Mitä järkeä on laittaa lapsille samalla alkukirjaimella alkavat nimet?

vasta vaadikin mielikuvitusta, että pitää löytää itseä miellyttävät nimet, jotka sopivat jotenkin yhteen, tai edes alkaisivat samalla kirjaimella?

Pitääkö kaikkien tehdä samalla tavalla kuin sinä?



No joo mutta itselleni ainakin on tärkeämpää, että lasten nimet sopii jotenkin yhteen, ovat saman tyylisiä. Eikä se alkukirjain sitä takaa. Eli esim niin että toinen olisi Madeleine ja toinen Mari. Sama alkukirjain, täysin erityyliset nimet. Marin kanssa sopii paremmin vaikka Sanna.

sit ihan väenväkisin laittaa eri kirjaimella alkavat? Meijän lasten nimet alkaa samalla kirjaimella. Toisen lapsen nimeks minun oma suosikki alko/alkaa samalla kirjaimella ku esikon nimi. Jos ei mies ois tuohon nimeen suostunu, muut vaihtoehdot jotka itse oisin hyväksyny, ois alkanu eri kirjaimella. Halusin lapsille omasta mielestä kauniit, pehmeät ja luonnolliset, tosin harvinaisemmat nimet. Se että alkaa samalla kirjaimella on lähinnä sattumaa.

Ihan pöljää kun kivoja nimiä on vaikka kuinka. Kai se on toisista sitten kivaa luetella niitä lapsosten nimiä kun kaikki jotain A-nimiä tms, onko jotain yhteenkuuluvuuden korostusta, minusta mielummin jokaiselle nimi eri alkukirjaimella, ja turhat rimmaukset ja riimittelyt pois.

meidät samalla kirjaimella alkaviksi. On lisännyt yhteenkuuluvuutta. Myös isäni sisaruksilla on kaikilla sama alkukirjain.

Kunhan nyt kaikille lapsille tulee valittua joku hyvä nimi, niin mitä väliä loppujen lopuksi, alkaako samalla kirjaimella vai ei, sointuuko muuten toisiinsa tai ei. Lapsi elää oman elämänsä omalla nimellään.



Kivaa kun on sisarussarjoja, joiden nimet jotenkin ovat yhteydessä toisiinsa, kivaa kun on niitä joiden nimet eivät. Ihan sama. Onneksi kaikki saavat valita itse.

Filip ja Fanny, Gabriel ja Gerddu, Hannu ja Hannele, Ilari ja Iines, Jaakko ja Johanna, Kalle ja Kerttu, Lasse ja Leena, Masa ja Marika, Niilo ja Noora, Olli ja Oili, Perttu ja Paula, Qisma ja Qura, Raimo ja Raija, Seppo ja Satu, Taisto ja Terttu, Unto ja Usva, Voitto ja Varpu, William ja Wellamo, Xoan ja Xena, Ylermi ja Ylva, zorro ja zumia, åsku ja Åsa, Äpärä ja Ärtsy, Önnö ja Önnikkä.



Onhan noita.

Me annettiin lapsille nimet, joista tykkäämme!

Ikävä vain teidän kannalta, että pojille sattui samalla kirjaimella alkavat nimet :p

Alkukirjaimilla ei ollut merkitystä. Pääasia että ei ollut r-kirjainta etunimessä.

Suoraan sanottuna on v..tuttanut olla Sanna ja Satu kun voitaisiin olla siskon kanssa vaikka Satu ja Emilia! Niin miljoona miljoona triljoonna kertaa on sukulaiset ja jope omat vanhemmat sekoittaneet nimemme samankaltaisuuden takia. (Nimemme ei siis ole sanna ja satu, mutta alkaa samalla kirjaimella ja myöskin toka kirjain on sama..) Monta kertaa lapsena tuntui että ei ollut kukaan, vaan pelkkä sisko jonka nimeä ei muisteta.



