Miksi ihmiset eivät osa kiittää?

se on ärsyttävää, kun ihmiset ei kiitä. mun kaveri ei osaa kiittää lahjoista,viimeks vein sen vastasyntyneelle lahjan, ihasteli kyllä, ei kiittänyt. miks se voi olla niin vaikeeta :D mut ostaa meille aina joulu- ja synttärilahjat ja minä hänelle. pitäiskö munkin sit lopettaa lahjoista kiittäminen :)

Joskus mulle ainakin tulee mieleen, että se, ettei kiitä, on eräänlainen näpäytys.



Jotkut ihmiset nimittäin ahdistuvat lahjoista joita eivät ole "tilanneet" (eli sovittu keskenään, että annetaan lahja). Heidän kaltaisensa kokevat, että lahjan antaja ei ole pyyteetön vaan kärkkyy hyvän ihmisen kunniamitalia lisuorittamalla ja antamalla lahjoja silloinkin kun siitä ei ole sovittu.



Antamalla lahjan sellaiselle, joka ei ole ostanut itselle lahjaa, syyllistää lahjan saajaa siitä että tämä ei ole yhtä hyvä. Niinpä kiitos on ikään kuin rangaistus tai tapa varmistaa, että toinen ei anna syyllistäviä lahjoja enää seuraavana vuonna.



Ja jotkut todelal ovat niin koppavia, että jos lahja ei ole mieleinen, niin siitä ei kiitetä. Oli syy mikä hyvänsä, kiittämättömyys on törkeää.

Joskus mulle ainakin tulee mieleen, että se, ettei kiitä, on eräänlainen näpäytys.

Jotkut ihmiset nimittäin ahdistuvat lahjoista joita eivät ole "tilanneet" (eli sovittu keskenään, että annetaan lahja). Heidän kaltaisensa kokevat, että lahjan antaja ei ole pyyteetön vaan kärkkyy hyvän ihmisen kunniamitalia lisuorittamalla ja antamalla lahjoja silloinkin kun siitä ei ole sovittu.

Antamalla lahjan sellaiselle, joka ei ole ostanut itselle lahjaa, syyllistää lahjan saajaa siitä että tämä ei ole yhtä hyvä. Niinpä kiitos on ikään kuin rangaistus tai tapa varmistaa, että toinen ei anna syyllistäviä lahjoja enää seuraavana vuonna.

Ja jotkut todelal ovat niin koppavia, että jos lahja ei ole mieleinen, niin siitä ei kiitetä. Oli syy mikä hyvänsä, kiittämättömyys on törkeää.

Ihmettelen vähän sitäkin, miksei voida kiittää henkilökohtaisesti.



Lähetän aina sukulaisten lasten lahjat sellaisen sukulaisen mukana, joka asuu lähellä näitä ihmisiä. Tälle välikädelle sanotaan joskus "sano sille kiitti" ja useammin ei mitään. Se kiitos vain unohtuu. Pikainen tekstiviesti tai sähköposti olisi ihan ok, en tarvitse mitään vastalahjoja tai joulukortteja, mutta kun ei tule mitään.



Eipä tietysti kannattaisi ostella mitään ihmisille, jotka ilmeisesti eivät minun lahjojani arvosta, mutta eivät nuo lapset ole syyllisiä siihen vanhempiensa moukkamaisuuteen.

missä pohditaan miksi kummit ei paketoi paremmin. Siinä äidit painottavat, että ne lahjat ovat joulupukilta. Siksi ei kiitetä. Lapsille ei saa kertoa, keneltä ne lahjat on, niille tulee paha mieli. Sulle pitäisi ihan riittää se antamisen ilo. Jos ei riitä, olet ikävä ihminen.

missä pohditaan miksi kummit ei paketoi paremmin. Siinä äidit painottavat, että ne lahjat ovat joulupukilta. Siksi ei kiitetä. Lapsille ei saa kertoa, keneltä ne lahjat on, niille tulee paha mieli. Sulle pitäisi ihan riittää se antamisen ilo. Jos ei riitä, olet ikävä ihminen.

Kai ne aikuiset voisi edes kiittää lastensa puolesta?

vein kirjanpitäjälle joulukassin,



hiustuotteita, kynttilää,korua



olikohan huono lahja?

missä pohditaan miksi kummit ei paketoi paremmin. Siinä äidit painottavat, että ne lahjat ovat joulupukilta. Siksi ei kiitetä. Lapsille ei saa kertoa, keneltä ne lahjat on, niille tulee paha mieli. Sulle pitäisi ihan riittää se antamisen ilo. Jos ei riitä, olet ikävä ihminen.

haluan että lapsi tietää että oikea ihminen on ajatellut häntä, joku läheinen. Se on helvetisti tärkeempää!

missä pohditaan miksi kummit ei paketoi paremmin. Siinä äidit painottavat, että ne lahjat ovat joulupukilta. Siksi ei kiitetä. Lapsille ei saa kertoa, keneltä ne lahjat on, niille tulee paha mieli. Sulle pitäisi ihan riittää se antamisen ilo. Jos ei riitä, olet ikävä ihminen.

