Kun sijaisäiti ei jaksakaan :'( Käytiin valmennukset ja kaikki,

Toivottavasti et puhu tuohon tapaan lapsillesi. Vaikutat kovin hermostuvalta ja ärsyyntyvältä. Edelleen kehotan ap:ta hankkimaan keskusteluapua oman sosiaalitoimiston kautta, koska sieltä se järjestyy helpoiten. Kyllä tuollaiset tunteet ovat tavallisia ja ymmärrettäviä. Tunteet ovat niin pinnassa varskinkin silloin, kun lapsi on vasta perheeseen tullut. ...se toinen sijaisäiti....

No voin kertoa sinulle, että kukaan ei tee tätä rahan takia. Tunnekylmyyttä on mielestäni se, että kuvitellaan lapsi toisen lapsen sijaiseksi, sijaislapseksi. Ei se niin mene.

Jos itse oilisn vaik alkkis tai narkki, antaisin miljoona kertaa mieluummin lapseni ap:n kaltaisen selkeästi hyväsydämisen ihmisen hoidettavaksi, ihan VAIKKA hän käyttäisi jossain vitun nettipalstalla lapsestani sanaa SIJAISLAPSI, kuin tollaselle pikkumaiselle saivartelevalle sitruunapillulle. Yäk.

ollenkaan, kunhan haluaa räkyttää ja yrittää päteä jossain. Säälittävää.

APlle voimia, kuulostat ihanalta sijaisäidiltä ja ihmiseltä !

Ymmärrän ap:n tilanteen ja olen antanut hänelle neuvon. Olen kokenut samanlaisia tunteita ja saanut niihin apua. En nettipalstalta vaan työnohjaajalta. Minun sydämellisyydestäni tai sen puutteesta et tiedä mitään.

Ymmärrän ap:n tilanteen ja olen antanut hänelle neuvon. Olen kokenut samanlaisia tunteita ja saanut niihin apua. En nettipalstalta vaan työnohjaajalta. Minun sydämellisyydestäni tai sen puutteesta et tiedä mitään.

mitä kaikkea tänne jo oot kirjoittanut?!!

Moitit ap:ta sijaislapsi-sanan käytöstä, ja eräässä kommentissa jo kerroit juuri sen kertovan tunnekylmyydestä.

HALOO! Lue nuo ap:n tekstit, oot kyllä pahasti vinksahtanut jos näet niissä mitään TUNNEKYLMYYTTÄ. Kuulostat todella vastenmieliseltä ihmiseltä, ja jos todella olet sijaisäiti - mitä vahvasti epäilen - on tainnut tulla tehtyä aika paha virhe niiltä, jotka sijaisvanhempia valitsee.

Sanon, että on tunnekylmää kuvitella lapsi toisen sijaiseksi. Enkä tarkoita siinä ap:ta. Enkä moiti häntä sijaislapsi sanan käytöstä, vaan sanon ettei niin pitäisi sanoa. En näe ap:n kertomassa mitään tunnekylmää, vaan herkkyyttä ja uuden tilanteen tuomaa ahdistusta. En ehkä ole kovin vastenmielinen, kun olen saanut ihan erilaista palautetta tuntemiltani ihmisiltä. Mutta sinä saat ajatella kuten itse haluat.

joka sekunti kommentoimassa ja omaa kruunuas kiillottamassa =)

jouduttiin sijoittamaan uudelleen, koska hän ei jaksanut heidän kanssaan. En usko, että tämä on kovinkaan tavatonta. Toki lapsille varmasti paha paikka, mutta vielä pahempia ovat ne tarinat, jossa sijaisvanhemmat sitten uupuvat ja uupuneina tekevät vääriä asioita.



lapsen on varmasti parempi perheessä, jossa on sijaisvanhempi, jolla ei ole terveyden kanssa ongelmaa. Toki kannattaa varmaan ehkä koittaa muitakin keinoja ensin, mutta tahdoin vain tuoda esille, että sijaisvanhemmatkaan eivät ole mitään yli-ihmisiä.

Jos sinusta aloittaja tuntuu, että et pysty suhtautumaan lapseen samalla lailla kuin omiisi, ei sijoitusta kannata jatkaa. Itse olen sen kantapään kautta joutunut oppimaan.

että suhtautuu tähän sijoitettuun lapseen omistautuvammin ja huolehtivaisemmin kuin omiin lapsiinsa, sen vuoksi, että lapsi on joutunut kokemaan kamalia. Onko se sinusta huono asia? Että joku aidosti välittää.

Olen pahoillani siitä, että sinulla on huonot kokemukset sijaisperheestäsi.

