Isä ajoi vahingossa 2-vuotiaansa hengiltä.
Kommentit (24)
Itse hädissäni googlasin kaiken, mitä oman perheeni onnettomuudesta kirjoitettiin silloin, kun oma lapseni kuoli tapaturmaisesti. Silloin osaaottavat, syyttelemättömät viestit olivat henkireikä.
Toivon tämän olevan sellainen sille omaiselle, joka tätä lukee. Kukaan, joka ei ole ollut paikalla, ei voi tietää olosuhteita, eikä sitä, miten olisi itse toiminut.
Kun puolitoista vuotta on kulunut omasta onnettomuudestamme, aika on antanut lohtua. Suru ja ikävä ei koskaan häviä.
Jaksamista, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakaan.
netissä juttuja. Toinen pieni tarvitsee huomiota ja varmasti perhe lohduttaa toisiaan. Surullista.
MIKSI pitäisi syytellä ketään?! Se ei lasta takaisin tuo, vanhemmilla varmasti jo hirveät syyllisyyden tuskat omasta takaa ja samalla hirveä suru ja murhe. Koittakaa olla armollisia, hirveä tapahtuma mutta kyseessä onnettomuus, elämässä ei koskaan tiedä milloin on hetki viimeinen. Voimia perheelle! :(
Juuri siksi, että tuollainen onnettomuus tapahtui, siitä on tärkeää puhua. Ehkä joku ottaa opikseen ja välttyy vastaavalta. Olen pahoillani perheen puolesta, mutta useimmista onnettomuuksista voi ottaa opiksi ja kenties sillä pelastetaan jonkun toisen henki tai terveys.
Edelleen pätee vanha sääntö: onnettomuudet eivät satu itsestään. Aina tarvitaan sarja tapahtumia, jotka johtavat onnettomuuteen, jollei tapahtumasarjaa keskeytetä. Usein onnettomuutta ovat edeltäneet esimerkiksi ajattelemattomuus, huolimattomuus tai välinpitämättömyys.
Pelkkien lehtitietojen perusteella ei voi tietysti päätellä varmasti, mitä tapahtui, mutta minusta piha-alueella isoilla koneilla töitä tehtäessä pitää lasten olla aikuisen valvonnassa tai sisällä. Eihän vaaraa välttämättä tule ajatelleeksi, mutta tämä ei ollut ensimmäinen tällainen onnettomuus.
Ei se lapsi takasin ainakaan tule, vaikka kuinka mumisee. Ja pahinta mitä voi sanoa, on että lapsi olisi nyt muka paremmassa paikassa. Mikä voi olla arempi paikka kuin rakastavan äidin syli?