Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua avioehtoa, ja on siitä ehdoton!
03.12.2012 |
Olemme ensi kesänä menossa naimisiin ja mies toi tiukasti ilmi, ettei halua avioehtoa. Se on hänen mielestään epäromanttisuuden huippu eikä suostuisi kanssani naimisiin, jos sellaista vaatisin.
Tosi herttaista jotenkin, mieheltä :)! ja kun tyyppi kuitenkin tienaa puolet enemmän kuin minä :D. Pakko rakastaa!
Kommentit (38)
että mieheni on niin ylpeä,ettei sillä olis pokkaa "ryöstää" vanhempieni perintöä. eikä kyllä mullakaan olisi pokkaa viedä sitä, minkä kartuttamiseen mulla ei ollut osuutta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asutte avoliitossa niin kusessapa jo olette, lakihan muuttui niin että avoliitossakin saa ryöstää toisen omaisuudesta puolet, eli avioon meneminen ei siihen enää vaikuta juuta eikä jaata.
AVOEHTO on se mikä olisi pitänyt jo tehdä...
Tai olla yhteinen lapsi.
Ja esim. me emme miehen kanssa eläneet avoliitossa ennen avioliittoa. Yövyimme vain toinen toisemme luona, emme missään vaiheessa olleet samassa osoitteessa kirjoilla. Tyhmä ei pidä olla.
Ja kuulemma ei tuo uusi laki tarkoita sitä, että avoliiton jälkeen kaikki jaetaan fifty-fifty automaattisesti. Ensinnäkin jommankumman osapuolen pitää hakea erikseen hyvitystä toisen omaisuudesta ja tälle hyvityksen saamiselle pitää olal hyvät perusteet. Sen vauraamman on pitänyt saada merkittävää hyötyä suhteesta toisen kustannuksella ennen kuin hyvitystä voidaan myöntää.
Eikä hyvitys tule koskaan olemaan niin suuri, kuin puolet toisen omaisuudesta.
Avioerotilanteessa ilman avioehtoa omaisuus menee puoliksi automaattisesti riippumatta siitä, kumman nimissä se on ollut.
17
että mieheni on niin ylpeä,ettei sillä olis pokkaa "ryöstää" vanhempieni perintöä. eikä kyllä mullakaan olisi pokkaa viedä sitä, minkä kartuttamiseen mulla ei ollut osuutta. ap
Voi ap kun sä olet naiivi. Siinä vaiheessa kun ero syystä tai toisesta tulee, omaisuudesta ja lapsista taistellaan raastuvassa verissä päin...
että mieheni on niin ylpeä,ettei sillä olis pokkaa "ryöstää" vanhempieni perintöä. eikä kyllä mullakaan olisi pokkaa viedä sitä, minkä kartuttamiseen mulla ei ollut osuutta.
ap
Ihmiset muuttuu. Tilanteet muuttuu. Avioerot on harvoin mitään mukavia tapahtumia. Yleensä ne on hyvin riitaisia ja tapellaan asioista verissä päin.
Parempi sopia jo nyt, miten mahdollisessa riitatilanteessa menetellään kuin sitten, kun molemmat vihaa toisiaan. Jos sellaiseen joudutaan.
Mietipä, jos joku nuori naikkonen vuosikymmenien päästä tästä näkee miehessäsi mahdollisuuden saada hienon talon, upean mökin, jne., kun suostuu vanhemman äijän viihdykkeeksi. Nainen tuleekin raskaaksi. Miehesi haluaa mennä hänen kanssaan naimisiin ja elää uutta nuoruutta.
Oletko silloin enää sitä mieltä, ettei sulla ole pokkaa tehdä sitä ja tätä? Tai ettei miehellä olisi? Tuskinpa.
Olen seurannut läheltä ystävieni vanhempien avioeroa. Koskaan en olisi uskonut, että se pari eroaa. Mutta niinpä vaan oli klassisesti miehen sihteeri sellainen onnenonkija ja hankkiutui miehelle paksuksi. Kyllä siinä on erään kerran keskusteltu ensimmäisen vaimon suvun hulppean merenrantatilan omistuksista...
Minua ainakin jurppisi tuollaisessa tilanteessa ja syvältä, jos en pystyisi miestä sitten maksamaan ulos siitä sukutilalta. Mies ostaisi sen ja joku miehen uusi huora kävelisi siellä minun maillani sitten maha pystyssä.
vaan luotamme toisiimme täysin. Avioehto on meidän kummankin mielestä sellainen, joka otetaan silloin, kun ei voi toiseen luottaa ettei toinen varasta toisen omaisuutta! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mieheni on niin ylpeä,ettei sillä olis pokkaa "ryöstää" vanhempieni perintöä. eikä kyllä mullakaan olisi pokkaa viedä sitä, minkä kartuttamiseen mulla ei ollut osuutta. ap
Ole järkevä ja tee avioehto ja sen lisäksi pyydät vanhempiasi rajaamaan testamentissaan mieheltäsi avio-oikeuden pois tuleviin perintöihin. On hyvä olla molemmat paperit kunnossa.
