Kolme lasta reilussa 2,5 vuodessa....
Tämän kirjotin jo kuumepuolelle;
Nyt on hätä kädessä. Olipas vaikeeta miettiä että mille palstalle kirjottaa, mutta täällä ainakin suurperheellisiä näyttää pyörivän. Yllärikolmonen on meillä aluillansa, olo on hyvin raskautettu ja haamuja tulee testeissä - että luultavasti hyvinhyvin alussa vasta.
Esikoistyttö täyttää kaksi tammikuussa ja nuorimmainen on kohta 7 kk:tta. Luotettiin imetys ja keskeytetty yhdistelmään - tyhmää tiedän, mutta kun se toimi ennenkin. Enkä kaipaa " mitäs menitte panohommiin jos lapset ei kiinnosta" -kommentteja, osaan kyllä syyllistää itse itseäni ihan tarpeeksi.
Mulla on ollutkin kolme lasta haaveissa, vaan nyt huolettaa tuo jaksaminen tosi paljon. Tälläkin hetkellä on rankkaa näiden kanssa kun mies on paljon poissa. Miehen ensi reaktio oli puhua keskeytyksestä, mutta vaikka monta järkisyytä sen puolesta puhuisikin, niin epäilen että se laittaisi oman mielenterveyden kovemmalle kuin kolmen pienen kanssa elämä. Vai onko muilla kokemusta? Ja kolme raskautta näin pienessä ajassa laittaa varmaan kropan tosi koetukselle? Kun on ollut ongelmia jo edellistenkin kanssa ja tällä kertaa en kerinnyt alottaa edes treenaamista. Ja se ikuisuuskysymys, että onko tosi väärin näitä nuorimmaisia kohtaan saada pikkusisarus heti tähän samaan syssyyn?
Nyt on mies selvästi hyväksymässä asian että kohta meitä onkin viisi, mutta sitä enemmän menee mulla tunteet laidasta toiseen. Taloudellinen tilanne meillä on hyvässä jamassa, samoin parisuhde. Nyt kai mä eniten kaipaisin vertaistukea ja kokemuksia. Jos yksikään kolmen pienen äiti kerkeää täällä näitä lukemaan ja vielä vastaamaankin...
Kommentit (12)
Meille syntyy 19. päivä kolmas lapsi ja sillon esikoinen on 2v ja 5päivää! Varmasti välillä tulee olemaan tiukkaa, mutta hyvin meillä on tähän asti mennyt ja menee varmasti edelleenkin. Suurimpana huolena olen pitänyt sitä, kun tämä vauva syntyy sektiolla. miten pärjään näiden lasten kanssa sitten kun haava on kipeä, enkä voi mitään nostella.
Minun mielestä lapset ei kärsi pienestä ikäerostä vaan siitä voi olla jopa niille apua&tukea&iloa. Meidän kakkonen oppi kävelemään8kk ikäisenä ja mutenkin tosi omatoimiseksi. lapset viihtyy hyvin omissa leikeissä jne.
Kyllä sun kroppa kestää näin pienet ikäerot, kun on minunkin kroppa kestänyt, vaikka kaikki on leikattu. Eli ekan ja kolmannen sektion väliä jää tasan se 2v5päivää.
Tässä samalla olen opiskellut kolmessa vuodessa ammattikorkeakoulututkinnon (tai keväällä valmistun) eikä lapset ole olleet ollenkaan kokoaikaisessa päivähoidossa. Eli lapsista saa sitä voimaa enemmän kun ne vaatii. Tietysti joutuu ottamaan sellaisen joustavan asenteen esim. siivoukseen ja muihin kotitöihin. Omaa aikaa ei myöskään ole juuri ollut, mutta sitä saan varmasti sitten kun lapset vähän kasvaa.
Myös minusta tuntui aluksi ihan samalta. En osannut ollenkaan nauttia raskaudesta, vieraat kauhisteli&voivotteli ja jopa häpesin tätä. Nyt ymmärrän että jokainen lapsi on ihme ja tämän ihmeen minä saan kohta syliini!
Nauti raskaudestasi!
