Onko kaikki 12v pojat sellaisia, että mikään muu ei kiinnosta kuin pelaaminen

Pinnistelee kai kamalasti, ei jaksa keskittyä juuri mihinkään. Nuorempana oli pidetty, mutta ei enää samalla lailla. Kaverit vielä hänet hyväksyy, mutta hänellä on niin huono itsetunto, että ei jotenkin siksi tunne pärjäävänsä. Tytöistä on kiinnostunut ja niiden perässä juoksee pää kolmantena jalkana. Opettaja huomautti tästä jo ekalla, kun oli vaklannut tyttöjä ja yritti nähdä nakuina (pukkarissa).

Koulusta ei koskaan tule palautetta, että olisi varsinaisesti häirikkö. Sanotaan vain, että kyllästyy nopeasti, alisuoriutuu, lopettaa herkästi.

Jos pojalla on keskittymishäiriöitä, ne voivat johtaa jopa syrjäytymiseen opiskelusta, jos mitään ei tehdä. Jatkuva pelihimo voi olla niiden syy tai seuraus. Huono itsetunto ja itkuisuus ja raivoherkkyys on jo aika vakava merkki, pojalla on paha olla.

joten pelaa joka 2. pv tunnin verran. Ulos käsketään väkisin ja harrastuksen on itse valinnut, siellä on käytävä. Yhden harrastuksen valintaan on kannustettu ja poika on saanut kauden päätteeksi vaihtaa jollei ole tykännytkään taikka pärjännyt.



Kiusaamista ei hyväksytä, nurkkaan vaikka kannetaan jollei itse mene. Tilanteita ei ohiteta noin vain.



Lukee myös paljon. En ikinä kasvattaisi lapsestani syrjäytynyttä pelinörttiä.

tampereen kaupungin nettisivuilta neptunus nepsy-lapsi

Pidettiin pelirajoja ja ulkona piti käydä. Arki oli aika kamalaa, ainakin siskon kannalta. Sitten pikkuhiljaa lipsuttiin tähän. Varsinkin kun kaveriperheissä ei ole sääntöjä - mutta ei ole tarvettakaan pitää. Ei meillä muillakaan lapsilla ole tarvetta. Heillä homma jotenkin pysyy ruodussa pitämättä!

vaikka olittekin siellä lapsen ollessa pienempi. Se ettei mitään diagnosoitu aiemmin, ei tarkoita, ettei siihen pystyttäisi nyt. Tai vaikkei löytyisikään mitään varsinaista sairautta tai häiriötä, ongelmat ovat ehkä "kypsyneet" niin että saadaan langanpäästä kiinni.

Jos käyttäytyy kunnolla, ne otetaan takaisin taloon, mutta ei oteta, jos käytös oli huonoa. Jos ne tulee taloon takaisin, niin ehdoton aikaraja on 2 tuntia päivässä. Jos ei tottele, kamat ulos taas.

Muutama vuosi sitten kaikki vielä leikkivät, nyt kymmenen poikaa porukasta elää koneen välityksellä Pojallani on enää kaksi kaveria, jotka lähtevät vaikka pulkkamäkeen, skeittaamaan tai muuten vaan ulkoilemaan.



OT: Ja niin monet vanhemmat aikoinaan pitivät ylivilkasta poikaani huonona seurana, kun aina sattui ja tapahtui. Nyt ylivilkkaus on tasaantunut, jälkellä on vaan reipas ja aktiivinen esimurkku joka saa kiitettäviä kokeista

koneella tai ps3, mutta enemmän treenaa jalkapalloa ja urheilua, 5-6krt/vko ja pärjää hyvin koulussa. Suihkussa käy 2krt/pvä ja syö todella paljon ja monipuolisesti kun ei muuten jaksa treenata. Olen puhunut hänelle ja sisaruksilleen paljon peliriippuvuuksista yms ja siitä, mikä on oikeasti tärkeää tulevaisuutta ajatellen, joten ongelmia ei ole. Rahaa ei ikinä kinua kun tietää ettei meillä sitä liikaa ole. Tokihan teini purkautuu jo pikkuhiljaa esiin, mutta ei mitenkään laiminlyö itseään.

