Kihloista ja naimisiin menosta..

Vuosia odotin mieheltä, että kosisi. Vihjailin kihloista ja ensimmäisen lapsen synnyttyä olin jo ihan varma, että pian mies kosisi. Ei mitään. Mies sanoi vain, että hän ei ole valmis menemään naimisiin, joten en painostanut.



Saimme toisen lapsen ja edelleenkään mies ei ole kosinut. Ajattelin, että kyllä sitä pitäisi jo naimisiin mennä, kun lapsiakin jo kaksi ja vuosia oltu yhdessä. Mies kuitenkin teki selväksi, ettei halua naimisiin. Mitäs minä muuta voin, kun hyväksyä asian. Kävin läpi surutyön asiasta ja hyväksyin asian, että emme mene koskaan naimisiin. En saisi kokea sitä kaikkea ihanaa häähumua, etsiä hääpukua jne.



Mies on muuten ihana, loistava isä, joten järkeilin vain, että mitä se naimisiin meno nyt muuttaisi. Ei oikeastaan mitään. Joten annoin asian olla.



Mutta sitten.. Olin katselemassa elokuvaa, jossa oli hääkohtaus. Mies tokaisi jotain tyyliin: "että täällä sitä haaveillaan häistä, oi kun ihanaa" Minä vastasin vain, että "en todellakaan. Olen jo asian hyväksynyt, että koskaan en naimisiin mene. Mitäpä se muuttais, lakipykäliä vain"



Mies oli ihmeissään ja kyseli olenko tosissani? Kyllä olin tosissani ja mies sitten sanoi vain "niin, että ethän sinä minun kanssani naimisiin olisi halunnutkaan"



Siis mitä?! Vuosia odotan ja mies ei halua naimisiin. Ei edes kihloihin. Hyväksyn asian ja käyn surutyötä läpi. Ja nyt kun teen asian miehelle selväksi ja että olemme nyt molemmat samaa mieltä asian kanssa, niin mies sanoo tuollaista :(



Nyt ahdistaa :(