Lue keskustelun säännöt.
auttakaa, miten "torpedoin" ihastuksen (vakavan sellaisen)
05.12.2012 |
Olen ihastunut itseäni 9v nuorempaan mieheen. Olen itse 38, mulla kolme lasta, naimisissa. Mies sinkku. Tiedostan että ikämme, elämäntilanteemme ym asiat tekevät yhtälöstä mahdottoman, mutta... mies on vaan jollain oudolla tavalla elämäni mies. Sielunkumppani, parisielu, rakks, tärekä. Ihastuminen on kestänyt jo puoli vuotta, ei mene ohi millään. Tapaamme harrastuksen puitteissa viikottain. Mies on selvästi ihsstunut myös, tulee juttelemaan, pyörii ympärillä jne.
Olen täydellisen rakastunut tähän mieheen, en vaan voi unohtaa häntä. Oma puolisoni, noh, ei ole sellainen "elämäni mies", mutta hyvä isälapsille. Meillä ei ole puolison kanssa mitään mistä puhua yhdessä, ehkä siksikin tuollainen keskusteleva, älykäs mies on ihastukseni kohde.
Mitä hittoa teen? En halua lasten perheen rikkoutuvan, lapseni ovat tärkeintä! Mutta samalla valtava suru musertaa minut, kun ajattelen että joudun elämään epätyydyttävässä liitossa möllöttäjämieheni kanssa seuraavat 40 vuotta: (
Kaipaan tuota miestä loppuelämäni, koskkan aikaisemmin en ole tuntenut tällaista ketään kohtaan... olen siis toki ihastunut 12v avioliiton aikana ennenkin mutta pikkuihastukset on menneet nopeasti ohi.
En kestä tätä riutumista. Lopetnko harrastukseni, käyttäydynkö tahallani tylysti ihastustani kohtaan vai mitä teen? Koska hän on minulle rakas ja tärkeä, en halua satuttaa tai leikkiä hänn tunteillaan, haluan hänelle vain hyvää. Onko se "hyvä" se että pakotan itseni eroon hänestä ja väkisin päätän että luovun hänestä?
Tämä ei nyt ole ollenkaan sellainen "normaali" ihastus vaan jotain ihan muuta. En osaa itsekään selittää mitä tämä on. Se vain tuntuu että tuossa on se elämäni mies... mutta ikäero on isoz toinen on lapseton (ja haluaisi perheen), itse olen naimisissa, lapset on ja kaikki muutkin vasta-argumentit...
Asan ainoa hyvä puoli on se että olen laihtunut, kun riudun ikävässäni eikä ruoka maistu:)
Please ystävällisä vastauksia eikä mitään "v***un huora" juttuja... en todellakaan tahallani tätä tilannetta järjestänyt: (
Itkettää!
Kommentit (55)
Lapset selviävät juu, hengissä. Mutta antavatko myöhemmin äidilleen anteeksi on eri asia.
Ja ihan turha on kiistää tai yrittää sitä faktaa kumota, että lapset kärsivät erossa AINA.
Ap. Se, että unohdat tuon nuoren miehen ja jatkat elämääsi perheesi kanssa on paras päätös mitä voit tehdä.
Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 39 naimisissa, 3 lasta, kun tapasin 10 v nuoremman miehen. Hän tuntui siuelunkumppanilta, ja ajatteli samoin minusta.
Oliko sinulla omassa suhteessa ongelmia ennen ihatumistasi?
No ei ihmeempiä, tylsistymistä, loukkaantumista puolison huomiotta jättämisesta, näitä normeja, mut ei siis mitään väkivaltaa, juopottelua tai petäämistä tms...
Kumpi oli aloitteellinen?
No ei voi sanoa, molemmat oli kiinnostuneet, mut itse taisin ilmaista ihastumisen eka, toinen oli kyl niin huomaavainen et tajusin siitä...
Kerroitko miehellesi ja jos niin teit, miten hän suhtautui?
No en kertonut, enkä meinaa ikinä kertoa! Eihän mitään tapahtunut...
Jos et kertonut, osasiko miehesi epäillä jotain?
Joo kyseli välistä mikä sulla on, sanoin et 40-v kriisi tai töissä stressiä yms..sit kyseli että miksi olet omissa ajatuksissa. Ajattelin mm seksin aikana et rakastelen tän toisen kanssa, olikin tosi kiihkeetä oman miehen kans kun tavallaan "petin".:)
Vaikka en oikeesti siis pettänyt...
tolleen vaan hassusti lainasi tota...
