Uskotko sielunkumppani -ajatteluun?

Rakkauden jollaisen voi kokea vain kerran elämässä. Ja tämä on tapahtunut noin 8 kertaa. Kahden kanssa on lapsikin. Että monenlaista kokemusta on sielunkumppanuudesta.

Itselläni ehkä on sellainen miehenä. En tiedä miksi määrittelisin hänet noin, en tiedä onko sielunkumppani. Ainakin on mies jonka kanssa olen ollut 22 vuotta, joka saa minut yhä päivittäin nauramaan ja jota haluan seksuaalisesti. Ja johon koin suurta vetovoimaa alkaen päivästä yksi.

Mutta onko mieheni siksi enemmän sielunkumppanini kuin nuo kaverini miehet koska en ole vaihtanut häntä toiseensielunkumppaniin? En tiedä.

On ihmisiä jotka ihastuvat ja "rakastuvat" todella helposti: Nämä, usein valitettavasti vähemmän koulutetut ja sivistyneet tyypit löytävät "elämänsä rakkauden" tosiaankin monia kertoja.

Sitten on niitä, jotka eivät helposti edes ihastu saatika rakastu ja joilla on älliä ajatella asioita pidemmälle. Kun heille kolahtaa niin sitä sisäistä ääntä kannattaa kuunnella. Sinulle on varmaankin käynyt niin oman miehesi kanssa.

Huomaat yllättäen olevasi ihmisen seurassa joka ajattelee, tuntee ja puhuu samoin kuin sinä ja jota onnistut tulkitsemaan pelkillä katseilla. Silloin ymmärrät että olet kuvitellut kokeneesi saman yhteyden usein muidenkin kohdalla, mutta olet ollut väärässä. Tiedän että olen tavannut sielunkumppanini, mutta se ei johtanut parisuhteeseen. Olemme molemmat tahoillamme naimisissa ja vain ystäviä keskenämme. Vaimoni on mukava, hauska ihminen jonka kanssa on helppo olla. En kuitenkaan koe että olemme toisillemme sielunkumppaneita.

En usko. Minä olin miehelleni, mutta mieheni ei minulle? Mitäs se kertoo?

Paskat mulle ketään tuolla on.

139 vielä jäljellä:)

Huomaat yllättäen olevasi ihmisen seurassa joka ajattelee, tuntee ja puhuu samoin kuin sinä ja jota onnistut tulkitsemaan pelkillä katseilla. Silloin ymmärrät että olet kuvitellut kokeneesi saman yhteyden usein muidenkin kohdalla, mutta olet ollut väärässä.

Tätä se nimenomaan on. Se kolahtaa kuin lyötäisiin lekalla päähän. Se hämmentää, pelottaa, saa epäilemään omaa älykkyyttään koska mikään mihin olet aiemmin uskonut ei enää ole entisellään ja ihmettelet mikä ihme sinuun on mennyt. Suurin osa kavereistasi vähättelee koko asiaa koska he eivät ole sitä kokeneet, mutta ne jotka uskovat tosirakkauteen ja sielunkumppani ajatteluun ovat juuri niitä, jotka sanovat sinulle että "anna palaa" :) Ja usko kun sanon, että kyllä kannattaa. Täällä tosiaankin eletään vain kerran ja omien tunteidensa tukahduttaminen on pahinta mitä ihminen voi elämässään tehdä.

En usko. Minä olin miehelleni, mutta mieheni ei minulle? Mitäs se kertoo?

Paskat mulle ketään tuolla on.

139 vielä jäljellä:)

Miettikääpä jos meitä tavallaan täydentäviä sielunkumppaneita on ympäri maailmaa just se 140 kipaletta. Niistä noin 100 varmaan asuu ympäri maailmaa sillä en millään usko, että jokaisessa maassa olisi minua kiinnostavia ihmisiä tai ylipäänsä ihmisiä joiden kanssa olisi yhtään mitään yhteistä tai edes puhuttavaa. Sitten tulee kulttuurierot ja kielimuuri, eli voisi lonkalta heittää, että 100 löytyy niistä maista joissa puhutaan vaikkapa englantia ja minun tapauksessani myös ruotsia.

