Lue keskustelun säännöt.
auttakaa, miten "torpedoin" ihastuksen (vakavan sellaisen)
05.12.2012 |
Olen ihastunut itseäni 9v nuorempaan mieheen. Olen itse 38, mulla kolme lasta, naimisissa. Mies sinkku. Tiedostan että ikämme, elämäntilanteemme ym asiat tekevät yhtälöstä mahdottoman, mutta... mies on vaan jollain oudolla tavalla elämäni mies. Sielunkumppani, parisielu, rakks, tärekä. Ihastuminen on kestänyt jo puoli vuotta, ei mene ohi millään. Tapaamme harrastuksen puitteissa viikottain. Mies on selvästi ihsstunut myös, tulee juttelemaan, pyörii ympärillä jne.
Olen täydellisen rakastunut tähän mieheen, en vaan voi unohtaa häntä. Oma puolisoni, noh, ei ole sellainen "elämäni mies", mutta hyvä isälapsille. Meillä ei ole puolison kanssa mitään mistä puhua yhdessä, ehkä siksikin tuollainen keskusteleva, älykäs mies on ihastukseni kohde.
Mitä hittoa teen? En halua lasten perheen rikkoutuvan, lapseni ovat tärkeintä! Mutta samalla valtava suru musertaa minut, kun ajattelen että joudun elämään epätyydyttävässä liitossa möllöttäjämieheni kanssa seuraavat 40 vuotta: (
Kaipaan tuota miestä loppuelämäni, koskkan aikaisemmin en ole tuntenut tällaista ketään kohtaan... olen siis toki ihastunut 12v avioliiton aikana ennenkin mutta pikkuihastukset on menneet nopeasti ohi.
En kestä tätä riutumista. Lopetnko harrastukseni, käyttäydynkö tahallani tylysti ihastustani kohtaan vai mitä teen? Koska hän on minulle rakas ja tärkeä, en halua satuttaa tai leikkiä hänn tunteillaan, haluan hänelle vain hyvää. Onko se "hyvä" se että pakotan itseni eroon hänestä ja väkisin päätän että luovun hänestä?
Tämä ei nyt ole ollenkaan sellainen "normaali" ihastus vaan jotain ihan muuta. En osaa itsekään selittää mitä tämä on. Se vain tuntuu että tuossa on se elämäni mies... mutta ikäero on isoz toinen on lapseton (ja haluaisi perheen), itse olen naimisissa, lapset on ja kaikki muutkin vasta-argumentit...
Asan ainoa hyvä puoli on se että olen laihtunut, kun riudun ikävässäni eikä ruoka maistu:)
Please ystävällisä vastauksia eikä mitään "v***un huora" juttuja... en todellakaan tahallani tätä tilannetta järjestänyt: (
Itkettää!
Kommentit (55)
Fiksu mies antaa sinulle köyttä katsoa, onko ruoho vihreämpää. Varaudu siihen, että myös sinun pitää antaa miehellesi oikeus samaan.
No helkkari, ainoastaan idiootti antaa köyttä sen katsomiseen onko ruoho vihreämpää.
Teen töitä sen eteen, että suhteeni on hyvällä pohjalla. Jos naiseni tekisi mieli lähteä toisen miehen kanssa sanoisin hänelle, että haluan olla hänen kanssaan ja tarjoan mahdolisuutta olla minun kanssani ja käskisin ilmoittamaan päätöksensä hyvin pikaisesti.
Nainen haluaa, että miehellä on selkärankaa vaatia naista valitsemaan, eikä tyydy pompoteltavaksi ja nöyryytettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai miksi ylipäätään sitoutua mihinkään, jos kaiken tarkoituksena on etsiä vain itselle onnea?
Jos ihminen on alle 40, ja kokee ettei ole onnellinen nykyisen miehensä kanssa, pitäisikö sitä samaa jatkaa vielä 50 vuotta?! Mitä luulet, katkeroittaako elämä, jos ihminen aina ajattelee vain muita? Ei jokaisen houkutuksen perään pidä tietenkään lähteä, mutta on täydellisen kohtuuton ajatus, että ihminen ei saisi yrittää saavuttaa onnellisuutta tässä elämässä vaan pitäisi uhrautua elämään puoliteholla, jos siis on onneton.
