Miltä tuntuu olla ruma? Oletko saanut kommentteja
.. ja ovatko lapsesi rumia, vai kauniita?
Minä aloitan:
Olen tottunut omaan rumuuteni ja vältän peilejä. Mutta siihen ei varmaan koskaan totu, kun ihmiset kommentoivat ulkonäköäni.
En ole pyytänyt syntyä rumaksi, en voi naamalleni mitään.
Meikkaaminen vähän tasottaa, ja nätit vaatteet mutta ..
Lapsia on useampi ja he ovat nättejä. Eivät mitään jumalaisia kaunottaria, vaan tavallisen nättejä.
Heitä ei ainakaan haukuta rumaksi.
Minua on verrattu tyttäreeseeni (parikymppinen, varsin paljastavassa t-paidassa, freesinä. Kontrastina minä muutosta nuutuneena riesuissa vaatteissa): "Ooooh miten kaunis! ei kyllä uskoisi että on SINUN tyttäresi! Onko hän SINUN tyttäresi!"
Eron aikanaa esimies lohdutti, että löydän kyllä jonkun miehen, joka rakastuu minun luonteeseeni.
Ko. työpaikalla kahvihuoneessa keskustelun lomassa heitin, että miksi miehet saa lihoa mutta naisten täytyy pitää pysyä hoikkana ja kauniina. Esimies, MIES (homo) tuumasi siihen jotain ... ja sitten totesi rumentuneista naisista, että sitten se on sama mennä töihin xxx pisteeseen (jossa minä olin töissä, takahuoneessa, poissa katseista, poissa silmistä).
Se tuli niin yllättäen, että en osannut sanoa mitään.
Kommentit (37)
Olen hyvin monesti kuullut olevani ruma. Ylä-asteella en seurustellut kertaakaan, vaikka hyvin moni kaverini seurusteli. Laitoin ysiluokalla yhtenä päivänä kouluun omasta mielestäni nätin jakun, silloiselta koulukaverilta tuli kommentti: "miten sä kehtaat kävellä täällä tuon näköisenä?" Eräs rinnakkaisluokkalainen poika sanoi aina ohi mennessään, että olen hänen mielestään koko koulun rumin "muija". Kerran näin hänet vapaa-ajalla ja hän seurasi minua huutaen että olen saatanan ruma. Kolmas sankari ysiluokalta löytyy myöskin, silloinen ihastukseni (joka ei onneksi tiennyt ihastumisestani) ja hänen (oikeasti lihava) kaverinsa, jotka tekivät silloin toiminnassa olleeseen yhteisöpalveluun feikkiprofiilin minusta. Totta kai kuvani tässä feikkiprofiilissa oli muokattu aivan kammottavan näköiseksi, olin muistaakseni jokin possun ja vihreän liman yhdistelmä. Olin pari kiloa ylipainoinen, mutta omasta mielestä melko sopusuhtainen näköinen, vaatekokoni oli tuolloin M/40. Minulle on huudettu Mäkkärissä myös, että olen läski ja että minun pitäisi jättää ostamani ruoka syömättä ja että olen kuvottavan ruma.
Löysin tämän ketjun kirjoittamalla Googleen "olen saa". Google ehdotti "olen saatanan ruma" ja tämä oli ensimmäinen hakutulos. Ei mulla muuta. En ole kai poikkeuksellisen ruma, mutta en kyllä kauniskaan.
Olen saanut kommentteja ulkonäöstäni. Rumaksi on sanottu ja tottahan se on. Satuttaa silti kuulla se toisten suusta vaikka itsekin itseäni rumana pidän. Miestä en myöskään ole koskaan saanut. N28
Kommentit ulkopuolisille ventovieraille ihmisille heidän ulkonäöstään( ja nimenomaan niistä ne pelkästään satuttamaan ja loukkaamaan tarkoitetut huomautukset) heidän jostain, siinä ilmenevistä, fyysisistä puutteistaan tai vioistaan ovat sitä sivistymättömintä ja ruminta käytöstä mihin ihminen (ennen sitten ihan suoraa fyysistä päällekäymistä) pystyy (ja useinhan ne juuri sitä päällekäymistä edeltävätkin ne sellaiset puheet).
