Lue keskustelun säännöt.
mitä SINÄ tekisit epäreilulle ihmiselle, kun keskustelu ja asiasta puhuminen ei auta?
10.12.2012 |
lyhyesti: toivoisin kommenttia mitä SINÄ tekisit seuraavassa tilanteessa.
Lastemme toiset isovanhemmat suosivat todella törkeästi toisen aikuisen lapsensa perhettä ja lapsia. Tässä muutamin esimerkein mitä tämä tarkoittaa:
- toisten lapsenlapsien luona käydään 1 kerta vuodessa, toisten luona vähintään 4-5 kertaa viikossa
- toisille lapsenlapsille ostetaan esim 5-10 joululahjaa, toisille yhdet pienet vaatimattomat
- toista perhettä autetaan vähintään 2-3 kertaa viikossa lastenhoidossa ja lapset yökylässä pari kertaa kuussa. Toista perhettä ei ole autettu SEKUNTIAKAAN koskaan. Tämä on sanottu ihan suoraan että "autamme vain toista perhettä"
- toiselle aikuiselle lapselle soitetaan puhelu kerran vuodessa. Toiselle soitetaan pari kertaa _pöäivässä_
Sillä ei ole nyt merkitystä tarinan kannalta onko kyseessä appikset vai omat vanhemmat, olenko mies vai nainen jne. Lähtötilanne kuitenkin on se että ei ole mitään riitaa, ei olla oltu kenellekään ilkeitä, ei ole ollut mitään vanhoja kaunoja, kaikkien välit kunnossa noin periaattessa.
Olemme puhuneet näiden isovanhempien kanssa nyt viisi (5!) kertaa tasapuolisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, ja siitä että lasten kannalta voisi vähän useammin vierailla toisessakin perheessä. Eli ei tarvitse hoitaa, ei tarvitse ostaa lahjoja, vaan haluaisimme vain yhteistä aikaa ja kyläilyä.
Yksikään näistä viidestä (5) keskustelukerrasta ei ole auttanut mitään. On kuin vesi valuisi hanhen selästä, sama meno jatkuu ja mikään ei muutu.
Varsinainen kysymys: mitä tekisin nyt? Siis kun huomaat että keskustelu ei auta, sinun kohtuullisia toiveitasi ei kunnioiteta, ja sinun perheesi puolesta ei viitsitä nähdä edes sen vertaa vaivaa että käytäsiiin edes kaksi kertaa vuodessa kylässä sen entisen yhden kerran sijaan.
Kerro kaksi tai kolme toiminta-agendaa miten toimisit?
Kommentit (60)
Mieheni isä kuoli, oli miljonääri, mies ei saanut mitään. Anoppi ei pidä yhteyttä, on ne toiset lastenlapset tärkeämmät.
Elämä joskus on epäreilua.
Katkaise välit, saat oikeasti mielenrauhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jättäisin tuollaiset ihmiset olemaan ihan keskenään. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. En jaksaisi myöskään pilata omaa elämääni murehtimalla tuollaista asiaa, jolle en näköjään itse enää muuta voi.
Minä en lähtisi aktiivisesti katkomaan välejä. Se käy jopa perusteesta jättää ko. lapsi perheineen perinnönjaosta sivuun.
Ei muuten riitä perusteeksi perinnöttömäksi tekemiselle. Siihen tarvitaan TODELLA PAINAVAT syyt - esim. vakavat rikokset vanhempiaan kohtaan tai muu loukkaava teko. Se, että ei pidä yhteyttä, ei riitä ollenkaan tuollaiseen. Ja sitä paitsi, tässähän on kyse nimenomaan siitä, että VANHEMMAT eivät pidä yhteyttä...
jos jakajia olisi siis kaksi. Lakiosa siis on puolet siitä, mitä tasajaolla saatavaksi tulisi. Lakiosan jakamatta jättäminen (siis kokonaan perinnöttömäksi tekeminen) edellyttäisi ap:n mieheltä tuomioistuimen tuomitsemaa rikoksen tekemistä vanhempiaan tai heidän lähisukuaan kohtaan tai jatkuvaa epäsiveellistä elämäntapaa.
Mutta olisi sekin minusta vähän ikävää, että ap:n mies saisi vain neljäsosan perinnöstä ja sisko 3/4. Juu, joku köyhempi voi ajatella, että menkööt, mutta miksi sen epäreiluuden pitäisi jatkua vielä perinnönjaossakin?
Se, ettei "ehdi" ja "jaksa" tavata on eri asia kuin että ilmoittaa, ettei halua pitää toisiin yhteyttä (asiallisesti sama asia, muodollisesti ei kuitenkaan).
