Minulla on kaksi alakouluikäistä poikaa jotka ovat käyttäytyneet koko syksyn huonosti

Mulla on se käsitys että lapsi kyllä lähtökohtaisesti haluaa hoitaa asiansa. Ehkä ongelma on jossain syvemmällä kuin unohduksissa?

Toiseksi, olen sitä mieltä et lapset pitää todellakin kasvattaa eikä vaan lässyttää ja silitellä päätä, mutta rangastuslähtöinen kasvatus on mielestäni huono tapa. Ennemminkin palkitsisin onnistumisista. Ja lisäisin yhdessäoloaikaa; lähtisin lasten kanssa kävelylle, kyselemään heidän kuulumisiaan, unelmiaan yms. Kaiken lähtökohtana on kontakti lapseen, se, että he luottavat sinuun ja sä tiedät ihan oikeasti mitä heille kuuluu. Ajatsu siitä et sä jätät joulut tms hoitamatta kun ei lapsetkaan hoida asioitaan on typerä; ei lasten kanssa pidä ruveta tasavertaisesti kiukuttelemaan ja osoittamaan mieltä. Musta tuntuu et ongelmia löytyy myös peilistä; lapset tomivat hyvin pitkälle siten, miten vanhempansa.

Idealistinen näkemyksesi on ihan söpö, mutta käytännössä ei kaikkiin lapsiin toimiva. Kaikki ei jaksa kauheasti vanhemman kanssa keskustella ja esipuberteetti lienee aikaa jossa alkaa se ns. irtautuminen vanhemmasta murkkuikäinen tuskin lepertelee kanssasi tulevaisuuden haaveistaan. Toisilla irtiotto on rajumpi kuin toisilla ja alkaa aiemmin.

Mua oikesti kiinnostaa tietää kuinka moni 9-15 vuotiaan pojan äiti saa keskustelukontaktia lapseensa päivittäin jostain syvällisemmästäkin kuin päivittäisistä onko nälkä, mitkä treenit tänään, tarvitaanko kyytiä, onko peliaikaa jne.

t. ap

hyvin temperamenttisia, mutta näin olen heidän kanssaan toiminut.

ihan asiaakin, ja veikkaan, että hän osaa neuvoa muita hyvin, mutta ei vaan osaa itse toteuttaa hyviä juttujaan omiin lapsiinsa.

Mulla on se käsitys että lapsi kyllä lähtökohtaisesti haluaa hoitaa asiansa. Ehkä ongelma on jossain syvemmällä kuin unohduksissa?

Toiseksi, olen sitä mieltä et lapset pitää todellakin kasvattaa eikä vaan lässyttää ja silitellä päätä, mutta rangastuslähtöinen kasvatus on mielestäni huono tapa. Ennemminkin palkitsisin onnistumisista. Ja lisäisin yhdessäoloaikaa; lähtisin lasten kanssa kävelylle, kyselemään heidän kuulumisiaan, unelmiaan yms. Kaiken lähtökohtana on kontakti lapseen, se, että he luottavat sinuun ja sä tiedät ihan oikeasti mitä heille kuuluu. Ajatsu siitä et sä jätät joulut tms hoitamatta kun ei lapsetkaan hoida asioitaan on typerä; ei lasten kanssa pidä ruveta tasavertaisesti kiukuttelemaan ja osoittamaan mieltä. Musta tuntuu et ongelmia löytyy myös peilistä; lapset tomivat hyvin pitkälle siten, miten vanhempansa.

Idealistinen näkemyksesi on ihan söpö, mutta käytännössä ei kaikkiin lapsiin toimiva. Kaikki ei jaksa kauheasti vanhemman kanssa keskustella ja esipuberteetti lienee aikaa jossa alkaa se ns. irtautuminen vanhemmasta murkkuikäinen tuskin lepertelee kanssasi tulevaisuuden haaveistaan. Toisilla irtiotto on rajumpi kuin toisilla ja alkaa aiemmin.

Mua oikesti kiinnostaa tietää kuinka moni 9-15 vuotiaan pojan äiti saa keskustelukontaktia lapseensa päivittäin jostain syvällisemmästäkin kuin päivittäisistä onko nälkä, mitkä treenit tänään, tarvitaanko kyytiä, onko peliaikaa jne.

t. ap

hyvin temperamenttisia, mutta näin olen heidän kanssaan toiminut.

huolissani jos minulla ei olisi lapsiini keskusteluyhteyttä. Siinä se vika kuule on. Jos ei ole ala-aste-ikäisiin todellista kontaktia, mitä luulet murrosiän olevan??? Satun tietämään ihmisiä, jotka ovat ylläpitäneet niihin ihan tavallisiin poikiinsa sen kontaktin ihan läpi elämän, myös murrosiässä. Se vaatii tietysti tunnetaitoja vanhemmilta, että miten lähestyt juuri omaa lastasi jotta hän HALUAA olla kontaktissa. Joulun peruuttamalla et edesauta tätä ainakaan yhtään. Vanhemman tehtävä on oikeasti tietää mitä lapselle kuuluu. Ja lapsi kaipaa sisimmässään vanhempaa joka osaa lähestyä häntä, kunnioittaa ja auttaa häntä ilmaisemaan itseään.

Kokonaan ilman lahjoja lapset ei jää, mutta ne eniten toivotut puuttuu. Uudet pelit ja uusi pelikonsoli. Ostetaan myöhemmin kun osaavat näyttää, että hoitavat velvollisuutensa eivätkä tappele.