Maailma olisi todella valtavan paljon parempi paikka elää valtavan monille ihan jo silläkin, että tämä toisen ihmisen ulkonäöstä huutelun ominaisuus ja tarve saataisiin kasvatuksella jo lapsena kaikista kitkettyä pois, niin että se myös lähtisi ja häviäsi kaikilta.
Mahdollista se on kyllä.
Ihminen tosiaan voidaan ja on kyllä mahdollista lapsena kasvattaa (lempeydellä ja rakkaudella) sellaiseksi ja on aivan ihmisryhmiä ja yhteisöjä, ja aivan yksittäisiä perheitäkin jossa nimenomaan nuo kasvatusarvot korostuvat, mutta valitettavasti koskaan ei pidä aliarvioida sitä inhmillisen typeryyden määrää, mikä maailmassa valitettavasti tuntuu vallitsevan.
On sotia, ahneutta, vallan ja pinnallisuuden palvontaa jne.
Lähimmäisen rakkaus on kylläkin suuri ihanne, mutta sen toteuttaminen onnistuu vain harvoilta.
Kasvatus on kuitenkin tässä avainasemassa, sillä jokainen ihminenhän kuitenkin tulee tähän maailmaan viattomana.
Helpoista helpointa on kuitenkin nauraa kaikelle tälle, mennä vain niiden vallitsevien arvojen mukaan kaikessa ja antaa niiden kuljettaa.
Se ei kuitenkaan ole vahvuutta, vaan heikkoutta.
Elämän tarkoitus on nähdäkseni juuri se, että olemme täällä kasvamassa henkisesti.
Rumuus itsessään ei tunnu miltään. Itseään harvemmin katselee, eikä ulkonäkö siirry kehon sisälle olotilaksi. Mitä rumuuteni kertoo muista ihmisistä? Sen, että he ovat todella julmia ja sydämettömiä.
Asioita olisi periaatteessa aina viisastavinta tarkastella niiden vastakohtiensa kautta. Tarvittaisiinkin nyt joku kertomaan aiheesta 'miltä tuntuu olla kaunis' ja mitä kauniina olo hänelle itselleen merkitsee, millaista palautetta hän on ulkonäöstään saanut'.
Missitkin haastatteluissaan puhuvat vain niistä tekemisistään: kuvausmatkoistaan, kilpailuosanotoistaan , lehdistön reaktioista jne. MUTTA eivät koskaan esim. siitä 'mitä kauniina olo minulle itselleni merkitsee ja miltä tuntuu olla kaunis' ?
No jos ei se sitten tunnu miltään, niin hei: miksi sen rumuudenkaan sitten pitäisi tuntua miltään ?
Tämänkaltaisissa keskusteluissa tulee usein kommenttia tyylillä "jos nuoruudessa on sanottu rumaksi..." tai "nuorena on jokaista haukuttu rumaksi" ja "eihän aikuisiällä tuollaista enää tapahdu", niin haluaisin selventää että KYLLÄ, aikuisiällä ruma ihminen saa kuulla haukkuja rumuudestaan, supinaa seläntakana, tullaan ihan päin naamaa sanomaan rumaksi tai huudetaan kauempaa kovaan ääneen niin että varmasti "ruma" tämän kuulee. Ja EI, kyseessä ei ole vain lapset ja nuoret, vaan haukkujat on ihan aikuisiakin.
Joten mielestäni olisi reilua että ne jotka eivät joudu tätä kohtelua sietämään, eivät ainakaan vähättelisi toisten kokemusta ja tilanteita, joita valitettavasti "rumat" joutuvat kohtaamaan päivittäin.
