Lue keskustelun säännöt.
Hei te lapsillenne outoja nimiä antavat vanhemmat.
14.12.2012 |
Ajatteletteko ollenkaan nimiä antaessanne lapsen tulevaisuutta vai vaan itseänne ja miten hauskalta nimi vauvalla kuulostaa? Mietittekö ikinä miten se joutuu kärsimään koulussa tai odotatteko että se tulee aikuisena teitä kiittämään omituisesta nimestään?
Kommentit (65)
Meidän 2-vuotias on nimeltään Milla. Anoppi oli kommentoinut nimen kuullessaan että mikä ihmeen nimi se sellainen on...
Kalenteristakin löytyy monia nimiä joita joku voi pitää erikoisina ja kummallisina. Monikulttuurillisuuden tuomat kauniit, vanhat eurooppailaiset nimet on ovat vain rikkaus, enemmän karsastan juuri yltiöfennomaanisia merkitysnimiä, kuten edellä mainitut Karhunpoika ja Pajunkissa. Jo aiemmin hyväksytyistä löytyy mm. Merilintu ja Metsälintu, jotka ovat myös ihan älytöntä lapsen piinaamista.
Mun nimi on kanssa Milla ja olen nyt vasta lähes kolmekymppisenä alkanut törmäilemään kaimoihin. Yleensä ne on pari-kolmevuotiaita tyttöjä tai kultaisianoutajia :D Ala-aste - korkeakoulu välillä olen tuntenut kaimoja samassa koulussa/pihapiirissä tasan yhden. Se oli Pikku-Milla ja minä Iso-Milla.
Vaikka nimi on mielestäni tuiki tavallinen on se ollut jostain ihmeen syystä muilla hankala! Pahimmillaan se on sekoitettu Mikaan...
Että mikä sitten on erikoista, Milla vai Kalliope, mene ja tiedä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olla kyllä 80-vuotiaana mummona PAJUNKISSA. Mun mielestä nimessä on tärkeämpää se, ettei sitä tarvii kellekkään tavata... eli pois Jessicat ja Nicot ja Kreettat koska niiden kirjoittaminen ja tavaaminen hankaloittaa ao. elämää. Voin kertoa tämän koska oma nimeni on myös samanlainen, olen harkinnut vaihtoa mutten kehtaa loukata vanhempiani.
Itse olla kyllä 80-vuotiaana mummona PAJUNKISSA. Mun mielestä nimessä on tärkeämpää se, ettei sitä tarvii kellekkään tavata... eli pois Jessicat ja Nicot ja Kreettat koska niiden kirjoittaminen ja tavaaminen hankaloittaa ao. elämää. Voin kertoa tämän koska oma nimeni on myös samanlainen, olen harkinnut vaihtoa mutten kehtaa loukata vanhempiani.
Pajunkissa ehkä on vähän outo siitä syystä, että siitä tulee mieleen joku söpö vauva, ei aikuista tai vanhaa ihmistä.
Mutta miten voi olla niin vaikea sanoa vaikka että jessika c:llä tai niko c:llä, etät se suorastaan elämää hankaloittaisi, en ymmärrä?
hän sai nimen, joka on tänä vuonna ainutkertainen, mutta hänellä on ollut satoja kaimoja 50 vuotta sitten. Halusin yksilöllisen, helpon suomalaisen nimen. Ei ole minun vikani, jos NicoYamppojen äidit pitävät sitä nimeä outona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antoi lapselleen nimeksi Lumikki ja häntä kiusattiin nimestä todella paljon.
Vanhemmat pitivät sitä niin suloisena nimenä.
Vanhemmat liian usein ajattelee tämä on minusta kiva nimi eikä ajattele yhtään miltä lapsesta on kantaa nimeä koko ikänsä.
Ei tarvi ottaa mitään to 3 .sta nimeä, mutta mitä järkeä on antaa lapselle sellainen jota ei ole kenelläkään ?
Varmaan jokainen äiti tietää että aikuisena voi muuttaa nimeensä. Jos tykkäät jostain Pajunkissasta niin paljon, laita itsesi nimeksi moinen, älä viatonta lastasi tähän sotke.
Häpeä. !
antoi lapselleen nimeksi Lumikki ja häntä kiusattiin nimestä todella paljon.
Vanhemmat pitivät sitä niin suloisena nimenä.
Vanhemmat liian usein ajattelee tämä on minusta kiva nimi eikä ajattele yhtään miltä lapsesta on kantaa nimeä koko ikänsä.
Ei tarvi ottaa mitään to 3 .sta nimeä, mutta mitä järkeä on antaa lapselle sellainen jota ei ole kenelläkään ?