Suomessa olisi siis se 40 sopivinta. Mikä itseasiassa kuulostaa ihan fiksulta jos ajattelee, että ihmiset seurustelevat elämänsä aikana vain muutaman henkilön kanssa ja löytävät sitten "sen oikean" jos löytävät. Eli yhden näistä Mr. Right -kandidaateista.

No mistä ne löytyvät? Baareista: Voi olla jos baari on esim. teema baari. Tai vaikkapa lähipubi jos kerran se on se asia joka näitä kahta yhdistää. Kuntosalilta? Ehkä, mutta harva siinä treenaillessaan keskittyy kauheasti juttelemaan toisten kanssa. Töistä? Töistä on aika moni löytänyt kumppaninsa. Yhteisiä kiinnostuksen aiheita siinäkin ja töissä tulee yleensä tutustuttua työkavereihin. Sattumalta? Aika usein kuulee tarinoita, että kohtasi sattumalta jonkun. Onko se sitten juuri sitä sielunkumppanuutta jos sattumalta tapaa jonkun ilman että sitä tavallaan sitoo mikään muu: Ei ole tietoa välttämättä toisen musamausta, leffamausta, kiinnostuksen kohteista tai muusta sellaiseseta. Mutta sitten vaan kemiat kohtaa ja toinen vaikuttaa siltä kun sen olisi tuntenut ikusuuden vaikka vasta äsken tapasi. Hurmaavaa ja ihastuttavaa ja ihanaa. Tuo 140 potentiaalista tyyppiä per nenä voi hyvinkin olla totta ja sitä taustaa vasten jos ajattelee niin kannattaa varmaan tarttua tilaisuuteen jos tilaisuus tulee. Toivottavasti Mr. Oikea astelisi munkin eteeni jokupäivä.

paitsi ehkä niiden parissa elämäntyönsä vääntävillä taiteilijoilla...



Tai no, osa taaplaa keveästi, ei siinä.

On ihmisiä jotka ihastuvat ja "rakastuvat" todella helposti: Nämä, usein valitettavasti vähemmän koulutetut ja sivistyneet tyypit löytävät "elämänsä rakkauden" tosiaankin monia kertoja.

Sitten on niitä, jotka eivät helposti edes ihastu saatika rakastu ja joilla on älliä ajatella asioita pidemmälle. Kun heille kolahtaa niin sitä sisäistä ääntä kannattaa kuunnella. Sinulle on varmaankin käynyt niin oman miehesi kanssa.

Tämä on justiinsa näin. Minuun ihastui eräskin nainen joka jo ensimmäisen illan aikana huusi rakastavansa minua ja minulla ei kolahtanut ei sitten tippaakaan. Meni pari kuukautta ja tämä neito oli jo raskaana toiselle miehelle ja eronnut exästään: Oli siis kimpassa tahollaan minulle rakkauttaan laulellessaan.

Tämä tapaus siis ei ollut tietoinen siitä mikä yleensäkin on se monesti puhuttu ja huhuttu sielunkumppani.

Kaksi vuotta sitten istuin William K:ssa Helsingin Kampissa ja mietin syntyjä syviä kun samaan pöytään istui kaksi naishenkilöä kun ei muualla ollut tilaa. Loppuillasta istuimme toisen neidin kanssa vieläkin samoilla paikoilla toisen lähdettyä jo aikoja sitten kotiinsa. Niille paikoille palaamme edelleen aina silloin tällöin istuskelemaan ja pitämään toisiamme kädestä. Löysin ihanaisen naisen joka rakastui minuun ja johon minä rakastuin päätäpahkaa ensimmäisestä illasta lähtien. Ja minä kun en koskaan uskonut löytäväni ketään.

Marko Helsingistä

Suomessa tällaista, kaiken alleen peittävää, pyörryttävää ihastusta ja hyvänolontunnetta väheksytään koska ensin pitäisi tavata jossain ,tuijotella tuijottelemasta päästyäänkin tai hissukseen käydä ensin kahvilla ja leffassa. Mitä ihmettä? Jokainen meistä sisimmässään toivoo jonain päivänä tapaavansa ihmisen joka pyykäisisi kerralla jalat alta ja veisi mukanaan ja sitten kun sellainen kohdataan niin useimmat tosiaankin juoksevat karkuun.

