Lue keskustelun säännöt.
Olen aina vain odottanut, että "kohta helpottaa"
07.12.2012 |
mutta nyt olen pian jo 40 vuotta odottanut ja alan menettää uskoni. Musta tuntuu, etten enää jaksa panostaa ja pingottaa, kun samaa paskaa tämä on tästä iäisyyteen. Päivät menee kuin suossa, kun yritän kahlata töihin, töissä, kotiin, kotona. Mikään ei enää huvita, en halua puhua kenellekään, en halua tehdä mitään.
Kommentit (47)
epäkohdat elämässäsi. Nyt on aika tehdä suunnitelma paremman tulevaisuuden eteen ja toteuttaa se.
Olet saanut paljon hyviä ja viisaita vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sehän se pointti just on, että olen montakymmentä vuotta yrittänyt tehdä elämää paremmaksi, eikä se sellaiseksi muutu. Minä en pysty olemaan luontevasti ihmisten kanssa. Minä en pysty tekemään rennosti töitä ihmisten kanssa. Mutta ilmankaan ei pysty elämään. Auttaisko ne lääkkeet sitten turruttaamaan niin, ettei tarvis ajatella mitään? Koska mitään muuta parannuskonstia minä en tähän tilanteeseen näe. Joko tyytyä siihen, että kaikki on paskaa eikä muuksi muutu tai vetää jollain tajun pois, ettei tule ajatelleeksi mitään mistään.
ap
Tuo helpottuu oman ajatustyön ja aikuiseksi kasvamisen myötä. Ryvet itsesäälissä. Se menee ohi, jos teet työtä. Kasvaminen ei ole kivaa, ei myöskään terapioiden läpikäyminen, jos niistä saa oikeasti hyötyä.
Ei siihen ole muuta reseptiä.
hurskastelijat antamassa näitä halaa puita -tasoisia neuvoja.
Voi vittu jos mitään ahdistuksesta ja masennuksesta tajuisitte, niin häpeäisitte kliseisiä kotivinkki-lässytyksiänne. MÄ toivoin kaikille ihanille elä tässä ja nyt -hymistelijöille vitun ahdistavaa tulevaisuutta. Se on nyt päällenne langetettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilepas:
Vie ittesi kahville, ota oikein kallis latté ja joku kaunis leivos päälle, johan on mukavampi torstai.
Luista ruuanlaitosta: soita miehelle että hakee kalapuikkoja ja ranskalaisia lapsille kaupasta ja valmistaa ne, mene itse hyvälle päivälliselle omassa rauhassa tai ystävän kanssa.
Osta ihanin kukkapuska kukkakaupasta koristamaan kotia, olet ansainnut sen rankan työpäivän päätteeksi!
Ilmoittaudu uudelle joogakurssille.
Mene astrologiailtaan.
Opettele uusi piirakkaresepti ja maista onnistuiko. Kutsu naapuri kahville.
Ota äkkilähtö Etelään ja tuhlaa puskurirahastosta puolet. Jos pesukone hajoaa, voi voi :D
Jne. Elä elämään tässä ja nyt. Älä el'ä "sitku"-elämää. Voi todella olla, että koskaan ei tule parempia aikoja, ne parhaat ajat on nyt ja niistä pitää nauttia eikä kärvistellä!
Katsopa kuinka kauniita ovat aamuiset kuurankukat. Tunne miltä tuntuu kylmän kosketus aamulla kasvoilla ja löydä siitäki elämys.
Jos elät huonossa parisuhteessa tai teet todella kuluttavaa työtä, josta ei ole parempaa tiedossa, ota loparit! Vaikka molemmista! Mutta muista että eron jälkeen alkaa jälleenrakennus, josta SINÄ olet vastuussa.
Voimia!
mutta sehän se pointti just on, että olen montakymmentä vuotta yrittänyt tehdä elämää paremmaksi, eikä se sellaiseksi muutu. Minä en pysty olemaan luontevasti ihmisten kanssa. Minä en pysty tekemään rennosti töitä ihmisten kanssa. Mutta ilmankaan ei pysty elämään. Auttaisko ne lääkkeet sitten turruttaamaan niin, ettei tarvis ajatella mitään? Koska mitään muuta parannuskonstia minä en tähän tilanteeseen näe. Joko tyytyä siihen, että kaikki on paskaa eikä muuksi muutu tai vetää jollain tajun pois, ettei tule ajatelleeksi mitään mistään.
ap
mutta haluatko käyttää lääkkeitä? Jotenkin kuulostaa, että et halua "turruttaa" kuitenkaan. Oletko puhunut lääkärille? Voisko sairasloma olla hyvä, jos et pysty olemaan töissä?
