Kolmen lapsen äidit, miksi juuri kolme lasta?

Ja niin siinä kävi.

neljäs lapsi ei ole vielä saanut alkuaan :P

olisi riittänyt mulle, mies halusi vielä tytön. Olin liian väsynyt huolehtiakseni ehkäisystä. Tyttö sitten tulikin. SEn jälkeen olen kyllä huolehtinut ehkäisystä, paitsi...jaaha, saas nähdä miten viime viikolla kävi, taisi osua pari päivää ennen ovulaatiota...jännäystä vielä pari viikkoa

sitten saatiin kaksi yhteistä. Eiköhän nämä meille riitä, ehkä ;)

on varmaan se, että ikä alkoi tulla vastaan. Sain lapset 30-35-vuotiaana.

Tunnesyyt ovat epämääräisiä, mutta liittyvät siihen että tulen itse kolmilapsisesta perheestä ja määrä tuntui "luontevalta". Sisarukseni ovat minulle edelleen hyvin tärkeitä ja läheisiä ihmisiä. Mies puolestaan on ainoa lapsi ja halusi ehdottomasti useamman kuin yhden lapsen.

Emme suunnitelleet mitenkään erityisesti lapsilukua tai raskauksia, emme pohtineet ikäeroja.

ja tottakai suurin osa luulee että kolmas on tehty pojan toivossa, vaikka se tehtiin sillä todennäköisyydellä että tyttö tulee taaskin. Me haluttiin ensin kaksi ja kahden jälkeen todettiin että yksi mahtuu vielä.



Pienet on niin ihania etten ihmettele niitä neljänsiä ja viidensiä, mutta me halutaan myös muuta elämää. On myös mukavaa kun rahkeet riittää lasten kanssa reissaamiseen.



Ihana kolmikko onkin.

mulla oli kahden lapsen jälkeen vielä toive kolmannesta. Mies sitten myöntyi ja saatiin se kolmas. Neljää ei kumpikaan halua, tämä on nyt juuri sopiva perhe meille. Enempään ei riitä talous eikä muutenkaan , vauvakuume on jo ohi mennyt tauti. Nyt keskitymme meidän ihaniin koululaisiin ja teiniin.

Kun olin saanut 2, niin päätettiin miehen kanssa, että kolmas saa tulla sitten kun tulee. Mä olen raskautunut tosi hitaasti, mutta kolmas tärppäs heti ekasta kierrosta. Kakkonen oli vielä tosi pieni, kun kolmas syntyi ja mulla oli toooosi rankkaa. Neljännen olisin tehnyt, jos en olisi ollut niin väsynyt ja katkipoikki koko aikaa. 10 vuotta aikaa kuopuksen synnytyksestä ja vieläkin harmittaa etten tehnyt neljättä lasta.

joten heistä ei ollut toisilleen kamalasti seuraa. Ilman kuopusta meillä olisi ollut kaksi yksinäistä lasta ja oli olo, että yhdelle olisi vielä tilaa.



Kuopusta odottaessani päätettiin miehen kanssa että nää on nyt tässä. Ei ole tarvinnut päätöstä katua.

jälkeen, kun mua lohdutettiin sanomalla "on se tyttökin kiva". Mä nimenomaan halusin kolme tyttöä, ja kolme sain.

ja tottakai suurin osa luulee että kolmas on tehty pojan toivossa, vaikka se tehtiin sillä todennäköisyydellä että tyttö tulee taaskin. Me haluttiin ensin kaksi ja kahden jälkeen todettiin että yksi mahtuu vielä.

Pienet on niin ihania etten ihmettele niitä neljänsiä ja viidensiä, mutta me halutaan myös muuta elämää. On myös mukavaa kun rahkeet riittää lasten kanssa reissaamiseen.

Ihana kolmikko onkin.

että jaksan yksin hoitaa vain kaksi ja luulin, että olemme tässä perheenä. No, ne huolletaan ja rakastetaan jotka on syntyneet :)