mitä SINÄ tekisit epäreilulle ihmiselle, kun keskustelu ja asiasta puhuminen ei auta?

Keskity muihin elämäsi tärkeisiin ihmisiin. Kutsu ystäviäsi kylään.

lapsille joululahjat, kiittävät tai te kiitätte tekstarilla.



Toimimme näin anopin kanssa, ei enää tarvitse miettiä epätasa-arvoa , kun ei tiedä mitä ne puuhaavat jne.

tämä on loistava neuvo ja muuten noudattaisin sitä, mutta kyseessä on ainoat isovanhemmat lapsillemme.



Olen myös kokeillut av:n vakioneuvoa "älä ota mitään yhteyttä ja odota milloin toinen osapuoli huomaa, ja alkaa soittelemaan perään ja ihmettelee". Tämän kokeilun lopputulos oli että emme olleet edes puhelinyhteydessä vuoteen. Tämän vuoden aikana - jona he eivät siis vaivautuneet soittamaan tai käymään kertaakaan - he kuitenkin jaksoivat käydä ihan joka ikinen päivä siellä toisen lapsen perheessä hoitamassa lapsenlapsiaan.



Kiitos siis toimenpide-ehdotuksesta, tämä "unohda" on hyvä neuvo kuitenkin, odottelen lisää mielipiteitä mitä tekisitte itse.

- toiselle aikuiselle lapselle soitetaan puhelu kerran vuodessa. Toiselle soitetaan pari kertaa _pöäivässä_

Olisin vaan tyytyväinen. Mitä siitä onko tuollainen reilua ja tasapuolista? Ei elämä aina ole sellaista. Tee sinä omat johtopäätöksesi muiden käytöksestä.

tämä on loistava neuvo ja muuten noudattaisin sitä, mutta kyseessä on ainoat isovanhemmat lapsillemme.

Olen myös kokeillut av:n vakioneuvoa "älä ota mitään yhteyttä ja odota milloin toinen osapuoli huomaa, ja alkaa soittelemaan perään ja ihmettelee". Tämän kokeilun lopputulos oli että emme olleet edes puhelinyhteydessä vuoteen. Tämän vuoden aikana - jona he eivät siis vaivautuneet soittamaan tai käymään kertaakaan - he kuitenkin jaksoivat käydä ihan joka ikinen päivä siellä toisen lapsen perheessä hoitamassa lapsenlapsiaan.

Kiitos siis toimenpide-ehdotuksesta, tämä "unohda" on hyvä neuvo kuitenkin, odottelen lisää mielipiteitä mitä tekisitte itse.

läheisiä ja rakkaudellisia välejä ja ottaneet asian esille rakentavasti niin eipä juuri mitään tämän jälkeen ole tehtävissä.



Itse kertoisin, että emme tule pitämään teihin yhteyttä enää, koska emme jaksa enää yksipuolisesti pitää yllä tätä sukulaisuussuhdetta. Ja että olette kovasti pettyneitä, kun eivät koe teitä läheisiksi eivätkä osoita kiinnostusta lapsenlapsiaan kohtaan.



Eli kerrot, miksi välit nyt menevät jäihin. Ja sitten vain teidän tulee elää kuin heitä ei olisikaan.



Ketään ei voi pakottaa rakastamaan ja vaalimaan yhteyksiä. Surullista ja epäreilua. Mutta lopulta huomaatte, että ette osaa kaivata sellaista mitä ei tule enää olemaan tai ole ikinä ollutkaan.



Tehkää surutyö alta pois, ja yrittäkää luoda vaikka johonkin kylän yksinäiseen mummoon kaveruussuhdetta.

eivätkä sen lapsista. On oikeus olla pitämättäkin. Vaikka kuinka olisivat samaa verta ja lihaa, kaikki ihmiset vain eivät miellytä.



Kohteliaat välit riittävät, ystäväperheet kannattaa hankkia muualta.

tässä ei kysytty mistä tämä johtuu tai onko ap paskapää vai ei vaan kysyttiin että mitä sinä tekisit?

Se käy jopa perusteesta jättää ko. lapsi perheineen perinnönjaosta sivuun.



Mutta en odottaisi jatkossa mitään. Ottavat yhteyttä kun ottavat, käyvät kun käyvät. Pitäkää yhteyttä sen verran ja sillä tasolla, kuin ko. isovanhemmat haluavat. Ei väkisin enempää, sellainen isovanhemmuus teidän pitää unohtaa ja tyytyä siihen, mihin ko. ihmiset kykenevät.



