Oletko viillellyt itseäsi?

olin 16v kun aloitin, 28 kun tein sen viimeisen kerran. Nyt 30v.

sekä teininä että aikuisena.

Ja minulla on sitä ikävää kun minulla on pahaa olla, mutta olen luvannut miehelleni etten enää ikinä.....



Kun on niiin pahaa olla sisällään ettei tiedä miten olla, se helpottaa.

Ja kun tyhmänä meni kuvittelemaan itsestään liikoja, se oli sopiva rangaistus.

mutta niin vaan tein pari kuukautta sitten. koska mieheni ilmoitti tosta noin vain,ettei rakasta. silloin se ikään kuin siirsi kipua muualle kuin sydämeen,mutta auttoi vain hetkeksi.

ei ollut hyvä idea,en tee sitä toivottavasti toiste.

ja aatella että tällä ämmällä on ikää 34 vuotta..

Vaikka ahdistaa niin että meinaa taju mennä. Jos viiltelyä yritän niin uskoisin sen menevän niim pitkälle, että se ois ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Olen ollut myös sairaalassa viiltelyn takia. Viiltely tuntui helpottavan sitä henkistä pahaa oloa, sen sai siirrettyä fyysiseen kipuun.

Viiltelin muutamankin vuoden teininä, en ole kertaakaan viillellyt sen jälkeen kun tulin raskaaksi 18v.

Sairastin vielä muutama vuosi sitten anoreksiaa ja humalassa viilsin reiteeni ison viillon. Syynä oli syömishäiriöön liittyvä ahdistus ja mielestäni reiteni olivat valtavat. Siitä tuli sen verran verta että sammuin/nukahdin, muut olettivat minun vain olevan niin humalassa ja poikaystävä peitteli nukkumaan. Aamulla kaduin tekoani. Viilto ei ollut onneksi kamalan syvä, mutta iso kuitenkin ja pitkään kipeä. Koko kesänä en kehdannut shortseja käyttää koska jälki oli niin näkyvä. Puoli vuotta tapahtuneen jälkeen poikaystävä huomasi jäljen kun vaihdoin vaatteita, hävetti selittää mistä se oli tullut.... Nykyään reidessä on vieläkin pieni jälki, muttei se näy onneksi kovin selvästi. En ikinä enää viiltäisi itseäni mihinkään.

mul ittellä ei oo mitää tarpeeeks terävää et rikon ihon pintaa vähän aina samast kohtaa

oon 13 oon yrittäny puhuu koulupsykologille mut en pysty...haudon itsemurhaa ...en jaksa enää...mitä teen???

Nuorena juu.

Viiltely antoi tunteen, että olen edelleen elossa ja tunnen edes jotakin. Joka päivä toimin kuin robotti niin halusin edes jonkin tunteen itselleni, vaikka sitten fyysistä kipua.

Aikamoiset arvet on edelleen käsivarsissa ja vaikka ovat haalistuneet niin varsinkin kesällä kun iho ruskettuu, ne näkyvät aika hyvin.

Teininä kyllä parin vuoden ajan, sen jälkeen en. Olin porukassa, jossa muutkin viiltelivät.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 21:37"]

mul ittellä ei oo mitää tarpeeeks terävää et rikon ihon pintaa vähän aina samast kohtaa

oon 13 oon yrittäny puhuu koulupsykologille mut en pysty...haudon itsemurhaa ...en jaksa enää...mitä teen???

[/quote]

No menet juttelemaan! Itsemurha-ajatukset on melko tavallisia. Mutta ihan turhaan sitä päässään liikaa kaikkea pyörittelee. Jos et kykene saamaan toisenlaisia ajatuksia niin mene juttelemaan.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2012 klo 19:47"]

Mä joskus raavin käsivarteni verille, mutten ole vielä viillellyt.

[/quote]

En ole. Elämä satuttaa riittävästi muutenkin. Hankkikaa ihmiset jotain tekemistä jos ei ole muutakaan puuhaa kuin saada kipua että tuntisi jotain. Minä en tuollaista vaan ymmärrä.

Nim. terapiaa käyvä lapsensa menettänyt reppana

Ihan teininä viiltelin, 15-16- ikäisenä. Sen jälkeen ei ole tullut edes mieleeni.

Osaan olla nyt tarkkana oman esiteinini kanssa ja uskon että myös ottaa asian oikein jos lapsellani viiltelyä epäilen.

En koskaan. Koko ajatuskin tuntuu aivan vieraalta.

En ole, mutta usein ajatellut että voisin kokeilla. Kun vaan on niin sietämätön olo niin ehkä se helpottais. Joskus painan veitsellä itseäni kaulaan tai valtimoiden kohdalle ja mietin pitäisikö antaa mennä mutta en vaan uskalla. Olen pelkuri.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 22:06"]

En ole, mutta usein ajatellut että voisin kokeilla. Kun vaan on niin sietämätön olo niin ehkä se helpottais. Joskus painan veitsellä itseäni kaulaan tai valtimoiden kohdalle ja mietin pitäisikö antaa mennä mutta en vaan uskalla. Olen pelkuri.

[/quote]

Hanki elämä. Kuka noin tekee?

"Hanki elämä. Kuka noin tekee?" No jos ei sitä elämää olisi ollut, ei varmaan edes sattuisi niin paljon etten tiedä mitä sillä kivulla tekisin...

[quote author="Vierailija" time="07.12.2012 klo 19:47"]

Mä joskus raavin käsivarteni verille, mutten ole vielä viillellyt.

[/quote]     "viiltelijä" ): minä viiltelen silloin kun oikein ahdistaa joku juttu olen ollut jopa niin syvällä että olen viiltänyt ranteeni auki mutta nyt on paljon paremmin (:

Ei oo tarvinnut kun kaupasta saa ihan hyvää naudanlihaa mistä tehdä pihvejä. Turhaa hommaa.

En. Viiltelyarvista jää kiinni. Olen leikannut paloja ihostani kynsisaksilla sieltä sun täältä.