Mitä järkeä on laittaa lapsille samalla alkukirjaimella alkavat nimet?

Taitaa olla niiden hommaa joille lisääntyminen on harrastus.

Joku joka ei tunne meitä, mutta kuulee jossain lasten nimet, voi päätellä jompelkistä nimistä, että nämä on varmaan siskokset kun on niin samankaltaiset nimet. Välttämättä se ei tarkoita samaa alkukirjainta, kunhan vaan rimmaa yhteen.



Mä en taas tajua niitä joiden lasten nimet on ihan toisilta planeetoilta tyyliin Leevi ja Martti. Tulee mieleen et onko isä vaihtunu välissä vai miks ei ole vaivautunu käyttämään aikaa nimen valintaan sen vertaa, et ne edes hiukan olis samalla aaltopituudella.. Hulluimpia on nää sisarussarjat joissa osa rimmaa ja osa ei, tyyliin: maija, mikko ja severi. Niin uusioperhekamaa!

Joten on kai aika luonnollista että ne sisarusten nimet on aika samankaltaisia ja yhteensopivia.

lapsilla on samanlaiset mielestäni se lisää heidän yhteenkuuluvuuttaan, ovat jo aikuisia ja läheisiä toisilleen vaikka ovat tyttö ja poika. Nimet ovat vielä niin samanlaiset että pieni tuttava tyttö puhui heistä tyttö-Katrina ja poika-Katrina. Nimet ovat kyllä harvinaisempia kuin Katri, mutta olen lehdessä nähnyt samannimisiä sisaruspareja muitakin.



Minä taas en ymmärrä näitä luonteen tai 2kk ikäisen ulkonäön mukaan lapsensa nimeäviä. Tai lasten nimet ovat ihan eri maailmasta, tiedän perheen jossa vanhin poika on tyyliin Max Julian Kaspian ja nuorempi yksinkertaisesti Antero, mahtaako Antero tuntea itsensä yhtä tärkeäksi ja rakastetuksi kuin Max Julian Kaspian?

No meillä on koko perhe samalla alkukirjaimella. Siis isä, äiti (tämä toki sattumaa) ja tyttö ja poika. Meistä se on todella mukavaa.

vähemmän rakastettu kuin Max?



Jokainen äiti valitsee lapselleen varmasti sen omasta mielestään kauneimman nimen. Ei niiden kauneimpien nimien tarvitse olla saman tyylisä tai samalla kirjaimella alkavia.



Minustakin on tyhmää kun lapsia on paljon ja sitten on pakko keksiä vielä sille viidennellekkin joku J-nimi tms.



meillä on 3 lasta, 2 on samalla alkukirjaimella (ei tarkoituksella) ja kolmannella eri kirjaimella alkava. En ole edes ajatellu että kolmas tuntisi olevansa vähemmän rakastettu! Olen antanut kuitenkin sen nimen joka on ollut sillä hetkellä mielestäni kaikkein kaunein



Itselläni on 3 sisarusta ja kaikilla on eri alkukirjaimella alkava nimi ja ihan eri tyylisetkin. En ole ksokaan ajatellut asiaa että siinä olisi kyse jostain äidinrakkauden puutteesta tms.

Jani, Juha, Jaana ja Jenni.



Äiti on kertonut, että kaksi ensimmäistä poikaa nimettiin samalla etukirjaimella ja sitten kun tuli vielä kolmas lapsi, niin olisi tuntunut hullulta nimetä se jollain muulla alkukirjaimella ja vielä hullumpaa jos neljäskin olisi ollut eri kirjaimella.



Pahempia on mun mielestä sisarussarjat tyyliin Ari, Jari, Sari ja Mari.

Jani, Jannika,Jenni... Mutsi kysy mix kaikki J kirjaimella? Sanoin mix ei??? Ei mitään syytä...

Että oli samat nimikirjaimet kun kaikki harrastusvälineet, takit ja saappaat periytyi vanhemmalta sisarukselta seuraavalle. T. 90-luvun lapsi

[quote author="Vierailija" time="08.12.2012 klo 13:06"]mutta kyllä musta on vähän tökeröä että esim. nelilapsisessa perheessä on Jonna, Jaakko, Joni ja Julia.

Tiedän yhden perheen, jossa oli kuusi lasta, jokaisen lapsen etunimi alkoi H-kirjaimella..

[/quote] Mä tunnen varmaan saman perheen :)

No musta on ok jos alkaa samalla kirjaimella,hauskan kuuloista.(Meillä ei ala,linkittyy toisiinsa sopivaksi muilla kriteereillä.)Se mikä kyllä on järkkyä on se hienosteleva etunimi yhdistettynä Virtanen/Pitkänen/Lahtinen- sukunimeen.(esim. Cecilia Pitkänen)Tuo ei vaan toimi....mutta makunsa kullakin.

Minä tiedän uusperheen, jossa toisella vanhemmalla oli lapset Jenna ja Jimi ja toisella Julia, Jessica ja Jere. Mun mielestä on ihan huippua, että ovat löytäneet toisensa :)

Mielikuvituksetonta, ja junttimaista. Emma ja Emmi, Jenna Janne Jenni jne!!

Mielikuvituksetonta, ja junttimaista. Emma ja Emmi, Jenna Janne Jenni jne!!