Ehkä tämä tulee siitä kun joka hemmetin lehti toitottaa miten tärkeitä isovanhemmat ovat ja miten ainutlaatuinen on isovanhempi-lapsenlapsisuhde. En ole nähnyt yhtäkään artikkelia koskaan jossa lukisi ihan yksiselitteisesti että "lapsi pärjää ihan hyvin vaikkei omista yhtä ainutta isovanhempaa".
Eipä tietenkään akkojen lehdet tuollaisia kirjoittele, koska tuohon ajatukseen ei sisälly lukijoiden miellyttävänä pitämää narratiivia, jonka avulla toimittaja voi mehustella lehteensä täytettä.
Tosiasia silti on, että lapset pärjäävät aivan mainiosti ilman isovanhempia. Omani ovat kaikki kuolleet ennen syntymääni, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Minusta tuli pärjäävä ja pidetty aikuinen.
Kehottaisin sinua tosiaan hankkimaan lastesi elämään muita, isovanhempien ikäisiä ihmisiä. Käykää vaikka porukalla auttelemassa jotakuta yksinäistä vanhusta tai paria. Saat huomata, että on ihmisiä, jotka tulevat hurjan onnellisiksi saadessaan viettää aikaa teidän ja lastenne seurassa. Älkää hyvät ihmiset takertuko sukulaisuussuhteisiin tuolla tavalla, kun mitä ilmeisimmin biologiset isovanhemmat ovat pihtarimaisia juntteja.
Rakentakaa uusia suhteita ihan muihin vanhuksiin. Niistä voi tulla koko loppuelämän kestäviä. Muistakaa myös, että kun lasten biologiset isovanhemmat eivät ole huomioineet teitä, teidänkään ei tarvitse huomioida heitä kun heidän vointinsa huononee ja alkavat tarvita apua. On aivan luonnollista ja oikein, että teidän apunne menee niille vanhuksille, jotka ovat olleet elämässänne mukana.
Älä tuhlaa perheenne elämää vihaamiseen ja katkeruuteen. Se pilaa lapsesi tehokkaammin kuin mikään!
anna heidän olla ja yritä unohtaa koko sukuhaara.
Perinnön takia ei kannata yhteyttä pitää koska he voivat eläessään siirtää omaisuuden "paremman" lapsen perheen nimiin että ei jää edes lakiosia vaadittaviksi. Toki voi riidellä ennakkoperinnöstä.
On jo parempi lapsillekin ettette ole tekemissä isovanhempien ettekä toisen sisaruksen kanssa laisinkaan. Ajattele että tuo on heidän tappionsa kun eivät välitä tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas kun aikuisia ihmisiä ei voi pakottaa toimimaan niin kuin MINÄ haluaisin.
kahta kertaa viikossa vähintään.
tämä on loistava neuvo ja muuten noudattaisin sitä, mutta kyseessä on ainoat isovanhemmat lapsillemme.
Olen myös kokeillut av:n vakioneuvoa "älä ota mitään yhteyttä ja odota milloin toinen osapuoli huomaa, ja alkaa soittelemaan perään ja ihmettelee". Tämän kokeilun lopputulos oli että emme olleet edes puhelinyhteydessä vuoteen. Tämän vuoden aikana - jona he eivät siis vaivautuneet soittamaan tai käymään kertaakaan - he kuitenkin jaksoivat käydä ihan joka ikinen päivä siellä toisen lapsen perheessä hoitamassa lapsenlapsiaan.
Kiitos siis toimenpide-ehdotuksesta, tämä "unohda" on hyvä neuvo kuitenkin, odottelen lisää mielipiteitä mitä tekisitte itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin, että ehkä se helpottaisi ainakin harmistusta, koska ainakin siten saisit epäoikeudenmukaisen kohtelun heidän tietoonsa ja samalla mahdollisesti tämän perheen arvion siitä, mikä heidän mielestään voisi olla eriarvoisen kohtelun syy.
Tasa-arvoa ja tasapuolisuutta vaativat ne jotka haluavat että toiset antavat heille enemmän!
Tämä on kuin kommunismia, kaikkille kaikkea saman verran.
Ja mahtaisiko se olla mukava saada sitä huomioo mitä on väkisin toisilta vaatinut? siitäkö tulisi hyvä mieli että nyt saamme yhtä paljon kuin muutkin. Pitkin hampain siellä isovanhemmat sit kyläilisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset ja pitää mahdollisimman vähän itsekin yhteyttä heihin. Ikäväähän se olisi, jos omat vanhemmat olisi tuollaisia ja välit heihin menisi, mutta jos olisivat selvästi epäreiluja eivätkä välittäisi minusta & perheestäni, niin joutaisivat mennä.
