Päiväkotiryhmä - ei retkiä?

IKINÄ en ole kuullut mistään kirjallisesta retkisuunnitelmasta... ;-)

Tosin olin vain 1/2 päivää ja pääosin eskarissa. Mutta ei ne muutkaan retkeilleet.



Tosin, jos mietin vanhaa päiväkotiani nyt, niin olisihan siellä voinut retkeillä. Pyörätietä pitkin 300 m oli ala-aste. Kerran vuodessa olisi ihan hyvin voinut tehdä sinne retken. Olisi vaan sopinut jonkun open kanssa, että pienet tulee katsomaan koulurakennusta. Koululaiset olisivat varmaan olleet ihan innoissaan ja olisivat mielellään ehkä tehneet jotain ohjelmaakin tarhalapsivieraille.



Koulun pihalla oli luistinrata. Olisi voinut mennä luistelemaan.



Päiväkodin piha rajoittui laajaan nurmialueeseen. Sen laidalla oli pienenpieni metsikkö. Siellä olisi voinut käydä.



Nykyisin kaupungin kirjasto on päiväkodista 1 km päässä, pelkkää pyörätietä. Siellä voisivat käydä nykyisin.



Tuohon en osaa ottaa kantaa, että mites ne adhdt ja muut. Esim. ystävälläni on vaikea adhdlapsi. Jos olisin lastentarhassa töissä ja kyseinen lapsi olisi ryhmässäni, en uskaltaisi lähteä hänen kanssaan, ellei hänellä olisi omaa henkilökohtaista hoitajaa. Olemme ystävän ja hänen kahden lapsensa kanssa nelisin tehneet retkiä ja vaikka on kaksikin aikuista, niin tuon vaikeamman tapauksen kanssa on äitikin helisemässä.



Kun kaikki lapset ei vaan ole sellaisia, että kulkisivat kiltisti parijonossa ja voisi luottaa, että tekevät kuten on sovittu.



Mutta jos lapset ei voi lähteä retkelle, voisiko retki tulla lasten luo?



Voisiko kirjastosta saada jonkun kertomaan kirjoista? Tai musiikkiosastolta jonkun coolin sedän soittamaan musiikkia ja kertomaan kirjaston musiikkivalikoimasta?



Voisiko läheisestä oppilaitoksesta pyytää opiskelijoita harjoitustyönä tulemaan ja pitämään lapsille jonkun teematunnin. Sairaanhoitajaopiskelijat voisi kertoa omasta tulevasta työstään. Antaa lasten kuunnella stetoskoopilla



Olisiko kontakteja joihinkin seniorijärjestöihin? Joku mummu tai pappa voisi viedä lapset aikamatkalle, näyttää kuvia ja esineitä omasta lapsuudesta ja kertoa niistä. Tai mistä tahansa kiinnostuksenkohteestaan, vaikka junaharrastaja junista, pojat varsinkin voisi olla innoissaan. Tähtiharrastaja voisi tulla kertomaan tähdistä. Jne.



Ja vanhemmat. Tekin voisitte olla mukana. Sopisiko työnantajalle, että menisitte kertomaan omasta työstänne lapsille? Tai sitten jostain harrastamastanne asiasta?



Saisiko paikallisen taide/valokuvaajaharrastajaryhmän käymään päiväkodilla, esittelemään taidettaan/valokuviaan?



Uskon, että tällaista käytetään aivan liian vähän hyväksi koulujen tai päiväkotien ohjelmassa. Ehkä pääsyy se, että puuttuu sopivat kontaktit...



Itse olin joskus pitämässä paikallisen päiväkodin eskariryhmälle opastuskierroksen päiväkodin lähialueen historiaan. Nyt tulin ajatelleeksi, että ehkä voisin tällaista tarjota jonnekin päiväkotiin taas. Tai lähikouluun. Jos tekisin sen kerran vuodessa, ei se minulta mahdottomia vaatisi.



Mitäs, jos muut aikuiset ajattelisi samoin?

