Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Uskotko sielunkumppani -ajatteluun?

Vierailija
08.12.2012 |

Tapasin muutamia kuukausia sitten maailman ihanimman miehen joka pyyhkäisi jalat altani parien treffien jälkeen niin, ettei paluuta enää ollut. Olen yli 30 vuotias, hyvin koulutettu ja mielestäsi varsin rationaalinen nainen ja vaikka olen useasti seurustellut niin en ole koskaan, ikinä, kokenut mitään tällaista: Juu, tiedän, että ihastumisvaihe kuuluu kaikkiin suhteisiin, mutta jo ensitapaamisestamme lähtien tiesin, että tässä on nyt henkilö joka ymmärtää minua, jonka kanssa viihdyn paremmin kuin kenenkään muun ja jonka kanssa homma vain "klikkaa" niinkuin sanotaan. Kysymykseni kuuluukin, uskotteko siihen, että on olemassa "se oikea", Sielunkumppani, joka täydentää meissä sen puuttuvan osan ja jota ilman meillä on jollain tavalla tyhjä olo? Uskotteko esim. siihen, että jossain tuolla, esimerkiksi henkimaailmassa meidät on jo luotu ja tarkoitettu toisillemme ja elämän palapeli vain asettuu paikoilleen jossain vaiheessa niin, silloin kun aika on oikea, että tapaamme tämän toisen puoliskomme? KAikki eivät varmasti tapaa ikinä, mutta siihen vaikuttavat varmasti omat valintamme elämässä.

Kommentit (88)

Vierailija
41/88 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

olin hiukka alle 30v. sanoin ystaville etta jos tama ei onnistu ni sitten ei mikaan. oltiin onnellisia 10v, mutta viimeiset kymmenen vuotta ollaan kylla kasvettu erilleen. seksia ei ole ollut ollenkaan 3v ja sita vain hiukka muutaman vuoden. ei kuitenkaan riidella, eli oisko se sita sielunkumppanuutta sitten, ollaan yhdessa lapsen vuoksi. en usko etta kumpikaan karsii.

Vierailija
42/88 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

etta sielunkumppanuus voi jatkua pitkaan... meilla sen katkaisi lapsen syntyma. mies ei jotekin sopeutunut siihen lapseen.. oliko sitten koska oltiin oltu niin sielunkumppaneita siihen asti ja kaikki oli niin taydellista. eli jotain mita kandee pitaa mielessa!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/88 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Brian L. Weiss niminen miekkonen on kirjoittanut aiheesta kirjan kristilliseltä ja hengelliseltä näkökantilta. Kirjan nimi on "RAKKAUS ON LOPULLINEN VASTAUS - Kertomus sielunkumppanien uudelleenkohtaamisesta"



Uskoopa Jumalaan tai ei niin kirja on joka tapauksessa mielenkiintoista luettavaa.



Kirjassaan Weiss kirjoittaa, että jokaiselle on olemassa "se tärkeä" henkilö. Usein heitä on kaksi, kolme tai jopa neljä. He edustavat eri sukupolvia. He tulevat toiselta puolelta, taivaasta. He näyttävät erilaisilta, mutta sydämesi tuntee heidät. Te olette liittyneet toisiinne ikuisuuden kautta ettekä milloinkaan ole yksin.



Tavatessasi tällaisen ihmisen järkesi saattaa keskeyttää sinut ja sinä sanot: "Minä en tunne sinua." mutta sydämesi tietää.



Kun sielunkumppanisi ottaa kiinni kädestäsi ensimmäistä kertaa hänen kosketuksensa muisto lähettää sykäyksen koko olemuksesi jokaisen atomin läpi. Kun hän katsoo silmiisi näet sielunkumppanisi. Vatsasi kääntyy ylösalaisin. Käsivartesi nousevat kananlihalle. Kaikki tuon hetken ulkopuolella oleva menettää merkityksensä.



Vaikka olette vihdoin kohdanneet uudelleen ja vaikka sinä tunnistaisit hänet tuo toinen ei kuitenkaan kenties tunnista sinua. Voit aistia yhteyden välillänne. Pystyt näkemään mahdollisuuden, tulevaisuuden. Mutta hän ei.



Hänen pelkonsa, järkensä ja ongelmansa pitävät verhoa hänen sydämensä silmien edessä. Hän ei anna sinun auttaa itseään vetämään sitä syrjään. Itket ja suret ja hän vain jatkaa omaa tietään. Kohtalo voi olla niin hienojakoinen ja ovelasti naamioitu. Kun molemmat tunnistavat toisensa, mikään tulivuori ei pysty purkamaan sisältään enempää intohimoa.



Sielun tunnistaminen voi tapahtua myös välittömästi: Sinulle tulee äkillinen tuttuuden tunne ja tieto siitä, että tunnet tuon toisen ihmisen syvemmin kuin mitä tietoinen mielesi pystyy selittämään. Kaikkein syvimmälle ovat tavallisesti kätkettyinä läheisimmät perheesi jäsenet. Tiedät vaistomaisesti, mitä sanot heille ja kuinka he reagoivat siihen. Sinulla on turvallisuuden ja luottamisen tunne, joka on paljon suurempi kuin minkä olisit voinut saada vain yhdessä päivässä, viikossa tai kuukaudessa.