Varmaan jokainen äiti tietää että aikuisena voi muuttaa nimeensä. Jos tykkäät jostain Pajunkissasta niin paljon, laita itsesi nimeksi moinen, älä viatonta lastasi tähän sotke.
Häpeä. !
Minusta Lumikki ja moni muu tässä ketjussa "oudoksi" haukuttu nimi kuulostavat ihan normaaleilta. Tunnen yhden Lumikin joka on ihana ihminen eikä hän käsittääkseni ole koskaan kärsinyt nimestään. Samaten miehen lähisukulaisen nimi on Lumikki mutta vieraalla kielellä, hän on siis ulkomaalainen.
Nimihän on outo vain niin kauan kunnes se on tullut tutuksi. Monet nykyisin normaalit nimet ovat aikoinaan olleet outoja. Ja monet ikivanhat nimet kuulostavat nyt oudoilta. Jotkut uudisnimet vakiintuvat nimipooliin, jotkut eivät. Entä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta kertaa täälläkin mainitaan eri nimistä, että jos nimi on Lumikki tai jotain muuta vähääkään erikoisempaa niin kiusataan.
Mutta jumalauta, onhan se kiusaajille äärimmäistä periksiantamista, jos annetaan jo kiusaamisen PELON päättää se, mikä nimi voidaan lapsillemme antaa! Minä en ikinä suostuisi tuollaiseen. Nimi annetaan mikä annetaan, ja kiusaaminen taas on väärin ja rangaistavaa, ja jos sitä esiintyy, nimestä tai muusta syystä, siihen on puututtava. Eikä niin, että ihmisistä pitää kaikista tehdä harmaita, tasapäisiä ja huomaamattomia ettei vaan kiusaajat taas saa syytä kiusata.
Vanhemmat jotka ajattelevat, että on olemassa kauheita ja vieraita nimiä, nimiä joista seuraa väistämättää kiusaamista, antavat todennäköisesti tämän pelon perintönä lapsillensa. Sen sijaan, että naureskelee keskustelupalstoilla lasten nimille ja niiden antajillle, voisi keskittyä suvaitsevaisuuden opettamiseen omille lapsilleen. Toisaalta on vaikea opettaa jotain jota ei itsekään ymmärrä.
On melko kaksinaismoraalista päivitellä, kuinka viaton lapsi joutuu kiusaamisen kohteeksi, jos on itse (potentiaalinen) kiusaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2012 klo 23:08"]
Meidän 2-vuotias on nimeltään Milla. Anoppi oli kommentoinut nimen kuullessaan että mikä ihmeen nimi se sellainen on...
Kalenteristakin löytyy monia nimiä joita joku voi pitää erikoisina ja kummallisina. Monikulttuurillisuuden tuomat kauniit, vanhat eurooppailaiset nimet on ovat vain rikkaus, enemmän karsastan juuri yltiöfennomaanisia merkitysnimiä, kuten edellä mainitut Karhunpoika ja Pajunkissa. Jo aiemmin hyväksytyistä löytyy mm. Merilintu ja Metsälintu, jotka ovat myös ihan älytöntä lapsen piinaamista.
Mun nimi on kanssa Milla ja olen nyt vasta lähes kolmekymppisenä alkanut törmäilemään kaimoihin. Yleensä ne on pari-kolmevuotiaita tyttöjä tai kultaisianoutajia :D Ala-aste - korkeakoulu välillä olen tuntenut kaimoja samassa koulussa/pihapiirissä tasan yhden. Se oli Pikku-Milla ja minä Iso-Milla.
Vaikka nimi on mielestäni tuiki tavallinen on se ollut jostain ihmeen syystä muilla hankala! Pahimmillaan se on sekoitettu Mikaan...
Että mikä sitten on erikoista, Milla vai Kalliope, mene ja tiedä :)
Heh, voisi olla mun kirjoittama. Olen tosin jo neljääkymmentä lähestyvä Milla ja ensimmäiseen kaimaan törmäsin lukioikäisenä. Vieläkin ajoittain kysytään onko se mun oikea nimi :D Peruskoulussa sain kuulla millamagiaa kohtuu paljon enkä tajunnut miksei Tanjoja ja Piioja kiusattu. En saanut traumoja ja pidän nimestäni nykyään paljon.
Heh, jos kaikki olis aina ajatelleet aloittajan tavoin, maailmassa olisi vain muutama nimi. Jokainen nimi on joskus ollut outo ja harvinainen, jopa ainutlaatuinen, ennenkuin on vakiintunut ja yleistynyt nimenä.
