Onko normaalia, että 9-vuotias tyttö haluaisi mielihyvin tappaa
lemmikkihamsterinsa, joka ilmeisesti on nyt jotenkin sairas (vanhuuttaan), ja eläinlääkäriin soitettuani eivät edes käskeneet tuoda näytille, vaan antaa kuolla luonnollisesti.
No, tyttö ihan iloisena ilmoitti, ettei hän halua että hamsteri kituu hengiltä, vaan että hän voi lyödä sitä jollain kivellä tosi kovaa, että se kuolee.
Menin aika hiljaiseksi, meillä toinen tyttö vaan vuoden ikäerolla, tämä taas itkee ja vinkuu ja miettii mitä tehdä jotta sais hamsterin vielä pelastettua, siis sille lisäaikaa...
Kumpikohan näistä onkaan "normaali"? :O
Kommentit (35)
kyllä meillä maalla tuossa iässä tiedettiin, että jos löytää vaikka ulkoa jonkun pienen eläimen kitumasta niin se kuuluu tappaa eikä jättää kitumaan. Tuossa iässä pojat tappoivatkin rehtorin käskyllä koulun pihasta löydetyn puolikuolleen pikkulinnun. Itse en kyllä halunnut toimintaan osallistua ja delegoin tuommoiset hommat muille, vaikka näin aikuisena olenkin useamman eläimen joutunut lopettamaan.
Mulla se haluttomuus liittyi siihen, etten tiennyt osaisinko tehdä sen kivuttomasti ja toisaalta en varmaan tuossa tilanteessa ois luottanut siihen, että eläinlääkäri joka ei ole nähnyt hamsteria ois tiennyt mistään mitään. Varmaan olisin pyytäny äitiä viemään hamsun eläinlääkärille tarkistettavaksi/lopetettavaksi.
Meillä on kaksi vanhempaa poikaa (joista toinen välillä raju puheissaan) ja nuorempi tyttö, enkä voisi silti kuvitellakaan yhdenkään lapseni toivovan lemmikin kuolemaa.
mutta kun huomattiin ettei ole hamsu ihan kunnossa enää, soitin el.lääkäriin, ja kun kuultiin ettei lääkäri näitä pieneläimiä mielellään edes lopeta (suurempi stressi kuulemma kuljettaa vieraasee paikkaan piikille, kuin kuolla omassa tutussa häkissä luonnollisesti), vanhempi tyttö ilmoitti , että hän kyllä hoitaa homman = lopetuksen.
Yllätyksenä tuli. ap
no tuon perusteella tyttöhän ei halua että hamsteri kituu ja joutuu kärsimään ja sen takia ehdotti että voisi lyödä sitä jollain, että se kuolee. Ei tuosta minun mielestä saa kuvaa, että tyttö jotenkin nauttisi että saisi tappaa hamsterin.. Hän ajattelee asiaa enemmän järjen kautta kuin tunteen, toisin kuin siskonsa.
Meillä ainakin, jos esim. ulkona törmätään johonkin kituvaan eläimeen käärme, orava jne.. (niin pyydän mieheni tekemään lopun siitä kärsimyksestä) sanon ettei voi jättää kitumaan > eikä noita luonnon eläimiä viedä mihinkään eläinlääkäreihin. Joskus näkee juuri esim oravan kituvan autotiellä ja kaikki ohi ajavat yrittävät väistää sitä minkä kerkiävät, miksi?
Haluaisiko päästää kitumasta ja jopa itse toteuttaa kuoleman.
no tuon perusteella tyttöhän ei halua että hamsteri kituu ja joutuu kärsimään ja sen takia ehdotti että voisi lyödä sitä jollain, että se kuolee. Ei tuosta minun mielestä saa kuvaa, että tyttö jotenkin nauttisi että saisi tappaa hamsterin.. Hän ajattelee asiaa enemmän järjen kautta kuin tunteen, toisin kuin siskonsa. Meillä ainakin, jos esim. ulkona törmätään johonkin kituvaan eläimeen käärme, orava jne.. (niin pyydän mieheni tekemään lopun siitä kärsimyksestä) sanon ettei voi jättää kitumaan > eikä noita luonnon eläimiä viedä mihinkään eläinlääkäreihin. Joskus näkee juuri esim oravan kituvan autotiellä ja kaikki ohi ajavat yrittävät väistää sitä minkä kerkiävät, miksi?
mutta yllätyi siitä, miten mutkattomasti hän suhtautui, ei itkenyt eikä mitään, oli jo menossa hakemaan sopivaa kiveä pihalta. Mulle vaan niin vieras ajatusmalli, itse kai sit oon enempi samanlainen kuin tämä nuorempi tyttäreni.