haluan että lapsi tietää että oikea ihminen on ajatellut häntä, joku läheinen. Se on helvetisti tärkeempää!

kun viet lapselta uskon joulupukkiin. Joulupukki on kuin Jumala - vanhemmat päättää, uskooko lapsi vai ei, et sinä! Sinä vaan ostat niitä lahjoja. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta?

se on ärsyttävää, kun ihmiset ei kiitä. mun kaveri ei osaa kiittää lahjoista,viimeks vein sen vastasyntyneelle lahjan, ihasteli kyllä, ei kiittänyt.

niin mielestäni siinä on kiitosta jo? Ei kai se kiitos taikasana ole kuitenkaan, joka on pakko sanoa jos on jo sanonut "Voi miten ihana! Aivan mahtava!" tmv.

Ihmisten on todella vaikea kiittää, jos ennen lahjan antamista kovaan ääneen mainostat kuinka paljon vaivaa näit ja kuinka mahtava ihminen olet kun annat kaikille lahjoja vaikkei melkein kukaan anna sulle. Niille tulee vaivaantunut olo sun pätemisestäsi, ja siksi menee lahjojen saamisestakin se ilo. Koita päteä vähemmän ja olla vähemmän ylimielinen kusipää, niin ehkä muutkin suhtautuvat sinuun neutraalimmin?

mutta jäin miettimään, pitäisikö siitä lahjasta kiittää vielä jälkikäteen uudestaan? Esim. jos kummi tuo lapselle lahjan joka avataan vasta jouluaattona, niin riittääkö että kiittää lahjan saadessaan vai pitääkö aattona/sen jälkeen kiittää vielä uudestaan kun tietää mitä siinä paketissa on?

mutta jäin miettimään, pitäisikö siitä lahjasta kiittää vielä jälkikäteen uudestaan? Esim. jos kummi tuo lapselle lahjan joka avataan vasta jouluaattona, niin riittääkö että kiittää lahjan saadessaan vai pitääkö aattona/sen jälkeen kiittää vielä uudestaan kun tietää mitä siinä paketissa on?

Onhan se ihan kiva ele, jos kiittää jälkeenkin päin. Vieläkin mukavampaa olisi jos lapsi itse kiittäisi. Ulkomaillahan lapset opetetaan kirjoittamaan kiitoskirjeitä tai -kortteja. Minut äitini pisti lapsena aina soittamaan kiitokset puhelimella (vaikka itse olisin kyllä mieluummin kirjoittanut niitä kiitoskortteja).

Mutta jos olet kiittänyt jo etukäteen, niin olet jo paaaaaljon edellä niitä kaikkia muita, jotka eivät kiitä ollenkaan.

Minulla on yleensä tapana antaa jokin pieni muistaminen kun esimerkiksi joku vanha lapsuudenystävä saa lapsen. Ei mitään häkellyttäviä pröystäilylahjoja tms.; jotain söpöä vauvanvaatetta tai lelua, mitä nyt yleensä vauvakutsuillakin annettaisiin. Parhaat saamani reaktiot tähän mennessä:

- Vien lahjapussin kaveri #1:n äidille, joka kurkkaa pussiin ja sanoo "aijaa". Kaverista itsestään ei koskaan kuulu enää mitään. (Taisi olla *todella* huono vauvakirja...)

- Kaveri #2 ei katso lahjaa ollenkaan, sanoo "laita se tonne pöydälle" ja alkaa selostaa remonttijuttuja.

- Kaveri #3: "No onhan meillä näitä vaatteita jo muutenkin."

- Sukulainen: "Kiitos, mutta me halutaan periaatteesta valita tämän vauvan vaatteet ja lelut kaikki itse, jotta ne sointuvat yhteen." (Edelliselle vauvalle kyllä kelpasi kaikki.)

- Näen kauempana asuvan lapsuudenystäväni äidin kaupungilla. Kysyn, mahtoikohan paketti tulla koskaan perille. Äiti vastaa: "X ihmettelikin tässä joku päivä sitten mistä sä olit saanut sen osoitteen."

Jotenkin surkuhupaisaa. Mutta en lannistu: annan niitä vauvalahjoja jo pelkästään siitä ilosta, että saan lisää huvittavia reaktioita anekdoottikokoelmiini.

eli kun antaa (ojentaa) lahjan, haluaa kuulla kiitoksen. Sitten pitää juhlapäivänä soittaa ja kiittää ja vielä kun seuraavan kerran nähdään, pitää kiittää.



Minusta yksi kiitos riittää, kun sen lahjan saa. Enempää ei tarvitse hymistellä.

eli kun antaa (ojentaa) lahjan, haluaa kuulla kiitoksen. Sitten pitää juhlapäivänä soittaa ja kiittää ja vielä kun seuraavan kerran nähdään, pitää kiittää.

Minusta yksi kiitos riittää, kun sen lahjan saa. Enempää ei tarvitse hymistellä.