20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyydä jotakin lääkitystä jännittämiseen. Miksi turhaan kärsit vuodesta toiseen jos lääkkeitä, jotka helpottaa sun oloa on olemassa?
Jos ei tsemppaamalla muutu niin anna periksi. Muuta Tohmajärvelle porkkananviljelijäksi! Miksi et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hurskastelijat antamassa näitä halaa puita -tasoisia neuvoja.
Voi vittu jos mitään ahdistuksesta ja masennuksesta tajuisitte, niin häpeäisitte kliseisiä kotivinkki-lässytyksiänne. MÄ toivoin kaikille ihanille elä tässä ja nyt -hymistelijöille vitun ahdistavaa tulevaisuutta. Se on nyt päällenne langetettu.
ja mitä taphtui, että pääsin tuosta ap kaltaisesta tilasta irti? Menetin kaiken.. työpaikkani, mielenterveyteni, ystäväni, lapseni jne
Itse ajoin itseni tuohon tilaan, kun oli pakko suorittaa ja olla paras. Olin vuosia tyytymätön elämääni, en kuitenkaan ymmärtänyt että suurin syy pahaanolooni oli työyhteisö jossa olin. Oli pahoja puheita seläntakana, kiero esimies jolla oli omat suosikkityöntekijät joilta hän tivasi tietoja muista työntekijöistä...
vai oliko sitten kyse siitä, että minä olen vain heikko ja huono ihminen?
hurskastelijat antamassa näitä halaa puita -tasoisia neuvoja.
Voi vittu jos mitään ahdistuksesta ja masennuksesta tajuisitte, niin häpeäisitte kliseisiä kotivinkki-lässytyksiänne. MÄ toivoin kaikille ihanille elä tässä ja nyt -hymistelijöille vitun ahdistavaa tulevaisuutta. Se on nyt päällenne langetettu.
Olen kokenut niin vaikean masennuksen, että olin sairaalassa sen vuoksi. Olen käynyt läpi kuntoutuvien terapian ja elän lääkkeetöntä elämää nyt 12:tta vuotta. Kyllä elämästä pitää ottaa itse kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hurskastelijat antamassa näitä halaa puita -tasoisia neuvoja.
Voi vittu jos mitään ahdistuksesta ja masennuksesta tajuisitte, niin häpeäisitte kliseisiä kotivinkki-lässytyksiänne. MÄ toivoin kaikille ihanille elä tässä ja nyt -hymistelijöille vitun ahdistavaa tulevaisuutta. Se on nyt päällenne langetettu.
ja mitä taphtui, että pääsin tuosta ap kaltaisesta tilasta irti? Menetin kaiken.. työpaikkani, mielenterveyteni, ystäväni, lapseni jne
Itse ajoin itseni tuohon tilaan, kun oli pakko suorittaa ja olla paras. Olin vuosia tyytymätön elämääni, en kuitenkaan ymmärtänyt että suurin syy pahaanolooni oli työyhteisö jossa olin. Oli pahoja puheita seläntakana, kiero esimies jolla oli omat suosikkityöntekijät joilta hän tivasi tietoja muista työntekijöistä...vai oliko sitten kyse siitä, että minä olen vain heikko ja huono ihminen?
mutta se on paras lääke masennukseen. SE, etenkään itsetuhoisena, ei ole tyhmien vaan älykköiden tauti. Pessimistillä on optimistin äo:ta korkeampi äo, ihan tutkimustenkin mukaan. oN sun onni, että et ole mikään ruudinkeksijä. Sillä selvisit
Minä teen noista luetelluista monia joka päivä. En ole ikinä ajatellut, että se pelastaisi masennukselta, olen pitänyt normaalina elämänä. No eipä kyllä usein masennakaan. :D Joo ap, jos haluat viljellä porkkanoita niin tee se. Jos et halua olla ihmisten seurassa niin ole vain pakollinen. Älä suorita. Minä olen sanonut ihan suoraan, että en nyt tänään jaksa olla sosiaalinen, sorry. Minulle on myös kaverit sanoneet niin, ja sitten ollaan hiljaa. Ei ongelmia. Ehkä toisen päivänä taas jaksaa paremmin. Ole vain oma itsesi ja sano asiat suoraan. Useimmiten muut ihmiset ymmärtävät, monet suomalaiset jakavat ongelmasi (=kotivinkki-vinkki, ole hyvä).
