Lue keskustelun säännöt.
Yli 30 vuotias: tuntuuko 20-25 vuotias mielestäsi lapselta?
Kommentit (40)
"Tuntuu (jutut kuullostaa) teiniltä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu aivan täysin henkilöstä. Jos kemiat kohtaa ja molemmat ovat "samalla aallonpituudella" niin mikään ikäraja ei ole liian suuri. Täytyy vain pystyä tekemään sitten myöskin samoja asioita, esim. vapaa-ajalla, mutta jos kemiat on kohdallaan niin tämä ei varmaankaan ole ongelma suhteessa.
Jotkut on tosi kypsiä jo tuossa iässä ja oikein hyvää seuraa. Taas toiset yli 30-vuotiaatkin voi nykyään olla täysin lapsellisia käytökseltään.. On hyvin persoonakohtaista.
Siis varsinkin jos 23-vuotias nainen (anteeksi, lapsi) seurustelee 35-vuotiaan miehen kanssa niin se nainen on kyllä täysin lapsi. Tätähän sä kysyit.
P.S. tuo oli sarkasmia
Riippuu aivan täysin henkilöstä. Jos kemiat kohtaa ja molemmat ovat "samalla aallonpituudella" niin mikään ikäraja ei ole liian suuri. Täytyy vain pystyä tekemään sitten myöskin samoja asioita, esim. vapaa-ajalla, mutta jos kemiat on kohdallaan niin tämä ei varmaankaan ole ongelma suhteessa.
nämä 'kemiat' tiedetään kyllä, haukotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu aivan täysin henkilöstä. Jos kemiat kohtaa ja molemmat ovat "samalla aallonpituudella" niin mikään ikäraja ei ole liian suuri. Täytyy vain pystyä tekemään sitten myöskin samoja asioita, esim. vapaa-ajalla, mutta jos kemiat on kohdallaan niin tämä ei varmaankaan ole ongelma suhteessa.
nämä 'kemiat' tiedetään kyllä, haukotus.
Itselläni on tuttavapariskunta, oikeastaan paras ystävätär, joka seurustelee nyt jo viidettä vuotta itseään 11 vuotta vanhemman miehen kanssa. He tapasivat kun ystävättäreni oli 26 vuotias. Heillä ei ole mitään ongelmia suhteessaan, koska mies on jo nähnyt elämää, on hummailunsa hummaillut ja keskittää nyt ihanasti energiansa vain tyttöystäväänsä: Ei ole tarvetta pettää tai jättää kun on jo nähnyt vähän enemmän. Ystävättäreni mukaan he ovat sielunkumppaneita keskenään ja siltä se näyttääkin :) On ihan omat kuviot huumorintajun ja seikkailujen suhteen ja ovat välillä "lapsekkaampia" kuin kukaan meistä, nyt vähän yli kolmekymppisistä. Mahtava pariskunta ja mies näyttää omalla käytöksellään esimerkkiä kolmekymppisille ja 27-28 vuotiaille kolleille, jotka eivät vielä aina osaa arvostaa naista ja kumppaniaan kuten pitäisi. Miehen mukaan hän ei edes ajattele ikäeroa: He ovat niin samanlaisia, ettei ikäeroa todellakaan edes huomaa millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotias joo, 25 vuotias riippuen siitä onko biletyskausi jo päättynyt vai vieläkö ravataan illasta toiseen ja joka viikonloppu yökerhoissa.
Itse seurustelen 24 vuotiaan kanssa ja meillä menee ihan hyvin. Kumppanini käy töissä, tulee kotiin ja meillä on kivaa yhdessä ilman että meidän täytyy joka viikonloppu juosta jossain bilettämässä. Joskus sekin on ihan kivaa.
Nim. setämies 37 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelen reilu parikymppisten kanssa, itse olen 37. Tosi kivoja, avoimia ja mukavia nuoria. Mutta nuoria, todellakin. Se näkyy sellaisena näköalattomuutena, yleissivistyksen puutteena ja musta-valkoisuutena. Sen lisäksi olettavat, että kaikki tehdään nokan eteen ja mielellään syyttävät kaikkia muita ongelmistaan kuten vaikka opettajia siitä, että jotain ei muka ole kerrottu jne. Eivät näe oman toimintansa seurauksia kovin hyvin.
