Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaveri asiaa - mitä tekisit?
11.12.2012 |
Vai tekisitkö mitään?
Lapsella siis kaveri, joka toistuvasti tekee niin, että on sopinut lapseni kanssa jostain - lapseni on heillä kylässä tai kaveri meillä tai leikkivät pihalla tms. Sitten kolmas kaveri soittaa tälle kaverille, jolloin kaveri hylkää lapseni saman tien ja lähtee tämän kolmannen kanssa.
Kaikki tuntevat toisensa, joten voisivat hyvin leikkiä kaikki kolme yhdessä. Oma lapseni oli tätä viimeksi ehdottanut, mutta se ei käynyt. Ja oma lapseni ei tuppaudu kenellekään kylään, vaan odottaa, että kutsutaan. Eli kun kaveri lähtee kotiinsa sen kolmannen kanssa, lapseni ei mene mukaan jos ei pyydetä. Joku ehkä vaan tuppautuisi mukaan.
Ottaisitko näihin vanhempiin yhteyttä? Ovat kyllä ihan perusjärkeviä huolehtivia vanhempia. En tiedä, eikö lapset osaa ajatella asiaa toisten kannalta vai onko tämä ihan tietoista toimintaa. Harkitsin jo, että ystävällisesti ottaisin vanhempiin yhteyttä ja pyytäisi heitä keskustelemaan lasten kanssa asiasta. Saako tällaisesta vaan vihat päälleen?
Vai opastanko lasta etsimään muita kavereita? Siinä on vaan se harmi juttu, että ihan lähellä ei asu kauheasti saman ikäisiä. Muitakin kavereita toki on, mutta heidän kanssaan kyläily vaatii kuskausta ja ei siksi onnistu aina niin helposti.
Harmittaa lapseni puolesta, koska hän mieltää kaverinsa käytöksen törkeäksi ja on pahoittanut mielensä.
Kommentit (14)
vain lyöttäytymään mukaan? Sen jälkeen vasta voidaan saada ehkä aihetta vanhemmille jutteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on tosi tavallista alaluokkalaisilla tytöillä. Saattaa toki jatkua pidempäänkin. Kuulen tosi paljon tällaisia juttuja tyttöjen vanhemmilta, ja omakin tyttö koki tuota alle 10-vuotiaana. Varmaan sortui siihen joskus itsekin. Mitä jos juttelisit ihan kivasti tämän tytön kanssa? Jos hän on teillä ja soitto tulee, niin kerrot hänelle, että tyttärellesi tulee paha mieli kun hän lähtee kesken leikkien. Ja että näin ei voi tehdä. Jos sekään ei auta, niin ottaisin yhteyttä vanhempiin. Varmasti haluaisivat tietää tyttärensä tästä toiminnasta.
näin ei voi tehdä?
Ja ihan poikien jutulta kuulostaa...
jos kaveri sopii toisen kaverin kanssa kyläilystä, hän lähtisi tosta vaan mukaan, vaikka ei kutsuta. Minusta se ei ole hyvää käytöstä.
On käynyt myös niin, että lapseni ollessa kaverilla kylässä, kaveri lähti kolmannen kaverin luo. Minusta hyväkäytöksinen ihminen ei tuppaudu mukaan, jos häntä ei kutsuta.
Jos ei toitottua tulosta synny, niin yrittäkää etsiä uusia kavereita.
Onko muuten lapsesi sellainen hiljaisempi myötäilijä eikä mikään päällepäsmäri?
jos kaveri sopii toisen kaverin kanssa kyläilystä, hän lähtisi tosta vaan mukaan, vaikka ei kutsuta. Minusta se ei ole hyvää käytöstä. On käynyt myös niin, että lapseni ollessa kaverilla kylässä, kaveri lähti kolmannen kaverin luo. Minusta hyväkäytöksinen ihminen ei tuppaudu mukaan, jos häntä ei kutsuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni ei ole päällepäsmäri mutta ei nyt ihan hissukkakaan, joka ei uskaltaisi mitään sanoa.
ei saa lyöttäytyä toisten seuraan, pitänee etsiä uusi kaveri, olisiko luokalla joku yksinäinen poika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kahden pojan äiti ja valitettavasti olen huomannut, että "poikien maailmassa" ei "liian hyvillä" käytöstavoilla aina pääse pitkälle... Poikien välisissä suhteissa vain tietty suoruus ja röyhkeys on tarpeen jotta pärjää porukoissa. Liian kiltti ja hyväkäytöksinen lapsi jää helposti jalkoihin. Olen vastoin omaa ihannettani vähän joutunut rohkaisemaan omia poikiani "kovuuteen", jotta eivät joudu heittopusseiksi. Ja tarkoitan tällä sellaista asennetta, että osaa ottaa oman paikkansa ja tarvittaessa vaatia sitä... Eli mielestäni tuo mistä puhut "tuppautumisena" ei ole mikään maailman suurin synti. Tuollaisissa tilanteissa vetäytyminen on paljon haitallisempaa. Ja niinkuin joku tuossa sanoi, niin vasta kun poika yrittää pyrkiä mukaan (vaikka ihan vaan kysymällä voinko tulla -vai oletko opettanut että sekin jo on sopimatonta..?!) eikä pääse, niin olisi jotain materiaalia keskusteluille...