Jos sinusta aloittaja tuntuu, että et pysty suhtautumaan lapseen samalla lailla kuin omiisi, ei sijoitusta kannata jatkaa. Itse olen sen kantapään kautta joutunut oppimaan.

että suhtautuu tähän sijoitettuun lapseen omistautuvammin ja huolehtivaisemmin kuin omiin lapsiinsa, sen vuoksi, että lapsi on joutunut kokemaan kamalia. Onko se sinusta huono asia? Että joku aidosti välittää.

Olen pahoillani siitä, että sinulla on huonot kokemukset sijaisperheestäsi.

Välittäminen ei tietenkään ole huono asia, mutta peräänkuulutan silti samanlaista suhtautumista kuin omiin lapsiin. Tuo toimii molempiin suuntiin; ei pidä sulkea lasta ulkopuolelle, mutta ei myöskään "paapoa" häntä. Vaikka olisikin kovia kokenut lapsi. Itsekin olin nähnyt yhtä sun toista, vaikka en ollut vielä edes 10 ikävuottani täyttänyt. Ainoa mitä halusin, oli se että sijaisvanhemmat olisivat suhtautuneet minuun tasavertaisena. Liiallinen omistautuminenkaan ei ole hyvästä, ei vanhemmalle eikä lapselle.

Jos sinusta aloittaja tuntuu, että et pysty suhtautumaan lapseen samalla lailla kuin omiisi, ei sijoitusta kannata jatkaa. Itse olen sen kantapään kautta joutunut oppimaan.

että suhtautuu tähän sijoitettuun lapseen omistautuvammin ja huolehtivaisemmin kuin omiin lapsiinsa, sen vuoksi, että lapsi on joutunut kokemaan kamalia. Onko se sinusta huono asia? Että joku aidosti välittää. Olen pahoillani siitä, että sinulla on huonot kokemukset sijaisperheestäsi.

Välittäminen ei tietenkään ole huono asia, mutta peräänkuulutan silti samanlaista suhtautumista kuin omiin lapsiin. Tuo toimii molempiin suuntiin; ei pidä sulkea lasta ulkopuolelle, mutta ei myöskään "paapoa" häntä. Vaikka olisikin kovia kokenut lapsi. Itsekin olin nähnyt yhtä sun toista, vaikka en ollut vielä edes 10 ikävuottani täyttänyt. Ainoa mitä halusin, oli se että sijaisvanhemmat olisivat suhtautuneet minuun tasavertaisena. Liiallinen omistautuminenkaan ei ole hyvästä, ei vanhemmalle eikä lapselle.

On vähintäänkin normaalia tuntea tuollaisia tunteita kaltoinkohdeltua pikkulasta/vauvaa(?) kohtaan.

Sinun kokemuksesi kuulostivat sen sijaan ihan muulta.

Toivon, ettet oman katkeruutesi vuoksi kehota nyt herkässä tilassa olevaa ap:ta luopumaan sijaisvanhemmuudesta ja hylkäämään tätä pientä, josta hän selvästi aidosti välittää - seikka, mikä kertomasi perusteella ei pätenyt omien sijaisvanhempiesi kohdalla.

virallisesti sijaishoito on perhehoitoa ja vanhemmat perheessä ovat perhehoitajia. Kansankielellä voidaan puhua sijaiskodista ja sijaisvanhemmista, mutta ei sijaislapsista mielellään.

Oli niin pysäyttävä ketju.

Mitähän ap:lle nyt kuuluu?

kun ne typerät sossutädit pääsee huseeraamaan. Sama juttu adoptiopuolella.



Ei mitään käsitystä siitä, kenellä pokka ja sisu riittää ja kenellä ei, joten suositukset on sitten mitä sattuu.



Ja lapsihan siinä sitten alle jää - sossujen oma työllisyyshän vain paranee, kun ensin saa polttaa rahaa loputtomiin kurssittamisessa ja sitten pyörittää niitä lapsia paikasta toiseen...

Syrjäytynyt nuori?

Ei. Vaan yhteiskunnan syrjäyttämä nuori.

Biologiseksi vanhemmaksi pääsee yleensä melko helposti. Siihen tarvitaan vaan toista sukupuolta oleva hetkeksi.

Sijaisvanhemmaksi pääsee myös mutta tie on vähän pitempi ja kimurantimpi. Pride-valmennukset ja sosiaalitoimen tapaamiset, jotain kursseja ja muuta.

Ja ennenkaikkea se oma ajatustyö koko sijaisvanhemmuudesta, mietteet siitä sovinko, jaksanko pitäisi olla tehtynä ennenkuin edes ottaa yhteyttä sijaisvanhemmuutta järjestävään tahoon.