Jos käyttäytyy kunnolla, ne otetaan takaisin taloon, mutta ei oteta, jos käytös oli huonoa. Jos ne tulee taloon takaisin, niin ehdoton aikaraja on 2 tuntia päivässä. Jos ei tottele, kamat ulos taas.

Asettaa tavoite, jota lapsi ei pysty saavuttamaan. Tässä iässä siitä ei ole hyötyä, tuo olisi pitänyt tehdä kun hän oli 6v ja ostimme perheeseen ensimmäisen pelikonsolin.

Aina maastofillarista skeittilautaan ja värikuula-aseeseen. Mutta kaikki jää hyllylle, hän on ensin innoissaaan kokeilemassa, mutta kun ne ei itsessään tee hänestä sankaria, niin siihen lopahtaa innostus.



Mutta se mine - siihen menee kaikki huomio.

pari päivää oltiin reissussa ja silloinkin piti pari kertaa katsoa netistä mine-videoita (mukana olleella koneella ei siis voinut pelata). Mutta kavereita löytyy sekä netissä että pihalle, toki ymmärrän että huonolla ilmalla viihtyy paremmin sisällä. Hyvin sosiaalista näyttää meidän pojan pelaaminen olevan, on perustanut servereitä kavereille, opetellut käyttämään kuvankäsittelyohjelmaa ja skypeä jotta saavat yhdessä tehtyä maailmaansa. Koulu ei kiinnosta, mutta tekee läksyt kuitenkin, koska tietää että konee menee kiinni jos ei ole tehtynä kun tullaan töistä. Pari pientä harrastustakin on, ja ollaan tehty selväksi, että jos koulu ja harrastukset kärsii niin loppuu pelaaminen. Ainakin meidän poika vaan on sellainen miehinen putkiaivo, että muutama kiinnostuksenkohde on aina kerrallaan ja niihin sitten panostetaan kunnolla ja sitä pitää rajoittaakin. Onneksi siihen listaan on aina kuuluneet kaverit myös.

eikä perhe voi pyöriä yhden lapsen ehdoilla. Jos ei mitään muuta keinoa olisi turvata siskon hyvinvointia, niin kyllä minäkin antaisin pojan pelata enemmän. Onneksi meillä pikkusisko pitää hyvin itsekin puoliaan...

eikä perhe voi pyöriä yhden lapsen ehdoilla. Jos ei mitään muuta keinoa olisi turvata siskon hyvinvointia, niin kyllä minäkin antaisin pojan pelata enemmän. Onneksi meillä pikkusisko pitää hyvin itsekin puoliaan...

Et kun siskon vieraaksi kutsumaa kaveriakin kiusataan ja sisko ei saa tehdä MITÄÄN rauhassa... Ja poika sanoo siskon kiusaavan, jos ei anna hänelle koko ajan huomiota. Sitten kun siskoa on härnätty, päällä hypitty ja muuten kiusattu hyvän aikaa, sisko itkee tai lyö.

Pienemmät sisarukset saa olla rauhassa, tää on reilun vuoden nuorempi sisko, joka on kohteena.

No meillä 12 vuotiaan kanssa tismalleen samanlaista.

Koulusta kun tullaan, aletaan pelaamaan niiden samojen koulukavereiden kanssa League on Legends peliä. Jokainen istuu omissa kodeissaan kuulokkeet korvilla ja mikki suun edessä, keskustellaan sitä kautta.

Jollei rajoiteta, voi istua hyvinkin 8 tuntia koneen edessä käymättä välillä edes vessassa.

Kaveripiirissä tosi paljon samanlaisia, eli ei oikein ole sellaisia kavereita jotka täyttäisivät päivät jollain muulla.

Vuosi sitten kävi kerran viikossa harrastuksessa, sittemmin lopetti tuon ainokaisen harrastuksen. Mikään ei kiinnosta muu kuin tuo peli, juuri niinkuin apn lapsellakin.



Ehdotin yhteistä parin viikon lomamatkaa koko perheen kanssa ulkomaille, on kuulemma mieluummin isovanhempien kanssa kotona, käy koulua ja pelaa tuota peliä.