Perinteisessä alkuihastumiseen perustuvassa suhteessa se itse ihastuminen kestää maksimissaan vain 1,5 vuotta, jonka jälkeen ihmissuhteessa on tehtävä päätöksiä sen suhteen että miten suhde etenee. On tarkasteltava omia tunteitaan ja mietittävä että rakastaako sen huuman jälkeen toista edelleen.

Voisinpa väittää, itse tällaisen "elämäni rakkauden" kokeneena ja tässä suhteessa edelleen elävänä, että sielunkumppanin kun löydätte niin ihastutte ja rakastutte kumppaniinne uudestaan ja uudestaan. Se on niitä liittoja, jotka kestävät "hyvässä ja pahassa" ja "kunnes kuolema teidät erottaa" asti. Suosittelen.

Uskon joka sanaan.

Huomaat yllättäen olevasi ihmisen seurassa joka ajattelee, tuntee ja puhuu samoin kuin sinä ja jota onnistut tulkitsemaan pelkillä katseilla. Silloin ymmärrät että olet kuvitellut kokeneesi saman yhteyden usein muidenkin kohdalla, mutta olet ollut väärässä. Tiedän että olen tavannut sielunkumppanini, mutta se ei johtanut parisuhteeseen. Olemme molemmat tahoillamme naimisissa ja vain ystäviä keskenämme. Vaimoni on mukava, hauska ihminen jonka kanssa on helppo olla. En kuitenkaan koe että olemme toisillemme sielunkumppaneita.

Kerro lisää, olenko se minä? Minullakin on sielunkumppani ystävänä, mutta olemme molemmat naimisissa. Veto on voimakas, lähes vastustamaton.olemme niin samalla aaltopituudella.

Tapasin oman sielunkumppanini reilusti yli nelikymppisenä ja se kaipuu jota olen tuntenut koko ikäni on kadonnut. Koen olevani ehjä ja rakastettu kaikkine vikoineni ja en koskaan aikaisemmissa suhteissani ole kokenut mitään tällaista. Joskus ei tarvitse edes sanoja tietääkseni hänen ajatuksensa. Elämä on hyvää ja levollista näin.

Tapasin muutamia kuukausia sitten maailman ihanimman miehen joka pyyhkäisi jalat altani parien treffien jälkeen niin, ettei paluuta enää ollut. Olen yli 30 vuotias, hyvin koulutettu ja mielestäsi varsin rationaalinen nainen ja vaikka olen useasti seurustellut niin en ole koskaan, ikinä, kokenut mitään tällaista: Juu, tiedän, että ihastumisvaihe kuuluu kaikkiin suhteisiin, mutta jo ensitapaamisestamme lähtien tiesin, että tässä on nyt henkilö joka ymmärtää minua, jonka kanssa viihdyn paremmin kuin kenenkään muun ja jonka kanssa homma vain "klikkaa" niinkuin sanotaan. Kysymykseni kuuluukin, uskotteko siihen, että on olemassa "se oikea", Sielunkumppani, joka täydentää meissä sen puuttuvan osan ja jota ilman meillä on jollain tavalla tyhjä olo? Uskotteko esim. siihen, että jossain tuolla, esimerkiksi henkimaailmassa meidät on jo luotu ja tarkoitettu toisillemme ja elämän palapeli vain asettuu paikoilleen jossain vaiheessa niin, silloin kun aika on oikea, että tapaamme tämän toisen puoliskomme? KAikki eivät varmasti tapaa ikinä, mutta siihen vaikuttavat varmasti omat valintamme elämässä.

Ja oma kokemukseni on, että näitä sielunkumppaneita voi olla useitakin.

Veto on voimakas, lähes vastustamaton.olemme niin samalla aaltopituudella.

Tässä on se sanapari joka täältä vielä puuttuu: Samalla aaltopituudella. Aivan. Siitä on kyse todellisessa sielunkumppanuudessa. Kun tapaat sielunkumppanisi - niinkuin sinä näytät nyt tavanneen hyvä keskustelun avaaja - niin eteesi avautuu aivan uudenlainen maailma.