Myös minä tekisin niin.

etenkin jos ne eniten toivotut ovat pelikonsoli ja siihen pelejä, koska meidän opettajan mukaan ne lapset jotka noita pelejä paljon pelaavat ovat niitä kaikkein huonommin käyttäytyviä ja tämä kuulemma ihan poikkeuksetta. Näin muuten meidän ystäväpiirissäkin on.

Kun on varakas niin täytyy lahjoa lapsensa siitä huolimatta ovatko nämä lahjansa ansainneet. Minusta joulu ei ole mikään itsestäänselvä lahja-automaatio.



Joulua voi viettää vaikka täysin ilman lahjoja, monessa köyhässä perhessä niin tehdäänkin.



Meidän kohdalla se herättäisi ihmetystä, kun kyse ei ole varojen puutteesta. Minusta joulu ei ole tosiaan lahja-automaatio ja lapsen noinkin isojen kuin minulla tulee oikeasti ymmärtää, etti huonosta käytöksestä ja laiminlyönneistä voi palkita.



Monissa firmoissa työntekijän palkka koostuu peruspalkasta ja ns. henk.koht lisistä. Ja bonuksia saadaan tulokseen perustuen. Eikös siinäkin laiskuudesta sakoteta. Aikuinen ymmärtää, että bonus jää saamatta jos tulos jää alle odotetun tai oma henk koht lisä saamatta jos tavoitteet jää saavuttamatta.



Lapsi saa oppia mielestäni jo kouluiässä siihen, että oma toiminta vaikuttaa moneen asiaan. Summa summarum mitä paremmin toimin sen parempi on "palkkani".



Kokeista saa 5e 9:llä alkavista arvosanoista ja 10e 10:llä alkavista. Muuten ahkeruudesta ja vaikkapa 8:lla alkavista arvosanoista voi saada peliaikaa, elokuvaliput, matkan kaupunkiin ostoksille ja syömään tms. Retken johonkin eväineen, kalastamaan, pyöräilemään, lintuja bongaamaan, melomaan tms. vanhempien kanssa. vaihtoehtona korkeimmille arvosanoille rahalle on samat retket ja toiminnot.



Uskokaa tai älkää laiskuus on joidenkin ihmisten perusluonteessa, sellaisia pitää potkia persuksille enemmän kunin ahkeria. Sen lisäksi vaikuttaa lahjakkuus, jotkut vaan pärjää ilman ahkerointia, mutta rumaa ylimielistä käytöstä ei silloinkaan suvaita. Jos on aina hyvä kaikessa, helposti ylpistyy ja alkaa käyttäytyä sen mukaan.



Me on kyselty ammattilaistenkin neuvoja ja saatu vastaukseski kova kuri ja tiukat pelisäännöt. Luonnetta on vaikea muuttaa, mutta voi opettaa silti velvollisuudet hoitamaan. etuudet pois aina kun käytös huonoa tai laiminlyö velvollisuutensa.

Lapset muuten osallistuu siivoukseen kotona, pihatöihin jne. Marmattaa yrittää laistaa velvollisuutensa, mutta vaaditaan näitäkin.



Luonne/temperamenttikysymyksiä pitkälti meneekä kasvatus helpolla vai vähän hankalammin perille.



t. ap

Mutta joo, meillä joulu on ns lahja-automaatio, eli kumpainenkin lapsi saa ainakin yhden toiveensa lahjana, oli ollut ahkera tai ei, eli olisko tuo sitten se peruspalkka?



Meillä töissä toki bonareita voi saada, tavoitteet olen aina saanut tehtyä ja silti bonareita ei aina tule, sillä se on sidottu koko firman katteisiin vielä.

Onko mahdollista että miehen malli puuttuu, eivätkä he osaa pitää äitia esikuvanaan siitä miten omat asiat hoidetaan?



Ihan vain arvauspohjalta heitän tämän.

joka hyvinkin tunnollinen hoitaa omat velvollisuutensa ja vaatii myös pojilta samaa. Viettää myös aikaa lasten kanssa. Harrastaa ja muutenkin vapaa-aikaa ja asutaan yhdessä koko perhe.



Että meni pieleen arvauksesi.



t.ap

kuulostaa siltä, että tasan viimeinen asia mitä nämä pojat tarvitsevat on lisää pelejä tai konsoleita. Sitten ne läksyt ainakin jää. Kyllähän joulupukkikin ymmärtää, ettei sellaista lahjaa voi antaa ;-).



Muita toiveita kyselisin ja toteuttaisin (kohtuudella mutta niin, että joulu on kiva). Siis linjalla urheiluväline, kirja, lautapeli, leikkiväline.



Jos lapsilla menee konsolin puutteesta joulu pilalle, niin on syytä mennäkin. Joululahjatoive on TOIVE, ei tilaus. jos mieltää sen tilaukseksi, on jo aika hemmoteltu.

joka hyvinkin tunnollinen hoitaa omat velvollisuutensa ja vaatii myös pojilta samaa. Viettää myös aikaa lasten kanssa. Harrastaa ja muutenkin vapaa-aikaa ja asutaan yhdessä koko perhe.

Että meni pieleen arvauksesi.

t.ap

Hyvä että arvaukseni oli väärin. Ajattelin noin siksi kun et ollut maininnut isästä mitään, ja miellät itsesi yksin pomoksi, siis siltä kuullostaa.

Itse olen kovasti samoilla linjoilla kuin sinä. Tyttö on 10 v., ja suurempaa esiteinidraamaa meillä ei vielä ole, ehkei tulekaan. Mietinkin etta pitääkö sitä kovempaa kuria alkaa pitämään jo ihan "varmuuden vuoksi" :D ?