Luulin että olisi riemusta kiljuen lähtenyt mukaan ://.

että lapsi ei kunnioita eikä arvosta vanhempiaan yhtään. On ilmeisesti tottunut siihen, että aina saa mitä haluaa ja toisia voi kohdella miten haluaa.



Iso osa nykyajan lapsista on tuollaisia. Ei ole sosiaalisia taitoja ollenkaan.

jonka kanssa on taisteltu aika lailla tuon koneen kanssa. Häneen pelaaminen vaikuttaa tosi voimakkaasti, on ihan hirveä, jos saa olla liikaa koneella. Kiukuttelee, riehuu, ei pysty lopettamaan tyhmyyksiä, ei keskity jne. Jos ei ole koneella, on ihan toinen poika, fiksu, ajattelevainen ja hauska. Meilläkin pelinä on ollut nimenomaan tuo mine...



Onneksi poika itsekin tajusi, miten kone häneen vaikuttaa, kun muutaman kerran käskimme hänen verrata oloaan pelaamisen jälkeen ja ilman pelaamista. Niinpä hän itsekin halusi rajoittaa pelaamista. Nyt olemme päätyneet systeemiin, jossa hänellä on 3 pelipäivää, mutta ne eivät saa olla peräkkäisiä päiviä. Max peliaika kerrallaan on 2 tuntia. On siis koneella enintään 6 tuntia viikossa. Systeemi on ollut aika toimiva, vaikka välillä pojalla on ollut vähän hankala pitää noista ajoista kiinni, kun kone houkuttaa niin kovasti. Ymmärtää kuitenkin, että on hänen oma etunsa, että rajoitetaan pelaamista, vaikka rajoittaminen kirpaiseekin.



Meillä käännekohta oli se, kun luetutin hänellä kirjasta "Ruuturitari - digidonna" muutaman sivun, jossa kerrottiin siitä, mitä liika ruutuaika voi aiheuttaa. Poika ymmärsi, että saarnaaminen pelaamisen haitoista ei ollutkaan äidin omaa mielikuvitusta ja halua pilata hänen elämänsä... Sen jälkeen pelaamisen rajoitukset on hyväksytty mukisematta.



Lisäksi teimme koko perheen kanssa käyttäytymissopimukset, joihin jokainen sai luvata 1-3 kohtaa, jossa parantaa käyttäytymistään. Minä esim. lupasin laskea kymmeneen, ennen kuin hermostun lapsille... Poika lupasi sitten mm. miettiä, mitä sanoo ja lopettaa ihmisten nimittelyn. Se, että koko perhe lupasi tehdä jotain toisin (ei vain lapset), auttoi näköjään myös. Nyt meillä on ollut jo kohta kuukauden verran varsin rauhallista ja mukavaa kotona.



Poikamme on siis vasta 10-vuotias, joten hänen kanssaan asioista on tietysti ehkä helpompi sopia - murkkuikä ei ihan niin vielä kolkuttele.



Harrastuksia on kaksi, molemmat vievät yhden illan viikossa. Harrasti aiemmin paljon aikaa vievää joukkuelajia, mutta se lopetettiin tänä syksynä, kun tahti tuntui olevan liian kova. Sekin on varmaan osaltaan vaikuttanut siihen, että meillä on nyt rauhallisempaa.



No, en tiedä, oliko tästä mitään apua, mutta ajattelin vain, että nimenomaan tuo muiden auktoriteettien kuin äidin käyttäminen auttoi meillä - en tiedä sitten, auttaisiko muilla.



Voimia varhaisteinin kanssa taistelemiseen!

onhan niitä montakin 12 vuotiasta jotka pitävät koulusta ja muista jutuista. ei se minecraft ole kaikkien mieleen. esimerkiksi minulla oli yksi kaveri joka pitää koulusta mutta en enää ole sen kaveri koska se kerää vielkin legoja ja tykkää playmobileista ja vaikuttaa hieman homolta.

Mitä helvettiä? Oon 15v ja saan rahaa millon haluun esim viime viikolla kulu 3 päivässä 400€ ja ei silti riitä mutta on paha? Ja 25€ annatte sille? Antakaa 500€ kuukausirahaa niin tulee hymy huulille koko perheelle. Ei ole trolli..

Ei.