksia. Ei ole juurikaan sattunut kohdalle.



Menin naimisiin pari vuotta sitten miehen kanssa, jota rakastan, muttei tämä mitään ilotulitusta ole ollut. Meillä on hyvä, lämmin suhde. Ollaan monessa erilaisia, mutta paljossa myös samanlaisia. Me hassutellaan ja seikkaillaan yhdessä. Pitkään itsekin noita ilotulituksia etsittyäni päätin lopulta valita kunnollisen miehen, jonka kanssa on mukavaa ja jonka kanssa on tulevaisuutta.



Tuo mainittu ystäväni lähetti minulle kuukausi ennen häitä kirjeen, jossa kehotti vielä harkitsemaan. Luetteli syitä, miksi emme sovi yhteen. Ja tavatessammekin kehotti vielä ajattelemaan, että eikö olisi parempi odottaa sitä mulle tarkoitettua miestä kuin tyytyä tähän.



Päätin tahtoa, että tämä mies on minulle tarkoitettu.



Voithan sinä lähteä etsimään muuta, jos siltä tuntuu. Mutta löydätkö sitä? Mitä, jos 38-vuotiaana tajuat, että miestä ei ole vieläkään löytynyt ja olisit niitä lapsiakin halunnut vielä?

muuta en olisi huolinutkaan, sillä avioliiton pitää olla pommin varma, jotta se kestää kunnes kuolema meidät erottaa.

Nyt olemme olleet naimississa lähes 15 vuotta ja mukaan mahtuu huonojakin vuosia. En kadu yhtään, että nuorena pistin pari ihan kivaa miestä takaisin lampeen.

En menisi naimisiin ja hankkisi perhettä sellaisen kanssa, joka ei aiheuta ilotulituksia, jos on tarkoitus tähdätä siihen, että liitto kestää 50 vuotta!

15 vuotta on lyhyt aika. Hyvä avioliitto perustuu ystävyyteen ja päätöksene pysyä yhdessä. Ei mihinkään ilotulituksiin. Sellainen joka menee tunteiden mukana ei ikinä saa pysyvää liittoa. Katsos ihmiset muuttuu elämän aikana. Se sama mies jonka nait voi olla aivan erillainen 10 vuoden kuluttua. Sinä voi haluta ihan eri asioita. Mutta hyvä liitto kestää silti.

Teille voi tapahtua niinkin että mies ei enää halua seksiä koskaan. Sairauden/tai muun syyn takia. Hyvä avioliitto kestää. Kestääkö teidän?

pelkään, että jos sinä kaipaat sitä ilotulitusta, niin sitten petät ja jätät, kun sellaisen avioliiton varrella tulet tapaamaan. Myös avioliitossa ihastutaan ulkopuolisiin, ja jos sinulla on tilaus kunnon roihulle, niin....

Itse menin vasta 4-kymppisenä ekan (ja vikan) kerran naimisiin, kun olin nähnyt jo paljon ja ihan varma että jaksan lopun elämää olla toisen kanssa. Ja etenkin että HALUAN olla. Meidän häät pidettiin, kun olimme olleet 10v yhdessä ja kyyneleet virtas sekä parilla itsellään onnesta, että juhlaväellä. En missäänm nimessä tyytyisi yhtään vähempään.

ap, odota vielä. Kyllä ehdit myöhemminkin naimisiin. Yhdessä voi olla muutenkin.

ja siitä naimisiin.

Niinpä niin. Mies menee sarjaan "ihan kiva" kaikinpuolin ja arki sujuu kivasti. En ole miestä pettänyt, mutta kieltämättä katseeni harhailee muissa miehissä. En haluaisi heittää hyvää miestä pois, mutta toisaalta joku ääni tuolla päässä huutelee, että jatka vielä etsimistä. Tästä miehestä kyllä saa loistavan isän ja aviomiehen, mutta kaipaan sellaista tunnetta kun jonkun näkeminen saa pään ihan sekaisin ja kosketuksessa on sähköä ja sellaista eroottista latausta. Miehen kanssa ei ole koskaan sellaista ollut, edes suutelu ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä. Mutta kaipa se on sitten normaalia..?

Niinpä niin. Mies menee sarjaan "ihan kiva" kaikinpuolin ja arki sujuu kivasti. En ole miestä pettänyt, mutta kieltämättä katseeni harhailee muissa miehissä. En haluaisi heittää hyvää miestä pois, mutta toisaalta joku ääni tuolla päässä huutelee, että jatka vielä etsimistä. Tästä miehestä kyllä saa loistavan isän ja aviomiehen, mutta kaipaan sellaista tunnetta kun jonkun näkeminen saa pään ihan sekaisin ja kosketuksessa on sähköä ja sellaista eroottista latausta. Miehen kanssa ei ole koskaan sellaista ollut, edes suutelu ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä. Mutta kaipa se on sitten normaalia..?

Jos ei ole, älä mene naimisiin vielä.