Se, että teitte kolme lasta tämän "möllikän" kanssa, on jo vaatinut harkintaa. Yksi lapsi menisikin vielä "nuoruuden virheenä", mutta olet jo varmaan huomannut aika pian, millaisen miehen kanssa olet yhdessä. Se että siitä huolimatta olet tietoisesti perustanut perhettä hänen kanssaan, edellyttää sinua nyt kantamaan vastuusi.
Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että parisuhteenne ei enää ole yrittämisen arvoinen, tee edes miehellesi palvelus ja eroa ensin. Vasta sen jälkeen voit ehkä aloittaa suhteen tuohon haikailemaasi mieheen. Samalla annat myös miehellesi mahdollisuuden aloittaa uusiksi jonkun kanssa, joka on hänestä oikeasti kiinnostunut.
Oliko sinulla omassa suhteessa ongelmia ennen ihatumistasi?
No ei ihmeempiä, tylsistymistä, loukkaantumista puolison huomiotta jättämisesta, näitä normeja, mut ei siis mitään väkivaltaa, juopottelua tai petäämistä tms...Kumpi oli aloitteellinen? No ei voi sanoa, molemmat oli kiinnostuneet, mut itse taisin ilmaista ihastumisen eka, toinen oli kyl niin huomaavainen et tajusin siitä...
Kerroitko miehellesi ja jos niin teit, miten hän suhtautui? No en kertonut, enkä meinaa ikinä kertoa! Eihän mitään tapahtunut...
Jos et kertonut, osasiko miehesi epäillä jotain? Joo kyseli välistä mikä sulla on, sanoin et 40-v kriisi tai töissä stressiä yms..sit kyseli että miksi olet omissa ajatuksissa. Ajattelin mm seksin aikana et rakastelen tän toisen kanssa, olikin tosi kiihkeetä oman miehen kans kun tavallaan "petin".:) Vaikka en oikeesti siis pettänyt...
Tämä tarina on kuin minun elämästäni. Sillä erotuksella, että vaimoni kertoi minulle ihastuksestaan sen jälkeen, kun sitä suoraan häneltä kysyin.
Onko elämäsi miehesi kanssa muuttunut paremmaksi? Ts. onko vieläkin tylsää, loukkaantumista ja huomiotta jättämistä?
Hyvä, jos nyt teillä tilanne on normalisioitunut, meillä kriisi saattaa johtaa eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä tilanne on normalisoitunut ja menee paremmin kuin ikinä.
Jos vaan huomioit vaimoasi yms ja ymmärrät että ihastumisia tulee ja menee ja johtuu yleensä vain tylsistymisestä ja kiksien saamisesta niin voitte yhdessä rakentaa parempaa...
Itse koin ettei mun kannata loukata toista ja kertoa, koska ei ollut juuri mitään kertomista.
t.39 v 3 lapsen äiti
kuin sinä ap. Tosin ehkä erona, että tunnen tämän ihastukseni varsin hyvin. Eli olen oppinut tuntemaan hänen hyvät ja huonot puolensa. Miten on sinun kohdallasi, kuinka hyvin tunnette? Tiedätkö mitä mies haluaa, mistä on kiinnostunut jne.?
Itse en ole päässyt eroon ihastuksesta, mutta nyt aion ottaa etäisyyttä. Tunne haraa vastaan kovasti, järki sanoo, että käytännössä suhde ihastuksen kanssa ei tulisi toimimaan. Olemme arjen tasolla hyvin erilaisia.
Aion yrittää mieheni ksnssa, vaikka juuri nyt onkin vaikeaa. Jos yrittämisenkään jälkeen ei homma toimi, niin sitten voin harkita eroa. Mutta sekään ei käy käden käänteessä, haluan antaa aikaa itselleni selvittää asioita ja tietysti aikaa suhteelle.