Sielun tunnistaminen voi olla herkkä ja hidas tapahtuma. Ymmärrys alkaa sarastaa, kun verho on lempeästi siirretty syrjään. Kaikki eivät suinkaan ole valmiita näkemään asioita aivan heti. Aika tekee tehtäväänsä ja häneltä, joka on tunnistanut toisen sielun ensiksi, saatetaan vaatia kärsivällisyyttä.



Saatat herätä sielunkumppanisi tunnistamiseen katseen, unen, muiston tai tunteen kautta. Sinut saattaa havahduttaa hereille hänen käsiensä kosketus. Sielusi alkaa jälleen sykkiä elämää. Jos sielunkumppanisi on joku muu kuin ns. elämänkumppanisi kosketus, joka herättää, voi tulla lapseltasi, jommalta kummalta vanhemmistasi, joltakin sisareltasi tai veljeltäsi tai hyvältä ystävältäsi. Kysymyksessä myös olla rakastettusi, joka kurottautui sinua kohti vuosisatojen takaa suudellakseen sinua jälleen ja muistuttaakseen sinua siitä, että olette aina yhdessä, aikojen loppuun saakka.



Joskus elämän kaikkein tärkeimmät tapahtumat ovat käsillä ennen kuin tiedostat ne. Kuinka et huomannut tuota niin suunnattoman tärkeätä kohtaamista? Naamioituminen on psykologista. Kieltäminen on merkittävin valepuku. Sen vaikutuksesta et todella halua nähdä, mitä silmiesi edessä tapahtuu. Siihen voidaan lisätä väsymys, ulkoiset häiriötekijät, järkeily, pakeneminen henkisellä tasolla ja kaikki muut mielen rajoitteet, jotka tulevat esteeksi. Onneksi kohtalon peräänantamattomuus voi tunkeutua noiden verhojen läpi ja paljastaa sen, mitä ihmisen tuleekin nähdä.



Et aina avioidu kaikkein läheisimmän sielunkumppanisi kanssa. Sinua varten saattaa olla useampi kuin yksi "ehdokas", koska sieluperheet matkustavat yhdessä. Saatat valita avioituvasi hieman sinulle vieraamman sielutoverin kanssa, jolla on sinulle jotain tärkeätä opetettavaa tai joka haluaa oppia sinulta. Läheisimmän sielunkumppanisi tunnistaminen voi tapahtua myöhemmässä vaiheessa elämääsi sen jälkeen, kun te molemmat olette jo sitoutuneet elämään nykyisen perheenne kanssa.



Ehkä vahvin sieluyhteytesi liittyy sellaiseen sieluun, joka ei ole inkarnoitunut tänne nyt ja joka tarkkailee sinua toiselta puolelta suojelusenkelin ominaisuudessa. Tällöin sielunkumppani saattaa olla vasta odottamassa tuloaan tähän maailmaan ja hän saattaa tulla maailmaan kummilapsesi tai vaikkapa oman lapsesi muodossa.



Joskus sielunkumppanisi on valmis ja yhteyden luominen onnistuu. Hän tuntee sen voimakkaan energian ja intohimon, joka on välillänne, ja nuo läheiset ja hienonhienot siteet, jotka kertovat monien aiempien yhteisten elämienne kokemuksista.



Tuo toinen henkilö voi tunnistaa välillänne vaikuttavan jännitteen.



Hän tuntee vetovoimaa sinua kohtaan, mutta ei ymmärrä, mistä se johtuu.



On harhaanjohtavaa uskoa, että samaa intohimoa, sielun tunnistamista ja syvää kiinnostusta voisi helposti löytyä uudelleen jostain toisesta henkilöstä.



Et törmää sielunkumppaniisi joka päivä: Kenties vain kerran tai kaksi elämäsi aikana.



Sielunkumppani, joka on valmis suhteeseen, mutta ei ole herännyt ymmärtämään läheistä yhteyttä, on "surullinen tapaus" ja voi saada aikaan vastapuolessa suurta ahdistusta. Tällä tarkoitetaan sitä, että hän ei näe elämää selkeästi eikä ole tietoinen olemisen monista tasoista. Hänellä ei ole tietoa sielujen olemassaolosta.



Kuulemme mielemme laatimia selityksiä kaiken aikaa: Olen liian nuori; tarvitsen lisää kokemusta; en ole vielä valmis sitoutumaan; sinä kuulut eri uskontoon (tai rotuun, olet kotoisin eri paikkakunnalta, sosiaalinen statuksesi on erilainen, älykkyytemme ei ole samaa tasoa, kulttuuritaustamme eivät kohtaa ja niin edelleen). Ne ovat kaikki puolusteluja, sillä sielulla ei ole mitään noista ominaisuuksista.



Älä koskaan ole huolissasi siitä, kohtaatko sielunkumppanisi. Se on kohtalon tehtävä: Hän tulee eteesi.