Heillekin se on tappio, eivät vain ymmärrä sitä vielä nyt. Kamalaahan tuollainen syrjiminen on, mutta lapsenne tuskin ovat kovin hyvin perillä siitä, että serkuksia paapotaan.



Jos lapsenne ihmettelevät asiaa, kertokaa heille asia kuten se on: isovanhemmat suosivat jostain hämärästä syystä XXX:n perhettä, mutta lapsissa tai teissä ei ole vikaa, eikä mitään riitaa ole asiasta käyty, niin vain on, ettekä te ymmärrä syytä siihen.



Pari tarkentavaa kysymystä - onko se suosikkilapsi isovanhempien tytär? Asutteko kauempana ko. isovanhemmista kuin se suosikkilapsen perhe?

jaa..aa vaikea tilanne. Mitäköhän tuossa sitten tekisi. Jos olisin kerta toiveeni ilmaissut selkeästi ja heitä ei silti kiinnosta tai ole halua viettää enemmän aikaa myös meidän perheen kanssa niin sitten ajattelisin, että näillä mennään. Yrittäisin ajatella, että se yksikin käynti vuodessa on sentään jotain- Säilyttäisin sellaiset välit että olisin iloinen jos käyvät, mutta en odottaisi että käyvät, enkä olisi itse kovin aktiivinen yhteydenpidossa.



itse asiassa vähän näin ollaan toimittukin, meillä tilanne vaan se, että isovanhemmat käyvät kans tyyliin kerran vuodessa, eivät tule kutsuttuna edes lasten syntymäpäiville- Välit on ihan hyvät ja meistä on kiva nähdä heitä...alkuun toki harmitti, että he eivät opi tuntemaan lastenlapsiaan ollessaan harvoin yhteyksissä, mutta ajattelen, että lapsille on kuitenkin tärkeää saada edes sitten sen kerran vuodessa nähdä isovanhempiaan.



Sukulaisia tai ystäviäkään ei voi velvoittaa mihinkään. voi toki toiveita esittää, mutta he itse päättävät miten paljon haluavat yhteistä aikaa (edellyttäen että sinä näytät vihreää valoa omalta osaltasi)



itse yritän kostolinjaa ja katkeruutta välttää. Ajattelen, että hehän siinä itse häviävät kun jäävät vaille meidän lasten mukavaa seuraa :) En tietysti ymmärrä miksi toimivat kuten toimivat, mutta se on heidän valintansa.

vastaukset ensimmäiseen kysymykseen on kyllä (eli suosikkilapsi on tytär) mutta välimatkaeroa ei ole joten se ei tätä selitä.

tämä suosiossa oleva perhe tilanteesta tykkää? Vai ovatko tietoisia asiasta?

tässä ei kysytty mistä tämä johtuu tai onko ap paskapää vai ei vaan kysyttiin että mitä sinä tekisit?

Ihmetelisin itseäni miten tulin jankanneeksi samasta asiasta viisi (5) kertaa, kuinka en ymmärtänyt jo aikaisemmin miten vastenmielisiä olemme isovanhempien silmissä koko perheenä.

Surisin ehkä, vetäytyisin etäämmälle, käyttäytyisin viileän kohteliaasti. Lapsille selittäisin tilannetta tarpeen mukaan.

paikalle useammin.



Isovanhemmat kiintyvät niihin lapsenlapsiin, joita tapaavat useimmiten. Etäisemmät välit tekevät sen, että ei kiinnytä harvemmin nähtyihin lapsenlapsiin.



ELi ala oikein änkeämällä änkeämään lastenlasten kanssa heidän kotiinsa, ja jos siellä on paikalla sisarusten lapset, niin saavathan he leikkikavereita.



Älä soita etukäteen! Etteivät pääse kieltämään. Vaan ilmaannut paikalle, mutta pidä huoli, että lapset ovat siivosti, meluamatta ja kiltisti, ja siististi puetut, eivät nälkäisiä tai väsyneitä (isovanhempien ei tarvitse syöttää tai kuunnella kiukuttelevia lapsenlapsia). Itse olet iloisella ja mukavalla fiiliksellä liikkeellä, ja puhelet isovanhempia kiinnostavia asioita. Ole itse mahdollisimman mukava ja vähän vaivaa tuottava.



