Mikä siinä on niin vaikeaa tervehtiä naapureita?
Rivitaloyhtiössämme asuu yksi ihminen, joka ei tervehdi koskaan, vaikka häntä tervehtisi, kääntää päänsä pois. Muiden naapureiden kanssa jutellaan niitä näitä. Ymmärrän toki, että kaikki eivät halua olla seurallisia, mutta mikä siinä tervehtimisessä on niin vaikeaa, kun kuitenkin tavataan lähes päivittäin.
Mitä tekisit tällaisessa tilanteessa, jatkaisitko itse sitkeästi tervehtimistä, vai luopuisitko suosiolla?
Kommentit (23)
Mitä kertoo ihmisestä se, että pitää ihmetellä nettipalstalla naapurin tervehtimistä? Mitä helkattia se sinun päätäsi vaivaa, anna toisen olla jos ei halua tervehtiä, niin ei halua tervehtiä PISTE!
Työpaikoilla kuuluu tervehtiä työkavereita ja niin kuuluisi myös naapureita. Valitettavasti tervehtimättömyydestä ei saa sanktioita naapureiden suhteen.
Ne, jotka eivät tervehdi eivät todennäköisesti ole kypsyneet ihmisinä ja omaavat huonon itsetunnon.
Mielestäni he asettavat tietämättään itsensä moraalisesti ja sosiaalisesti arveluttaviksi. Eivät huonot käytöstavat ainakaan minulle anna kovin älykästä vaikutelmaa kenestäkään.
Oikeasti?
Minullakin on naapuri, joka vain tervehtii ystävällisesti ja kävelee ohitse ja se on ihan ok! Hän näyttää selvästi, mutta edelleen ystävällisesti, että tässä on raja. Silti hänen tapansa tervehtiä on sen verran ystävällinen, että hänelle oli helppoa mennä kerran soittamaan ovikelloa ja kysyä, että onkohan näiden kotiavainten tarkoitus olla yö ovessasi. Jos hän olisi ollut tervehtimätön yrmy, olisin varmaan antanut olla (ja kyllä, avaimet todellakin olivat vahingossa ulkopuolella ja asumme asuntomurtoalueella).