Olisin niin mielelläni joku vähän erikoisempi niminen kuin siskoni.. Onneksi nimeä voi aina vaihtaa mutta epäilen että hieman myöhäistä jo. T. Aina sekoitettu siskoon

siskon kans ihan jatkuvasti ja sekotetaan vieläkin, vaikka nimet on ihan erilaiset ja ikäerooki on useempi vuos. Ja kyllä, ihan omaki äiti kuttuu minua välillä siskon nimellä ja siskoa minun nimellä. Ei se nimien sekotus liity siihen alkukirjaimeen millää lailla.

2 samalla alkavaa on vielä kiva, mutta kolmas jo vähän hölmö.

siskon kans ihan jatkuvasti ja sekotetaan vieläkin, vaikka nimet on ihan erilaiset ja ikäerooki on useempi vuos. Ja kyllä, ihan omaki äiti kuttuu minua välillä siskon nimellä ja siskoa minun nimellä. Ei se nimien sekotus liity siihen alkukirjaimeen millää lailla.

Minäkin saatan kutsua tytärtä pojan nimellä äkkihätään tai päinvastoin. Samoin isovanhemmat on saattanut kutsu oman lapsensa nimellä lapsenlastaan. Höh, nehän on vain hassuja tilanteita, ei niin , etteikö ihminen tietäisi toisen nimeä!

2 samalla alkavaa on vielä kiva, mutta kolmas jo vähän hölmö.

Muutenhan kaikki ihmettelee, miksei se kolmas kuulu joukkoon!

Meillä ei ala samalla kirjaimella, mutta nimissä on samanlainen loppu. Kun oli annettu kahdelle, oli pakko antaa kolmannelle samalla kaavalla, kun kerran kalenterista löytyi.

2 samalla alkavaa on vielä kiva, mutta kolmas jo vähän hölmö.

Muutenhan kaikki ihmettelee, miksei se kolmas kuulu joukkoon!

Meillä ei ala samalla kirjaimella, mutta nimissä on samanlainen loppu. Kun oli annettu kahdelle, oli pakko antaa kolmannelle samalla kaavalla, kun kerran kalenterista löytyi.

poika, sekä tyttö. Tälle kolmannelle aiomme kyllä antaa eri alkukirjaimella olevan nimen. Tosin melkeinpä samat kirjaimet muuten, kun meidän pojankin nimessä. Eri järjestyksessä vain. :)

Suoraan sanottuna on v..tuttanut olla Sanna ja Satu kun voitaisiin olla siskon kanssa vaikka Satu ja Emilia! ... Olisin niin mielelläni joku vähän erikoisempi niminen kuin siskoni.. Onneksi nimeä voi aina vaihtaa mutta epäilen että hieman myöhäistä jo. T. Aina sekoitettu siskoon

Vaihda siskoa. hahahahahaaahhaaaaaaaaaaaaaa

mutta kyllä musta on vähän tökeröä että esim. nelilapsisessa perheessä on Jonna, Jaakko, Joni ja Julia.



Tiedän yhden perheen, jossa oli kuusi lasta, jokaisen lapsen etunimi alkoi H-kirjaimella..

Meillä ei ala samalla kirjaimella, mutta nimissä on samanlainen loppu. Kun oli annettu kahdelle, oli pakko antaa kolmannelle samalla kaavalla, kun kerran kalenterista löytyi.

[/quote]

Miks pitää löytyy kalenterista? Nykysin on jo paljoki ihan yleisiäki nimiä mitä ei oo kalenterissa. Meijän kummankaan lapsen nimi ei oo kalenterissa.

on samaa logiikkaa kun hääpäivä 12.12.12

Tuttavaperheessä on visi poikaa joiden nimi alkaa samalla kirjaimella. Sotken poikien nimet koko ajan vaikka kuikna yritän niitä opetella. Ärsyttävää mutta ei tuo toisaalta ole oikea ongelma