Kun olette tavanneet toisenne, teillä on molemmilla käytössänne vapaa tahto. Se, mitä päätöksiä tehdään tai ei tehdä, on teidän itsenne valittavissa.



Vähemmän hereillä olevat tekevät päätöksiä, jotka perustuvat mieleen ja järkeen ja kaikkiin niiden luomiin pelkoihin ja ennakkoluuloihin. Valitettavasti sellainen usein johtaa sydänsuruihin.



Mitä kehittyneempiä osapuolet ovat, sitä todennäköisemmin heidän päätöksensä perustuvat rakkauteen.

Vierailija
44/88 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tämänhetkistä tilannettani, että pelottaa.

Brian L. Weiss niminen miekkonen on kirjoittanut aiheesta kirjan kristilliseltä ja hengelliseltä näkökantilta. Kirjan nimi on "RAKKAUS ON LOPULLINEN VASTAUS - Kertomus sielunkumppanien uudelleenkohtaamisesta"

Uskoopa Jumalaan tai ei niin kirja on joka tapauksessa mielenkiintoista luettavaa.

Kirjassaan Weiss kirjoittaa, että jokaiselle on olemassa "se tärkeä" henkilö. Usein heitä on kaksi, kolme tai jopa neljä. He edustavat eri sukupolvia. He tulevat toiselta puolelta, taivaasta. He näyttävät erilaisilta, mutta sydämesi tuntee heidät. Te olette liittyneet toisiinne ikuisuuden kautta ettekä milloinkaan ole yksin.

Tavatessasi tällaisen ihmisen järkesi saattaa keskeyttää sinut ja sinä sanot: "Minä en tunne sinua." mutta sydämesi tietää.

Kun sielunkumppanisi ottaa kiinni kädestäsi ensimmäistä kertaa hänen kosketuksensa muisto lähettää sykäyksen koko olemuksesi jokaisen atomin läpi. Kun hän katsoo silmiisi näet sielunkumppanisi. Vatsasi kääntyy ylösalaisin. Käsivartesi nousevat kananlihalle. Kaikki tuon hetken ulkopuolella oleva menettää merkityksensä.

Vaikka olette vihdoin kohdanneet uudelleen ja vaikka sinä tunnistaisit hänet tuo toinen ei kuitenkaan kenties tunnista sinua. Voit aistia yhteyden välillänne. Pystyt näkemään mahdollisuuden, tulevaisuuden. Mutta hän ei.

Hänen pelkonsa, järkensä ja ongelmansa pitävät verhoa hänen sydämensä silmien edessä. Hän ei anna sinun auttaa itseään vetämään sitä syrjään. Itket ja suret ja hän vain jatkaa omaa tietään. Kohtalo voi olla niin hienojakoinen ja ovelasti naamioitu. Kun molemmat tunnistavat toisensa, mikään tulivuori ei pysty purkamaan sisältään enempää intohimoa.

Sielun tunnistaminen voi tapahtua myös välittömästi: Sinulle tulee äkillinen tuttuuden tunne ja tieto siitä, että tunnet tuon toisen ihmisen syvemmin kuin mitä tietoinen mielesi pystyy selittämään. Kaikkein syvimmälle ovat tavallisesti kätkettyinä läheisimmät perheesi jäsenet. Tiedät vaistomaisesti, mitä sanot heille ja kuinka he reagoivat siihen. Sinulla on turvallisuuden ja luottamisen tunne, joka on paljon suurempi kuin minkä olisit voinut saada vain yhdessä päivässä, viikossa tai kuukaudessa.

Sielun tunnistaminen voi olla herkkä ja hidas tapahtuma. Ymmärrys alkaa sarastaa, kun verho on lempeästi siirretty syrjään. Kaikki eivät suinkaan ole valmiita näkemään asioita aivan heti. Aika tekee tehtäväänsä ja häneltä, joka on tunnistanut toisen sielun ensiksi, saatetaan vaatia kärsivällisyyttä.

Saatat herätä sielunkumppanisi tunnistamiseen katseen, unen, muiston tai tunteen kautta. Sinut saattaa havahduttaa hereille hänen käsiensä kosketus. Sielusi alkaa jälleen sykkiä elämää. Jos sielunkumppanisi on joku muu kuin ns. elämänkumppanisi kosketus, joka herättää, voi tulla lapseltasi, jommalta kummalta vanhemmistasi, joltakin sisareltasi tai veljeltäsi tai hyvältä ystävältäsi. Kysymyksessä myös olla rakastettusi, joka kurottautui sinua kohti vuosisatojen takaa suudellakseen sinua jälleen ja muistuttaakseen sinua siitä, että olette aina yhdessä, aikojen loppuun saakka.

Joskus elämän kaikkein tärkeimmät tapahtumat ovat käsillä ennen kuin tiedostat ne. Kuinka et huomannut tuota niin suunnattoman tärkeätä kohtaamista? Naamioituminen on psykologista. Kieltäminen on merkittävin valepuku. Sen vaikutuksesta et todella halua nähdä, mitä silmiesi edessä tapahtuu. Siihen voidaan lisätä väsymys, ulkoiset häiriötekijät, järkeily, pakeneminen henkisellä tasolla ja kaikki muut mielen rajoitteet, jotka tulevat esteeksi. Onneksi kohtalon peräänantamattomuus voi tunkeutua noiden verhojen läpi ja paljastaa sen, mitä ihmisen tuleekin nähdä.