Ap:lle sanoisin: olen itse lähes vastaavassa tilanteessa, joten ymmärrän tunteesi. Lämmin lohtuhalaus sulle. Olen kuitenkin itse sössinyt tilanteeni tuon toisen miehen kanssa aika hyvin, ja vain siksi, että olen niin älyttömän ihastunut häneen, etten osaa enää olla hänen kanssaan. Joten ehkä tämä mun ongelma ratkeaa sillä, että ihastuu tarpeeksi pahasti.. Ap, sun kannattaa odottaa. Jos haluat ihastuksesta eroon, lopeta harrastus. Jos taas et ole varma mitä haluat, odota mitä tunteillesi tapahtuu.
Eron voi hoitaa myös hyvin. MUTTA: pidä mielessäsi, että jos olit parisuhteessasi onnellinen, etkä ollut eroamassa ennen ihastusta, ihastuksen haihtuminen varmasti pelastaa suhteesi. Mulla on se tilanne, että parisuhteessa on perustavaa laatua olevia ongelmia, joiden vuoksi olen ollut eroamassa jo ennen ihastumistakin, mutta käytännön syistä lapsiperheellisen on joskus hyvin vaikea erota.
Jos ystäväterapia ja av-terapia on käyty, niin ehdotan, että kerrot tilanteen miehelle ja pyydät hellyys ja seksiapua ihastuksen unohtamiseksi ja varaatte ajan parisuhdeterapiaan.
Ja elämä on valintoja. Jos todella haluat ihastuksen unohtaa, niin sitten et mene tilanteisiin joissa ihastuksen tapaat.
Etkä varsinkaan anna piparia ihastukselle.
Äärimmäisen simppeliä.
Etkä varsinkaan anna piparia ihastukselle. Äärimmäisen simppeliä.
ja sitten kun äijä jättää sut yhden yön milf-huvin jälkeen taas täällä poraamassa vanhaa äijää takaisin. Vaan toivottavastipa ei vanha enää suostukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta vaikuttaa siltä, että ap:llä ei ole oikeasti kovin suuria haluja unohtaa ihastustaan. Hän oli lähinnä kiinnostunut siitä miten käy, jos eroaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MILF tulee sanoista: mother i like fuck.
Minusta vaikuttaa siltä, että ap:llä ei ole oikeasti kovin suuria haluja unohtaa ihastustaan. Hän oli lähinnä kiinnostunut siitä miten käy, jos eroaa.
Tarkemmin ajatellen tämä on totta: (
Siis järjen tasolla haluan että tämä menee ohi, ettei lapseni joudu kärsimään. TUNTEEN tasolla tunnen, että en voi luopua ihstuksestani, elämäni rakkaudesta, elämäni miehestä. Eli kait petän itseäni ajattelemalla että jaluan ihastuksesta eroon, vaikka oikeasti tunnen etten voi elää ilman ihastustani.
En ole pettämässä, mutta en oikein noin vaan voi miestäkään jättää. Ihastuksen kanssa en ole puhunut esim siitä haluaisiko isäpuoleksi (tuskin). Lisää lapsia voisin itsehaluta kyllä, mutta en vanhojen lasten kärsimyksen hinnalla.
Korostan että en ole tilanteeseen ilkeyttäni joutinut. Se mies vaan jotenkin...jysähti. en ole koskaan kokenut tällaista.
Oman miehen kanssa muutin yhteen 1kk tapailun jälkeen ja naimisiin 1v seurustelun jälkeen eli aivan liian pian. Alkuhuuman jälkeen kävi jo ilmi että hitto minkä valinnan tein, mutta tässä on nyt toistakymentä vuotta menty intohimottomassa liitossa, mies on ihan "perus ookoo", ei juoppo tai ilkeä...mutta innostumaton, väsähtänyt, ei huomioi mitenkään, ei kiinnostunut seksistä.
Kai nämä kaikki asiat johtivst nykytilanteeseen ja syytä on varmasti minussakin, mutta en halua satuttaa tai vahingoittaa ketään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sympatiani ovat puolellasi, mutta toisaalta myös lapsiesi puolella. He ovat viattomia kärsimään sinun virhearvioistasi.
Sinun kannattaisi ehdottomasti puhua asiasta miehesi kanssa ja yrittää ensin saada oma suhde toimimaan paremmin. Sen verran varmaan olette varmaan lapsille velkaa, että yritätte yhdessä saada suhteen toimimaan paremmin ennen rikkomista.
Minusta vaikuttaa siltä, että ap:llä ei ole oikeasti kovin suuria haluja unohtaa ihastustaan. Hän oli lähinnä kiinnostunut siitä miten käy, jos eroaa.
