Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö mun muka antaa seksuaalinen hyväksikäyttö anteeksi?
10.12.2012 |
Isäpuoleni käytti mua vuosia seksuaalisesti hyväkseen kun olin ala-asteikäinen. Mitä oon netistä lukenut juttuja, niin kyseessä oli törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö.
Teini-ikäisenä kerroin asiasta äidilleni ja koulukuraattorille, joka tietenkin teki ilmoituksen poliisille. Äitini ei ole koskaan uskonut mua tässä asiassa, vaan kuvitellut että se oli jotain tavallista teinin kapinointia, vaikka olen nyt aikusenakin ottanut asiaa puheeksi. Äiti siis on edelleen tämän miehen kanssa yhdessä.
Syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen, koska ei ollut tarpeeksi todisteita tapahtuneesta, ja koska äitini antoi lausunnon jossa puolusteli isäpuoltani.
Nyt kun mulla on omakin lapsi, niin äitini ei ymmärrä miksi en halua viedä lastani heidän luokseen kylään tai muutenkaan nähdä isäpuoltani. Olen kuulemma julma kun riistän lapseltani mahdollisuuden "mummolaan".
Pitäiskö muka oikeasti antaa anteeksi ja unohtaa vaan? Itseäni oksettaa ajatuskin.
Kommentit (89)
ei uskoisi kuinka paljon apua voi nettipalstalla avautumisesta saada :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskö muka oikeasti antaa anteeksi ja unohtaa vaan? Itseäni oksettaa ajatuskin.
Sinulla on täysi oikeus olla suuttunut äitiisi.
Sä voit pyytää äitiäs tulemaan teille. Isäpuoltas sun ei todellakaan tarvitse enää nähdä. Tsemiä sulle ap kovasti!!
mutta en tietenkään voi unohtaa, vaikka aktiivisesti en enää näitä asioita mietikään. Ja kyllä, lapseni ovat tämän ihmisen kanssa myös tekemisissä, mutta luonnollisesti en jätä heitä silloin valvomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en tietenkään voi unohtaa, vaikka aktiivisesti en enää näitä asioita mietikään. Ja kyllä, lapseni ovat tämän ihmisen kanssa myös tekemisissä, mutta luonnollisesti en jätä heitä silloin valvomatta.
Sä voit pyytää äitiäs tulemaan teille. Isäpuoltas sun ei todellakaan tarvitse enää nähdä. Tsemiä sulle ap kovasti!!
Olen myös miettinyt pitäiskö tehdä tästä uudestaan poliisiasia, jos mut otettais nyt aikuisena vakavammin?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä voit pyytää äitiäs tulemaan teille. Isäpuoltas sun ei todellakaan tarvitse enää nähdä. Tsemiä sulle ap kovasti!!
Olen myös miettinyt pitäiskö tehdä tästä uudestaan poliisiasia, jos mut otettais nyt aikuisena vakavammin?
-ap
Olen myös miettinyt pitäiskö tehdä tästä uudestaan poliisiasia, jos mut otettais nyt aikuisena vakavammin?
-ap
Järkyttävä tilanne. Uskaltaisitko ottaa puheeksi asian äitisi kanssa silloin, kun hänen miehensäkin on paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sille miehelle ja äidillesi sinun ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi. Itse olisin tuollaisessa tilanteessa katkaissut välini äitiinkin, koska hänhän puolusti miestä eikä sinua.
Ja lapsia en antaisi lähellekään heitä.
Oletko käynyt terapiassa asian suhteen? Ihan vain koska kirjoitan seuraavan:
Ainoa ihminen kenelle sinun tulee antaa anteeksi, olet sinä itse.
Minut raiskattiin kahdesti tutun ihmisen toimesta kun olin teini. Hän käänsi asian niin että minä olin syyllinen jne. ja itsesyytöksistä pääsin eroon pitkän ajan päästä. Vasta parikymppisenä tajusin että minä en ollut asiaan syyllinen, vaan se tuttu, ja annoin tapahtumat anteeksi itselleni.
