Mitä uskotte tapahtuvan kun kuolee?

Uskon että kuoleman jälkeen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle Jumalan eteen. Ne jotka ovat eläessään uskoneet että Jeesus Kristus kuoli hänen syntiensä edestä, pääsevät taivaaseen Jumalan luokse. Muut joutuvat iankaikkiseen kadotukseen.

Sitä ihan vaan lakkaa olemasta.

odottamaan viimeistä tuomiota. Jos on ollut hyvä niin paratiisiin, jos taas paha niin ns. "henkivankilaan". Lopulta jokainen maan päälle syntynyt ihminen nousee ylös eli saa kuolemattoman ruumiin jolloin henki ja tämä uusi ruumis yhdistyvät.



Viimeisellä tuomiolla päätetään mihin taivaan asteeseen ihminen päätyy, elämän valintojen ja omien halujensa mukaan.

jää vain kuori, joka häviää luonnon kiertokulkuun... Kaikki henget ja sielut ovat satua: primitiivisten ihmisten uskomuksia.

Olishan se hienoa uskoa että jotain on tämän jälkeen, vaan kun en koskaan ole uskonut enkä tule uskomaan. Bilsan tunneilla oppi sen oleellisimman...

Millä voimalla ne M UODOSTUU itsestään.

Silloin kolahti ja kovaa. Minun energiani ei kuole kun minä kuolen. Se jossain muodossa jatkaa elämää.

Ruumiini maatuu ja hajottajat elävät sillä ja jos minut haudataan, niin maa saa ravinteita. Mutta se energia.

Enempää en ole asiaa pohtinut, koska tiedän sitten kun kuolen,mitä minulle tapahtui.



Mutta kun tapasin mieheni, tapahtui jotain ihmeellistä. Tiesin, että hänen kanssaan juttu on jäänyt joskus kesken ja se jatkui juuri siitä, mihin se oli jäänyt. Meidän ei tarvinnut seurustella tai tutustua, koska heti eka kerralla kun juttelimme, tiesimme toisesta kaiken. Mies muutti luokseni 2 viikon kuluttua ja olemme olleet yhdessä 18 vuotta. Edelleen tulee vieläkin se hassu tunne jostain muusta elämästä tai jostain, että näin sen pitää olla kun se jäi viimeksi kesken.



Jos sielunvaellusta sitten on olemassa, tiedän hukkuneeni. Sen vain jostain syystä tiedän, miltä tuntuu hukkua ja tunnen hysteeristä pelkoa vettä kohtaan.

sinne vain palavaan tuleen

Uskon että kuoleman jälkeen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle Jumalan eteen. Ne jotka ovat eläessään uskoneet että Jeesus Kristus kuoli hänen syntiensä edestä, pääsevät taivaaseen Jumalan luokse. Muut joutuvat iankaikkiseen kadotukseen.

On aika oikein :).

Uskon ihmisellä olevan iankaikkisen, henkisen ydinolemuksen joka ei kuole. Sitä en sitten tiedä mitä jatkossa tapahtuu, että tapahtuuko jälleensyntyminen ja jos, niin tapahtuuko niitä aina uusia vai loppuvatko ne joskus, vai onko jonkinlainen taivas (ja ehkä jopa helvetti) vai mitä. Helvettivaihtoehtoon en ehkä jaksa uskoa, minulla on vahva tunne että tapahtuipa kuoleman jälkeen mitä vaan, niin se on hyvää.

Tai joksiki muuksi mettäneläväksi niinku näillä kairoilla on tapana.



Älkää vain kysykö, mitä sitte ku se poro kuolee.

No mä uskon et se tuntuu samalta kun ennen syntymää, eli ei miltään. Aivotoiminta lakkaa, sillon ei siis ajattele mitään.

mitä oli ennen syntymää on luvassa suurella todennäköisyydellä...

Seuraavaan elämään ja odotellaan sitten uutta syntymää. Aina joku tulee sanomaan näissä ketjuissa, että kun kuolee niin kuolee ja sen on oppinut biologiassa. Biologia vaan ei ota kantaa siihen, mistä se sielu elävään omentoon tulee ja minne se menee.



Aineettoman sielun ja tiedostamisen peruskäsitettä ei mikään tiede selitä. Jos on syntynyt kerran, voi yhtä hyvin ja yhtä loogisesti syntyä toisen ja kymmenennenkin kerran. Se, että yleensä syntyy, on jo sinänsä selittämätön ihme.

tai iankaikkiseen kadotukseen, riippuen siitä, onko hänen nimensä kirjoitettuna elämän kirjaan vai ei.

Ennen syntymää ei ole mitään. Sitten muodostuu kaksi solua, jotka pääsevät yhtymään. Sen jälkeen raivoisaa solunjakautumista ja solujen hajoamista, kunnes kaikki solut kuolevat eikä uusia enää jakaudu. Sen jälkeen sama ei mitään kuin ennen syntymääkin.



Siino ihmisen elämä. Simple as what.

Itse uskon, että ihminen syntyy uudestaan, jonain muuna henkilönä ja me vaan ei muisteta entisestä elämästä mitään, vähän niin kuin ei muista siitä ajasta kun oli 1-vuotias. En tiedä mistä toi on tullut mutta semmone luulo mulla kuolemasta on.

Joka on jokaiselle oman henkisen kehityksensä mukainen. Siellä sitten käydään läpi mitä tuli toisille tehtyä elämänsä aikana, sekä hyvät että huonot asiat. Maksetaan karmat omista teoista. Sen jälkeen jatketaan matkaa uudessa elämässä, jonka saa valita etukäteen sen perusteella, mitä haluaa oppia. Ja yritetään olla parempia olentoja.

Lakkaa olemasta. Vähän niinkuin ennen syntymää ei vielä ollut olemassa.

niin se on äärimmäinen helpotuksen kokemus. Saan nähdä tutut vainajat paratiisinomaisessa paikassa jossa vallitsee ääretön lohdutuksen ja rakkauden ilmapiiri.

Seuraavaan elämään ja odotellaan sitten uutta syntymää. Aina joku tulee sanomaan näissä ketjuissa, että kun kuolee niin kuolee ja sen on oppinut biologiassa. Biologia vaan ei ota kantaa siihen, mistä se sielu elävään omentoon tulee ja minne se menee.

Aineettoman sielun ja tiedostamisen peruskäsitettä ei mikään tiede selitä. Jos on syntynyt kerran, voi yhtä hyvin ja yhtä loogisesti syntyä toisen ja kymmenennenkin kerran. Se, että yleensä syntyy, on jo sinänsä selittämätön ihme.

No koko sana sielu nyt on vähän epämääräinen. Mä en näe, että semmoista on olemassakaan. Se on biokemiaa. Hermoja, hormoneja, kaikenlaisia aineita, jotka reagoivat keskenään. Kaikkiaan hieno setti, mutta ihan biologiaa.