Antaisitteko kympin yläkoululaisella näillä perusteilla:

Vaikka puolet niistä ei viittaa käytännössä koskaan. Sitten on viitisen näitä poikia, jotka viittaavat aina. Mutta yhdelläkään ei ole kymppiä. Juuri siksi etteivät osaa kirjoittaa jokaista yksityiskohtaa niihin papereihin. Jos heiltä tunnilla kysyy ne yksityiskohtat yhden kerrallaan, tietävät jokaikisen.

t. ap, joka nyt miettii pitäiskö tälle yhdelle pojalle kumminkin antaa kymppi.

Kannattaisiko sitten käydä oppilaiden kanssa läpi kokeisiin avstaamista. Ei se jatko-opinnoissakaan nimittäin näitä poikia auta, jos nyt katsot läpi sormien puutteellisia vastauksia.

Itse antaisin tuossa tilanteessa kuitenkin ihan "vaan" ysin. Hyvä numero se sekin on.

Eli jos tytöillä kympit kokeesta, muttei tuntiaktiivisuutta, en antaisi heille(kään)kymppejä. Noilla kokeiden keskiarvoilla antaisin 10, jos oppilas oikeasti aktiivinen ja kiinnostunut ko. aineesta.

T. Ope minäkin ja tuntiaktiivisuus ja -osaaminen minulla yhtä tärkeää kuin koeosaaminen

jos eivät edes viittaa?

Meillä on sääntönä, että kymppiin vaaditaan yli 9,5 keskiarvo eli vähintään toinen kokeista oltava 10 tai 10-. Pelkillä yseillä (9, 9+, 9,5) ei kymppiä saa. Joskus ehkä erikoistapauksessa 9,5 keskiarvolla, jos on harrastuneisuutta tai sitten ollut niin vaikea koe, ettei kukaan muukaan ole saanut parempaa.

Aika moni ysin tai kasin tyttökin tietää yksityiskohtia tunnilla, jos alat niitä yksi kerrallaan tenttaamaan...

Kannattaa puhua yläkoululaisten kanssa arvosteluperiaatteet selviksi etukäteen. Eli esim. se, että kymppiin vaaditaan viittaamista ym. tuntiaktiivisuutta. Kummasti ne hiljaiset tytötkin alkavat viittaamaan, jos haluavat sen kympin. On tehonnut ainakin omiin oppilaisiini. Samoin pojille sanon, että pakko laittaa myös "pikkuasiat" kokeessa kuntoon, muuten ei kymppiä irtoa.

Vaikka puolet niistä ei viittaa käytännössä koskaan. Sitten on viitisen näitä poikia, jotka viittaavat aina. Mutta yhdelläkään ei ole kymppiä. Juuri siksi etteivät osaa kirjoittaa jokaista yksityiskohtaa niihin papereihin. Jos heiltä tunnilla kysyy ne yksityiskohtat yhden kerrallaan, tietävät jokaikisen.

t. ap, joka nyt miettii pitäiskö tälle yhdelle pojalle kumminkin antaa kymppi.

Kokeet 9 ja 9,5

Pistarien keskiarvo 10-

Tekee aina kaiken mitä pitääkin.

On tunnilla asiallisesti ja viittaa usein.

Se että ei saa kymppiä kokeesta johtuu siitä että on poika, ei osaa opetella ulkoa jokaista yksityiskohtaa asiasta eikä varsinkaan kirjoittaa pitkiä sepustuksia, vaan tekee ytimekkäät lyhennelmät asioista mutta sitten siinä ei ole kaikkea mitä "vaaditaan".