Et aina avioidu kaikkein läheisimmän sielunkumppanisi kanssa. Sinua varten saattaa olla useampi kuin yksi "ehdokas", koska sieluperheet matkustavat yhdessä. Saatat valita avioituvasi hieman sinulle vieraamman sielutoverin kanssa, jolla on sinulle jotain tärkeätä opetettavaa tai joka haluaa oppia sinulta. Läheisimmän sielunkumppanisi tunnistaminen voi tapahtua myöhemmässä vaiheessa elämääsi sen jälkeen, kun te molemmat olette jo sitoutuneet elämään nykyisen perheenne kanssa.

Ehkä vahvin sieluyhteytesi liittyy sellaiseen sieluun, joka ei ole inkarnoitunut tänne nyt ja joka tarkkailee sinua toiselta puolelta suojelusenkelin ominaisuudessa. Tällöin sielunkumppani saattaa olla vasta odottamassa tuloaan tähän maailmaan ja hän saattaa tulla maailmaan kummilapsesi tai vaikkapa oman lapsesi muodossa.

Joskus sielunkumppanisi on valmis ja yhteyden luominen onnistuu. Hän tuntee sen voimakkaan energian ja intohimon, joka on välillänne, ja nuo läheiset ja hienonhienot siteet, jotka kertovat monien aiempien yhteisten elämienne kokemuksista.

Tuo toinen henkilö voi tunnistaa välillänne vaikuttavan jännitteen.

Hän tuntee vetovoimaa sinua kohtaan, mutta ei ymmärrä, mistä se johtuu.

On harhaanjohtavaa uskoa, että samaa intohimoa, sielun tunnistamista ja syvää kiinnostusta voisi helposti löytyä uudelleen jostain toisesta henkilöstä.

Et törmää sielunkumppaniisi joka päivä: Kenties vain kerran tai kaksi elämäsi aikana.

Sielunkumppani, joka on valmis suhteeseen, mutta ei ole herännyt ymmärtämään läheistä yhteyttä, on "surullinen tapaus" ja voi saada aikaan vastapuolessa suurta ahdistusta. Tällä tarkoitetaan sitä, että hän ei näe elämää selkeästi eikä ole tietoinen olemisen monista tasoista. Hänellä ei ole tietoa sielujen olemassaolosta.

Kuulemme mielemme laatimia selityksiä kaiken aikaa: Olen liian nuori; tarvitsen lisää kokemusta; en ole vielä valmis sitoutumaan; sinä kuulut eri uskontoon (tai rotuun, olet kotoisin eri paikkakunnalta, sosiaalinen statuksesi on erilainen, älykkyytemme ei ole samaa tasoa, kulttuuritaustamme eivät kohtaa ja niin edelleen). Ne ovat kaikki puolusteluja, sillä sielulla ei ole mitään noista ominaisuuksista.

Älä koskaan ole huolissasi siitä, kohtaatko sielunkumppanisi. Se on kohtalon tehtävä: Hän tulee eteesi.

Kun olette tavanneet toisenne, teillä on molemmilla käytössänne vapaa tahto. Se, mitä päätöksiä tehdään tai ei tehdä, on teidän itsenne valittavissa.

Vähemmän hereillä olevat tekevät päätöksiä, jotka perustuvat mieleen ja järkeen ja kaikkiin niiden luomiin pelkoihin ja ennakkoluuloihin. Valitettavasti sellainen usein johtaa sydänsuruihin.

Mitä kehittyneempiä osapuolet ovat, sitä todennäköisemmin heidän päätöksensä perustuvat rakkauteen.

Vierailija
45/88 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä tulee niin lähelle tämänhetkistä tilannettani, että pelottaa.

Tämä lause kannattaa muistaa ja se kannattaa myös sisäistää:

"On harhaanjohtavaa uskoa, että samaa intohimoa, sielun tunnistamista ja syvää kiinnostusta voisi helposti löytyä uudelleen jostain toisesta henkilöstä. Et törmää sielunkumppaniisi joka päivä: Kenties vain kerran tai kaksi elämäsi aikana."

Kun törmää ihmiseen, josta tulee se tunne, että tämän henkilön olen tuntenut koko elämäni ajan ja kun tulee se syvä, välitön rakkauden ja kaipuun tunne jollaista ei ole ikinä ennen kokenut täytyy nähdä mahdollisuutensa ikuiseen onneen ja antautua sille tunteelle.

Jos et vielä ole yhdessä tämän ihmisen, oman sielunkumppanisi kanssa ja jos sinulla on mahdollisuus ottaa yhteyttä tähän henkilöön ota asia rohkeasti puheeksi.

Kerro tunteistasi vaikka se olisi kuinka vaikeaa tahansa.

Jos hän tuntee samoin on tilanne täysin teidän käsissänne: Mitä päätätte tehdä riippuu täysin teistä.