Kokeilepas:
Vie ittesi kahville, ota oikein kallis latté ja joku kaunis leivos päälle, johan on mukavampi torstai.
Luista ruuanlaitosta: soita miehelle että hakee kalapuikkoja ja ranskalaisia lapsille kaupasta ja valmistaa ne, mene itse hyvälle päivälliselle omassa rauhassa tai ystävän kanssa.
Osta ihanin kukkapuska kukkakaupasta koristamaan kotia, olet ansainnut sen rankan työpäivän päätteeksi!
Ilmoittaudu uudelle joogakurssille.
Mene astrologiailtaan.
Opettele uusi piirakkaresepti ja maista onnistuiko. Kutsu naapuri kahville.
Ota äkkilähtö Etelään ja tuhlaa puskurirahastosta puolet. Jos pesukone hajoaa, voi voi :D
Jne. Elä elämään tässä ja nyt. Älä el'ä "sitku"-elämää. Voi todella olla, että koskaan ei tule parempia aikoja, ne parhaat ajat on nyt ja niistä pitää nauttia eikä kärvistellä!
Katsopa kuinka kauniita ovat aamuiset kuurankukat. Tunne miltä tuntuu kylmän kosketus aamulla kasvoilla ja löydä siitäki elämys.
Jos elät huonossa parisuhteessa tai teet todella kuluttavaa työtä, josta ei ole parempaa tiedossa, ota loparit! Vaikka molemmista! Mutta muista että eron jälkeen alkaa jälleenrakennus, josta SINÄ olet vastuussa.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoitatte varmaan ihan hyvää, mutta nämä neuvot vaikuttaa vähän höpsöiltä. Kun ei ole kyse siitä, että haluaisin mitään luksusta ja ekstraa arjen lisäksi. Vaan siitä, miten tulla toimeen arjessa.
Ei minulla ole mitään suuria rahoja, joita voisin tuosta noin vain alkaa tuhlaamaan elämänmuutoksiin. Oravanpyörästä voi hypätä pois ne, joiden ei ole rahan takia pakko juosta siellä. Minulla on lapset, joista minulla on vastuu. En minä ole koskaan halunnut elää mitään ihmeellistä ja erikoista elämää, vaan ihan tavallista. Olen ajatellut, että jonain päivänä olen ihan mukavassa vakituisessa työssä, jossa saan jollain tavalla toteuttaa itseäni ja josta saan ihan jees palkkaa, jolla voin maksaa peruselämisen ja josta jää vähän ylikin, että minulla on kiva koti jossa viihdyn ja minulla on lapsia, joiden elämässä olen mukana ja joiden kanssa puuhailen tavallisia asioita, ehdin myös rentoutua yksikseni. Niin mieskin tähän on kuulunut, mutta en nyt ole viime aikoina jaksanut sitä seksipuolta oikein ajatella, niin meinaa unohtua koko ukko tästä kuviosta.
En minä ole mikään sellainen naistenlehtien nainen, joka kävisi lattella ja tyttöystävien kanssa meikkejä kokeilemassa. Ei mulla ole ystäviä, en minä jaksa olla ihmisten kanssa. En minä halua mihinkään hoitoihin, matkoille, kahviloihin, shoppailemaan, ennustajalle, kylpylään, henkistymään. Haluan olla rauhassa, haluan elää ihan tavallista elämää. Mutta minä en näköjään vaan opi elämään tavallisesti.
En ole oppinut elämään epämukavuudentunteen kanssa ja alan epäillä, etten koskaan tule oppimaankaan. Joten, mikä on seuraava selviytymisstrategia? Nyt olen yrittänyt kasvaa siitä yli, uskottelemalla että "kyllä se siitä kun tarpeeksi kovasti yrittää ja karaisee itseään".
ap
Kokeilepas:
Vie ittesi kahville, ota oikein kallis latté ja joku kaunis leivos päälle, johan on mukavampi torstai.
Luista ruuanlaitosta: soita miehelle että hakee kalapuikkoja ja ranskalaisia lapsille kaupasta ja valmistaa ne, mene itse hyvälle päivälliselle omassa rauhassa tai ystävän kanssa.
Osta ihanin kukkapuska kukkakaupasta koristamaan kotia, olet ansainnut sen rankan työpäivän päätteeksi!