Huh... melkeen huvittaa, mutta kyllä te pärjäätte. Itse en voi vertaistukena toimia, sillä odotan ensimmäistäni, mut mun lähipiirissäni ainakin on monia perheitä, joissa on lapsia tuolla tempolla ja vielä vanhempia lisäksi. Hyvin näyttävät selviävän, vaikka pääsen usein kurkistamaan arkielämän puolellekin. Jos on parisuhde kunnossa eikä talousasiatkaan hunningolla ni eiköhän se siitä!
...mutta heräsi muutama ajatus. Mun tyttö on nyt 1v 7kk ja n. 3 kk on yritetty pikkukakkosta jota nyt odotankin, silloin 3 kk:tta sitten siis arki tän nuorimmaisen kanssa helpotti ja alkoi tuntua että hän kaipaa seuraa. Mietin että nyt nuorin lapsesi olisi tämän tulevan mahd. synnyttyä suurinpiirtein samanikäinen kuin esikoiseni oli tuolloin. Odotusaika on kuitenkin melko pitkä ja sinä aikana perheenne ehtii aikuisista lapsiin valmistautua ja nuorimmaisesi kasvaa ja kehittyy tuossa ajassa todella paljon. Joka tapauksessa sinä itse miehesi kanssa päätätte mitä teette, jos et lasta halua tai olet varma siitä ettet jaksa, niin teet päätöksen siltä pohjalta. Lasten kannalta ajattelisin että mitä enemmän heitä on, sitä hauskempaa! Voimia teille ja toivottavasti kykenette tekemäään päätöksen nopeasti, sitten jo varmaan olo helpottuu.
eli yllärikolmonen on tulossa hyvin aluillaan. Esikoinen täytti juuri 2 ja kuopus 1 (heillä ikäeroa 1v2kk). Kolmannen la on ensi kesänä.
Kyllä siitä selviää, varmaan on raskasta, mutta samalla kolmikko on valtava rikkaus. Veljelläni on myös 3 lasta 3 vuoden sisään ja ihana kolmikko on yhdessä, ovat nyt jo kaikki koulussa. Me ollaan muutenkin hyvin perhekeskeisiä, joten mieheni kanssa meillä on kyllä ihan toimiva tiimi. Suosittelen keskustelua myös teidän perheessä työnjaosta ja siitä, mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä Meillä esim. omat harrastukset on nyt hyvin minimissä, mutta kerran en lapset vaan on pieniä).
Itsekin pelkään vähän kropan kestämistä. Mulla alkoi tokassa raskaudessa kohdunsuu aukeamaan rv30:lla, mutta hyvin mentiin rv38:lle. Synnytys oli vauhdikas, ja sitä toivon sellaista tästä kolmannestakin.
Nyt en ehdi enempiä kirjoittelemaan, mutta jos haluat meilailla niin laita postia tulemaan pumpuli 27@luukku.com (väli pois)
T. Pumpuli
Kyllä pärjäät kolmen kanssa ihan hyvin ja kroppa kestää ja palautuu. Itselläni on 4 lasta ja viides on tulossa ( 6v, 5v, ja kaksoispojat 4v). Ikäerot: 1-2= 11 kk. 2-3 ja 4= 11kk.
Oletkin saanut ihan hyviä vastauksia jo. Sen verran voin vielä omasta tilanteesta sanoa että meilläkin oli kaksi lasta suunniteltu ja se kolmas, täytti juuri vuoden, tuli sitten yllätyksenä (luulin että oli kierukka mutta se olikin tullut omia aikojaan ulos). Hetken olin iloisessa sokissa mutta mieskin otti asian hyvin ja alkoi puolen sekunnin kuluttua hymyilemään kun kerroin hänelle raskaudesta. Itselleni oli päivänselvää pitää lapsi, en ikinä olisi muuta pystynyt tekemäänkään!
Pointti tulee tässä: kolmen kanssa oli paljon helpompaa kuin oli kun kakkonen oli vauva! Vanhemmat sisarukset leikkivät kivasti keskenään kun vauvaa imetin ja mustasukkaisuutta ei enää ollut niin hirveesti. Tottakai pyykkimäärä kasvaa yms. mutta siihen tuntuu hukkuvan muutenkin :) Mut steriloitiin kolmannen jälkeen omasta pyynnöstä, ajattelin että enhän minä enää neljättä ainakaan halua, nyt taas vauvakuume nostaa päätään... nopeasti se vauva-aika menee.