Jos et ikinä avaa suutasi saatat jäädä katumaan sitä koko loppuelämäsi ajaksi.

Vierailija
46/88 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta hyvällä tuurilla käy niinkuin sinulle:)



Tottakai on merkitystä sillä mitenkä yksiin

mielipitet ja mieltymykset käy.



Onnea sulle, anna palaa vaan;)))

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/88 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Myös AVA kanavan Kuudesaisti on tehnyt mielenkiintoisen artikkelin aiheesta:



AVA.fi/Kuudesaisti

Julkaistu: 3.6.2010



Sielunkumppanin kohtaaminen on romanttisten elokuvien ja kirjojen suosituimpia teemoja.

Mutta tapahtuuko rakkautta ensi silmäyksellä oikeassa elämässä? Onko jokaiselle vain yksi sielunkumppani, Se Oikea?



Oman sielunkumppanin tapaaminen ei yleensä jää huomaamatta. Henkilö tuntuu hyvin tutulta, ikään kuin hänet olisi tuntenut koko ikänsä tai kuin löytäisi vihdoin kotiin.



Ensi tapaamista kuvaillaan usein sanoilla: ”Jotenkin vain tiesin, että tämä henkilö on se oikea”.



Monet kertovat tunnistaneensa kumppaninsa tämän silmistä, sielun peilistä.



Kun sielunkumppani on astunut huoneeseen, muu maailma on tuntunut kaukaiselta ja aika pysähtyneeltä. Joissain tapauksissa ihmiset ovat aistineet valoa kumppanin ympärillä kohtaamishetkellä.



Usein kumppanin on tajunnut omaksi vasta tämän tultua lähelle, aistiessa tämän läheisyyden ja tuoksun. Jotkut kertovat muistavansa henkilön jostain, ehkäpä unesta.



Sielunkumppanin kohtaaminen ei kuitenkaan aina ole näin dramaattista. Carolyn Godschild Miller on haastatellut kymmeniä pareja, jotka kuvailevat liittoaan taivaassa solmituksi. Yleisin ensivaikutelma sielunkumppanista oli ollut ”mukava”. Tämä saattaa kuulostaa hieman laimealta, mutta aidossa rakastamisessa on kuitenkin kyse mukavista piirteistä, kuten ystävällisyydestä, välittämisestä ja jakamisesta.





Sielunkumppaneilla on yhteinen tehtävä



Mistä tuntee sielunkumppanin?



Sielunkumppaneiksi kutsutaan kahta ihmistä, joiden sielut tunnistavat toisensa. He eivät ole aivan toisensa kaltaisia, mutta heidän sielunkuvansa on hyvin samantyylinen.



Sielunkumppanit tuntevat maailman samalla tapaa ja heillä on tunne yhteisestä tehtävästä. Tämä tehtävä voi olla esimerkiksi ihmisten auttaminen, toisen elämäntyön tukeminen tai yhteisen lapsen saattaminen maailmaan.



Kaikki sielunkumppanuudet eivät ole romanttisia, eivätkä kaikki sukulaissielut ole myöskään samaa sukupuolta. Kumppanuusenergiaa voi tuntea esimerkiksi perheenjäsenen, ystävän tai opettajan kanssa. Tunne yhteisestä tehtävästä toi James Watsonin ja Francis Crickin yhteen, jonka ansiosta he löysivät DNA-kaksoiskierteen.





Kaksoisliekkejä ei voi erottaa



Mistä tuntee sielunkumppanin?



Sielunkumppaneita saattaa tavata elämän aikana yhden tai useamman, sillä eri elämänvaiheet tuovat ihmisiä yhteen eri tarkoituksia varten.



Kaksoisliekkejä uskotaan kuitenkin olevan vain yksi, sillä kaksoisliekit jakavat saman sielun. Jälleensyntymään uskovien mukaan kaksoisliekkien kohtaaminen tapahtuu hyvin harvoin, vain ihmisen ensimmäisessä ja viimeisessä inkarnaatiossa maan päällä.



Kaksoisliekit tuntevat täydellisen yhteyden kohdatessaan ja heidän on vaikea olla enää erossa tämän jälkeen. Monasti kaksoisliekkien elämässä huomataan paralleeleja ennen kohtaamista. Usein telepaattinen yhteys on niin vahva, että kaksoisliekit tuntevat toistensa ilon ja surun selvästi.



Tällaiset parit eivät kuitenkaan tunne olevansa toisistaan riippuvuussuhteessa, vaan toisen löytäminen saa hyvin vapautuneeksi. Suhteessa ei ole mitään tarvetta esittää, vaan kumpikin voi olla täysin oma itsensä. Tämä ei tarkoita, etteikö pari osoittaisi erimielisyyksiä. Kaksoisliekit voivat jopa riidellä enemmän kuin muut parit, sillä asioilla on heille väliä.





Sielunkumppanuus on aina molemminpuolista



Verrattuna aikaisempiin ihastumisiin, sielunkumppanin kohtaaminen tuntuu vaivattomammalta, sillä yhteenkuuluvuuden tunne on vastavuoroinen.