Ei ystävällenikään tullut mieleen, että 15 vuoden avioliiton jälkeen mies jää kiinni suhteesta, haluaa avioeron ja puolet omaisuudesta. Suurin osa siitä omaisuudesta oli tullut ystäväni vanhempien perintönä. Lopputulos oli, että ystävä lapsineen joutui muutamaan muualle, kun ex-mies toi uuden naisensa heidän ok-taloonsa asumaan. Pihalla perintörahoilla miehen nimiin ostetut auto ja moottoripyörä. Miehelle jäi viemä perintörahoilla maksettu eläkevakuutus.
20-30v.kuluttua. Ja eikös yleensä perinnöt kirjoiteta siten, että ne puolisot jätetään ulkopuolelle? Joten vaikka ero tulisi, eksällä ei olisi oikeutta perintöön?
näin on, mutta vain jos vanhempasi asian kirjoittavat testamenttiinsa. muistaakseni testamentilla voi vaikuttaa, ettei puolisosi peri sinun perintöäsi, vaan lapsenne. Mutta miten se vaikuttaa esim. avioerossa, jos satut vanhempasi perimään ja sitten teille tulee ero. Siitä en osaa sanoa.
päättää kenelle haluaa perintönsä jättää. jos perinnönjättä on sitä mieltä, että vävypoika tai miniä on oikeutettu yhtäsuureen osaan perinnösä kuin oma lapsi, eikö hänellä ole oikeus jättää omaisuutensa ihan kenelle haluaa? Miksi kissojen katastrofiyhdistys on hyväksyttävämpi perinnönsaaja kuin vävypoika, joka on sentään voinut hoitaa ja viihdyttää perinnönjättäjää tai nähdä isonkin vaivan vaikka talon kunnossapidon eteen perinönjättjän elinaikana? Nimimerkillä itse luotan tässä asiassa vanhempien arvostelukykyyn, vaikka luulenkin, että ihan hirveän isoja perintöjä ei ylipäätään ole luvassa, ja samalla toivon, että ei ainakaan kovin pian. Pankoon kaiken menemään haluamallaan tavalla sekä ennen että jälkeen kuolemansa.
Mutta tässä tapauksessa siis ap:n vanhempien tulee se mainita testamentissa, että onko vävyllä vai eikö ole, perimisoikeutta heidän lapsensa perintönä saatuun omaisuuteen.
Eli testamentin tekijät sen päättävä. Mutta se vaikuttaako se avioerossa, en osaa sanoa. Siinähän katsotaan reaaliomaisuutta eikä olla perintöä jättämässä. Siinä voi pahimmassa tapauksessa käydä niin, että se perintökartano onkin puoliksi vävyn josta erotaan. En osaa varmasti sanoa onko se näin, mutta mahdollistahan se on.
ettei perijän mahdollisilla puolisoilla ole avio-oikeutta tähän perittävään omaisuuteen. Tällöin tätä perintöä ei oteta osituksesta huomioon (muuten otetaan).
Avioliittohan ei tuo mitään omistusoikeutta puolison omaisuuteen. Avioerossa puolisolla on avio-oikeus (kummallekin jää yhtä paljon oamisuutta), mikäli avioehtoa ei ole (eikä perintöä ole rajattu testamentissa avio-oikeuden ulkopuolelle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on yritys. Jos sille tapahtuu jotain, ei perheemme menetä kotia, koska meillä on avioehto. Muussa tapauksessa konkurssissa menisi minun ja miehen omaisuus, nyt on ainakin osa turvattu.
että mieheni on niin ylpeä,ettei sillä olis pokkaa "ryöstää" vanhempieni perintöä. eikä kyllä mullakaan olisi pokkaa viedä sitä, minkä kartuttamiseen mulla ei ollut osuutta.
ap
eron osuessa kohdalle onkin toinen ääni kellossa. Pahiten omaisuudesta tappelevat ehkä juuri ne, jotka ovat vahvasti olleet sitä mieltä, etteivät halua missään nimessä sellaista, mikä ei itselle kuulu.
Eron raadollisuus tuo uusia piirteitä esiin, siksi on hyvä olla avioehto ettei tarvitse muutenkin kipeässä ja vaikeassa tilanteessa vielä tapella lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioehto otetaan jos sitä tarvitaan (lue: jos ero on jo mielessä).
Mies joka on menossa naimisiin vain kerran elämässä ei TIETENKÄÄN edes harkitse avioehtoa.
Nyt olet aiheesta onnellinen! Munkin mielestä toi on romanttista ja ihanaa vaikka moni muuta väittääkin :) meillä ei onneksi ehtoja tarvitse edes miettiä kun tienataan vähän, ei ole omaisuutta ja perintöäkään ei ole tulossa :D
Mutta onhan se tosirakkautta jos on niin varma liitostaan ettei ehtoja koe tarpeelliseksi.
