Minä kun luulin että pettämiskriisi vahvisti meitä :( Epäilen että mies tekee taas samaa

oletpa lapsellinen. Jollakin on tietysti addiktio tai huono itsetunto tms mistä pettäminen johtuu. MUt ihminen voi myös oikeasti rakastua niin että järki lähtee. Tätähän ei tajua jos ei ole sitä kokenut. Kas kun kaikilla ei ole sitä temperamenttia tai intohimoakaan kovin paljoa, silloin on helppo päteä. Ja jotkut ovat myös takertuneet kaikenmaailman instituutioihin tai yksinkertaisesti pelkäävät elämää niin että elävät koko ajan tietynlaisessa varmistus-tilassa. Jos olet avoin elämälle ja muutenkin iloinen ihminen, elämä voi tuoda yllättäviä asioista vastaan.

Tämä on nyt juuri sitä, mistä yllä kirjoitin: On pakko yrittää aivan epätoivoisilla keksinnöillä jotenkin lytätä niitä, jotka eivät petä. Kysehän ei toki voi olla mistään hyvästä ominaisuudesta, vaan puutteista, kuten että ei ole intohimoa tai iloa, tai on takertunut johonkin instituutioon. Voi voi :-).

Ikävää, että sinulla on noin tuskaista siellä huonommuudentunnossasi, että siitä kumpuaa noin säälittävää ja läpinäkyvää skeidaa. Ja ikävää, että se huonommuudentunto on sinulle juuri se oikea olotila.

jos on onnellinen, uskollinen liitto. Mutta olenpa nähnyt niin paljon kaikenlaista että siitä nämä mun ajatukset kumpuaa. Olen myös nähnyt kuinka tuomitsevia ja suvaitsemattomia ovat ihmiset kaiken sen suhteen mitä heille itselleen ei ole tapahtunut. Pettäminen on todella ikävä asia, mutta niin on ylenkatse muitakin kohtaan. Ja ihminen voi- sinäkin- tai puolisosi rakastua niin että se järki tosiaan lähtee. Muista silloin tämä kirjoituksesi. Mun mielestä ehkä ahdistavin ihmistyyppi on tuollaiset oikeassaolijat. Mulla ei ole mitään huonommuudentunnetta, elämä on vain opettanut aika paljon, sekä omalta kohdalta että muita seuranneena. ja yksi opetus on se että mitä suurempi tarve päteä ja tuomita muita sen todennäköisemmin elää jossain valheessa; joko omassa tai muiden. Mutta, ehkä tämä jonakin päivänä sullekin vielä valkenee, ihan konkreettisesti. Sitten pitää mittiä muita muidenhalveksimiskeinoja. (kuten tietysti se surkea toinen nainen joka pakotti miehesi ties mihin)

Olen rakastunut niin että järki lähtee. Ja pettänyt. Ja eronnut.

Silti väitän, että toinen pettää ja toinen ei, oli tilanne mikä tahansa. Minäkin olisin voinut erota ensin ja vasta sitten mennä rakkauteni kanssa yhteen, mutta valitsin toisin. Tiesin kyllä mitä tein. Laskenkin itseni tällä perusteella pettäjäluonteeksi, vaikka nykyisessä liitossani ei ole käynyt mielessänikään että voisin pettää. Mutta jos olen rehellinen, tiedän kykeneväni siihen, koska olen niin tehnyt.

"Et näe, että olet itse tuomitseva ja suvaitsematon niitä kohtaan, jotka eivät petä."



Minun mielestäni kommentoimasi viesti oli ainoa selväjärkisen ihmisen kirjoitus tässä ketjussa. Turha lähteä jeesustelemaan suuntaan tai toiseen.

vaan halveksin pettämiskriisissä rypevän ihmisen itsekritiikitöntä yritystä lytätä muita, että se oma olo ei tuntuisi niin alhaiselta. Tämä ei kumpua mistään pelosta, vaan pettymyksestä ihmisen pienuuteen ja raukkamaisuuteen. Eipä siinä pettämiskriisinsä selvittelyssä ole kovin paljon henkisesti kasvanut, kun on tarve yrittää väkisin mustata niitä joilla on paremmin.

ymmärrä sitä että pitää ketään lytätä ihme selityksillä. En kyllä ymmärrä myöskään sitä että ne jotka eivät pettämistä ole suhteessaan kokeneet, lyttäävät toisten yrityksen rakentaa suhdettaan kuntoon. Taitaa sekin vaan kummuta pelosta että noin voi käydä myös itselle. Ikinä et voi olla varma mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Mitä haittaa siitä nyt on kenellekään? No, onneksi minulla on suhde, jossa ei tarvitse puolin eikä toisin kytätä puolison edesottamuksia. Ja onnellisia ollaan, kiitos kysymästä, jo kymmenen vuotta.

"Et näe, että olet itse tuomitseva ja suvaitsematon niitä kohtaan, jotka eivät petä." Minun mielestäni kommentoimasi viesti oli ainoa selväjärkisen ihmisen kirjoitus tässä ketjussa. Turha lähteä jeesustelemaan suuntaan tai toiseen.

Joka tapauksessa höpön löpo on tosi tasokasta argumentointia.

Jos on luotneeltaan häntäheikki niin on, ei se miksikään siitä muutu. Joka pettää kerran, pettää toisenkin (vaikka itselleen muuta uskottelee)

Onko nämä kirjoitukset niiden kahdesti (tai useammin) petetyiksi tulleiden ketkeria kirjoituksia? Kun jotkut ihan totta oppivat kerrasta mitä tuhoa ja tuskaa saavat aikaan!

En ole tullut petetyksi, mutta tämä on fakta. Luonnekysymys. Kun riittävän hyvä tilaisuuus tulee, siinä tuskat unohtuvat.

mutta uskoisin näin asioiden juuri olevan. Eli toivon, ettei tule tilaisuutta, johon tarttua.

Oletteko itse pettäneet? Itse olen erehtynyt sen tekemään ja sain anteeksi. Miksi IHMEESSÄ kuvittelisin, että jos tekisin sen toisen kerran, saisin taas anteeksi??? Onko joku oikeasti niin tyhmä, että ajattelee näin??

Eli en koskaan enää petä, koska en kuuna päivänä sitä enää anteeksi saisi! Ja en kyllä tekisi sitä enää muutenkaan.

Et petä, koska et saisi sitä anteeksi. Kyse on VAIN siitä, että pelkäät jääväsi kiinni. Jos siis saat tilaisuuden pettää niin, että ET jää kiinni, teet sen uudelleen.

Pettäminen on luonteessa. joko se ei tule mieleenkään koskaan tai sitten tulee jos vain tilaisuus on. Kas kun toiset eivät petä vaikka olisi millainen tilanne.

Ja se tulee ilman kiinni jäämistäkin. Jos tulee.. häntäheikit ja sarhahurmaajat tuskin sitä syyllisyyttä tuntevat.