Joo, tarkoitukseni ei ole terapoida, vaan tuo vain tuli mieleeni aloituksesi otsikosta.
antamaan pahat asiat anteeksi, ihan itsensä takia. Anteeksi antaminen ei toisaalta kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi luottaa tähän väärin tehneeseen ihmiseen (tai äitiisi joka ei puolustanut sinua).
Niinpä lyhyesti sanottuna: Sinuna pyrkisin eroon katkeruudesta ja pahoista tunteista heitä molempia kohtaan (jopa terapian avulla jos ei muuten onnistu), mutta teet kuitenkin selväksi äidillesi että se mitä sinulle tapahtui, oli totta ja sen takia et voi asettaa lastasi myöskään minkäänlaiseen vaaraan. Sinun oman mielenterveytesi takia on varmasti myös parasta olla yleensäkään olla tapaamatta miestä.
Äitisi voisit tosiaan pyytää tulemaan teille, jos haluaa lapsenlastaan nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi antaminen on osa eheytymistä. Se ei ole mahdollista ennen kuin rikki mennyt kokee tulleensa kuulluksi ja autetuksi, ja ap ei todellakaan näytä kokevan, että niin olisi käynyt.
Ei pidä kuitenkaan odottaa mitään väärintekijöiltä. Eivät he tule koskaan ymmärtämään asiaa eikä heitä saa mitenkään rangaistuksi sillä tavalla kuin he ansaitsisivat. Turha edes yrittää.
Tarvitaan terapiaa, jossa ap pystyy käymään asian läpi terapeutin kanssa siten, että vihan tunteet irtoavat muistoista eivätkä muistot enää aiheuta ongelmia. Terapeuteilla on monia tehokkaita menetelmiä tällaiseen. Joitakin juttuja voi tehdä yksinäänkin. Tietoa löytää, kun etsii.
Inhottavaa ajatella että joku voi tehdä jotain tollasta ja jäädä ilman rangaistusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka on käyttänyt sisarpuoltani hyväksi. Äiti ei usko asioita tapahtuneen lainkaan. Ihmettelee, kun ei viedä lapsia sinne yökylään. Käydäänkin tosi harvoin, ällöttää koko limainen äijä, vaikka se minuun ehtinyt koskeakaan - yritti kyllä.
Järkyttävän vaikeita asioita. Sisarpuoleni kokee, että äidin käsitys asiasta kyseenalaistaa hänen mielenterveyttään jatkuvasti.
Sinuna en tapaisi miestä, ei sinulla ole siihen mitään velvollisuutta. Meilläkin nykyään äiti käy yksin, sitä miestä en tänne huoli.
joka on käyttänyt sisarpuoltani hyväksi. Äiti ei usko asioita tapahtuneen lainkaan. Ihmettelee, kun ei viedä lapsia sinne yökylään. Käydäänkin tosi harvoin, ällöttää koko limainen äijä, vaikka se minuun ehtinyt koskeakaan - yritti kyllä.
Järkyttävän vaikeita asioita. Sisarpuoleni kokee, että äidin käsitys asiasta kyseenalaistaa hänen mielenterveyttään jatkuvasti.
Sinuna en tapaisi miestä, ei sinulla ole siihen mitään velvollisuutta. Meilläkin nykyään äiti käy yksin, sitä miestä en tänne huoli.
joka on käyttänyt sisarpuoltani hyväksi. Äiti ei usko asioita tapahtuneen lainkaan. Ihmettelee, kun ei viedä lapsia sinne yökylään. Käydäänkin tosi harvoin, ällöttää koko limainen äijä, vaikka se minuun ehtinyt koskeakaan - yritti kyllä.
Järkyttävän vaikeita asioita. Sisarpuoleni kokee, että äidin käsitys asiasta kyseenalaistaa hänen mielenterveyttään jatkuvasti.
Sinuna en tapaisi miestä, ei sinulla ole siihen mitään velvollisuutta. Meilläkin nykyään äiti käy yksin, sitä miestä en tänne huoli.
Mulla tämä isäpuoleni kävi meillä kerran kylässä (kutsumatta tosin, äitini kanssa) jonka jälkeen kärsin aika kamalista painajaisista vähän aikaa. Enää ei ole tosiaankaan tervetullut, minkä tein myös äidilleni selväksi. -ap
Itse ottaisin asian puheeksi aidin kanssa, kertoisin viela kerran mita tapahtui ja miten loukkasi se, etta oma aiti ei uskonut.