Ap, sinun tulee määritellä arviointikriteerisi, määritellä kriteerien perusteella jokaiselle loppuarvosanaan vaikuttavalle suoritukselle arvosana ja päättää, miten mitäkin suoritusta painotetaan keskiarvoa laskettaessa. Kriteerien ja arvioitaivien suoritusten tulee olla kaikille oppilaille samat. Kriteeriperustaisessa arvioinnissa voi silti saman arvosanan saada hyvinkin erilaisia polkuja. Esimerkkirautalankamalli:

Oppilaan saamaan arvosanaan vaikuttavat seuraavat suoritukset:

- pistokokeet kokonaisuutena

- jokainen koe omana suorituksenaan ja

- tuntiaktiivisuus korottavasti siten, että hyvän kriteerit täyttävä tuntiaktiivisuus korottaa arvosanaa 0,25 arvosanan verran ja erinomaisen kriteerit täyttävä tuntiaktiivisuus 0,5 arvosanan verran.

- Muuta huomioitavaa: kaikki pistokokeet ovat siis yhteensä yhtä arvokkaita kuin yksi varsinainen koe.

Tuntiaktiivisuuden kriteerit:

Oppilaan tuntiaktiivisuus on HYVÄÄ, kun tämä viittaa useita kertoja joka tunti. Oppilaan ei kuitenkaan tarvitse viitata joka kysymykseen eikä hän juurikaan esitä viittaamalla oma-aloitteisia oppitunnin aiheisiin liittyviä kommentteja tai kysymyksiä. Oppilas tekee kotitehtävänsä. Oppilas unohtaa tarvittavat työvälineet erittäin harvoin kotiin. Oppilas ei häiritse tunnilla muita oppilaita.

Oppilaan tuntiaktiivisuus on ERINOMAISTA, kun tämä viittaa lähes jokaiseen kysymykseen joka tunti. Oppilas esittää viitaten myös oma-aloitteisia kysymyksiä ja komentteja tunnin aiheista. Oppilas tekee kotitehtävänsä ja saattaa nähdä niiden eteen minimisuoritusta enemmän vaivaa. Oppilaalla on tarvittavat työvälineet tunnilla mukana. Oppilas ei häiritse tunnilla muita ja kannustaa tovereitaan aktiiviseen opiskeluun.

Pojan X tuntiaktiivisuus voidaan arvioida erinomaiseksi. Hänen loppuarvosanansa määräytyy seuraavasti:

(9+9,5+9,75):3=9,42

9,42+0,5=9,92

Loppuarvosanaksi tulee 10. Samoin kävisi, jos pojan X tuntiaktiviisuus arvioitaisiin hyväksi. Mikäli tuntiaktiivisuus sen sijaan ei täyttäisi hyvän kriteereitä, arvosanaksi tulisi 9.

Näin siis esimerkiksi. Sinä tietysti opettajana määrittelet itse, mitä painotat, mutta joka tapauksessa (kunhan kriteerit ja arviontiperusteet ovat olemassa), homma on ihan puhdasta matematiikkaa.

Tuossa yllä komentoi myös eräs ope, jonka kriteereissä tuntiaktiivisuus on yhtä painava suoritus kuin kokeetkin. Näin ollen hänellä on oltava kriteerit kaikille tuntiaktiivisuuden arvosanoille nelosesta kymppiin (hylätystä erinomaiseen) eikä vain hyvästä erinomaiseen. Tällöin tuntiaktiivisuus lasketaan myös suoraan mukaan keskiarvokaavaan esim:



Kokeet 9 ja 9,5

Pistarit ka 9,75

Aktiivisuus 5



(9+9,5+9,75+5):4=8,31 -> loppuarvosanaksi 8.



Voi myös tehdä niin, että määrittelee aktiivisuudelle numeron, mutta ei painota sitä yhtä paljon kuin koearvosanoja ja pistareiden keskiarvoa. Kokeet ja pistarit voidaan painottaa esim. arvolla 1,5 ja tuntiaktivisuus vain ykkösellä. Tällöin:



(1,5*9+1,5*9,5+1,5*9,75+5):(1,5+1,5+1,5+1)=8,61

-> loppuarvosanaksi tässä tapauksessa tuleekin 9.

Jatkossa suosittelisin, että ap etukäteen määrittäisit, että mistä numero muodostuu.