Aikaisemmissa suhteissa epävarmuus toisen tunteista on voinut saada rakkauden muuttumaan epätoivoiseksi, mutta tällä kertaa tunne on rentoutunut ja luottavainen.



Sielunkumppanien välinen vetovoima ja intiimiys on vahva. Sielunkumppani tuntuu tietävän – joidenkin aihetta tutkineiden mukaan muistavan - miten sinua tulee koskettaa, suudella ja pidellä. Tunteet virtaavat vapaina ja kumppania on helppo ymmärtää. Vahva myötätunto saa rakkaan tarpeet tuntumaan hyvin selviltä ja luonnollisilta toteuttaa.





Mistä tuntee sielunkumppanin?



Sielunkumppanuuden tarkoituksena on uuden oppiminen. Jotkut kutsuvat tätä karmaksi. Tällaisessa suhteessa ei ole tarkoitus muuttaa kumppania, vaan kehittää omaa itseä. Koska sielunkumppanin edessä on kovin paljaana, vaatii suhde rohkeutta kohdata itsensä. Oma haavoittuvuus voi tuntua pelottavalta, mutta menneisyyden kohtaaminen sielunkumppanin kanssa parantaa vihdoin vanhat haavat.



Sielunkumppanit ottavat usein suuria riskejä suhteensa eteen, sillä yhdessäolo tuntuu luonnolliselta.



Kumppanin kanssa on valmis jakamaan tulevaisuuden pitkästä välimatkasta tai yhteiskunnan paineista huolimatta.



Fyysinen ikäero ei tunnu esteeltä, sillä sielunkumppaneiden sanotaan olevan aina sielultaan saman ikäisiä.





Sielunkumppanin löytää kun on valmis rakastamaan



Mistä tuntee sielunkumppanin?



Monien aihetta tutkineiden mukaan sielunkumppanin lähestymisen tietää ennalta. Juuri ennen sielunkumppanin ilmestymistä elämäntempo nopeutuu, sattumat tuntuvat seuraavat toisiaan ja ihmisiä ilmestyy eteen aikaisempaa enemmän.



Kaipuu toisen luokse tuntuu vahvempana kuin aikaisemmin ja kutkuttava tunne siitä, että on valmis kohtaaman oman rakkautensa muistuttaa sydänalassa.



Miller kertoo, miten monet ovat saaneet ohjausta löytääkseen sielunkumppaninsa.



Ystävät ovat järjestäneet kohtaamisen tai jokin oudolta tuntuva sattuma on ohjannut heidät toistensa luokse.



Moni sielunkumppaninsa tavannut kertoo, miten: ”Ei aiemmin kulkenut sitä kautta töihin”, tai miten: ”Sattumalta eksyi Internet-sivustoille, jolta oma pari löytyi.”



Jos sinusta tuntuu, ettet tapaa toista puoliskoasi, niin ehket ole vielä valmis siihen.



Sielunkumppanin kanssa et voi olla kuin itsesi. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, ette voi löytää toisianne ennen kuin olet löytänyt itsesi. Hän tunnistaa sinut helposti, heti kun olet oma itsesi.



Teksti: Stephanie Sinclair

Vierailija
48/88 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oman mieheni kohdalla tiesin sen heti. Se on tässä, tämän kanssa mä tuun olemaan pitkään ellen jopa loppuelämän. Tämän ihmisen kanssa on puolin jos toisin annettu hyvin paljon anteeksi, mutta se on vahvistanut suhdetta.



Ensi hetkestä, itseasiassa ensikuvasta (tavattiin netissä) nähdessäni tiesin että tämä on tässä. Se on tämä. Ja kun ne ekat treffit sujui kuin unissa niin.. mitäs tässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/88 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

”Fyysinen kemia tuottaa halua. Emotionaalinen kemia tuottaa kiintymystä. Henkinen kemia tuottaa kiinnostusta. Sielullinen kemia tuottaa rakkautta. Sielunystävässä on näitä kaikkia neljää.”

–John Gray-

Vierailija
50/88 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että jos se sielunkumppani löytyisi mutta olisikin naimisissa parhaan ystäväsi kanssa? (Siis miten todennäköistä muka on että molemmat olisivat yhtä aikaa vapaita silloin kun kohdataan?) Meneekö silloin ystävien välinen luottamus kuitenkin sielunkumppanuuden edelle? Tuskin, koska sielunkumppanuushan on elämän tärkein asia. Niinpä ajaudutaan inhottavaan pettämis-kolmiodraama-kuvioon, ja haaveellinen sielunkumppaninsa löytänyt nainen muuttuukin ns. huoraksi, kodinrikkojaksi, vampiksi ja millä kauniilla nimillä toisia naisia täällä nyt onkaan kutsuttu.