Mielestäni ihminen ei pidä toimia tunteella, mutta toisaalta pelkän järjenkin varassa eläminen on aika hataralla pohjalla. Mukana täytyy olla jollain tavoin molemmat. Siitä kai ne kestävimmät suhteet syntyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä tilanne on normalisoitunut ja menee paremmin kuin ikinä. Jos vaan huomioit vaimoasi yms ja ymmärrät että ihastumisia tulee ja menee ja johtuu yleensä vain tylsistymisestä ja kiksien saamisesta niin voitte yhdessä rakentaa parempaa... Itse koin ettei mun kannata loukata toista ja kertoa, koska ei ollut juuri mitään kertomista. t.39 v 3 lapsen äiti
Ihmeellistä sinänsä, tämä vaimon "pettäminen" ei ole minua katkeroittanut. En syytä vaimoani näistä tunteista enkä ainakaan tuota ihastuksen kohdetta.
Olen vaan kovin epäluottavainen tulevaisuuden suhteen. Haluaisin sen elämän, mikä minulla oli ennen. Haluan rakentaa sen parempana uudelleen, en vaan ole varma siitä, onko se myös vaimoni suunnitelmissa.
Vaikka parisuhteissa ei saisikaan tällaisia salaisuuksia olla, niin älä koskaan kerro miehellesi. Itsekin toivon, että en olisi saanut tietää. Vaimoni olisi saanut selittää asiaa ikäkriisillä tai millä tahansa muulla syyllä kuin sillä, että minä en hänelle ole riittävä.
Nyt kun meillä asioista on puhuttu, paljon olen saanut kuulla, joista olen todella loukkaantunut. Näiltä olisi vältytty, mikäli "uskottomuuskeskusteluja" ei olisi tarvinnut käydä. Mikäli uskoisin, että monet asiat, joita vaimoni on minulle sanonut olisivat totta, niin ero olisi jo tullut. Ainakin haluan uskoa, että nämä asiat eivät ole totta vaan tunnekuohuissa sanottuja "sammakoita".
En tiedä, miksi olen tällaista käytöstä vaimoltani sietänyt, välillä toivon, että myös minun rakkauteni vaimooni olisi loppunut.
http://www.infidelityrecoverycenter.com/what-is-affair-foganyway.html
esimerkiksi tuolla tai tuolla
http://www.marriageadvocates.com/2012/07/10/coping-with-infidelity-unde…
Mulla on ollut suhde ja muistan kyllä noi ap:n kuvailemat tunteet. Suhde kesti melkein vuoden ja olin aivan varma, että mies on elämäni mies. Käytin aivan samoja sanoja, joita ap käyttää nyt. Lisäksi demonisoin omaa suhdettani, kuinka huono se oli. Mieheni oli täysin tietämätön ajatuksistani ja tunteistani. Sitten jäimme kiinni tämän miehen vaimolle ja mies päätti jatkaa vaimonsa kanssa, vaikka meidän suunnitelma oli aloittaa elämä yhdessä. Mun elämä mureni ja meidän perhe hajosi. Onneksi mun miehelle oli rakkautta mua kohtaan niin sain toisen mahdollisuuden. Ja tästä on nyt aikaa 3 vuotta ja olen maailman onnellisin. Pääsin yli ihastuksestani, me pääsimme yli kriisistä ja olemme rakastuneempia kuin koskaan. Ja samaan aikaan tunnen, että minä todella rakastan miestäni. Aidosti. Ja siis en ennen tätä kriisiä pitänyt miestäni elämäni miehenä. Pidin hyvänä miehenä mulle ja hyvänä isänä. Koko se meidän kriisi avasi mun silmät.
Muista ap, että se ruoho on vihreämpää siellä aidan toisella puolella ja maistuu oikesti paremmaltakin. Mutta siitäkin ruohosta tehdään heinää ja se alkaa maistumaan ajanmyöten aika puulta :)
Miksi et ennemmin tee näin:
*puhu miehellesi
*mene pariterapiaan
*lähdette matkalle
*LOPETAT SEN HARRASTUKSEN!!!! Kyllä nyt ja heti
*Älä etsi miehestäsi koko ajan syitä, jotka "oikeuttaisivat" pettämisen tai suhteestanne
*Lopeta itsesi puolustelu, jos petät niin olet alhainen ja rikot miestäsi ja lapsiasi kohtaan, HYVÄKSY SE!
*Älä hae muilta ihmisiltä hyväksyntää päätöksillesi enää.
Sä olet luvannut rakastaa sun miestäsi niin rakasta nyt kun se on vaikeinta. Ei ole mitään rakkautta sellainen, mikä kukoistaa vain silloin kun toinen on rakastettava. Tosi rakkautta on se, kun opettelee rakastamaan toista silloinkin kun toinen ei ole enää se unelmien mies.