Mutta ikä muuttaa. Fiksuja ihmisiä ja hyviä niistä tulee vielä.
Lapsellisia voivat jotkut olla, mutta toisaalta jotkut ovat nelikymppisenäkin - se ei ole iästä kiinni. Automaattisesti en tee pelkän iän perusteella ihmisen henkisestä kypsyydestä mitään päätelmiä.
oma ikä 38, ja mulla 10 vuotta itseäni nuorempi mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa tämän ikäisistä fiksumpia kuin toiset. Tietty mustavalkoinen ajattelu ja sitä kautta tuomitseminen aika yleistä.
Yleensä kyllä. Tosin paras naispuoleisen ystäväni (olen siis itsekin nainen) on 25 vuotias ja minä 32.
Miehet tuntuvat melko teineiltä, jos ovat alle 25 tai edes alle 28.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolan ryhmätapaamiseen osui useampi kaksikymppinen äiti. Ajattelin, että mihin ...vetin lastentarhaan olen oikein joutunut. Ja sitten tajusin, että MINÄHÄN tässä se "väärässä iässä" oleva äiti olen, hih! Nehän olisivat voineet olla mun lapsia.
Ja joskus tosiaan käy niin, että sitä ajattelee sopivansa joukkoon kunnes tajuaa olevansa ikäloppu niihin verrattuna, ja näyttävänsäkin sellaiselta. Se aika vain menee niin äkkiä ja kuitenkin sitä on sama ihminen kuin kaksikymppisenä. Olisinpa saanut vain elää silloin tämän sisäisen olotilan kanssa. :)
T. 38v
[quote author="Vierailija" time="09.12.2012 klo 14:52"]
Olen paljon tekemisissä parikymppisten kanssa työni myötä.
Ovat hauskoja, välittömiä, vilpittömiä, ystävällisiä, mutta samalla jotenkin todella naiiveja ja sinisilmäisiä, ehdottomia ja mustavalkoisia.
[/quote]
Tämän allekirjoitan, juuri tuollaiselta nuoret vaikuttavat. Mutta siihen lisäten, juuri sellainen muistan itsekin olleeni ja juuri tuon naiiviuden, sinisilmäisyyden ja ehdottomuuden huomaan iän myötä karisseen.
Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin tytöttely ja tuollainen äidillinen suhtautuminen vähän päälle kolmikymppisten taholta. Onhan se hienoa, että on niiiin paljon enemmän elämänkokemusta ;)
T. Lapsi 26v, joka on itsekin äiti
Mun mielestä on turhauttavaa, että jotkut yli 30 vuotiaat, muuttaa käytöstään heti kun kuulee ikäni. Eräänkin kanssa vuosi puistoiltiin lasten kanssa ja käytiin kirppiksellä yhdessä ja hän kertoi huolistaan minulle. Sitten mainitsi siitä, että olen hyvin säilynyt, kun näytän edelleen parikymppiseltä. Kun kerroin, että ei mikään kumma juttu, kun olen vasta 24, yhteydenpito loppui ja puistossakin alkoi välttelemään ja puhumaan päälleni.
Vastaaviakin on, jotkut tosiaan muuttaa käytöstään heti ne maagiset numerot kuullessaan ja jättää minut keskusteluiden ulkopuolelle.
Onneksi suurin osa näistä päälle 30 vuotiaista ei kuitenkaan rajoita keskustelu seuraansa iän perusteella.
Ihmiset on erilaisia ja kehittyy omaan tahtiinsa. Itse en koe olevani kovin naivi tai mustavalkoinen, mutta tulevaisuushan sen kertoo lopulta, olinko. :) Kyllä itsekkin tunnen itseni vanhaksi toisinaan, kun katson joidenkin omanikäisteni tai nuorempien touhua, joskus jopa niiden 30 vuotiaiden.
Ei lapselta mutta kylläkin lapselliselta.
Joten eiköhän se jälkipuberteetti sijoitu sitten noin 15-18 ikävuoteen. 19 vuotias on teini viimeistä vuotta. On siis jo lähempänä nuorta aikuista kuin teiniä (murrosikäistä). 20-30 vuotias on selkeästi nuori aikuinen/aikuinen.