Minä en odota mitään tällaista, mutta teen kyllä itse niin. Ei siitä tarvitse mitään suurta numeroa tehdä, kyllä ne kiitokset ihan luontevasti ja nopeasti tulevat suusta.

Jos lapset eivät voi kiittää, koska uskovat joulupukkiin, niin miksi vanhemmat eivät kiitä heidän puolestaan (vai uskovatko hekin ;))?



Itseä harmittaa, kun aina tulen hankkineeksi aika kalliita ja _harkittuja_ lahjoja, etsin niitä pitkin vuotta ja ajattelen lämmöllä saajaa... Ja vastalahjaksi saadaan suklaata. Näin kävi taas tänä vuonna (posti toi paketin, jossa oli sisältöselvitys). En tarkoita, että kallis pitäisi korvata kalliilla, vaan sitä, että ajatus on tärkein. No, ensi vuonna laitan karkkia menemään.

Ihmisten on todella vaikea kiittää, jos ennen lahjan antamista kovaan ääneen mainostat kuinka paljon vaivaa näit ja kuinka mahtava ihminen olet kun annat kaikille lahjoja vaikkei melkein kukaan anna sulle. Niille tulee vaivaantunut olo sun pätemisestäsi, ja siksi menee lahjojen saamisestakin se ilo. Koita päteä vähemmän ja olla vähemmän ylimielinen kusipää, niin ehkä muutkin suhtautuvat sinuun neutraalimmin?

En ole aloittaja, mutta vierestä seurannut näitä kiittämättömiä, ja kyllä se heidän tapansa on ihan yleinen eikä lahjan antajasta riippuva. Mulla vaan tulee tosi paha mieli lahjan antajan puolesta. Esim. mieheni kuuluu näihin joita ei ole ilmeisesti opetettu kiittämään. Hänen veljensä jopa tykkää kritisoida saamiaan lahjoja, joten ehkä tuossa perheessä on ollut lahjojenantokulttuuri aika, öh, erilainen.

Mä olen sikäli päinvastainen, että suhtaudun vähän yliherkästikin lahjoihin. En esim. pysty heittämään lahjaksi saamiani tavaroita pois (no toki jos on jokin "käyttöesine" joka vaan kuluu tai loppuu ja menee pilalle niin sitten, mutta muuten en). Vanhempani olivat ostaneet miehelle tuossa pari vuotta sitten ihan ajatuksella joululahjoja; mä sitten kiusaantuneena kiittelin miehen puolesta kun tuli niin paha mieli vanhempieni puolesta kun toinen ei tajua sanoa mitään. Eihän mun kuuluisi toisen käytöstä paikkailla, mutta kun tulee niin paha mieli... Joo ja mun perheeni on niitä "kouluttamattomia juntteja", miehen perhe korkeasti koulutettuja. Kovin helposti varmaan oletettaisiin toisin päin.

käytöstavat, naapurit yms eivät osaa tervehtiä, vaikka lapset olisivat samalla luokalla yms. Vanhemmat näyttävät lapsille mallin omalla käytöksellään.

En tiedä mistä johtuu. Joillakin varmasti ihan käytöstapojen puutteesta, toisilla kenties jostakin mystisestä ahdistuksesta tai kiusaantumisesta lahjojensaamiseen liittyen. Yhdellä tutulla on ainakin semmoinen tapa, että lahja tökätään paketoimattomana toisen käteen mitään sanomatta ja oma lahja avataan vasta joskus kun siitä ei "tarvitse" kommentoida mitään.



Mulla ainakin tulee se ihan vilpitön kiitos ja ilo jo siitä, että toinen haluaa mulle lahjan antaa. Eli vaikka se lahja ei olisikaan mikään mun suurimpien haaveideni täyttymys, niin mä voin olla vilpittömästi iloinen siitä että toinen haluaa mua muistaa. Siksi tuntuu niin käsittämättömältä se, että joku ei saa sitä yhtä kiitosta pukahdettua. Mikä siinä on niin vaikeaa?

kun lahja saadaan. Mutta musta se riittää. Esimerkiksi lasten setä antaa yleensä meidän perheen lahjat veljelleen. Mieheni sanoo silloin kiitos. Ja antaa meidän lahjat heille. Ja setä sanoo kiitos. Tiedän, että perheen äiti on ne lahjat hankkinut, mutta en erikseen lähde soittelemaan kiitoksia. Samoin minä olen hankkinut (+ lapset askarrellut) heidän perheen lahjat, eikä mua kukaan erikseen kiittele. Eikä musta tarvitsekaan. Kun nähdään seuravan kerran jos muistan, saatan kiittää, jos on ollut erityisen mieleisiä lahjoja. Ja jos joku lapsista saa jotain, mikä on todella ollut superhypermielekästä, saatan lähettää kiitostekstarin ja kertoa lapsen suuresta ilosta.



Jenkeissä, jossa näitä kiitoskortteja lähetellään, ihan oikeasti on joskus ongelmana se, missä vaiheessa lopettaa. Se ei aina jää siihen, että lahjan saaja lähettää kiitoskortin.



Jos taas lahja on tullut esim. postissa, niin sitten kiitetään erikseen.