Tarkemmin ajatellen tämä on totta: (
Siis järjen tasolla haluan että tämä menee ohi, ettei lapseni joudu kärsimään. TUNTEEN tasolla tunnen, että en voi luopua ihstuksestani, elämäni rakkaudesta, elämäni miehestä. Eli kait petän itseäni ajattelemalla että jaluan ihastuksesta eroon, vaikka oikeasti tunnen etten voi elää ilman ihastustani.En ole pettämässä, mutta en oikein noin vaan voi miestäkään jättää. Ihastuksen kanssa en ole puhunut esim siitä haluaisiko isäpuoleksi (tuskin). Lisää lapsia voisin itsehaluta kyllä, mutta en vanhojen lasten kärsimyksen hinnalla.
Korostan että en ole tilanteeseen ilkeyttäni joutinut. Se mies vaan jotenkin...jysähti. en ole koskaan kokenut tällaista.
Oman miehen kanssa muutin yhteen 1kk tapailun jälkeen ja naimisiin 1v seurustelun jälkeen eli aivan liian pian. Alkuhuuman jälkeen kävi jo ilmi että hitto minkä valinnan tein, mutta tässä on nyt toistakymentä vuotta menty intohimottomassa liitossa, mies on ihan "perus ookoo", ei juoppo tai ilkeä...mutta innostumaton, väsähtänyt, ei huomioi mitenkään, ei kiinnostunut seksistä.
Kai nämä kaikki asiat johtivst nykytilanteeseen ja syytä on varmasti minussakin, mutta en halua satuttaa tai vahingoittaa ketään!
Kuten ap itsekin totesi, niin oikeasti on hakemassa av:n pettämislupaa; on oikein hakea onneaan ja tosirakkautta sielunkumppanin kanssa, onhan.
Tietysti vain kokeilemalla sen tietää, että onko kyseessä todella elämän rakkaus. TUNNEHAN ei voi toista kertaa pettää kuten kävi miehen kanssa, eihän ap.
Elämä tulee olemaan pelkkää rakkausseksiä, tunnetta ja ilotulitusta uuden miehen kanssa, joka (ehkä) haluaa jakaa arjen, elämän ap:n ja hänen lastensa kanssa, (ehkä) haluaa lapsen ap:n kanssa ja (ehkä) on kuvioissa mukana vielä kahden vuoden jälkeen kun ne alkurakkauteen kuuluvat 500 yhdyntää on suoritettu. Joka nuoren miehen unelma on ottaa 10 vuotta vanhempi nainen ja saada kaupan päälle valmis perhe.
Vähän piruilua tässä. No oikeasti tiedän yhden tositarinan, jossa nuorempi mies otti (reilusti eli n 10 v) vanhemman eronneen rouvan ja lapset kaupan päälle ja onni kukoistaa eli onhan se mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pääsin jotenkuten yli suuresta rakkaudestani sillä tavoin. Tosin päädyimme kuitenkin naimisiin vuosia myöhemmin :) Eikä liekki todellakaan ole hiipunut yhteisen elämän arkipäiväistyessä, päinvastoin.
Jätin mieheni ja lapseni. Eli täydellisen onnellisena siihen asti, kunnes tämä nuorempi mies ilmoitti ettei voikaan elää ikäeromme kanssa. Maailmani romahti, koska menetin elämäni rakkauden, rikoin hyvän perheen lapsiltani, jätin tylsän, mutta muuten erinomaisen ja hyvän miehen. Talouteni romahti ja olen työtön sekä menetän juuri asuntoni. Menetin siis aivan kaiken ja pilasin lasteni elämän.
Sain siis juuri sen mitä ansaitsinkin teostani eli todella surkean loppuelämän. Onneksi exäni huolehtii lapsista hyvin ja heillä on kaikki kunnossa.
Neuvoni sinulle onkin, älä vaan mene tekemään mitään, vaan tee kaikkesi unohtaaksesi rakkaasi! Minä en kyennyt toimimaan toisin ja tekisin kaiken uudestaankin, niin vahva se tunne oli. Toivon, että sinä olet vahvempi kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli kuvittele tuo ihastuksesi tekemään asioita joita et voi sietää (piereskelemässä sohvalla, nauramassa kavereilleen kuinka sai perheen rikottua ja pääsi antaa kovaa kyytiä "vanhukselle", vauhtiraidoitettuja kalsareita keskellä olohuoneen lattiaa, mitä nyt vain keksitkään). Jos puolen vuoden päästä kaikesta tuosta huolimatta olet sitä mieltä että hän on se oikea sinulle niin sitten eroat ja katsot sen jälkeen mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.