Sen sijaan keskittyisin omaan perheeseeni ja siihen, mitä hyvää meillä on. Esim. lapsille ei isovanhemmat oikeasti ole maailman tärkeimipiä, omat vanhemmat ovat (isovanhemmat ovat toki kivoja ja heistä voi tulla tärkeitä, mutta jos näin ei luonnostaan ole, niin ei lapsi sitä osaa kaivata)
enkä ole keksinyt siihen mitään hyvää ratkaisua.
Olen käynyt läpi nuo samat ajatukset ja minäkin noin vuoden välein käynyt ne keskustelut (joskin vain kolme kertaa). Mä haluaisin jo luovuttaa ja katkaista yhteydenpidon kokonaan - mutta, koska kyseessä ovat omat vanhempani eivätkä appikset, en jotenkin vain pysty. Olen niin katkera että erilaiset syntymäpäivä- ja isänpäivälahjat sun muut tuntuvat pelkästään vastenmielisiltä, mutta jotenkin tuntuisi liian rajulta vain lopettaa. Olen siis valinnut näyttelemisen: teeskentelen kuin kaikki olisi ok, vaikkei se ole. Haluaisin että olisi joku muu ratkaisu, mutta en minä pysty niiden ihmisten mieltä ja käytöstä muuttamaan, se on jo käynyt ilmi.
Meillä on luojan kiitos "varaisovanhemmat" eli minun isovanhempani, jotka ovat onneksi vielä elossa, joskin tosi vanhoja ja raihnaisia. He eivät voi meitä lastenhoidossa auttaa, mutta he tarjoavat juuri sitä välittävää isovanhemmuutta jota minun vanhempani eivät tarjoa. En ole ihan varma tajuavatko lapseni edes ketkä heidän oikeat isovanhempansa ovat. Joku mainitsi terveen kateuden, joka saattaisi herättää ap:n appikset aktivoitumaan isovanhemmuudessaan. Meillä tuo kilpailuasetelma on ilmennyt niin, että vanhempani vähättelevät isovanhempieni merkitystä meidän lapsille ja puolustelevat sitä kuinka he olisivat todellakin paljon aktiivisempia meidän lasten suuntaan jos heillä vain ei olisi niin paljon kaikkea muuta. Enkä siis tarkoita että puolustautuvat minun hyökkäystäni vastaan, vaan he alkavat suoltaa tuota tekstiä jos vain mainitsenkin isovanhempani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielipiteeni vaikka kannatan yleensä hyviä välejä kaikkiin ihmisiin mutta siis mitenkään rikkomatta välejänne, keskittyisin muihin ihmisiin nyt. hankkikaa kylään ystäviä, kummeja jne. Ei ne isovanhemmat joita ei kiinnosta, korvaamattomia ole koska siitähän tulee paha mielikin kokoajan.
Jokainen saa tismalleen sekunnilleen yhtä paljon aikaasi, taloudellista hyvää, läheisyyttä. Jokainen saa yhtä paljon ruokaa, juomaa, vaatteita jne. Jokaisen hiuksia pestään tasan yhtä pitkään, olivatpa ne pitkät tai lyhyet. Jokainen saa samanlaisen joululahjan, oli toive mikä tahansa. Jokaista kyyditään autolla yhtä pitkä matka, jokaisella on samanlainen fillari (vaikka tyttö tahtoisi Jopon sitä ei saa, koska pitää olla tasapuolinen). Jokainen katsoo telkkaria samoja kanavia yhtä pitkään jne.
Oikeastiko pystyt tuohon - ja perheesi suostuu tuohon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän kumma tilanne siskoni kanssa (ollaan yli nelikymppisiä), ja nyt vasta alan käsittää, että hän oikeasti ei tahdo viettää aikaa kanssani. Asumme samassa kaupungissa.
Mun mantra itselleni on : Anna olla, ei voi mitään.
Sun lähivanhoille toivotan pitkää ikää ja terveyttä, sillä teidän klaanin kohdalla ei taida sukupolvisopimus olla voimassa.
mutta en halua menettää mielenterveyttäni asian tiimoilta.
Tuota ylempänä ehdotettua "ole korostetun kiva ja ystävällinen" kokeilin parin vuoden ajan myös, siis neuloin lahjaksi sukkia ja lapasia, silloin kun kävimme vein kakkuja, tuliaisia jne ja yritin soitella kuulumisia. Ei auttanut. Luovutin sitten kun huomasin että tämä(kään) strategia ei toimi.