Jos et usko mua niin teidän perheestä tulee lisäys suomen surullisiin tilastoihin kun vanhempien onni on tärkeämpää kuin lasten ja perheen onni. Surullista, että jonkun ohimenevän ihastuksen takia aikuiset ihmiset ovat valmiita uhraamaan koko perheensä. Todella surullista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se arki tässäkin tulee vastaan, mutta nyt ollaan tunnettu 5kk ja vieläkin menee perhosia masussa kun suudellaan tai toinen koskee.
Kuulkaa nyt naiset, tuo on varhaiskeski-iän kriisiä tuollainen että alkaa himottaa toinen (nuorempi) mies ja kotielämä on pelkkää siivoamista ja pyykinpesua. Olette sellaisia kliseitä ettei ikinä =D
Käyttäisitte ihastumisianne terveeseen fantasiointiin ja parisuhteen parantamiseen, elämää on vielä neljänkympin jälkeenkin eikä nuorempaan vaihtaminen muuta sitä tosiasiaa että parin vuoden päästä arki on arkea sen uudenkin kanssa ja päälle vielä nuoremman miehen vauvakuume =)
<a href="http://www.infidelityrecoverycenter.com/what-is-affair-foganyway.html" alt="http://www.infidelityrecoverycenter.com/what-is-affair-foganyway.html">http://www.infidelityrecoverycenter.com/what-is-affair-foganyway.html</…; esimerkiksi tuolla tai tuolla <a href="http://www.marriageadvocates.com/2012/07/10/coping-with-infidelity-unde…" alt="http://www.marriageadvocates.com/2012/07/10/coping-with-infidelity-unde…">http://www.marriageadvocates.com/2012/07/10/coping-with-infidelity-unde…; Mulla on ollut suhde ja muistan kyllä noi ap:n kuvailemat tunteet. Suhde kesti melkein vuoden ja olin aivan varma, että mies on elämäni mies. Käytin aivan samoja sanoja, joita ap käyttää nyt. Lisäksi demonisoin omaa suhdettani, kuinka huono se oli. Mieheni oli täysin tietämätön ajatuksistani ja tunteistani. Sitten jäimme kiinni tämän miehen vaimolle ja mies päätti jatkaa vaimonsa kanssa, vaikka meidän suunnitelma oli aloittaa elämä yhdessä. Mun elämä mureni ja meidän perhe hajosi. Onneksi mun miehelle oli rakkautta mua kohtaan niin sain toisen mahdollisuuden. Ja tästä on nyt aikaa 3 vuotta ja olen maailman onnellisin. Pääsin yli ihastuksestani, me pääsimme yli kriisistä ja olemme rakastuneempia kuin koskaan. Ja samaan aikaan tunnen, että minä todella rakastan miestäni. Aidosti. Ja siis en ennen tätä kriisiä pitänyt miestäni elämäni miehenä. Pidin hyvänä miehenä mulle ja hyvänä isänä. Koko se meidän kriisi avasi mun silmät. Muista ap, että se ruoho on vihreämpää siellä aidan toisella puolella ja maistuu oikesti paremmaltakin. Mutta siitäkin ruohosta tehdään heinää ja se alkaa maistumaan ajanmyöten aika puulta :) Miksi et ennemmin tee näin: *puhu miehellesi *mene pariterapiaan *lähdette matkalle *LOPETAT SEN HARRASTUKSEN!!!! Kyllä nyt ja heti *Älä etsi miehestäsi koko ajan syitä, jotka "oikeuttaisivat" pettämisen tai suhteestanne *Lopeta itsesi puolustelu, jos petät niin olet alhainen ja rikot miestäsi ja lapsiasi kohtaan, HYVÄKSY SE! *Älä hae muilta ihmisiltä hyväksyntää päätöksillesi enää. Sä olet luvannut rakastaa sun miestäsi niin rakasta nyt kun se on vaikeinta. Ei ole mitään rakkautta sellainen, mikä kukoistaa vain silloin kun toinen on rakastettava. Tosi rakkautta on se, kun opettelee rakastamaan toista silloinkin kun toinen ei ole enää se unelmien mies. Jos et usko mua niin teidän perheestä tulee lisäys suomen surullisiin tilastoihin kun vanhempien onni on tärkeämpää kuin lasten ja perheen onni. Surullista, että jonkun ohimenevän ihastuksen takia aikuiset ihmiset ovat valmiita uhraamaan koko perheensä. Todella surullista!
