Lue keskustelun säännöt.
Lapsen muistista
11.12.2012 |
Voiko juuri 2 vuotta täyttäneelle jäädä päähän jo muistoja jostain asioista?
Kommentit (5)
toki, oppiihan ne puheen sanojakin tuossa iässä... Mutta useimmille ei jää sellaisia tietoisia muistoja tapahtumista noin nuorena, että aikuisena voisi kertoa muistavansa mitä tapahtui. Joillekin jää hyvin tunnevaltaisista tapahtumista, esim. tuskallisista onnettomuuksista, ihan tietoinenkin muisto jo noin nuorena, ja hyvin harvoille jotain muitakin muistoja. Useimmat kuitenkin muistavat ensimmäiset tietoiset muistonsa 3-4 vuoden iästä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn itse muistamaan paljonkin asioita varhaislapsuudesta, joilla hämmästytin vanhempiani aikuisiällä. Usein sanotaan mieleen jäävän tilanteen, johon on liittynyt jotain traumaattista, ahdistusta tai pelkoa.
Omasta kokemustani sanoisin, että ei sen tarvitse aina olla näin. Muistan myös onnellisia hetkiä :) Muistan miten leijuin isäni kantamana, isä nauroi ja heijasi minua. Muistan kun opettelin puhumaan. Toistin isäni perässä "au - to". Isää nauratti, eikun "auto" ja sitten leijuttiin ikkunaan, isä näytti, "katso, mikä tuolla menee!" "au - to"
Toisaalta muistan, kuinka itkin yöllä sängyssä kun selkää kutitti hirveästi enkä pystynyt sitä raapimaan. Äiti tuli ja hieroi kämmenellään selkääni yöpuvun läpi. Vauvakirjaani on äiti kirjoittanut: tuhkarokko 1v 6kk.
jo vauvaikäisellä jää muistoja proseduaaliseen muistiin ja 1-vuotiaasta alkaen semanttiseen muistiin. Nämä perustuvat ennenkaikkea kehomuistiin ja mielikuvamuistoihin. Juuri tuossa 2-vuotiaana kehittyy sitten episodinen muisti eli alkaa jäädä verbaalisia muistoja joita pystyy palauttamaan mieleen myös aikuisena.
jo vauvaikäisellä jää muistoja proseduaaliseen muistiin ja 1-vuotiaasta alkaen semanttiseen muistiin. Nämä perustuvat ennenkaikkea kehomuistiin ja mielikuvamuistoihin. Juuri tuossa 2-vuotiaana kehittyy sitten episodinen muisti eli alkaa jäädä verbaalisia muistoja joita pystyy palauttamaan mieleen myös aikuisena.
Nelonen kiittää! Minulle on sanottu, etten pysty muistamaan tuollaista - ja montaa muuta asiaa! - että olen nähnyt unta tai minulle on kerrottu jotain ja myöhemmin sitten kuvitellut itse muistavani sen. Oma mielikuvani ja kokemukseni on kuitenkin niin vahva, etten usko noihin selityksiin.
Kaikkein varhaisin muistikuvani on sellainen, että sitä epäilivät omat vanhempanikin. Tulivat kuitenkin tulokseen, ettei ole muuta selitystä kuin että todella muistan kokeneeni ko. tilanteen itse. Olin vielä ns. vauvaikäinen.
En tiedä, pitääkö tämä paikkaansa tai onko sitä mitenkään tutkittu, mutta oman kokemuksen mukaan liittyy jotenkin puheen oppimiseen. Hyvin nuorena puhumaan oppinut muistaa paremmin.