Paitsi, että huomaat (ellet ole jo tahollasi kiinni suhteessa) olevasi onnellisen rakastunut ja hullaantunut, huomaat tosiaankin sen minkä kaikki huomaavat sielunkumppaninsa kohdalla: Olette samalla aaltopituudella. Kemianne osuvat yksiin, kättä ei voi päästää irti toisen kädestä, pienikin erossa olo tuntuu siltä kuin rinnassa olisi suuri aukko ja kun olette yhdessä olette kuin yhtä organismia. Tiedätte miten toimia yhdessä ja kaikki on alusta saakka niin mutkatonta, luonnollista ja yhtä. Se on upea tunne, jollaisen toivoisi jokaisen kokevan ja tila jonka jokaisen toivoisi saavuttavan elämässään.

Valitettavasti monet ihmiset tyytyvät ja tyyntyvät toisenlaiseen ratkaisuun: kelle riittää avioliiton tai suhteen perusteeksi raha, kelle ulkonäkö. Joillekin riittää, että toinen ei lyö kun se joku kerran niin teki. Ja siinä sitten, suhteessa jossa se jokin suuri puuttuu, ollaan ja siihen tyydytään vaikka ulkona odottaisi suuri maailma ja tilaisuus kohdata juuri se joka on sillä samalla aallonpituudella.

Tapasin oman sielunkumppanini reilusti yli nelikymppisenä ja se kaipuu jota olen tuntenut koko ikäni on kadonnut. Koen olevani ehjä ja rakastettu kaikkine vikoineni ja en koskaan aikaisemmissa suhteissani ole kokenut mitään tällaista. Joskus ei tarvitse edes sanoja tietääkseni hänen ajatuksensa. Elämä on hyvää ja levollista näin.

Olisiko ollut mahdollista että jos olisit tehnyt jotain valintoja toisin elämässäsi olisitte voineet kohdata jo aiemmin?

Sielunkumppaneista puhuttaessa laittakaapa joskus merkille, että yhteen päätyneet parit ovat usein olleet samoissa paikoissa mutta eri aikaa. Minunkin siippani kertoi tutustuessamme, että hänen piti tulla eräälle keikalle mutta perui sen koska tuli jotain muuta. Jos hän olisi tuolloin, kuusi vuotta sitten tullut sinne, niin kuka tietää josko olisimme kohdanneet jo tuolloin :)

Kiehtova ajatusleikki.

Olisiko ollut mahdollista että jos olisit tehnyt jotain valintoja toisin elämässäsi olisitte voineet kohdata jo aiemmin?

Varmasti ihan erilaisistakin taustoista ja kullttureista tulleista voi syntyä hieno ja onnellinen pari, mutta kyllä: Sielunkumppaneista löytyy kyllä usein hassuja yhtenäväisyyksiä. On usein harrastettu samoja juttuja, käyty samoissa ravintoloissa joissa jo olisi voinut kohdata jos tiet olisivat osuneet yhteen tai ihmisten uskallus riittänyt mennä edes puhumaan.

Sitten kun aletaan käymään läpi leffamakua, musamakua, huumorintajua, sarjoja joita kummatkin ovat seuranneet televisiosta, vaatemakua, yleistä ajattelutapaa niin kas vain kun löytyykin yhteistä ja yhteistä puhuttavaa kun toisten kanssa joutuu oikein tonkimaan, että pystyy edes yhdet treffit viemään kunnialla läpi.

Tapasin oman tyttöystäväni baarissa jossa molemmat tapasimme käydä. Olin vielä kiinni edellisessä suhteessani joka veteli viimeisiään ja epäilin aluksi että kyseessä olisi ollut vain jonkinlainen "laastarijuttu" mutta en voinut mitään tunteilleni enkä oikein tajunnut että mistä on kyse kun huomasin jo viikon, kahden sisällä olevani syvästi rakastunut tapaamaani tyttöön. Nyt on takana vuosia jo 12 ja saamme perheenlisäystä keväällä. Ja väitän tosiaankin löytäneeni sen oikean ja sielunkumppanini hänestä: Yhteinen elämämme ei voisi sujua paremmin koska ilman häntä olen yksinäinen vaikka olisin ystävieni ja perheeni ympäröimä ja yhdessä ollessamme tunnen todellakin olevamme tiimi ja yhtä. Tosiaankin sillä "samalla aallon pituudella".

Tässä suora lainaus AVA:n artikkelista kyseisestä asiasta:



"Kun kohtasitte, tiesit, että hän on se oikea: olit tullut kokonaiseksi. Kuulostaako tutulta?



Suurimmalle osalle lukijoistamme ainakin, sillä he uskovat sielunkumppanuuteen.