Tämä kirjoitus on todella lohdullinen ainakin minulle, joka on joutunut kärsimään kumppanin sumussa elämistä jo tähänkin asti liian pitkään.
Varsinkin tuo jälkimmäinen linkki antoi vastauksen lähes kaikkeen käyttäytymiseen.
Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuon nyt voi torpedoida: ottamalla järjen käteen ja unohtamalla tunteet eli lopettamalla harrastuksen ainakin siksi aikaa kunnes mies unohtuu.
Sinun täytyy ensin tehdä päätös omasta suhteestasi: Onko se itsessään sen arvoinen, että haluat jatkaa. Jos tuntuu siltä että suhteestanne ei tule enää mitään, kannattaa erota ja vasta sen jälkeen voit lämmitellä suhdetta tuohon ihastukseen. Et voi vaihtaa suhdetta lennossa, siitä ei hyvää seuraa.
Tiedätkö myöskään yhtään tuon nuoremman miehen tunteista? Hän voi olla sinuun ihastunut, mutta onko millään tasolla valmis minkäänlaiseen suhteeseen sinun kanssasi, ottaen huomioon lapset ja kaiken muun? Epäilen vahvasti.
Täällä on jo mainittu terapiat ja muut, ja niitä minäkin kannatan. Minusta sinun kannattaisi oman miehesi kanssa pohtia miksi olette yhdessä ja mihin alunperin toisissanne ihastuitte, ja miten saisitte sitä kipinää takaisin suhteeseenne. Olettaen että sitä alunperin on kuitenkin ollut.
Se, että teitte kolme lasta tämän "möllikän" kanssa, on jo vaatinut harkintaa. Yksi lapsi menisikin vielä "nuoruuden virheenä", mutta olet jo varmaan huomannut aika pian, millaisen miehen kanssa olet yhdessä. Se että siitä huolimatta olet tietoisesti perustanut perhettä hänen kanssaan, edellyttää sinua nyt kantamaan vastuusi.
Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että parisuhteenne ei enää ole yrittämisen arvoinen, tee edes miehellesi palvelus ja eroa ensin. Vasta sen jälkeen voit ehkä aloittaa suhteen tuohon haikailemaasi mieheen. Samalla annat myös miehellesi mahdollisuuden aloittaa uusiksi jonkun kanssa, joka on hänestä oikeasti kiinnostunut.
Mulla on kaksi lasta, ja mies on viimeisen kolmen vuoden aikana muuttunut ihan mahdottomaksi. Tai ne hankalat piirteet ovat lisääntyneet. Ja kaikki muutkin ovat kyllä tämän huomanneet. Enää en todellakaan tekisi lapsia hänen kanssaan, hänen nykyisen minänsä kanssa. Hän on pettänyt, mutta halusin rakastaa siitä huolimatta. Aika vaikeaa se on ollut, ja sitten itsekin ihastuin toiseen, vaikka mitään suhdetta ei ollutkaan. Mutta tämä kaikki on ajanut liiton aika vaikeaan tilanteeseen. Mielestäni ei voi tietää toistakymmentä vuotta aiemmin, millaisia ihmisiä meistä tulee. Toki jotain peruspiirteitä on kaikilla, mutta ongelmia voi tulla silti eikä homma enää toimikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ainakin vaimoni mielestä, enkä enää vastannut hänen käsitystään sopivasta aviomiehestä, joten vaimoni ihastui toiseen.
Nyt ole erilainen, siitä huolimatta edelleen vaimoni haikaillee tuon ihastuksen perään.
Ei olisi koskaan pitänyt olla mulkvisti, niin olisin ehkä tältä kärsimykseltä säästynyt. Toisaalta olisi itsellä olisi vieläkin vaikeampaa, jos en itsestäni olisi lainkaan tunnistanut parisuhdetta tuhoavaa käyttäytymistä.
"möllöttäjämies" on joskus ammoin ollut sielunkumppani, parisielu,rakas, tärkeä? Miten muuten olisit henen kanssaan avioitunut?
Oman suhteesi arkipäiväistyminen antaa sinulle "luvan" etsiä onnea muualta. Entäpä, jos panostaisit omaan perheeseesi? Tämä on teille koetinkivi, toivottavasti asiat selviävät!