että en ole mikään "koviäiti" tai "futisäiti", joka potkii poikansa maailmalle, vaan itse asiassa arvostan korkealle hyvät käytöstavat ja pojissa koitan vaalia myös sitä pehmeyttä, mitä tarvitaan. Mutta se mikä aikuisten välisissä suhteissa on röyhkeää ("tuppautua nyt mukaan kahvitauolle, kun kukaan ei pyytänyt..!") on lasten suhteissa usein paljon mutkattomampaa. Eivät lapset ajattele sitä tuppautumisena jos kaveri sanoo, että hei, saanko tulla mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmat ns koulutettuja sosiaalisissa ammateissa...keskustelin, mut lopputulos...ainahan tuota on, lapsilla on kavereita ja parempia kavereita...pienet ei vaan osaa tehdä kaverin vaihtoa niin nätisti..
tämä siis noiden lasten äitien kommetti..
eli ei se auta, se keskustelu
me tehtiin, niin et etsittiin uusia kavereita.
se meilläkin vaatii kuljetuksia, mut nyt on niin ihania kaverista työllä, ja olen itsekin tutustunut heidän äiteihinsä, ja mukavaa on...
eli ap, ehkäon paraasta etsii uusia kavereita.
ja sitten kun kysyin pojalta, miksei mennyt mukaan, niin hän vastasi ettei ollut ei huvittanut. Ilmeisesti monesti syynä on myös erilaisten kiinnostuksen kohteet ja joillakin varmaan synkkaa sitten paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös poika.
Ollaan opetettu että kaikkien kanssa ei tartte olla kaveri mutta toimeen tarttee tulla ja kaveri ei tee toiselle noin. Joskus voi olla paha mieli ja asia voidaan sopia. Se ei toistu. Näin minä sen ymmärrän.
Mutta tuossa perheessä heidän lapsi nyt on sellainen. Joten ollaan sitten sanottu ettei sinne mennä ja keksitään muu kaveri. Ja heti leikki onnistuu.
Tärkeintä on että kaikkien kanssa tulee toimeen ja välttämällä leikkejä tuon yhden kanssa niin tapahtuu. Ei niin voi sallia lapsensa tekevän että jatkuvasti tulee mielipahaa ja heidän normaali lapsi saa tehdä mitä päähän juolahtaa.
Kotioloissa tuo sallitaan, koulussa on joku rooli mutta ilmoitan kouluun jos koulussa tai matkalla jotain tapahtuu.
Omalla lapsella on sosiaalinen luonne, on paljon kavereita ja ottaa leikkiin tuon pojan vaikka olisi jo joku. Heille ei taas mahdu riippuen päivästä millä tuulella siellä poika on. On ristiriitaista että välillä pihassa on ollut 9 poikaa ja mukaan mahtuu ja välillä toinen olisi liikaa. Minä puuttuisin tuollaiseen. Mutta puuttuu moni muukin, ei ole enää niin paljoa kavereita kuin ennen.
Meilläkin on tuttua että pyydetään kylään ja leikki loppuukin kun olikin jotai sovittuna toisen kanssa eikä lapseni mahdu mukaan. Se on vanhemmista OK, ja siis mahtuu mukaan jos lapsesta mukaan mahtuu.
Jos siellä ei ajatella että lapseni mielestä se on kurjaa ja mieli pahoittuu niin minua se ainakin kiinnostaa. Haetaan kaveria vaikka kauempaa tai keksitään jotain puuhaa kuin mennään edes yrittämään "onnistuuko tänään". En ota sitä riskiä, hän on minun lapseni ja se kiusaaminen loppuu vaikka niin ettei lapsi mene sinne.
Kun lapsi on kasvanut niin asiasta on puhuttukin, ihan niillä sanoilla että koska se poika tekee niin että lapselle tulee harmi niin kannattaako mennä leikkimään sinne? On ymmärtänyt ettei kannata.
Kaikkien kanssa ei tartte olla kaveri. Älä anna lapsesi pettyä jatkuvasti.
Meidän kiltti poika pelaa jalkkista ja tulee kaikkien kanssa toimeen.
Tekee ystäviä kassajonossakin ja huomioi toisia.
Ollaan sitten menty sille linjalle ettei kaikkien kaveri voi olla koska joku voi olla sellainen joka satuttaa. Ei sellaisen energiasyöppöä vaan tartte sietää.
Jos lapseeni oikeasti sattuu ettei hänen seuraa nyt vaan kaivata enempää niin se on niin: se toinen jätkä niin tekee. Joten sitä toista kaveriseuraa sitten haetaan muualta ja se ei ole mikään ongelma.
Jos lapseni olisi vuodesta toiseen vaan tossuna jollekin niin hän pettyisi ihmisiin ihan eri tavalla. Nyt hän tietää ettei hänen tarvitse mennä pilaamaan oloaan sellaisen kanssa joka osaa satuttaa. Parisuhdekin olisi hyvä viettää ihmisen kanssa joka arvostaa toista ja tunne on molemminpuolinen. Ei niin että lapseni vaan kuuluu jämähtää sellaiseen.
16
Alue: Aihe vapaa
Toi on tosi tavallista alaluokkalaisilla tytöillä. Saattaa toki jatkua pidempäänkin. Kuulen tosi paljon tällaisia juttuja tyttöjen vanhemmilta, ja omakin tyttö koki tuota alle 10-vuotiaana. Varmaan sortui siihen joskus itsekin.
Mitä jos juttelisit ihan kivasti tämän tytön kanssa? Jos hän on teillä ja soitto tulee, niin kerrot hänelle, että tyttärellesi tulee paha mieli kun hän lähtee kesken leikkien. Ja että näin ei voi tehdä. Jos sekään ei auta, niin ottaisin yhteyttä vanhempiin. Varmasti haluaisivat tietää tyttärensä tästä toiminnasta.