Tämä vain muistuttaakseni, että asiassa on monta puolta eivätkä ne kaikki ole niin ruusuisia kuin jotkut täälläkin tuntuvat kuvittelevan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/88 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Sen Oikean", mutta hän ei ole sielunkumppanini - näin ne asiat ovat monimutkaisia. Heti kun tapasin mieheni 15 v. sitten, niin tunsin, että tässä hän on. Mutta emme todellakaan olleet samalla aallonpituudella tai ymmärtäneet toisiamme puolesta sanasta. Vieläkin olemme yhdessä ja hän on se oikea edelleen mutta kommunikaatiovaikeuksia on vieläkin. Mutta elämä on mielenkiintoista. Sielunkumppania en ole tavannut, enkä toivottavasti tapaakaan, sillä haluan olla mieheni kanssa loppuelämäni (tai hänen loppuelämänsä). En tiedä onko ylipäänsä tuo "samanlaisuus" ja samat kiinnostuksen kohteet edellytys tuolle sielunkumppanuudelle?

Vierailija
52/88 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että jos se sielunkumppani löytyisi mutta olisikin naimisissa parhaan ystäväsi kanssa? (Siis miten todennäköistä muka on että molemmat olisivat yhtä aikaa vapaita silloin kun kohdataan?) Meneekö silloin ystävien välinen luottamus kuitenkin sielunkumppanuuden edelle? Tuskin, koska sielunkumppanuushan on elämän tärkein asia. Niinpä ajaudutaan inhottavaan pettämis-kolmiodraama-kuvioon, ja haaveellinen sielunkumppaninsa löytänyt nainen muuttuukin ns. huoraksi, kodinrikkojaksi, vampiksi ja millä kauniilla nimillä toisia naisia täällä nyt onkaan kutsuttu.

Tämä vain muistuttaakseni, että asiassa on monta puolta eivätkä ne kaikki ole niin ruusuisia kuin jotkut täälläkin tuntuvat kuvittelevan.

Niinkun täälläkin on todettu niin aina ei sielunkumppani ole se oma puoliso ja jos sitten sielunkumppaninsa - sen joka on tarkoitettu myöskin puolisoksi - kohtaa niin, että on itse suhteessa niin sitten täytyy miettiä mitä haluaa tehdä ja onko sitten loppupeleissä onnellinen omassa suhteessaan.

Voihan olla, että sielunkumppani onkin parempi vain kaverina, mutta niissä tapauksissa ei ole kyse siitä että ihmisten välillä olisi seksuaalista vetovoimaa: Jos voit kuvitella tai haluat mennä sielunkumppanin kanssa sänkyyn niin sitten hän ei ole vain "paras ystävä" ainesta vaan kyseessä on jotain muuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/88 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Sen Oikean", mutta hän ei ole sielunkumppanini - näin ne asiat ovat monimutkaisia. Heti kun tapasin mieheni 15 v. sitten, niin tunsin, että tässä hän on. Mutta emme todellakaan olleet samalla aallonpituudella tai ymmärtäneet toisiamme puolesta sanasta. Vieläkin olemme yhdessä ja hän on se oikea edelleen mutta kommunikaatiovaikeuksia on vieläkin. Mutta elämä on mielenkiintoista. Sielunkumppania en ole tavannut, enkä toivottavasti tapaakaan, sillä haluan olla mieheni kanssa loppuelämäni (tai hänen loppuelämänsä). En tiedä onko ylipäänsä tuo "samanlaisuus" ja samat kiinnostuksen kohteet edellytys tuolle sielunkumppanuudelle?


Sun sielukumppani voi tulla eteen sitten myöskin parhaan ystävän muodossa jos sellaista ei vielä ole. Noissa henkiseen puoleen keskittyvissä teksteissä on jotain fiksua kyllä tämän aiheen tiimoilta. Mielenkiintoista, että se näyttää kaikilla menevän just ton kaavan mukaan, että taitaa sitten olla jotain perää tossakin hommassa.

Vierailija
54/88 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

pois meidän yhteisestä kodista :(

Tunsin juuri samoin kun sinä ja ihmettelin usein mitä hittoa tässä tapahtuu. En ollut yhtä onnellinen edes lastemme syntymästä jos totta puhutaan..



Voi toki olla että sinä löysit oikeasti sen "oikean". Tunne vain voi olla niin uskomaton että sokaisee..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/88 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kyllä tavannut vastaavanlaisen, erittäin hyvin kanssani yhteensopivan miehen, jonka kanssa menin sitten naimisiin. Mutta en usko mihinkään sielunkumppani-hömppään. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, että jokaiselle on monia täydellisesti sopivia kumppaneita ja iso liuta suhteellisen hyvin sopivia. On sitten tuurista kiinni, tapaako yhden niistä täydellisistä, vai joutuuko tyytymään hieman puutteelliseen mieheen, joka on kuitenkin tarpeeksi hyvä elämänkumppaniksi.

Vierailija
56/88 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuskinpa niistä yksikään osuu Suomeen tai edes Pohjolaan. Hitto.

Vierailija
57/88 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos sillä taas tarkoitetaan että on ihmisiä joiden kanssa kaikki loksahtaa todella helposti paikoilleen ja ymmärretään puolesta sanasta, niin kyllähän sellaista näkee koko ajan. Itselläni sellaista on parhaan kaverini kanssa, ja on ollut jo 30 vuotta.