Mutta nou hätä. Suomessa sijaisäidit on nostettu jalustalle ja nähdään heidät sankareina, hehän pelastavat lapsen! Ja runsailla resursseilla ylläpidetään sijaisäitien hyvinvointia.

Sijaisperheet saavat kotisiivouksen ilmaiseksi kunnalta/kaupungilta.'

Sijaisperhe saa hoitopaikan sijaislapselle ympärivuorokautisesti oman loman ajaksi jotta sijaisäiti saa lepoa ja varmistetaan hänen jaksamisensa ja tämä hoitopaikka on sijaisperheelle maksuton!

Sijaislapsista tulleet rahat, näistä moni mainostaa maksavansa verot mutta "unohtavat" mainita että veronpalautuksina kaikki tulee sijaisäidille takaisin.

Kysynkin: koska biologiset äidit saisivat samat palvelut? Hehän hoitavat ja kasvattavat lapsensa ympärivuorokauden, tekevät kaikkensa lastensa eteen lapsen edun nimissä?

Kuule,

Tutustuppa sijaisperheisiin niin huomaat että nuo kauniit puheet tukimuodoista jne ovat olemassa vain rekrytoidessa uusia.

Ei tipu ilmaista siivousapua, ei ole vapaata kun ei tukiperheitä ole... ei mitään. Sijaisvanhemmuus ei ole hauskaa hommaa eikä varsinkaan helppoa. Kutsumustyötä. Vain vahva motivaatio antaa tarpeeksi voimia.

Kateus hoituu sillä kun ryhdyt tähän.

Koko ajanhan alkkikset ja narkkarit ja muut hyypiöt ja psykopaatit saavat lapsia. Koko ajan huostaanotetaan ja sijoitetaan lapsia käsittämättömän hirveistä oloista.

Kyllä sulle valitettavasti töitä on.

Mutta eivät nämä lapset ja varsinkaan niiden mukana kiinteästi sun elämääsi tulevat biovanhemmat ja suku mitään helppoja tapauksia ole.

Et sinä saa sitä omaa tervettä biolastasi vastaavaa iisiä tapausta eikä ne katkerat biovanhemmat ala sun kanssa millekään vaan sinä oot se syyllinen kaikkeen. Omaa vastuuta ei ole.

Mutta kerrohan, jos tämä homma siis on niin ylenpalttisesti tuettua ja helppoa, miksiköhän meistä on ainainen pula?

Ja ei, ei ole tukia eikä siivoojia eikä monella edes lakisääteisiä lomia. Se on rekrypuhetta. Tai joku kolmannen sektorin järjestön sijoitus. Kunnat ja kaupungit arvostaa ja varustaa sijaisperheensä huonommin.

Jos siis sun lähipiiristä joku normaali ihminen hyvää hyvyyttään suostuu ja kykenee hoitamaan lähes ilmaiseksi ne sun luona asuvat varsin haastavat erityislapset mukisematta koko viikonlopun, sitten sulla on se loma. 2vrk.

Tuon varaan se jää ja itsellä ei ole niin hyvä tuuri.

Olen toiminut sijaisvanhempana nyt 15 vuotta. Ensimmäisinä kymmenenä vuotena ei ollut mitään ”vapaita”. Lapset kulkivat mukana siellä missä mekin. Nykyisin sijaishoitaja käy perheessämme 2 vrk kuukaudessa. Itse poistumme kotoa, joten vapaastamme aiheutuu kustannuksia myös itselle. Koskaan ei ole siivoojaa meillä käynyt, kotona hoidan kaikki perheenäidin hommat siinä missä muutkin äidit.

Veroa maksan hoitopalkkiosta kuten muutkin palkansaajat, ja eläke- ja sairausvakuutusmaksut yms kuten muutkin. Eivät nämä summat todellakaan tule veronpalautuksia takaisin. Istun kaikki palaverit, vanhempainillat, hoidan terapia- ja harrastekuljetukset, kuten kuka tahansa vanhempi. Lasten harrastekulut ja matkakustannukset, kuten myös rippijuhlat ja lukiokulut on ”sisäänleivottu” hoitopalkkion. Olen äiti, lohdutan, rohkaisen, olen lapsista ylpeä kun he tekevät parhaansa.

Teen yhteistyötä biologisen suvun, sosiaalityöntekijöiden, terapeuttien, psykologien ja koulukuraattorin kanssa.

Käyn jatko- ja lisäkoulutuksissa useita kertoja vuodessa, onnistuakseni tehtävässäni paremmin, lapsen vuoksi.

Olen äiti. Jokainen lapsi kutsuu minua kuten haluaa, mutta tässä perheessä roolini on äiti.

Rahan vuoksi ei tätä kukaan pysty tekemään. Tähän tehtävään tarvitaan kutsumus.