Kolmen lapsen äidit, miksi juuri kolme lasta?

Jospa vielä saisi lisää;)

Eli oli tunne että kyllä tässä enemmänkin mahtuu joukkoon.



Nyt kolmen kanssa ei tunnu siltä. En halua neljätä :D

tulikin kaksoset.

eikä mitään puutu.

Neljännestä ei ole koskaan edes puhuttu.

haaveet ja toiveet ovat muuttuneet vuosien varrella, samalla niitä on sovitettu yhteen miehen toiveiden kanssa. Pitkään elimme onnellisena nelihenkisenä perheenä, mutta aina tuli jossiteltua. Sitten kokeiltiin kolmatta ja sen jälkeen tuli tunne, ettei tarvitse jossitella enää. Nyt eletään onnellisena, sterilisaation läpikäyneenä tästä eteenpäin. Eli kolmen jälkeen tuli se varmuus valmiista perheestä, selittävää tekijää ei ole.

Kolme mahtuu hyvin autoon :D



Samaa voisi kai kysyä jokaisen lukumäärän kohdalla yhtä hyvin. Miksi ihmeessä vain yksi tai kaksi, miksi neljä tai jopa kuusi?

Ja toisaalta tämä on tarpeeksi. Kahden kanssa perhe tuntui vajaalta, nyt se on riittävä. Lapset, nuo kammottavat riiviöt ja kaikkeuden ihanimmat olennot samaan aikaan

Kuten muutama muukin jo sanoi, ennen kolmatta tuntui, että jotain puuttuu vielä meidän perheestä. Ja kun kolmas syntyi, tuli tunne, että nyt on meidän perhe kasassa. Ennen tuota kolmatta mulla oli koko ajan vauvakuume, mutta se loppui kuopuksen syntymään. Eikä todellakaan johdu siitä, että tuo kolmas olisi ollut jotenkin raskas tai hankala. Tuli vain lapsiluku täyteen.

iso perhe haaveissa, mut kolmen lapsen kaa on vara asua ja harrastella niin kuin haluaa. Iän puolesta ei enää vauvoja meille tuu, lastelapsia ehkä..

oli poika ja tyttö, oltiin nelihenkinen perusperhe. Tuntui että jotain tästä vielä uupuu. Kolmannen jälkeen oli selvää, että meidän perhe on koossa. Sterilisaatio oli seuraava askel. Nuorin nyt jo 10v ja edelleen samat tuntemukset kuin tuolloin aikoinaan.

Ja saimmehan me maailman ihanimman pikku-emännän!



Isoveljet olivat 5- ja 7-vuotiaat, kun pikkusisko syntyi. Eli ikäerokin oli aika täydellinen, kun isoveljet olivat jo aika omatoimisiakin, kun kolmas vauva putkahti. Lisäksi pystyin olemaan kummankin pojan ekan kouluvuoden kotona ottamassa vastaan pikkukoululaisia.

Enkä tiedä edes jääkö näihin kolmeen, itselläni ikää alle 30v, voi olla, että pykätään ( jos onnistuu) iltatähti sitten myöhemmin...



Sekä kakkosta, että kolmosta yrittäessä olen ajatellu, ettei haittaa vaikka ei onnistuisi kun minulla on jo niin ihana(t) lapsi(et). Tottakai se olisi ollut pettymys, mutta ei minun sylini olisi ollut mitenkään tyhjä, kyllä yksikin ihanan täydellinen lapsi olisi riittänyt sen täyttämään. Tyhjä se olisi siinä tapauksessa, jos jonkun lapsistani menettäisin.

erittäin pahaan kohtutulehdukseen, enkä voi enää saada lapsia.



Aiemmin oli suunnitelmissa vähintään kaksinkertainen määrä, enemmänkin.



Molemmat suurperheistä, vaikkei ollakaan lestadiolaisia edes nähtykään. Kolmeen on tyytyminen ja heistä ollaan kiitollisia. Sydäntä kirpaisee kuitenkin aina, kun joku kolmilapsisen perheen äiti alkaa odottaa neljättä.

Olen kaivannut tervettä sisarusta kamalasti. Siksi ajattelin, että kaksi lasta on ehdottomasti liian vähän. Alunperin haaveilin neljästä. Kahden jälkeen totesimme, että emme ole hälynsiedoltamme sellaisia ihmisiä, että neljä olisi hyvä juttu. Niinpä teimme sitten vain kolme. Ja nyt tuntuu siltä, että useammalle emme pystyisi antamaan riittävästi yksilöllistä huomiota (meillä suht vaativat työt myös molemmilla)

Nyt on hyvä.

Ekan lapsen jälkeen oli vauvakuume ja tuli toinen lapsi. Silloinkin jo synnärillä puhuttiin, että koskas se kolmas? Ajateltiin, että jos sitten vähän myöhemmin, kun esikoinen menee kouluun niin olis kiva saada se iltatähti ja ehtisi vauva-ajasta nauttia taas. Pikkulapsivaiheessa oli kädet täynnä omia ja hoitolapsia ja vauvakuume haihtui. Elämässä tuli muita muutoksia ja asia lykkääntyi kun en halunnut, että olisi muuta stressiä elämässä silloin jos kolmatta aletaan. Nyt meillä on iltatähti, josta nautitaan täysillä, vaikka hän meidät uuvuttaakin välillä niin, että selvää on että neljättä ei enää jakseta. Joskus joku sanoo että teidän täytyy tehdä nuorimmallekin kaveri, niin tunteella ajatellen joo, mutta järki huutaa eeeeiii"

jälkeen odotan nyt kaksosia :)



Tosin, olin aina suunnitellutkin, että kolme lasta olisi kiva määrä. Miehen kanssa ollaan samoilla linjoilla.



Ja koska synnyttäminen on niin kivaa, niin senkin takia halusin kokea sen ainakin 3 kertaa. Nyt pitää oikein miettiä, että saako sitä nautti synnytyksestä vai mennäänkö keisarinleikkauksella, jos mennään, aion puhua tuon miehen ympäri, että tehdään neljäs ;)

Yksi poika ja yksi tyttö oli haaveena. Kolmannen pojan jälkeen luovuttiin toivosta. Haikeaa vieläkin katsella pieniä mekkoja ja nukkeja.

Ikä tuli vastaan, nuorimmaisen vaikea odotusaika ja pitkä palautuminen synnytyksestä vahvistivat molempien varmuutta siihen ettei enää neljäs ole mielessä. Vapauttavaa ettei kummallakaan ole vauvakuumetta ja nämä riittää, ihan riittävästi on töitä näissä. Toisen lapsen jälkeen jäi vielä kaipuu ja vauvakuume, nyt niitä tuntemuksia ei enää ole.

enemmän lapsia, mulle olisi riittänyt 2, mies haluisi vieläkin enemmän, mutta tämä 3 yhteinen kompromissi. ja kaikkia rakastan täysillä