Mielestäni alan olemaan siinä pisteessä että kaikki on nyt kokeiltu. Jatkuva ponnistelu ja yrittäminen (ja sitten sitä seuraava pettymys) syövät voimia, joten nyt ajattelin siis luovuttaa. Mutta sen on vielä nyt itselleni hämärän peitossa että "mitäs nyt teen" eli miten toimin tämän "luovutuksen" jälkeen. Lakkaan yhteydenpidon? Katkon välit? Teeskentelen pakkohymy kasvoilla että kaikki on hyvin?
Tuohon toiseen ehdotukseen "vie kakarat sinne kylään vaikka väkisin" en oikein osaa alkaa... toisekseen ovat ihan joka päivä siellä tyttärellään joten lasten väkisin kylään vieminen ei oikein toimi.
AP jää pohtimaan asiaa :)
perheenne puolesta.
Itse tuossa tilanteessa en odottaisi heiltä yhtään mitään. En ikinä jättäisi mitään lastenhoitojuttua heidän varaansa (no, ei taida olla mahdollistakaan). Hankkisin muut apuverkostot, rahalla tai muuten. Ja ikään kuin irrottautuisin heistä henkisesti. Hankkisin siihenkin apua (esim. terapiaa), jos ei muuten onnistu.
Samoin luopuisin kaikesta velvollisuudentunnosta heitä kohtaan. Eli esim. karkeana esimerkkinä, jos he ovat tulossa kylään kun teillä on jotain mukavaa tekemistä suunniteltuna, niin surutta sanoisin, ettei sovi, ilman mitään syyllisyyttä.
Lopeta jo. Jos tuo ei ole muuttunut vuosikausiin, ei se muutu nytkään. Jätä ne jo rauhaan ja niele kateutesi :(
Miksi pidät ainoastaan mahdollisena joko katkoa välit tai teeskentelet?
Anna olla. Suhtaudu jatkossa anoppiin kuin etäiseen pikkuserkkuun. Kun näkevät teitä, olet asiallinen ja tarjoat kahvia, that's it.
Ei ihmisiä voi pakottaa ystäviksi, edes lähisukulaisia. Erittäin tyhmää ja lapsellistahan tuollainen suosikkijärjestelmä on, mutta et voi mitään. Anoppi tykkää tyttärestään enemmän, ja siksi hengaavat tyttären perheen kanssa.
Life is.
-10, jolla on omat vanhemmat tuollaisia kapakaloja, tosin eivät onneksi ole sen lämpöisempiä muidenkaan sisarusteni perheiden kanssa eli epäreiluutta ei ole kuvioissa, ainoastaan tunnekylmyyttä -
ja sitten huomaisin, että ei isovanhemmilta voi vaatia mitään tuollaista sinun mielesi mukaista tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Kyse on ihmissuhteesta!
Jos isovanhemmat eivät julkisesti loukkaa, tahallaan kiusaa tekemällä karmeuksia tai tietoisesti teitä härnää siten, että siitä on konkreettista vahinkoa, niin ette tee yhtään mitään. Isovanhemmilla on oikeus pitää muista enemmän kuin teistä ja heillä on oikeus olla enemmän niiden ihmisten kanssa, joista he pitävät. Ketään ei voi vaatia elämään elämäänsä sellaista kanssa, joita inhoaa.
Lapset eivät kysele isovanhemmista yhtään mitään, jos et erikseen siihen lietso. Jos joka päivä valitat, että ei ne välitä ja muista ne välittää, niin toki se lapsi saman rutinan oppii, mutta ne ovat sinun sanojasi, ei lasten.
Joten anna isovanhempien elää omaa elämäänsä onnellisena niiden kanssa, jotka o´vat heille tärkeitä. Ei kyse ole oikeudenmukaisuudesta tai tasapuolisuudesta vaan siitä, että aikuinen lapsi ei voi vaatia asioita, joita sinä vaadit. Päästä irti, anna muille oikeus olla onnellisia. Älä kiellä muilta asioita, joita itse et saa.
Ei muuten riitä perusteeksi perinnöttömäksi tekemiselle. Siihen tarvitaan TODELLA PAINAVAT syyt - esim. vakavat rikokset vanhempiaan kohtaan tai muu loukkaava teko. Se, että ei pidä yhteyttä, ei riitä ollenkaan tuollaiseen.
Ja sitä paitsi, tässähän on kyse nimenomaan siitä, että VANHEMMAT eivät pidä yhteyttä...