Kun tiedät, että tytöt ja pojat ovat erilaisia, niin arviointi voi perustua useista erilaisista kokonaisuuksista.



Esimerkiksi näin



koe 1 25%

koe 2 25%

pistarit yhteensä 20%

läksyt 10%

viittaaminen 10%

muu tuntityö 10%



Kerro tuo myös etukäteen oppilaille. Ja tietysti voit vaihtaa noita prosentteja sen mukaan mikä opetettava aineesi on ja miten ne sopivat sinun aineeseesi. Kielissä voi olla vaikka suullinen ilmaisu yksi osa ja fysiikassa vaikka laboroinnit.



Kun on laskukaava, niin ei tule sitten mitään mietittäväksi, että onko kyseessä tyttö vai poika. Ongelmia tulee vasta sitten, kun lapsi on vaikka paljon sairaana ja kaikkia näyttöjä ei voida häneltä vaatia.

Vaikka puolet niistä ei viittaa käytännössä koskaan. Sitten on viitisen näitä poikia, jotka viittaavat aina. Mutta yhdelläkään ei ole kymppiä. Juuri siksi etteivät osaa kirjoittaa jokaista yksityiskohtaa niihin papereihin. Jos heiltä tunnilla kysyy ne yksityiskohtat yhden kerrallaan, tietävät jokaikisen.

t. ap, joka nyt miettii pitäiskö tälle yhdelle pojalle kumminkin antaa kymppi.

Hmmm. Miksi valehtelet? Kukaan opettaja ei käytä sanaa dah eikä voi olla noin tyhmä.

mietin tuota harrastuneisuutta ja erityiskiinnostusta. Sitä pitää kymppiin olla, vaikka koenumerot ei täydellisiä olisikaan.

Annan kympin sellaiselle, joka osaa ja yrittää parhaansa. Joka on joko tosi hyvä kaikilla osa-alueilla tai sitten erityisen lahjakas yhdessä. Ei tarvitse olla täydellinen. Ei kai kokeessa kukaan vaadi osaamaan jokaista yksityiskohtaa nykyään??? Tieto on näille nuorille aina saatavilla missä vain. Tiedon käyttö ja soveltaminen olisi paljon tärkeämpi taito! Sitä paitsi kympin oppilaat joutuvat nykyään koulun eteen tekemään niin paljon töitä, etteivät ehdi harrastaa enää muita juttuja.



T. äidinkielen ope, joka joutuu jokaisen numeron miettimään tapauskohtaisesti

Se osaa perustella.

Olet siis lapseltasi kysynyt: "Oletko nätisti tunnilla ja viittaat?" :)



Ja sen perusteella opettajan pitäisi antaa lapselle täydet?



Kuule, soita opettajalle. Poraa edes oikealle ihmiselle.

10 pitää vaan olla sitä extraa, omaa näkemystä tai "täydellisyyttä". Sun poika on hyvä 9:n oppilas.

No aivan vitun se ja hailee että antaako kympin vain ysin. Taitaa olla poika vähän elämästä irtaantunut pateettinen häviäjä ylipäätään, jos alkaa itkemään siitä että sai "vaan" ysin kympin sijaan. Jos sää äitinä vielä lisäät nössöpoikasi stressiä asiaan setvomalla että pitikö olla kymppi vai ei, niin olet kyllä itsekin vanhempana täysin epäonnistunut kasa eltaantunutta kusta. Kaasua koko surkealle perheelle.

Miten kukaan voi olla noin hölmö ja typerä ja sovinistinen?



Mulla on tyttö. Kirjoittaa tasan tarkkaan putkinäköisesti vain sen mitä kysytään, on jopa niin laiska että ei aina jaksa vaivata kättään eikä kirjoittaa kaikkea mitä tietää, mitään yksityiskohtia ei todellakaan. Jos kokeessa on 10 viivaa nin yleensä on 2 riviä tyttö kirjoittanut.