Niinpä niin. Mies menee sarjaan "ihan kiva" kaikinpuolin ja arki sujuu kivasti. En ole miestä pettänyt, mutta kieltämättä katseeni harhailee muissa miehissä. En haluaisi heittää hyvää miestä pois, mutta toisaalta joku ääni tuolla päässä huutelee, että jatka vielä etsimistä. Tästä miehestä kyllä saa loistavan isän ja aviomiehen, mutta kaipaan sellaista tunnetta kun jonkun näkeminen saa pään ihan sekaisin ja kosketuksessa on sähköä ja sellaista eroottista latausta. Miehen kanssa ei ole koskaan sellaista ollut, edes suutelu ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä. Mutta kaipa se on sitten normaalia..?

Rajusti palava roihu voi myös nuupahtaa hyvin nopeasti.

On oikeastaan kaksi ERI asiaa ensirakastuminen ja rakastaminen. Romanttinen, värisyttävä rakastuminen kestää tutkimusten mukaan noin 2-3 vuotta, jonka jälkeen toinen alkaa olla tuttu ja turvallinen kumppani, tai sitten yhdentekevä tyyppi, jonka arkiset tavat ärsyttävät. Eli se pitkäaikainen rakastAminen kehittyy ajan kanssa rakstUmisen tilalle, jos hyvin käy.

Mitään varmuutta siitä, että sähköinen ensirakastuminen johtaa rakastamiseen ei ole. Voi hyvin olla, että toisen arvostaminen ja kunnioittaminen on PAREMPIKIN lähtökohta rakastAmiselle kuin tuo eroottinen myrsky.

MUTTA. Jos sinä kovasti itse haikailet harlekiiniromaanimaisen rakastUmisen perään, sinä itse voit olla se ongelma, joka tuhoaa perheen. Tylsistyt siihen ok-mieheesi ja alat sivusuhteilla.

Joten nyt on kyse ennen kaikkea sinusta. Osaatko ja tahdotko olla uskollinen? Osaatko ja tahdotko etsiä elämääsi vaihtelua ja jännitystä jostakin muusta kuin sivusuhteista?

Olet vielä aika nuori. Kannattaiskohan nyt vielä vähän odottaa ja katsoa?

-45-v., parisuhdetta takana jo 26 vuotta saman miehen kanssa (ja juu, hän ei ollut mikään rakkautta-ensi-silmäyksellä)

Mä olen niin tyhmä, että en voinut kuvitellakaan avioitumista niiden ei-ilotulitus miesten kanssa. Nain sen miehen joka pisti sukat pyörimään. Ei ole ollut helppoa, mutta eipä ole ollut tylsääkään. Tosin rakkaus hiipuu ja huomaa että osin se oli pelkkää fysiikkaa. Mutta kyllä hän on edelleen paras rakastaja. Ei-ilotulitus miesten kanssa loppui seksi aika äkkiä.

Seksi on taitolaji, ja aika yleistä on, että alussa ei pahasti ilotulitteet räiskähtele. Toisen kropan reaktioihin ja seksifantasioihin ja mieltymyksiin perehtyminen ottaa aikansa.



-15-

Sama juttu mulla.



Arki mieheni kanssa on kyllä ihan kivaa ja kaikki toimii riittävän hyvin. Mutta ilotulituksia tai mahanpohjan kipristelyä ei ole ollut enää vuosikausiin. :(



Ihastumisen ja kiihkon tunteet puuttuvat siis ihan kokonaan: onko muka hullua odottaa tuntevansa näitä tunteita omaa rakastettuaan kohtaan?! Minusta ei todellakaan.

Mä uskon, että jossakin on olemassa kumppani, jonka kanssa myös nämä asiat ovat kunnossa. Siksi en usko tämän nykyiseni kanssa koskaan sanovanikaan tahdon. Tai ainakin jotakin merkittävää parannusta täytyy tapahtua. Olemme yhdessä asiasta avoimesti puhuneetkin.

Paitsi että juuri ap:n kuvailemalla tavalla ihastuin/rakastuin toiseen. Luulin sen olevan molemminpuolista, mutta olikin ilmeisesti pelailua toisen puolelta. Otan sitten ihan hyvän miehen, vaikka ei kovasti kipinöikään.

Kylläpä moni tyytyy sellaisen mieheen joka voisi olla oikeastaan ihan kuka tahansa! Ja sitten vielä sanotaan perusteluiski että kun on "tuttu ja turvallinen", ihan kuin sellainen ilotulituksien aiheuttaja -mies ei voisi myös olla sitä (ja niin paljon muutakin).

Itse löysin sen täydellisen miehen joka pyörittää sukkia jaloissa. Ja haluan korostaa että ei pelkästään seksin puolella, vaan ihan älyllisestikkin. Mieheni on ystäväni, rakastajani ja arjen kumppanini.

En ikinä tyytyisi vain johonkin "ihan ok" mieheen, mielummin sitten yksin.

olimme yhdessä 13 vuotta, erohan siitä tuli. Ei minulle riittänyt ystävä elinkumppaniksi.



Nyt mulla on mies jonka kanssa intohimo leiskuu ja kun tilaisuus tulee yks katse ja vaatteet lentää lattialle. Ollaaan oltu yhdessä nyt 3 vuotta. Exä on edelleen se hyvä ystävä