Ei meistä kukaan hamsterin kärsivän halua, silti en pystyis itsekään rakasta lemmikkiä tappamaan iskemällä sitä kivellä, siks yllätti että 9v tyttöni siihen valmis.
Miehelle jättäisin ko. homman, mut se tulee reissusta vasta huomenna. Sitäpaitsi sen el.lääk. mukaan hamsun saa antaa kuolla luonnollisesti = omia aikojaan, eikä se ole rääkkäystä.
Eli ei tarttis kenenkään mätkiä kivellä tai muullakaan.
ap
murhapsykoilla on lähes aina taustalla eläinten tappamista lapsuudessa. Olisin todella tarkkana tytön kanssa jatkossa.
Vaikka ei haluaisi eläimen kituvan, niin ei silti pitäisi pystyä saati hinkua tappamista. Normaalistihan lapsi kääntyy tuolloin esim isän puoleen. Näin ainakin meillä, asumme siis maalla, kun 4 kotieläintämme ovat olleet kuolemassa, kuka syöpään kuka vanhuuteen.
Onko tyttö muuten "normaali", kykenee empatiaan, ymmärtää moraalin..oikean ja väärän? Jos niissäkin outoutta, niin tutkittaisin tytön kyllä. On toki hienoa, että tyttö ajattelee ettei halua hamsterin kituvan, mutta "terve" ehdotus tähän olisi ollut ehdottaa eläinlääkärillä käyntiä ja lopetupiikkiä vaikka sitä lääkäri ei itse suositellutkaan. Omin käsin itselle tärkeän lemmikin lahtaaminen on outoa lapselle iästä riippumatta.
terv. pyk.sh
Nytkö siis olet antamassa kakarasi tappaa lemmikin??! vähän järkeä nyt! Annat sen kuolla omia aikojaan kuten lääkäri sanoi. Tai jos olet oikeasti niin tyhmä miltä kuulostat, niin soitapa sille eläinlääkärille ja kysy sen mielipidettä siihen, että 9-vuotiaasi hakkaisi eläimen muussiksi. >:(
mutta yllätyi siitä, miten mutkattomasti hän suhtautui, ei itkenyt eikä mitään, oli jo menossa hakemaan sopivaa kiveä pihalta. Mulle vaan niin vieras ajatusmalli, itse kai sit oon enempi samanlainen kuin tämä nuorempi tyttäreni.
Ei meistä kukaan hamsterin kärsivän halua, silti en pystyis itsekään rakasta lemmikkiä tappamaan iskemällä sitä kivellä, siks yllätti että 9v tyttöni siihen valmis.
Miehelle jättäisin ko. homman, mut se tulee reissusta vasta huomenna. Sitäpaitsi sen el.lääk. mukaan hamsun saa antaa kuolla luonnollisesti = omia aikojaan, eikä se ole rääkkäystä.
Eli ei tarttis kenenkään mätkiä kivellä tai muullakaan.ap
ettei teidän ollut tarkoituskaan hamsteria itse hengiltä ottaa, vaan odottaa luonnollista kuolemaa (varsinkaan jos se ei kärsi), kuten eläinlääkärikin teille totesi.
Meillä naapurissa kolme tyttöä joista vanhin on juuri sellainen joka voisi lopettaa vaikka eläimen ettei se joutuisi kitumaan. Tosin tällä vanhimmalla se voisi olla myös sellaista "näyttämistä" jos isä ei ole paikalla niin "minä kyllä voin hoitaa homman, jos äiti ei pysty" tmv.. Ja keskimmäinen tytöistä taas itkisi ja toivoisi, että eläin saisi lisäaikaa.
Meillä 10v. poika tuli vuolaasti poraten sisälle ja tietysti hätäännyin, että mitä oli tapahtunut. No, poika kertoi, että pihalla oli todella huonossa kunnossa oleva kissa (auto ajanut päälle ja kitui) eikä hän pystynyt lopettamaan eläimen kärsimystä :( Minusta se on inhimillistä ja normaalia, että ihminen ei pysty katsomaan elävän olennon kärsimystä ja kipua ja haluaisi, että tämä kuolisi ja pääsisi pois tuskistaan.
Kuitenkin ap:n lapsen reaktio oli aika outo, sillä eihän kukaan ilomielin halua tappaa omaa lemmikkiään!? Vaikka se kuinka kärsisi! En minäkään pystyisi tappamaan mitään eläintä vaikka kuinka haluaisi, jos se kärsisi.
ei se lapsesta vielä hullua tee jos tuossa tilanteessa on valmis toteuttamaan teloituksen,ennemminkin jos alkaa muuten vaan eläimiä tappamaan niin voi jo todella huolestua!