Jos tekee muutaman kerran vuodessa retken vaikka lähimetsään, niin eihän sitä tarvitse suunnitella kuin yhden kerran, sen ensimmäisen. Seuraavilla kerroilla käyttää samaa suunnitelmaa. Tai OK, kaksi suunnitelmaa, yksi talvikautta ja toinen kevät-, kesä- ja syyskautta varten.

Kolme täyteen kirjoitettua aanelosta? Ihanko totta? No, byrokratia on byrokratiaa ja sen kanssa on järjenkäyttö sallittu.

Mutta joo, pidetään ne lapset vaan siellä tarhan seinien ja aitojen sisäpuolella. Ei kynttilälyhtyjä pihalle! Retkiä vain vanhempien kanssa viikonloppuisin lähimpään ostoshelvettiin, ei kavereita, ei seikkailua. Miten tästä kaikesta tulee ankeuttajat mieleen?

Retkiä varten täytyy aina tehdä kirjallinen retkisuunnitelma. Jups, luit aivan oikein, jokainen päiväkodin portista poistuminen vaatii kirjallisen suunnitelman, kolme aanelosta.

Mieti viitsinkö nähdä vaivan lähimetsää varten? Ja millä ajalla teen suunnitelman + hoidan ne muut pakolliset suunnitelmat, vasut, kasvunkansiot, pyllynpesut, ulkoilut, siivoukset, syöttämiset, askartelut, jumppahetket, laulutuokiot, unisadut, nukutukset, pukemisen opettamiset, joulujuhlaharjoitukset, yhteistyön yhteistyökumppaneihin, ruokatilaukset, päiväkirjan täytöt, vapaan leikin, vesiväreillä maalaamiset, vanhempien kanssa oven suussa keskustelut, työkavarin kanssa keskustelut (tiedon vaihdon), omat tessin mukaiset tauot, opiskelijan ohjaukset jne.

Se päiväkoti on mun työpaikka ja teen työni sen tavan mukaan mitä tiimissämme esimiehen suosiollisella hyväksynnällä päätämme. Yksi vanhempi vaatii retkiä, toinen sanoo niille ehdottomasti ei, yksi haluaa taidetta, toinen ei, yksi haluaa musiikkia, paljon musiikkia, toinen ei vaan mieluummin satuja.

Onneksi olen töissä päiväkodissa jossa toimitaan eikä hypitä vanhempien hyppynarun mukaan.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2012 klo 09:37"]

Minusta päivähoidon tehtävä on tarjota lapsille turvallista hoitoa vanhempien työssäkäynnin ajaksi. Ja elämykset ja harrastukset ovat vanhempien tehtävä.

[/quote]

Juuri näin. Päiväkodin tehtävä ei ole olla mikään elämyslaitos vaan hoitopaikka sillä välin, kun vanhemmat käyvät töissä. Mitään retkiä ei tarvita. On hiukan eri asia mennä lähimetsään oman lapsen kanssa kuin 15 pikkulapsen kanssa ja pitää huolta siitä, että kukaan ei ehdi tehdä siellä mitään tyhmää.

Retkiä varten täytyy aina tehdä kirjallinen retkisuunnitelma. Jups, luit aivan oikein, jokainen päiväkodin portista poistuminen vaatii kirjallisen suunnitelman, kolme aanelosta.

Mieti viitsinkö nähdä vaivan lähimetsää varten? Ja millä ajalla teen suunnitelman + hoidan ne muut pakolliset suunnitelmat, vasut, kasvunkansiot, pyllynpesut, ulkoilut, siivoukset, syöttämiset, askartelut, jumppahetket, laulutuokiot, unisadut, nukutukset, pukemisen opettamiset, joulujuhlaharjoitukset, yhteistyön yhteistyökumppaneihin, ruokatilaukset, päiväkirjan täytöt, vapaan leikin, vesiväreillä maalaamiset, vanhempien kanssa oven suussa keskustelut, työkavarin kanssa keskustelut (tiedon vaihdon), omat tessin mukaiset tauot, opiskelijan ohjaukset jne.