Minä odotan toista lasta ja yhdessä suosikkinimistä on kaksi ekaa kirjainta samoja kuin esikoisella. Se on kuitenkin puhdasta sattumaa ja nimi täysin eri tyylinen.  En ajatellut hylätä tuota nimeä vain siksi, että se alkaa samalla tavalla. Enkä myöskään siksi, että nimi on eri tyylinen kuin esikoisen. (Vähän tyyliä Mari ja Madeleine, kuten joku edellä mainitsi.) Minä haluan antaa kullekin lapselle heidän oman nimensä, joilla on omat syynsä ja historiansa, minulle on ihan sama trimmaavatko ne vai eivät.

Heh, täytyy vissiin nyt vaihtaa muksujen nimet, koska nimeäminen on jonkun av-ämmän mielestä "pöhköä". :D Ainakin perustelut on kohdallaan.

Meidän lapsista kahdella nimet alkavat samalla kirjaimella koska ne sattuivat olemaan kauneimmat ja samalla meidän sukunimeen parhaiten sopivat nimet. En tosin edes ajatellut toisen lapsen nimeämisvaiheessa että nimi alkaa samalla kirjaimella kuin esikoisen nimi, ei sillä itselle ole mitään merkitystä.

Kolmannen nimi alkaa eri kirjaimella mutta uskoisin hänestä kuitenkin kasvavan sen verran fiksun, että ei sen takia koe itseään ulkopuoliseksi. :D Alkaa meidän vanhempienkin nimet eri kirjaimilla. Lasten nimet sopivat hyvin yhteen vaikka eivät mitenkään silmiinpistävästi samantyyppisiä olekaan. Tuskinpa nuo aikuisena tulevat yhdessä elämään.

Meillä on poika ja tyttö, joiden nimet alkavat samalla kirjaimella. Kyseessä oli lähinnä sattuma, toisen nimi tulee suvusta ja toisen nimellä on pitkä meidän perheelle merkityksellinen tarina. Mietimme toisen kohdalla, että pitäisikö valita tytölle jokin toisella alkukirjaimella alkava nimi ihan vaan siksi, ettei nimet ala samalla kirjaimella ja joku vedä wt-kortin esiin. :D Mutta miksi antaisimme esikoisen nimen alkukirjaimen rajoittaa kuopuksen nimen valintaa, jos nimi oli muuten kaikin puolin mieluinen, rakas ja merkityksellinen? Eikö se olisi ollut ihan yhtä huvittavaa, kuin väenpakolla valita esikoiseen mätsäävä nimi? Kumminpäin vain, olisi esikoisen nimi rajoittanut kuopuksen nimeämistä, jos alkukirjainten on pakko olla sama tai eri. Me valittiin rakkaimmat nimet, alkukirjaimesta viis.

Ja onhan se itse asiassa kätevää kun ei tarte nimikoida ulkovaatteita yms. kahteen otteeseen. ;)

Meillä on poika ja tyttö, joiden nimet alkavat samalla kirjaimella. Kyseessä oli lähinnä sattuma, toisen nimi tulee suvusta ja toisen nimellä on pitkä meidän perheelle merkityksellinen tarina. Mietimme toisen kohdalla, että pitäisikö valita tytölle jokin toisella alkukirjaimella alkava nimi ihan vaan siksi, ettei nimet ala samalla kirjaimella ja joku vedä wt-kortin esiin. :D Mutta miksi antaisimme esikoisen nimen alkukirjaimen rajoittaa kuopuksen nimen valintaa, jos nimi oli muuten kaikin puolin mieluinen, rakas ja merkityksellinen? Eikö se olisi ollut ihan yhtä huvittavaa, kuin väenpakolla valita esikoiseen mätsäävä nimi? Kumminpäin vain, olisi esikoisen nimi rajoittanut kuopuksen nimeämistä, jos alkukirjainten on pakko olla sama tai eri. Me valittiin rakkaimmat nimet, alkukirjaimesta viis.

Ja onhan se itse asiassa kätevää kun ei tarte nimikoida ulkovaatteita yms. kahteen otteeseen. ;)

On teilläkin ongelmat. Oikeesti, onko sillä mitään väliä? Vaikuttaako teidän elämään? Ei minunkaan elämään vaikuta se että muiden lasten nimet alkaa eri kirjaimilla tai on ihan eri aikakausilta. Nimiä siinä missä muutkin, ihmisiä niinkuin muutkin. Pohtikaa vsikka sitä miksei kaikilla maailman lapsilla ole ruokaa/vaatetta/puhdasta vettä.

Toisen lapsen kohdalla meitä miellytti eri kirjaimella alkava etunimi mutta se oli tyyliltään samankaltainen kuin esikoisen nimi. Myös toisen lapsen toinen nimi oli "kansainvälinen" kuten esikoisellakin. Kolmannen lapsen kohdalla piti jo oikeasti hieroa älynystyröitä että keksimme nimen joka sopii ulkomaiseen sukunimeen, edellisten sisarusten nimiin, alkaa eri kirjaimella, on lyhyehkö, eikä sisällä ärrää tai ässää ja toisen nimen piti taas olla kansainvälinen.

Olisi ollut vähän hassua antaa kolmannelle lapselle nimi joka alkaa samalla kirjaimella kuin toisella sisaruksella. Se toinen olisi sitten "jäänyt ulkopuolelle".