Ihmiset on paskoja, ei sille oikein voi mitään.
Olen ruma.
Mutta onneksi tyttäreni on kaunis ja hoikka.
Aika erilaista on kohtelu, mitä ruma ja kaunis nainen saavat.
Mutta täytyy myös myöntää, ettei mulle tuntemattomat miehet oo kostaneet pakkeja samalla julmalla tavalla kuin kauniille tyttärelleni.
Muistakaa aina, että se se ruma on joka toista haukkuu.
Todella monella ihmisellä on paha olla ja se paha olo kohdistetaan kuka vaan kohdalle sattuu osumaan. Siinä on hyvin harvoin mistään sen kummemasta kysymys.
Te olette kauniita ❤!
"Minua on verrattu tyttäreeseeni"
Tyttäreeseeni???????????? Jessus että voi ihmisten tyhmyys yllättää kerta toisensa jälkeen 🤦🏼♀️🤦🏼♀️🤦🏼♀️
Työpaikalleni tuli harjoittelija. Välillä on tullut olo, että en pysty katsomaan häntä, koska hän näyttää niin pahalta. Hän on vielä nuori 20-30v., mutta geenit mitä hän on saanut, on mennyt täysin pieleen. Mietin, että millaista hänen elämä mahtaa olla? Varmasti hänelle on vaikeaa saada seurustelusuhdetta. Tai jos saa, niin kohdellaan huonosti.
Hänellä on harmaaksi värjätyt hiukset, huono iho, vinot hampaat, pienet silmät, mustat silmänalukset, haaleanvärinen iho. Ei kuulosta pahalle, mutta näyttää sellaiselle, mille suurin osa ihmisistä ei näytä. Kenestäkään muusta ihmisestä ei ole tullut sellaista reaktiota, että en kestä katsoa häneen päin.
Luin täältä kommentteja miltä tuntuu olla ruma, koska haluan tietää mille se tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalleni tuli harjoittelija. Välillä on tullut olo, että en pysty katsomaan häntä, koska hän näyttää niin pahalta. Hän on vielä nuori 20-30v., mutta geenit mitä hän on saanut, on mennyt täysin pieleen. Mietin, että millaista hänen elämä mahtaa olla? Varmasti hänelle on vaikeaa saada seurustelusuhdetta. Tai jos saa, niin kohdellaan huonosti.
Hänellä on harmaaksi värjätyt hiukset, huono iho, vinot hampaat, pienet silmät, mustat silmänalukset, haaleanvärinen iho. Ei kuulosta pahalle, mutta näyttää sellaiselle, mille suurin osa ihmisistä ei näytä. Kenestäkään muusta ihmisestä ei ole tullut sellaista reaktiota, että en kestä katsoa häneen päin.
Luin täältä kommentteja miltä tuntuu olla ruma, koska haluan tietää mille se tuntuu.
Jaa. Haista v/tttu
Kuulostaa tutulta. Olen mies. Rumattelua olen kuullut läpi elämän. Lapset ovat onneksi nättejä, tytär jopa todella nätti (näyttää anopiltani, joka on vanhanakin erittäin kaunis). Kun sukulaiseni näki ensimmäisen kerran tyttäreni, hän sanoi "miten ihmeessä SINÄ olet voinut saada noin kauniin tyttären?" No kiitos vaan siitäkin.
Teini-iästä on jäänyt kurjia muistoja, kun kaikki kettuilevat ulkonäöstäni. Oma äitikin.
Aikuisiällä kommentteja ei ole juuri kuulunut, eikä yksin ole tarvinnut elää. Lapsilla on onneksi sopusuhtaiset kasvonpiirteet, eivätkä ole joutuneet kokemaan samaa.
Sain kuulla ulkonäöstäni palon ennen kon opin meikkaamaan. Osaan tehdä itsestäni ihan ihmisen näköisen meikillä. Ero on todella suuri.