Viikkokyselyssämme kysyimme, onko sielunkumppaneita todella olemassa. 34 prosenttia vastaajista uskoi, että jokaiselle on olemassa yksi oikea, sielunkumppani, joka sopii täydellisesti:



"On olemassa monia sopivia ns. sielunkumppaneita, mutta vain yksi täydellinen pari: parisielu, jonka kanssa on aina yhtä. Kukaan muu ei koskaan täytä sinua niin kuin parisi ja niin kauan, kuin hänet löydät, et lakkaa etsimästä.



Kun taas löydät, niin tiedät sen välittömästi.



Kaikki muut ihmiset ovat vähäpätöisempiä ja hän on ikuisesti se oikea. Tunnet sen jokaisesta kosketuksesta, hänen energioistaan, jotka ovat ja ovat aina olleet kanssasi.



Löytääksesi sielusi puoliskon, sinun tulee ensin tuntea itsesi. Jos etsit häntä halujen pinnallisten asioiden kautta, et häntä näe, vaikka hän olisi naapurisi.



"Taivaassa tavattu me ollaan kai." Katariina



"Joskus vaan voi kestää kauan löytää se... Käydä läpi monta väärää. Musta ainakin tuntuu, että oon löytänyt omani nyt viimein. Jos ja kun ollaan 30 vuoden päästä yhdessä, niin silloinhan tää tunne on ollut aivan totta." supina



"Kun löydät sielunkumppanisi, tiedät sen välittömästi"



"Kyse on henkisestä iästä ja valmiudesta"



33 prosenttia lukijoista uskoi, että sielunkumppaneita on olemassa useita: he uskovat että jokaiselle on olemassa useita oikeita kumppaneita, eivätkä suhteet heidän kanssaan aina ole romanttisia.



"On. Olen kokenut erikoista yhteen kuuluvaisuutta vieraiden ihmisten kanssa. Työni on asiakaspalvelussa ja siitä huolimatta toinen tuntuu heti tutummalta, kuin joku toinen. Jopa läheseltä!" Aavistaja



"Ainakin minulla ystävä joka on todella ns. "soulsister", ei ehkä kumppani mutta tärkein ihminen kuitenkin.. Olemme täysin samalla aaltopituudella. Toivon, ja uskon että löydän myös jonkun samanlaisen, mutta kumppaniksi." hih



"Kyse on jokaisen henkisestä iästä ja valmiudesta. Henkilöt, jotka eivät olisi tulleet toimeen parikymppisinä voivat olla toisilleen ne oikeat nelikymppisinä, kun ovat tarpeeksi kasvaneet ja kypsyneet." Kyse on



"Jos jokaiselle olisi vain yksi sielunkumppani, niin aika erikoista olisi, että niin moni hänet on kohdannut, kun maailmassa on kuitenkin niin paljon ihmisiä ja niistä elämänsä aikana tapaa vain pienenpienen murto-osan. Mielestäni on itse asiassa todennäköistä, että joillekin niitä on yksi, joillekin monta, ja joillekin ei ehkä yhtäkään. Ja me joko kohtaamme yhden tai useamman näistä potentiaalisista sielunkumppaneista, tai sitten emme." Onnellinen



"Siihen vain täytyy uskoa"



Jos sielunkumppani on olemassa, hänet täytyy vain löytää. Mutta miten? 25 prosenttia vastanneista uskoi täydellisen puoliskon olemassaoloon, muttei ollut vielä kohdannut omaansa. Usko sielunkumppaniin auttoi jaksamaan eteenpäin, vaikka pettymyksiäkin oli koettu.



"Varsinkin vanhat piiat ovat osoittautuneet ns. sielun kumppaneiksi, mutta aina on tullut pettymyksiä, valheita ja varsinkin jos kuvioihin on tullut miehiä, kilpailu ja kateus on päällimmäisenä. Ystävyys ja sielun kumppanuus ovat tipotiessään silloin." mummi



"Siihen vain täytyy uskoa. pakkohan tässä elämässä on uskoa, että se sielunkumppani on jossain. Että jaksaa eteenpäin." Niina



"Kun löydät sielunkumppanisi, tiedät sen välittömästi"