Olipa kuvaava sana :). Parisuhteeni oli muuttunut aikalailla mitäänsanomattomaksi. En mitenkään etsinyt muuta suhdetta, mutta sellainen mahdollisuus tuli kuin varkain. Suhde kesti vuoden ja kun menin rakastumaan, niin se olikin ongelma. Kaikki ajatukset olivat tuossa salarakkaassa. Suhde sitten loppuikin kun se nainen löysi vapaan miehen. Meni noin vuosi että pääsin asiasta irti. Olen edelleen hy ä ystävä tuon ex.rakkaan kanssa.
Mitään syyllisyyttä en tuosta kokenut ja parisuhde voi nykyään aika hyvin.
Olin vuoden verran todella ihastanut toiseen mieheen, 37-vuotiaana perheellisenä. Suutelimme kerran, muuten koko juttu oli viatonta. Ainoa keino oli vain ignoorata tuo mies täysin, lopettaa samassa harrastuksessa käyminen ym. Se auttoi.
Miten tämän jälkeen yhteys omaan mieheen löytyi?
Olin 39 naimisissa, 3 lasta, kun tapasin 10 v nuoremman miehen.
Hän tuntui siuelunkumppanilta, ja ajatteli samoin minusta. Kerran suudeltiin mutta vaihdettin viestejä, fb.ssä julkiflirttiä yms...
No sit onneksi tajusin että tälleen tapahtuu keski-iän kynnyksellä. Lopetin jutun ja hän ymmärsi, vaikka kärsimme molemmat pitkään.
Vältellään samoja tilaisuuksia/harrastuksia, ei siis olla nähty aikoihin.
Nyt ymmärrän että näin on paras, pidän taas ydinperhettä parhaana ja rakastuminen on löytynyt omaan mieheen.
Avioliitto on tahdon asia ennenkaikkea. Lopeta heti kaikki yhteydenpito toiseen mieheen, on rankka juttu mutta loppupelissä parasta kaikkien kannalta. Voithan ajatella että jos vielä vuoden päästä haikailette toisianne siinä on jotain, mutta en usko että niin tulee käymään...
Kiinnitä nyt huomio omaan mieheesi. Et ole ainoa keski-ikää lähestyvä joka ihastuu toiseen...
Olin 39 naimisissa, 3 lasta, kun tapasin 10 v nuoremman miehen. Hän tuntui siuelunkumppanilta, ja ajatteli samoin minusta.
Oliko sinulla omassa suhteessa ongelmia ennen ihatumistasi?
Kumpi oli aloitteellinen?
Kerroitko miehellesi ja jos niin teit, miten hän suhtautui?
Jos et kertonut, osasiko miehesi epäillä jotain?
kunnes toinen muuttuu möllikäksi. Möllikän kaa nyt kukaan voi elää :(
Ehkä pitäisi olla erikseen vaihtoehtoinen aviovala, jossa luvataan vain myötämäessä sitoutumista. Olisi molemmilla sitten oikea käsitys parisuhteen tilasta.
Haluatko vielä lisää lapsia? Miesvarmaan haluaa. Onko mies valmis lastesi isäpuoleksi? . Ymmärrätkö uusperheen liittyvät ristiriidat? Oletko puhunut asiasa miehen kanssa? Kuulostaa, että ihastumisesi on melkein "kaukorakkaustasolla". Tapaatte harvakseltaan. Tunnetko häntä oikeastaan?
Tekosi (pettäminen) tulee loukkaamaan miestäsi julmasti. Aiempi (nro 4), joka oli jättänyt miehensä romantisoi tilannetta törkeästi. Näinhän ne lähtijät tekee itsensä vuoksi. Tilanne tulee jättämään mieheesi kipet ja tuskalliset haavat vuosiksi.
Oma neuvoni on, että kerrot miehellesi tilanteesta avoimesti. Se varmasti herättää hänen jurotuksesta taistelemaan perheensä puolesta. Menette terapiaan ja mietitte voitteko palattaa välillenne kiintymyksen ja rakkauden. Tämäkin loukkaa miestäsi, muttä täysin toisella tavalla kun selän takana pettäminen. Fiksu mies antaa sinulle köyttä katsoa, onko ruoho vihreämpää. Varaudu siihen, että myös sinun pitää antaa miehellesi oikeus samaan.
Rakkaus on tahdon asia. Rakastuminen kestää hetke n.
Lapset kyllä selviävät, mutta ydinperhettä ei mikään korvaa.