On kuitenkin hyvin looginen tyyppi ja se tiivis tieto on oikein. mitään turhia yksityiskohtia ei todellakaan ole.



myöskään viitata ei pieni käsi jaksa tunnilla. En vaadi tai ole vaatinut kymppejä.



Toinen lapseni on taas aivan tyystin erilainen.

siis piti kirjoittaa että jos (essee)tehtävässä on 10 viivaa niin tyttä täyttää yleensä niistä 2



itse jaarittelin lapsena pitkästi että näyttäisi että osaan paljon

Ja suukon otsalle!! Palkitsisin aktiivisuuden ja innon. Tällä tavoin myös kannustaisin oppilasta yrittämään parastaan EN tappamaan intoa yrittämisessä, kuten valitettavasti Suomessa niin usein tehdään!!!

Kerron yhden soomalaisen tappamistavan -tosin vähän vierestä. Tuttavani lapsi sai yläasteella enkusta 10, mutta mitä tekivätkään vanhemmat?? Heille oli tärkeää selittää tytölle, että tokihan hän ymmärtää ettei todellisuudessa ole 10 arvoinen vaan HUONOMPI, koska hän ei osaa KAIKKEA!

Kun äiti kertoi minulle tämän suorastaan kiivastuin moisesta typeryydestä ja todellakin innon tappamisesta. Miksi tämä asenne, miksi?

Keskustelumme jälkeen äiti kyllä sitten ymmärsi palkita tyttönsä eri mielellä =D

Kysymys opettajille, mitä kukaan hyötyy -merkkisestä asenteestanne ja pilkun viilauksesta?

Eli jos tytöillä kympit kokeesta, muttei tuntiaktiivisuutta, en antaisi heille(kään)kymppejä. Noilla kokeiden keskiarvoilla antaisin 10, jos oppilas oikeasti aktiivinen ja kiinnostunut ko. aineesta.

T. Ope minäkin ja tuntiaktiivisuus ja -osaaminen minulla yhtä tärkeää kuin koeosaaminen

YLI sen mitä vaaditaan ja osaa soveltaa oppimaansa. 9 niille jotka osaavat kaiken vaaditun.

Kymppi vaan, jos osaa hyvin ja on aktiivinen. Toisaalta en aktiivisuuden puutteestakaan kauheasti rokottaisi. Jotkut on arkoja ja hitaita reagoimaan, joten kympin voi mielestäni saada, vaikkei aina olisikaan käsi pystyssä. Toisaalta näennäinen viittaaminen jatkuvasti vajailla tiedoilla ei voi olla syy nostaa numeroa miten vaan.



Itse tekisin esimerkiksi näin:

Kokeiden keskiarvo 9,25, aktiivinen ->10

Kokeiden keskiarvo 9,5, passiivinen ->9

Kokeiden keskiarvo 9,75, passiivinen ->10



En tarkoita passiivisuudella kotitehtävien laiminlyöntiä vaan sitä, että on arka tunnilla.

No aivan vitun se ja hailee että antaako kympin vain ysin. Taitaa olla poika vähän elämästä irtaantunut pateettinen häviäjä ylipäätään, jos alkaa itkemään siitä että sai "vaan" ysin kympin sijaan. Jos sää äitinä vielä lisäät nössöpoikasi stressiä asiaan setvomalla että pitikö olla kymppi vai ei, niin olet kyllä itsekin vanhempana täysin epäonnistunut kasa eltaantunutta kusta. Kaasua koko surkealle perheelle.

aamulääke ottamatta =D

YLI sen mitä vaaditaan ja osaa soveltaa oppimaansa. 9 niille jotka osaavat kaiken vaaditun.

Siis että saadaakseen matikasta kympin täytyy harrastaa matematiikkaa tai saadaakseen äikästä kympin täytyy harrastaa äidinkieltä?



Miten näitä harrastetaan? Riittääkö harrastukseksi lukeminen? Tai laskeminen?