Nytkö siis olet antamassa kakarasi tappaa lemmikin??! vähän järkeä nyt! Annat sen kuolla omia aikojaan kuten lääkäri sanoi. Tai jos olet oikeasti niin tyhmä miltä kuulostat, niin soitapa sille eläinlääkärille ja kysy sen mielipidettä siihen, että 9-vuotiaasi hakkaisi eläimen muussiksi. >:(
kun ei kerran el.lääkärikään suostunut tappamaan. Annamme nukkua vanhuuttaan pois.
Tein tämän aloituksen, koska tyttäreni reaktio yllätti mut täysin, jopa pelästytti, ja halusin kommentteja.
Tyttö on aina ollut aika "raisu" lapsi, eikä ainakaan mitenkään herkkä. Koulussa ekaluokalla puitiin kiusaamistapausta, jossa tyttäreni siis oli se kiusaaja. Mitään muuta mainittavaa ei ole ollut.
Pikkusiskonsa sitten taas on aivan päinvastainen..Itkee jo sitäkin, jos pihapuu kaadetaan.
ap
tuo aivan järkyttävää, että tyttö ajattelee, että voisi lopettaa kituvan eläimen.
Jos taas olisi poika, joka hinkuisi isän mukaan metsälle tappamaan eläimiä, tai opettelee lopettamaan kalat, niin olisi ihan normaalia.
ammattitaitoinen eläinläkäri ei anna lausuntoa eläimen kärsimyksestä tai kivuttomuudesta näkemättä ja tutkimatta eläintä. Vituttaa kaiken maailman lehmäpuoskarit (jos ell ei edes halua nähdä hamsteria kyseess on joku takapajula ja potilaat tutantoeläimiä, joiden niidenkään kärsimyksellä ei väliä, vain tuotolla).
Ehkä tyttösi ei ole koskaan vielä tappanut elävää olentoa, niin ei osaa aavistaa, miten inhottava toimenpide se on, ja ajattelee vain abstraktilla tasolla että se on eläimen omaksi parhaaksi?
Tai ehkä mä olen sitten jotenkin epänormaali ja psykopaattinen yksilö, kun itselläni herkkyys näihin asioihin kehittyi vasta murrosiän tietämillä (ja voimistuu edelleen sitä mukaa kun ikää tulee lisää - en esim. enää aikuisena siedä väkivalta- tai slasher-elokuvia ollenkaan). Alle kymmenvuotiaana kävin vielä ihan mielelläni isän ja veljen kanssa kalassa, tosin kalojen lopettamisen jätin heidän huolekseen silloinkin. Jossain vaiheessa sitten sympatiani kaloja kohtaan voimistuivat liikaa, etten enää halunnut olla mukana tässä julmassa prosessissa, vaikka paistettu kala sitten maistuikin ihan hyvältä.
No. Niin kauan kuin ihmiset haluavat syödä lihaa ja pitää eläimiä, nämä ikävät hommat täytyy ulkoistaa sellaisille yksilöille, jotka eivät siitä järkyty, eli yhteiskunnalla on heillekin vielä käyttöä. En siis menisi leimaamaan ketään psykopaatiksi sen perusteella, että kaikki eivät ole yhtä herkkiä kuin toiset. Ehkä tyttärestäsi tulee isona lääkäri tai joku muu "likaisen" työn tekijä.
Sen ymmärtäisin, että anelisi äitiä tai isää tekemään tuon, kun lemmikki kerta kärsii.
Meillä on ollut hiiriä, hamstereita, kaloja. Hiiriä ja kaloja on jouduttu lopettamaan ihan itse.
Kukaan lapsista ei ole silti edes halunnut nähdä sitä, ovat lähteneet pois ja olleet surullisia
vaikka ovat ymmärtäneetkin että se on ihan pakkotilanne.
tuo aivan järkyttävää, että tyttö ajattelee, että voisi lopettaa kituvan eläimen.
Jos taas olisi poika, joka hinkuisi isän mukaan metsälle tappamaan eläimiä, tai opettelee lopettamaan kalat, niin olisi ihan normaalia.
mieltä.
Nauran noille herkkiksille ihan simona!
ammattitaitoinen eläinläkäri ei anna lausuntoa eläimen kärsimyksestä tai kivuttomuudesta näkemättä ja tutkimatta eläintä. Vituttaa kaiken maailman lehmäpuoskarit (jos ell ei edes halua nähdä hamsteria kyseess on joku takapajula ja potilaat tutantoeläimiä, joiden niidenkään kärsimyksellä ei väliä, vain tuotolla).
oleva eläinlääkäriasema. ap
Meillä on kaksi vanhempaa poikaa (joista toinen välillä raju puheissaan) ja nuorempi tyttö, enkä voisi silti kuvitellakaan yhdenkään lapseni toivovan lemmikin kuolemaa.