"Vai onko parisielu sittenkin se oikea nimitys? Jotakin ainakin itse tunnen etsiväni vuodesta toiseen. Tunnen kaipausta syvällä sisimmässäni, enkä sen takia tunne itseäni kunnolla ehjäksi. Sanottakoon nyt kuitenkin selväksi, että pidän itseäni silti onnellisena ja tasapainoisena ihmisenä. Jokin vain puuttuu ja se jokin tuntuu toisinaan erittäin voimakkaalta, vaikka olisinkin sillä hetkellä parisuhteessa." Kalla"

Miespuolinen on aviomieheni ja naispuolinen uskollisin ja parhain ystäväni, toivon mukaan elinikäisiä molemmat. Sielunkumppanuus on ollut syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta, rakkautta/sympatiaa, yhteisiä ajatuksia/arvoja (on koko ajan tunne toisen seurassa, että noin minäkin ajattelen) ja samanlainen mielenvire. Molemmat sanoivat sen kuuluisan "klick" ensi kohtaamisesta lähtien.

Se on totta että Sielunkumppanin tunnistaa: Alussa tunne voi olla melko pelottavakin koska olemme yleensä tottuneet siihen että ensin tavataan, sitten katsellaan etäältä ja ehkä mennään juttelemaan, sitten käydään treffeillä ja "koetellaan maaperää". Sielunkumppanin kanssa kaikki tuntuu alusta saakka maailman luonnollisimmalta asialta ja voi olla aivan oma itsensä ilman, että tarvitse yhtään miettiä voiko näin käyttäytyä. Tunnereaktio lienee sama silloin kun tapaa ihmisen jonka kanssa tulee parhaaksi ystäväksi, mutta useimmiten tietenkin se paras ystävä on samaa sukupuolta. Sielunkumppanuudessa tämän ystävyyden, välittömän ystävyyden rinnalla tulee miehen ja naisen välinen kaipuu, kosketus ja turvallisuus. Kun sellaisen kohtaatte niin älkää päästäkö irti tai kadutte koko loppuelämänne :)

Tällainen on myös oma kokemukseni.

Sielunkumppanuus on syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta, rakkautta/sympatiaa, yhteisiä ajatuksia/arvoja (on koko ajan tunne toisen seurassa, että noin minäkin ajattelen) ja samanlainen mielenvire. Molemmat sanoivat sen kuuluisan "klick" ensi kohtaamisesta lähtien.

Ja taas tekee mieli huutaa, että "Just niin!" :) Tämä on nimenomaan se miten se menee.

Ihmettelin joskus nuorempana, miten oma isäni ja äitini ovat pysyneet yhdessä vaikka minun näkökulmastani katsoen heillä on maailman tylsin elämä yhdessä. Myöhemmin, heidän arvoistaan ja sielunmaailmastaan keskustellessamme ymmärsin, että he ovat toistensa sielunkumppanit. Tapa jolla he tutustuivat, tapa jolla he aloittivat suhteensa ja koko heidän elämänsä on ollut yhteisen tien viitoittamaa ja he täydentävät toisiaan täydellisesti.

Oman puolisoni kohdalla näin on myös. Se "klik" tosiaankin "kuuluu" heti. Sitä voi yrittää mielessään järkeistää ja vastustella, mutta niin se vain menee.

Ihan samalla tavalla kun tosiaankin tapaa sen "bestiksensä", sen parhaan ystävän, jonka kanssa ollaan ihan kuin paita ja peppu niin samalla tavalla voi kohdata oman elämänkumppaninsa: Useinhan esim. naiset, jotka ystävystyvät toisiinsa kuvailevat suhdettaan niin, että se tuntuu kuin "olisi aina tuntenut toisen" ja juttua riittää. Niin se menee myös sitten kun kohtaa sen elämänkumppaninsa, sielunkumppaninsa.

Olen tavannut molempia sukupuolia sielunkumppaneita... sinä vain tiedät, että tässä on jotain.



Naimisissa olen erittäin rakkaan ja mukavan puolison kanssa, mutta ei ns. sielunkumppani. Ei haittaa, ehkä tapaan vielä tässä elämässä uusia ystäviä, jotka sitä ovat.

vielä vartti sitten uskoin kun laitoin sielunkumppanilleni hyvänyön viestin. Keski-ikäisiä olemme ja molemmilla liitot takana. Ajattelen, että vain nyt ja tällä kokemuksella tämä on mahdollista.