Alat tällä käytöksellä ja taktiikalla käydä kerran viikossa puolen vuoden aikana, ja tuot välillä jotakin mukavaa tullessasi: omia leipomuksia ja kahvia, käsipyyhettä, käsityölankaa jos mummo virkkaa/neuloo mielellään, mielenkiintoisen kirjan tai vaikkapa ET-lehden.



Päätä, että voitat heidät puolellesi. Päätä, että saat heidät tykkäämään itsestäsi ja lapsistasi! Tee itse kaikkesi ja niele harmisi, ylpeytesi ja omanarvontuntosi.



Pikkuhiljaa alkavat odottaa tuloasi, ja lastesi läsnäoloa!



Tällätaktiikalla "kesytin" erään erittäin hankalan ja haastavan ihmisen työelämässä, jonka kanssa oli kuitenkin pakko olla tekemisissä päivittäin. Ja vaikka teki helvetin tiukkaa, niin sain kuin sainkin luotua ns. ystävyyssuhteen hänen kanssaan, mikä helpotti ihan helvetisti työelämääni!! Olin ainoa henkilö työpaikalla joka tuli toimeen tämän henkilön kanssa. Oli kyllä aika hankala tapaus, mutta kannatti.



Viisautta on hankkia ystäviä ennemmin kuin vihollisia. Vaatii vain tosi paljon sinulta periksiantamattomuutta.



Lopulta nimittäin voit voittaakin isovanhempien rakkauden.

On olemassa ns. k*sipäitä, sille ei voi mitään, järkipuhe ei auta.



Mutta on monia asioita mikä voi vaikuttaa isovanhmpien toimintaan, esim:



-Asuvat toisen perheen naapurissa ja toiseen perheeseen pidempi matka. Jos ajatellaan vaikka tilannetta missä yksi lapsista jää maatilaa pitämään ja muut muuttavat toiselle puolell Suomea, tuossa tilanteessa isovanhempien mahdoton jakaa aikaansa tasapuolisesti kaikille lapsenlapsilleen välimatkan takia.



-Miten apua annetaan, moni osaa vaatia sitä mitä ei saa, mutta ei näe miten paljon enemmän toinen antaa esim. niille isovanhemmille.

Saattaa olla, että toinen perhe tekee aina ruuan valmiiksi kylään tuleville isoanhemmille, kaatavat heille polttopuut joka vuosi metsästä, miniä pesee anopin ikkunat ja matot, ja poika on ostanut vanhemmilleen auton kun vanha hajosi jne.



Eli saattavat antaa paljon, saattaa jopa olla niin että isovanhemmat elävät koko ajan ns. kiitollisuudenvelassa toiselle perheelle. Aina noista asioista ei välttämättä puhuta, kärjistäen jos vaikka isoisällä ollut peliriippuvuus ja hassanut kaikki rahansa, ei asiasta välttämättä huudella vaan se pidetään salassa (ja näyttää sitten epäreilulta mitä se TAAS hoitaa noiden lapsia mutta ei koskaan meidän, vaikka tekee niin koska haluaa maksaa kiitollisuuden "velkaansa" pois).



-Perhesalaisuudet: ehkä toinen on perheen biologinen lapsi ja toinen ei. Asiasta ei välttämättä haluta puhua, taustalla voi olla isoakin draamaa (tyyliin raiskaus tmv.) ja osapuolet eivät ehkä pysty. Voihan olla, että esim. se lapsi tai lapsenlapsi on kopio "isästään" tmv. mikä aiheuttaa ns. pahaa verta, eivät pysty tulemaan vaikka tahtoisivat.



-Elämäntilanne, jos kärjistetään niin toinen perhe voi olla sellainen missä äidillä on vakava sairaus, isä tekee reissuhommia ja lapsia on viisi. Ja toinen sellainen missä terveet vanhemmat, lapsia yksi, äiti kotiäitinä ja isä tekee töitä osa-aikaisena. Tuollaisessa ei ihme js toinen perhe saa enemmän esim. lapsenhitoapua mitä toinen.



-Kemia, toisten kanssa homma vaan sujuu paremmin mitä toisten kanssa. Jokainen varmaan huomaa eron, kuinka joidenkin sukulaisten (tai omien/kumppanin kaverien) kotiin menee kuin omaan kotiinsa. Olo on kotoinen ja juttu luistaa jne. Ja toisissa paikoissa taas on jopa ahdistava olo, homma on kankeaa ja jäykkää ja haluaa kotiin mahdollisimman pian. Tuota ei aina voi ns. järjellä selittää (ihmiset voivat siis olla periaatteessa ihan kivoja jne.) mutta tunnelma huono =mielummin näkee muualla/jättää kokonaan näkemättä.

suosiossa oleva perhe tietää olevasa suosiossa, tietää että toista perhettä asia harmittaa, tietää että lapsetkin ovat jo huomanneet miten eri lailla serkuksia kohdellaan. Tämän toisen perheen kanssa on asiasta keskusteltu kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla on vastaus ollut tähän tyyliin:



"ei tämä meitä häiritse, onhan meidän vanhemmilla oikeus jakaa aikansa niin että antavat kaiken meille ja teille toisille ei mitään".