Miehiä siinä ajassa on ollut useampia, kukaan ei samanlainen sielunkumppani. Aviomieheni on fiksu ja kiva jne, mutta ei samalla lailla sielunkumppani. En ole koskaan tavannut miestä joka olisi.

Joskus tuokin riittää: Kunhan olet onnellinen elämässäsi, etkä kadu mitään.

Sitähän sanotaan, että sellainen elämänkumppani josta löytää sielunkumppanin on samalla se paras ystävä, mutta myös mies / nainen, kumppani, jonka kanssa löytyy myös se toinen taso; seksuaalisuus, intiimi yhdessä olo. Parhaat ystävät ovat tärkeitä kaikille, mutta ainakin itselleni oma poikaystäväni on se, jonka olkapäätä vasten voin itkeä kun itkettää, jonka kanssa rakastelen kiihkeästi kun tekee mieli ja joka saa minut nauramaan ja hymyilemään päivästä toiseen. Parasta ystävääni näen noin kerran viikossa, kahdessa.

Olen samaa mieltä tuon yhden kirjoittajan kanssa, että jos löydätte sielunkumppanin; jonkun, joka saa sukat pyörimään jaloissa heti alusta saakka ja jonka kanssa tosiaankin jatkatte lausetta kuin olisitte yhtä niin tunnistakaa merkit: Siinä se on.

Usein, varsinkin nuorilla merkit menevät ohi ja sitten onkin ehkä jo myöhäistä.

Vierailija
58/88 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuskinpa niistä yksikään osuu Suomeen tai edes Pohjolaan. Hitto.

Sepä se. Täytyy olla onnellinen jos se oikea löytyy. Asiaa tietysti auttavat tosiaan se, että jos on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, jos ihmiset viihtyvät samoissa ravintoloissa (joista harvemmin kyllä ihan aitoja ja kunnon tyyppejä löytää, mutta jossa varmasti tapaa ainakin samanhenkisiä ihmisiä) tai jos vaikkapa on jo valmiiksi sama kaveripiiri.

Itse olen kuitenkin vältellyt näitä kaikkia sen vuoksi, että mitäs jos haluankin harrastaa jotain muuta tai jos vain se sitoo meitä yhteen? Mitäs jos ravintolatuttu ei sitten nappaakaan enää selvinpäin (näistähän usein tuleekin vain sellaisia ryyppykavereita)? Tai mitä jos sotkee ystävyyssuhteens ja leimautuu omassa kaveripiirissään täydeksi slutiksi ja jakorasiaksi jos kiertää koko kaveripiirin läpi?

Silti löysin oman sielunkumppanini juuri kun sitä vähiten odotin ja etsin. Äijä käveli sisälle ravintolalaivaan jossa olin töissä ja istahti baaritiskille. Meinasi jäädä asiakkaat palvelematta kun juttua alkoi tulla tämän poikamaisen vekkulin kanssa ja siitähän se ajatus sitten lähti. Nyt on neljä vuotta takana ja hulluttelu ei lakkaa vaan pahenee :)

Voisiko siis olla niin, että kohtalo heittää tarkoituksella tiellemme sen oikean kun aika on oikea? Itse haluaisin uskoa näin vaikka aiemmin se vaikutti täysin älyttömältä ajatukselta.

Vierailija
59/88 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai haluan uskoa.



Olen ap kohdannut jotain vastaavaa kuin sinä, ja tällä hetkellä kyllä on epäselvää meneekö suhteemme alkaminen väärinkäsitysten ja hankalien olosuhteiden vuoksi puihin kokonaan, joten ehkä olen tässäkin asiassa viisaampi joskus tulevaisuudessa.



Uskon kuitenkin, että on olemassa erityisiä ihmisiä, jollaisen kohdatessaan tunteet ovat kuvailemasi kaltaisia. Silloin kannattaa tarttua tilaisuuteen.



Uskon kristinuskon oppeihin, mutta jostain syystä minunkin - rationaalisena ihmisenä - on ollut vaikeaa hyväksyä ajatuksia ns. henkimaailmasta. Olen myös itse kokenut "yliluonnollisia" asioita, joten on pakko olla vakuuttunut jo senkin vuoksi, että on asioita, joita ihmiset eivät kunnolla ymmärrä eikä ole ehkä tarkoituskaan. Meidän ihmisten kuitenkin kannattaisi luottaa enemmän vaistoihimme ja epämääräisiinkin tuntemuksiimme, eikä olla aina niin hemmetin järkeviä ja pitää kiinni näistä tietoisista aisteistamme. Jos jonkun kanssa säkenöi, se on ainakin itselleni harvinaista, ja sitä tunnetta kannattaa kuunnella.

Vierailija
60/88 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rakkaus laimenikin ystävyydeksi hyvin pian just siks, että oltiin liian samanlaisia.



Aloin kaipaamaan exääni, joka on vastakohtani. Otin exän takaisin, sitä oli ruinannutkin koko ajan.



Eli sielunkumppanuus ei ehkä sovi välttämättä intohimon kanssa yhteen. Rakkauteen kyllä, mutta ei parisuhteeseen mielestäni.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan neljä kolme