Ja joo, siksi ehkä annan "oudot" nimet lapsilleni, kun itselläni on "outo" nimi (paljon harvinaisempi kuin meidän lasten nimet). Tuntuisi kummalta, että itsellä olisi hyvin harvinainen nimi, ja lapsilla sitten jotkut tavalliset. Olen aina pitänyt siitä, että olen suunnilleen ainoa tämänniminen, niin on vaikea ajatella, että lapset kauheasti asiasta kärsisivät. Ja kun nimien täytyy olla lausuttavissa sekä suomeksi, että lasten toisella äidinkielellä, niin hyvin suuri osa tavallisia suomalaisia nimiä on jo siksi poissa laskuista. Mulle on kyllä tärkeää, että nimien ääntämys ja kirjoitus on selkeää molemmilla kielillä, sillätavoin siis eivät ole "outoja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, jos kaikki olis aina ajatelleet aloittajan tavoin, maailmassa olisi vain muutama nimi. Jokainen nimi on joskus ollut outo ja harvinainen, jopa ainutlaatuinen, ennenkuin on vakiintunut ja yleistynyt nimenä.
Ja joo, siksi ehkä annan "oudot" nimet lapsilleni, kun itselläni on "outo" nimi (paljon harvinaisempi kuin meidän lasten nimet). Tuntuisi kummalta, että itsellä olisi hyvin harvinainen nimi, ja lapsilla sitten jotkut tavalliset. Olen aina pitänyt siitä, että olen suunnilleen ainoa tämänniminen, niin on vaikea ajatella, että lapset kauheasti asiasta kärsisivät. Ja kun nimien täytyy olla lausuttavissa sekä suomeksi, että lasten toisella äidinkielellä, niin hyvin suuri osa tavallisia suomalaisia nimiä on jo siksi poissa laskuista. Mulle on kyllä tärkeää, että nimien ääntämys ja kirjoitus on selkeää molemmilla kielillä, sillätavoin siis eivät ole "outoja".
Minulla on harvinainen nimi ja olen aina pitänyt nimestäni. Lapsellani on myös harvinainen nimi ja aion nimetä kaikki lapsiraukkanikin erikoisilla nimillä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoiset nimet voi olla ihan ok, itelleni aiheuttaa näppylöitä enemmän just nää väkisin väännetyt tyyliin Carri, Yani, Yessica, jne. Ja okei perisavolainen Mio Alec Feodor Pöllänen (no todellinen nimi ei ole just tuo, mutta pitkälti tuohon tyyliin väännetty "hieno" nimi perisavolaisella sukunimellä) kuulostaa kanssa tontulta nimeltä. Ymmärtäis jos suvussa olis edes hiukan kansainvälisyyttä, mutta ainoa vieraampi geeni tulee sukujuuriltaan pohjanmaalaiselta isoäidiltä.
Minulla on harvinainen etunimi. Olin lähes parikymppinen ennenkuin törmäsin ensimmäiseen kaimaan. Nimessäni on kuitenkin aivan suomalaisia kirjaimia. Olen "kärsinyt" nimestäni aina jonkin verran, lapsena ja nuorena eniten vaikkei siitä ole paljoa kiusattu. Nimeni tarkoittaa ruotsiksi jotain ja koulussa ruotsin kielen opiskelun alettua nimeäni kommentoitiin useinkin. En sitä kai kiusaamiseksi kokenut, mutta olenkin aika vahva ihminen. Nyt kun olen viisikymppinen, olen tyytyväinen harvinaisesta nimestäni. Ihmiset muistavat minut helposti. Nimi voisi olla kyllä kauniimpi. Eli erikoinen nimi ei ole aina kaunis.
Harvinainenkin nimi menettelee, mutta ei sellainen joka tarkoittaa jotakin. Sellaisesta nimestä lapsi oikeasti joutuu kärsimään.
Nimeni on Satu. Siitä minua kiusattiin koulussa (monen muun asian lisäksi) ja en edelleenkään siitä pidä. Eikö olekin kovin erikoinen ;)
No, kyllä joku Görnis tai Bylsis kyllä kohottaisi kulmakarvoja..
ihan yhtä hyvin se erikoisen nimen omaava voi kiusata niitä joilla on tylsä ja tavallinen nimi. Voin hyvin kuvitella kuinka joku pikku diiva kerää ympärilleen hovin, jossa palvotaan muun muassa hänen upeaa uniikkia nimeään, ja kuorossa syljetään tusina Ellan päälle, kun se on pelkkä tavis.
Näin ainakin mun lapsuudessa ja nuoruudessa 90-luvulla. Ne keillä oli erikoiset nimet, olivat _todella_ ylpeitä nimistään.
olen onnistunut antamaan lapselleni niin hyvän nimen, että sitä ei ole pilkattu vielä kertaakaan, sen osaa kirjoittaa jokainen oikein, siitä saa kivan lempinimen, on suomalainen ja kalenteristakin löytyy.
Ps, jopa AV-palstan kaikissa nimen haukkumisketjuissa sitä suomalaista nimeä ei ole pilkattu.