Sitten katkaisisin valit. Jos joku asiaa ihmettelisi, niin kertoisin avoimesti esim. sukulaisille miksi valit ovat poikki. Aitisi on tassa se joka vaarin teki ja tekee edelleen, et sina.
Aidin velvollisuus on suojella lastaan ja laittaa lapsen etu ensisijaiseksi. Se etta asia kaatui todisteiden puutteisiin, ei tarkoita sita etteiko se tapahtunut. Se aitisi pitaa tajuta.
Mielestani se ei ole katkeruutta/ kostoa tms, mitaan muutakaan, vaan velvollisuutesi aitina suojella lastasi, vaikka sitten mummolta jos ja kun tarve niin vaatii.
Jos et halua katkaista valeja, niin ainut vaihtoehto on etta aiti vierailee teilla. Yksin. Avaimia en antaisi tms. En jattaisi lasta aidillesi hoitoon, silla et voi luottaa siihen etta han ei sulkisi silmiaan jatkossakin.
Oikeasti mita sina tuollaisella aidilla teet?
Itse ottaisin asian puheeksi aidin kanssa, kertoisin viela kerran mita tapahtui ja miten loukkasi se, etta oma aiti ei uskonut.
Sitten katkaisisin valit. Jos joku asiaa ihmettelisi, niin kertoisin avoimesti esim. sukulaisille miksi valit ovat poikki. Aitisi on tassa se joka vaarin teki ja tekee edelleen, et sina.
Aidin velvollisuus on suojella lastaan ja laittaa lapsen etu ensisijaiseksi. Se etta asia kaatui todisteiden puutteisiin, ei tarkoita sita etteiko se tapahtunut. Se aitisi pitaa tajuta.
Mielestani se ei ole katkeruutta/ kostoa tms, mitaan muutakaan, vaan velvollisuutesi aitina suojella lastasi, vaikka sitten mummolta jos ja kun tarve niin vaatii.
Jos et halua katkaista valeja, niin ainut vaihtoehto on etta aiti vierailee teilla. Yksin. Avaimia en antaisi tms. En jattaisi lasta aidillesi hoitoon, silla et voi luottaa siihen etta han ei sulkisi silmiaan jatkossakin.
Oikeasti mita sina tuollaisella aidilla teet?
koska isäpuoleni on uhannut nostaa kunnianloukkaussyytteen "jos levittelen tällasia valheita..."
En käsitä miten voi olla mahdollista, että mulle tehdään noin ja sitten en voi edes puhua siitä. -ap
minun sisarpuoltani äidin mies uhkailee mm. itsemurhalla ja on latistanut hänen itsetuntonsa ja kaiken niin hyvin, että ei sisko edes uskalla puhua asiasta juuri kenellekään (eikä tarvi edes, eihän moni edes halua puhua). Äijä on leimannut siskon hulluksi, ja kaikki ne puheet vain mielenvikaisen päähänpistoksi. Äiti uskoo tätä ja suojelee samalla omaa mielenterveyttään lapsen kustannuksella.
Minä kyllä tiedän mikä on totuus. Säälittää idiootti äiti. Haluaisin olla väleissä silti - mieheen en.
Voimia ap, pysy lujana omien rajojesi kanssa. Itse olen luopunut toivosta, että äiti koskaan uskoisi. Kieltämistä edesauttaa se, että hänen koko elämä romahtaisi, jos suostuisi edes ajattelemaan, että mies voi olla pedofiili. Olisi pakko lähteä, jakaa lusikat, kärsiä nahoissaan se murskaava totuus ettei ole kuullut ja auttanut painajasisessa elävää lasta. Tavallaan ymmärrän, vaikka en hyväskykään äidin ratkaisua.
ehkä parantumistakin tuohon tavattoman tärkeään kysymykseesi. Kaikkea hyvää sulle ja rakkaillesi!
http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/1440-ainako-anteeksi
http://www.kotisatamankauppa.fi/index.php?sid=30003&tuoteid=4627