Mulla on muuten tullut ne kaksi viimeistä suunnitellulla sektiolla. Toisen sektion kanssa olin viisastunut ja opettanut vanhemmat lapset jo monta kuukautta aikaisemmin ITSE kömpiä mun syliin jos ne sinne haluaa, niin ettei minun tarvitse nostaa, kun kuitenkin tiesin etten sektion jälkeen PYSTY pitkään aikaan nostamaan mitään muuta kuin vauvaa.
1. Parisuhteesi on kunnossa
2. Rahat asiat on hyvin
3. Vaatteet yms. tarvikkeetkin kulkee mukavasti lapselta lapselle
4. Lapsista on seuraa toisilleen
5. tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, lapset ovat rikkaus =D
Sitten negatiivista.
1. Et anna itsellesi ikinä anteeksi aborttia, se seuraa sinua lopunelämääsi.
2. Seuraavat vuosi kaksi ovat aikamoista mullistusta ja rankkaa elämää.
Mutta muista, kun lapset kasvavat paistaa se aurinko risukasaankin. Jos teidän perheluku on 3 ettekä halua enää lisää. Hoida tämän raskauden ja synnytyksen jälkeen ehkäisy kuntoon, kasvata lapsesi kunnolla ja sitten sinulla on loppuelämäsi aikaa harrastuksille yms.
Muista, että et koskaan tiedä mitä tapahtuu, ota tämä lahja vastaan kun se on sinulle siunattu! Varmasti jaksat. Me naiset on luotu jaksamaan ja venymään tilantessa kuin tilanteessa, mutta muista myös, että jos tarvitset apua, sitä löytyy jostain, kun vain kehtaat pyytää.
Unohda miehesi ensimmäinen reaktio, se on yleensä aina shokkiperäinen. Teillä on loistavat olosuhteet: hyvä parisuhde (tämä on se tärkein!!!) ja raha-asiat kunnossa, joten uskon, että selviätte muistakin.
Minulla on lähipiirissä paljonkin näitä tapauksia, jossa lapset syntyy tiheään tahtiin ja heillä on niitä 4 - 6 kpl ja he pärjäävät! Joten uskon, että sinäkin!
Ei minulle ole oikeastaan ollut epäselvää, että mihin (kumpaan)ratkaisuun tulen päätymään, mutta rohkaisun sanat ja muiden kokemukset auttaa kummasti näkemään tulevaisuuden valoisampana! Mielummin muutama vuosi rankkaa elämää, kuin loppuikä miettiessä ja vatvoessa keskeytystä.
Niin se on että lapset on lahja - ja tämä lapsukainen on ilmeisesti hyvin halukas liittymään tähän perheeseen, kun todennäköisyys raskaaksi tulemiselle ei todellakaan iso ollut! Kai se on parasta tilata ultraan aikaa ja antaa itselle taas lupa nauttia tästä ajasta. Ennen kuin ne krempat taas alkaa ;)
Kiitos!
En enää kuulu tänne odotus -puolelle, mutta pakko oli tulla sanomaan että koville se ottaa, mutta PALJON, paljon se antaa =). Pienten kanssa on se oma rumbansa ennen kuin alkaa löytymään se meidän perheen oma tapa toimia ja oma rytmi elämään.
Ja muista että et jää yksin vaan rohkeasti juttusille muiden mammojen kanssa !
Meillä muuten on 5 tyttöä 10 v:n aikana siunaantunut ja ainakin vielä olen " terveiden kirjoissa" =D.
Toivon siulle paljon onnea ja hyvää joulunaikaa.
Rapuäiti ja katras.
Älä hätäile! Kyllä kaikki hyvin menee. Minäkin aloin odottamaan kolmatta kun edellinen oli 9kk. Tiesin kyllä, et siinä vaiheessa imetys ei enää niin suojaa... Mutta kun jo ekan jälkeen lääkäriltä olin kyselly imetyksen ehkäisytehosta ym. kysyikin multa: kuinka vakavaa olisi, jos tulisit raskaaksi? Sanoin, ettei se nyt niin vakavaa olisi. Vastasi siihen, et noniin, nuorena ne lapset kannattaa tehdäkin... Mun mielestä fiksu lääkäri. Olen tosi onnellinen kaikista kolmesta!