Se päiväkoti on mun työpaikka ja teen työni sen tavan mukaan mitä tiimissämme esimiehen suosiollisella hyväksynnällä päätämme. Yksi vanhempi vaatii retkiä, toinen sanoo niille ehdottomasti ei, yksi haluaa taidetta, toinen ei, yksi haluaa musiikkia, paljon musiikkia, toinen ei vaan mieluummin satuja.



Onneksi olen töissä päiväkodissa jossa toimitaan eikä hypitä vanhempien hyppynarun mukaan.

Retkiä varten täytyy aina tehdä kirjallinen retkisuunnitelma. Jups, luit aivan oikein, jokainen päiväkodin portista poistuminen vaatii kirjallisen suunnitelman, kolme aanelosta. Mieti viitsinkö nähdä vaivan lähimetsää varten? Ja millä ajalla teen suunnitelman + hoidan ne muut pakolliset suunnitelmat, vasut, kasvunkansiot, pyllynpesut, ulkoilut, siivoukset, syöttämiset, askartelut, jumppahetket, laulutuokiot, unisadut, nukutukset, pukemisen opettamiset, joulujuhlaharjoitukset, yhteistyön yhteistyökumppaneihin, ruokatilaukset, päiväkirjan täytöt, vapaan leikin, vesiväreillä maalaamiset, vanhempien kanssa oven suussa keskustelut, työkavarin kanssa keskustelut (tiedon vaihdon), omat tessin mukaiset tauot, opiskelijan ohjaukset jne. Se päiväkoti on mun työpaikka ja teen työni sen tavan mukaan mitä tiimissämme esimiehen suosiollisella hyväksynnällä päätämme. Yksi vanhempi vaatii retkiä, toinen sanoo niille ehdottomasti ei, yksi haluaa taidetta, toinen ei, yksi haluaa musiikkia, paljon musiikkia, toinen ei vaan mieluummin satuja. Onneksi olen töissä päiväkodissa jossa toimitaan eikä hypitä vanhempien hyppynarun mukaan.

Onneksi minun lapseni ei ole sinun hoidossasi!!

Retkiä varten täytyy aina tehdä kirjallinen retkisuunnitelma. Jups, luit aivan oikein, jokainen päiväkodin portista poistuminen vaatii kirjallisen suunnitelman, kolme aanelosta. Mieti viitsinkö nähdä vaivan lähimetsää varten? Ja millä ajalla teen suunnitelman + hoidan ne muut pakolliset suunnitelmat, vasut, kasvunkansiot, pyllynpesut, ulkoilut, siivoukset, syöttämiset, askartelut, jumppahetket, laulutuokiot, unisadut, nukutukset, pukemisen opettamiset, joulujuhlaharjoitukset, yhteistyön yhteistyökumppaneihin, ruokatilaukset, päiväkirjan täytöt, vapaan leikin, vesiväreillä maalaamiset, vanhempien kanssa oven suussa keskustelut, työkavarin kanssa keskustelut (tiedon vaihdon), omat tessin mukaiset tauot, opiskelijan ohjaukset jne. Se päiväkoti on mun työpaikka ja teen työni sen tavan mukaan mitä tiimissämme esimiehen suosiollisella hyväksynnällä päätämme. Yksi vanhempi vaatii retkiä, toinen sanoo niille ehdottomasti ei, yksi haluaa taidetta, toinen ei, yksi haluaa musiikkia, paljon musiikkia, toinen ei vaan mieluummin satuja. Onneksi olen töissä päiväkodissa jossa toimitaan eikä hypitä vanhempien hyppynarun mukaan.

Onneksi minun lapseni ei ole sinun hoidossasi!!