Ilmoittaudu uudelle joogakurssille.
Mene astrologiailtaan.
Opettele uusi piirakkaresepti ja maista onnistuiko. Kutsu naapuri kahville.
Ota äkkilähtö Etelään ja tuhlaa puskurirahastosta puolet. Jos pesukone hajoaa, voi voi :D
Jne. Elä elämään tässä ja nyt. Älä el'ä "sitku"-elämää. Voi todella olla, että koskaan ei tule parempia aikoja, ne parhaat ajat on nyt ja niistä pitää nauttia eikä kärvistellä!
Katsopa kuinka kauniita ovat aamuiset kuurankukat. Tunne miltä tuntuu kylmän kosketus aamulla kasvoilla ja löydä siitäki elämys.
Jos elät huonossa parisuhteessa tai teet todella kuluttavaa työtä, josta ei ole parempaa tiedossa, ota loparit! Vaikka molemmista! Mutta muista että eron jälkeen alkaa jälleenrakennus, josta SINÄ olet vastuussa.
Voimia!
onkohan tää jotain neljänkympin kriisiä... Tosiaan tuntuu että elämä on merkityksetöntä ja tympeää rutiinia, arjesta selviämistä päivästä toiseen vaan. Tosiaan siis selviämistä vaan, ei mistään oikein iloa.
Työ on tympeää ja stressaavaa puurtamista josta vaan on PAKKO SELVITÄ, vapaa-aika on yksinäistä pitkästymistä joka on PAKKO KESTÄÄ, kotityöt on PAKKO TEHDÄ ja lemmikit PAKKO HOITAA... Velvollisuuksia toistensa päälle, iloa ei missään.
sitähän minä sanoin, että tässä olen aika pitkään mennyt sillä asenteella.
Vittu mua ei enää kiinnosta tsempata. Se ei tästä asenteella helpota eikä muutu. Tulen tästä iäisyyteen jännittämään sosiaalisia tilanteita, tulen pelkäämään epäonnistumista, tulen puurtamaan pakkopullaa.
ap
Itse olen erakkoluonne, ja ei tulisi mieleenkään tuossa asiassa omaa perusluonnettani vastaan taistella. Olenkin valinnut työn, jota saan tehdä itsenäisesti ja jossa vain harvoin täytyy olla ihmisten kanssa tekemisissä (paitsi sähköpostilla). En harrasta mitään sosiaalista ja vaikka asun Helsingissä kerrostalossa, olen ihan city-erakko, en ole ikinä puhunut kellekään naapurille mitään. Tämä kyllä helpottaa elämääni huomattavasti.
t. 38
Tuttuni kävi terapiassa pohtimassa ahdistuksiaan.
Istunnoissa kävi ilmi että tutulla oli asenteena käydä päin vaikeita asioita tyyliin "onpa pelottava hylätty talo, siksipä sinne sisään pitääkin mennä" tai "onpas meillä vaikeata nyt, siksi tämä parisuhteen tilanne täytyykin heti selvittää".
Tuttuni mielestä tämä oli "oikea" tapa selvitä asioista. Terapeutin tulkinnan mukaan ahdistusoireet saattoivat seurata tästä: tuttuni käytti psykologisia voimavarojaan asioihin joista "perstuntuma" varoitti jo ennalta. Ahdistus seurasi kun paukkuja ei riittänyt sitten arkisiin tilanteisiin.
Ehkä sullakin on tämä ongelma? Vuosikausia olet sietämällä kuluttanut itseäsi, ja nyt vaan tarvitsisit lepoa?
Jos nykytilanne ei ole hyvä, sen täytyy muuttua.
Mulla oli ehkä kuukausi sitten elämä silkkaa sietämistä vain. Sitten tuli muutos, ja nyt olen paljon tyytyväisempi.
Jos muutos ei tule omalla painollaan, kannattaa tarttua itse toimeen.
http://zenpencils.com/comic/89-stephen-fry-ultimate-self-help-book/
Itsesäälissä vellominen on kaiken pahan alku ja juuri.
tosin testi on varmaan väärin tehty, koska ei tässä mitään suurempaa muutosta ole tapahtunut. Olen aina ollut tällainen. Ainoa mikä on selvästi muuttunut, on se että en enää oikein jaksa tätä kunnollisen esittämistä ja siitä seuraa sekä henkisiä (mm. ärsyyntymiskynnys) että fyysisiä (mm. unettomuus) asioita.
ap