Tottakai omaa jaksamista kannattaa miettiä, kun ehkäisyä miettii, mut kun on jo raskaana, niin vakavasti ei aborttia kannata miettiä. Tottakai se tulee mieleen, mut niinkuin itsekin sanoit, niin oman mielenterveytesi kannalta parempi ottaa vastaan mitä on tullakseen nyt. Et varmasti antaisi pois kahta jo olevaa, miten sitten tämän kolmannenkaan?
Onhan siinä työtä, mutta toisaalta, nyt menee vähän samaan syssyyn kaikki vaippahommat ja vaatteetkin on helppo säilöä ja siirtää seuraavalle. Ehkä kaksostenrattaat tai sisaristuin vois olla avuksi jossain vaiheessa, kävelyillä helpotti mua (sisaristuin turhan kiikkerä tosin). Ja kun lapset on lähekkäin syntyneet, niistä on paremmin seuraa toisilleen. Ei tarvii koko ajan mankua kavereita muualta! Ajan oloon oot varmasti iloinen tästä ylläristä.
Mut nyt ymmärrä itteäsi, kyllä yllärit on aina hetken kriisi, mulla oli neljäs sellainen... Ja sit kun menikin kesken, niin kyl oli syyllinen olo, kun oli puhunut suutuspäissään miehelle abortista... Elämä on välillä vähän ristiriitaista. Mut kyl sä 9kk:ssa kerkeät sopeutua, varmasti jo aika pian. Ja näyttää, et mieskin jo. Uskon, että teillä menee kaikki hyvin. Jos liian raskaalta alkaa tuntua, niin koita saada jotain kotiapua tai helpotusta. Ainakin jos oma fysiikka alkaa reistaileen, kannattaa koittaa lääkärin kautta saada kodinhoitoapua (lääkärin lausunto tms.?). Lopettele imetys pikkuhiljaa rauhassa, ei silläkään niin kauhee kiire oo. Mä imetin ehkä 1-2kk päällekkäin noiden raskauksien aikana. Kyl mä ne kolme hyvin jaksoin. Kylhän sitä välillä elämä oli aika sumussa kulkemista, ja joskus aloitti päivän itkulla, kun tiesi, et mies on koko päivän pois ja yksinäisyys edessä... Siivota ei jaksanu, vieraita ei kehdannu sotkuun pyytää. Ei ollut vanhastaan tuttuja paljon, kun oli suht uutena vieraalla paikkakunnalla.
No, toivottavasti näistä rehellisistä ajatuksista ja kokemuksista oli jotain lohtua. Kysy, jos sanoin jotain epäselvästi. Nauti siitä, että sinulle ja teille noita lahjoja suodaan! Kaikki kun eivät saa ainuttakaan lasta. Yllättävän nopeasti aika menee, ja ne on jo isoja ja pukee itse. ...Ja vielä yksi hyvä pointti, kun niitä on monta, et ehdi hyysään niitä liikaa, vaan niistä tulee reippaita ja omatoimisia, ainakin vanhimmista. :-)
Voimia ja iloista odotusta!
Elämä on aina välillä helpompaa ja välillä rankempa oli lapsia sitten yksi, viisi, viisitoista tai ei yhtään.
Mielestäni se ei ole lapsiluvusta tai ikäeroista kiinni, että jaksaako. Jokainen tilanne vaan on erilainen hyvine ja huonoine puolineen.
meillä oli vanhemmat lapset 3v. ja 1.v kun pikkukolmonen tuli taloon. Hyvin siitä selvittiin vaikka kaikki kauhistelikin asiaa. Sitä elää vaan arkea niinkuin on pakko elää eikä jokapäivä päivittele asiaa että voi kun meillä on rankkaa. Eihän siinä pariin vuoteen mitään omaa harrasteta tai tehdä mutta ette te niin varmaan nytkään tee. Kroppasi on varmasti kovilla mutta voithan raskausaikanakin kävellä ja syödä terveellisesti ja huolehtia hyvinvoinnistasi. Lapset kun hieman kasvavat niin pääset helpolla kun he viihtyvät niin hyvin keskenään. Mulla ehkä ainoaksi ongelmaksi jäi roikkuva maha ja huono pissanpidätys mutta nyt odotan neljättä niin ei mahakaan enää roiku :) Voimia sinulle ja onnea koko perheelle!