Omalla ajallani en retkiä suunnittele, ylitöitä meillä ei saa tehdä. Olen ihan tyytyväinen työhöni, mutta joskus ihmetyttää kuvitteleeko vanhemmat tosiaan (kuten sinäkin) että se vajaa 40 tuntia viikossa minkä teen, on pelkkää retkeä tai piirileikkiä? Kyllä se työ on nykyään paaaaaljon muutakin, joskus liikaakin. Ymmärrän hyvin että retkille ei ehkä tänä vuonna päästä, ei ole ehkä päästy viiteen vuoteen. On hyvä että on päiväkoteja joissa turvallisuudesta pidetään kiinni ja lain säätämistä henkilökuntamääristä per lapsi. Lehdestä sitten voimme lukea niistä toisenlaisista hoitopaikoista.

Tutustu päiväkotisi turvallisuussuunnitelmaan.

Retkiä varten täytyy aina tehdä kirjallinen retkisuunnitelma. Jups, luit aivan oikein, jokainen päiväkodin portista poistuminen vaatii kirjallisen suunnitelman, kolme aanelosta. Mieti viitsinkö nähdä vaivan lähimetsää varten? Ja millä ajalla teen suunnitelman + hoidan ne muut pakolliset suunnitelmat, vasut, kasvunkansiot, pyllynpesut, ulkoilut, siivoukset, syöttämiset, askartelut, jumppahetket, laulutuokiot, unisadut, nukutukset, pukemisen opettamiset, joulujuhlaharjoitukset, yhteistyön yhteistyökumppaneihin, ruokatilaukset, päiväkirjan täytöt, vapaan leikin, vesiväreillä maalaamiset, vanhempien kanssa oven suussa keskustelut, työkavarin kanssa keskustelut (tiedon vaihdon), omat tessin mukaiset tauot, opiskelijan ohjaukset jne. Se päiväkoti on mun työpaikka ja teen työni sen tavan mukaan mitä tiimissämme esimiehen suosiollisella hyväksynnällä päätämme. Yksi vanhempi vaatii retkiä, toinen sanoo niille ehdottomasti ei, yksi haluaa taidetta, toinen ei, yksi haluaa musiikkia, paljon musiikkia, toinen ei vaan mieluummin satuja. Onneksi olen töissä päiväkodissa jossa toimitaan eikä hypitä vanhempien hyppynarun mukaan.

Onneksi minun lapseni ei ole sinun hoidossasi!!

Omalla ajallani en retkiä suunnittele, ylitöitä meillä ei saa tehdä. Olen ihan tyytyväinen työhöni, mutta joskus ihmetyttää kuvitteleeko vanhemmat tosiaan (kuten sinäkin) että se vajaa 40 tuntia viikossa minkä teen, on pelkkää retkeä tai piirileikkiä? Kyllä se työ on nykyään paaaaaljon muutakin, joskus liikaakin. Ymmärrän hyvin että retkille ei ehkä tänä vuonna päästä, ei ole ehkä päästy viiteen vuoteen. On hyvä että on päiväkoteja joissa turvallisuudesta pidetään kiinni ja lain säätämistä henkilökuntamääristä per lapsi. Lehdestä sitten voimme lukea niistä toisenlaisista hoitopaikoista. Tutustu päiväkotisi turvallisuussuunnitelmaan.

Tutustu sinä ajatukseen laadukkaasta ja monipuolisesta varhaiskasvatuksesta. Tai hakeudu muihin hommiin. Olet asennevammainen. Ja teitä on vissiin enemmänkin. Surullista. Missä ammattiylpeys?

ihmetyttää kuvitteleeko vanhemmat tosiaan (kuten sinäkin) että se vajaa 40 tuntia viikossa minkä teen, on pelkkää retkeä tai piirileikkiä? Kyllä se työ on nykyään paaaaaljon muutakin, joskus liikaakin.

Tutustu päiväkotisi turvallisuussuunnitelmaan.

Näin maallikkona ajattelisin että tärkeämpää on kasvattaa kuin suunnitella kasvattamista. Kyllä näitä koukeroita riittää.

Tärkeintä on päiväkodissakin että pääsee ovesta ulos, niin lapset kuin aikuisetkin. Aivot saa happea ja suhteellisuudentajua.