Joten toinen perhe ei näe asiassa ongelmaa - miksi näkisikään kun heillä on isovanhemmat apuna lastenhoidossa, kotitöissä, pihanhoidossa jne ihan joka ikinen vuoden päivä. Ei ne nyt sellaisesta avusta halua pois antaa mitään!

1) pyöritä asiaa päässäsi niin kauan, että ajaudut raivon partaalle;



2) unohda muut asiat elämässä

En voi pakottaa ketään olemaan ystäviämme, joten ei voi mitään.

suosiossa oleva perhe tietää olevasa suosiossa, tietää että toista perhettä asia harmittaa, tietää että lapsetkin ovat jo huomanneet miten eri lailla serkuksia kohdellaan. Tämän toisen perheen kanssa on asiasta keskusteltu kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla on vastaus ollut tähän tyyliin: "ei tämä meitä häiritse, onhan meidän vanhemmilla oikeus jakaa aikansa niin että antavat kaiken meille ja teille toisille ei mitään". Joten toinen perhe ei näe asiassa ongelmaa - miksi näkisikään kun heillä on isovanhemmat apuna lastenhoidossa, kotitöissä, pihanhoidossa jne ihan joka ikinen vuoden päivä. Ei ne nyt sellaisesta avusta halua pois antaa mitään!

jos kerran sun lapset ei näe isovanhempia kuin max kerran vuodessa.

Vaikutat ihmiseltä, joka on elämänsä ensimmäisen kerran kohdannut sellaisia, jotka eivät tottelekaan, vaikka miten intät ja vaadit. Nuo isovanhemmat ovat kisassa voittajia, eivät hypi määräystesi mukaan, ja se ärsyttää.

isovanhempia on siis tavattu vain 1 kerta vuodessa ja soitettu 1 puhelu vuodessa. Eli siis nämä viisi kertaa kun asiasta on puhuttu ovat jakautuneet viidelle vuodelle. Mielestäni yhteydenpito kerran vuodessa on sen verran harvoin että tämän ei luulisi olevat "uuvuttavaa" tai "piinaavaa" isovanhemmille. Se olisi sitä sitten, jos soittaisin JOKA PÄIVÄ ja mankuisin tilanteesta.





Olen kovin yllättynyt että monen mielestä tällainen epäreiluus on OK. Siis että siinä ei ole mitään väärää, ei mitään epäoikeudenmukaista, ja pahimmillaan moni ajattelee vielä että itsepähän olet ansainnut epäreilun kohtelun. Tosiasia on kuitenkin se että maailmassa on paljon tunne-elämältään epäempaattisia ja kylmiä ihmisiä jotka kohtelevat toisia huonosti.



Esim. siihen pyyntöön, että meidän lapsille ei ihan kamalan paljon kerrottaisi ja kehuttaisi mitä muiden lasten kanssa on tehty, isovanhemmat eivät reagoineet mitenkään. Vaan meillä käydessään (siis sen kerta vuoteen) suureen ääneen kehuvat lapsillemme serkkuja, miten hienoja ovat ja viisaita ovat, miten käytiin serkkujen kanssa huvipuistossa/mökillä/retkellä, miten ostetaankin serkuille uudet polkupyörät jne jne.



Minusta tämä on LASTEN KANNALTA järkyttävää ja haluan suojella lapsiani. Oman pahan mielen kanssa voin elää ihan hyvin mutta lasten ei tarvitsisi mielestäni tunnekylmien isovanhempien takia tuntea huonommuutta, epäarvostetuksi tulemista ja muuta sellaista. Kyllä minulle tulee itku melkein silmään kun oma lapsi kysyy että miksi mummo ja pappa ei minun kanssa tee tuota mitä serkkujen? Eikö mummo ja pappa tykkää minusta?



Miten tuossa voi sitten rakentavasti lapselle sanoa että "ei Pekka, ei ne kuule sinusta tykkää".