Ja mitä järkeä mennä naimisiin jos pelkää eroa niin paljon että täytyy avioehto tehdä?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan luotamme toisiimme täysin. Avioehto on meidän kummankin mielestä sellainen, joka otetaan silloin, kun ei voi toiseen luottaa ettei toinen varasta toisen omaisuutta! :)
On niitä tapauksia, joissa toinen puoliskoista on vain näytellyt, jotta häneen voisi luottaa. Sitten avioliitossa on totuus tullut esille ja toinen on tullut huijatuksi 100-0.
Avioehtoon mukaan vähintään omaisuus, joka on ollut ennen avioliittoa, sekä tulevat perinnöt ja lahjat.
epäromanttista miettiä mahdollista avioeroa ja omaisuudenjakamista jo ennen kuin on edes naimisissa,mutta jos joku noin ehdottomasti vastustaa avioehtoa,kuulostaa kyllä aika epäilyttävältä. Ap,älä ole liian sinisilmäinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioehto otetaan jos sitä tarvitaan (lue: jos ero on jo mielessä).
Mies joka on menossa naimisiin vain kerran elämässä ei TIETENKÄÄN edes harkitse avioehtoa.
Eiköhän lähes kaikki ole hyvissä aikomuksissa avioon menossa. Mutta koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla...
Ja totuus on, että 50 % avioliitoista päättyy eroon.
Nyt olet aiheesta onnellinen! Munkin mielestä toi on romanttista ja ihanaa vaikka moni muuta väittääkin :) meillä ei onneksi ehtoja tarvitse edes miettiä kun tienataan vähän, ei ole omaisuutta ja perintöäkään ei ole tulossa :D Mutta onhan se tosirakkautta jos on niin varma liitostaan ettei ehtoja koe tarpeelliseksi. Ja mitä järkeä mennä naimisiin jos pelkää eroa niin paljon että täytyy avioehto tehdä?!?
siilä esim. matkavakuutushan kertoo siitä, että oletatte matkan epäonnistuvan.
"koska ei meillä ole isoja perintöjä tulossa". Ero tuli 10 yhteisen vuoden jälkeen siinä vaiheessa, kun mies oli sössinyt omat raha-asiansa. Erossa vaimon omaisuus meni puoliksi, omansa mies olis etukäteen piilottanut.
Se suuri rakkaus päättyi vaimolla suureen velkaan. Avioehto olisi pelastanut tältä surulta.
Kun menette naimisiin, teidän molempien nykyinen ja tuleva omaisuutenne on lähtökohtaisesti avio-oikeuden alaista.
Avio-oikeuden alaisuus tarkoittaa sitä, että kun avioliitto päättyy (se voi päättyä joko eroon tai kuolemaan), suoritetaan omaisuuden ositus. Ositus tarkoittaa sitä, että molemmille erotetaan heille kuuluva omaisuus ja omaisuuden määrää verrataan keskenään. Se, kumpi omistaa enemmän, maksaa tasinkoa sen verran, että omaisuuserät ovat tasan. Tasingon voi hoitaa rahalla tai omaisuudella. Osituksessa saatu tasinko on verovapaata, ja tämä kannattaa ottaa huomioon, jos omaisuutta on paljon!
Esimerkiksi kuolemantapauksessa perinnönjako toimitetaan vasta tämän osituksen jälkeen. Perintönä jaettavasta omaisuudesta maksetaan ainakin vielä toistaiseksi perintöveroa.
Kun teette avioehdon, sillä voidaan määrätä osa tai kaikki omaisuus suljettavaksi avio-oikeuden ulkopuolelle. Kun joku omaisuus ei kuulu avio-oikeuden piiriin, se vain jätetään osituslaskelman ulkopuolelle. Avioehdon lisäksi myös testamentilla voi jättää omaisuutta avio-oikeuden ulkopuolelle, siinä olet aivan oikeassa. Mutta tällainen ehto ei ole mitenkään pakollinen osa testamenttia, eikä testamentti ole ainoa, tai edes yleisempi tapa periä jotain. Suomalaiset käyttävät testamentteja hyvin harvoin, eikä toisen tekemään testamenttiin kannata luottaa, jos haluaa suojata perintönsä avio-oikeudelta.
Esimerkkitilanne:
Isäsi omistaa miljoonan arvosta omaisuutta.
Sinä et omista mitään, mutta olet isäsi ainoa perijä.
Miehesi omistaa puolen miljoonan edestä työllään ansaittua omaisuutta.
Teillä on kaksi lasta.
a) isäsi kuolee ilman testamenttia - teille tulee avioero
b) isäsi kuolee ja on määrännyt testamentilla omaisuudensa avio-oikeuden ulkopuolelle - teille tulee avioero
c) isäsi kuolee ja on määrännyt testamentilla omaisuudensa avio-oikeuden ulkopuolelle - olette tehneet avioehdon - teille tulee avioero
d) isäsi kuolee ilman testamenttia - sinä kuolet pian hänen jälkeensä
e) isäsi kuolee ja on määrännyt testamentilla omaisuudensa avio-oikeuden ulkopuolelle - sinä kuolet pian hänen jälkeensä
f) isäsi kuolee ja on määrännyt testamentilla omaisuudensa avio-oikeuden ulkopuolelle - olette tehneet avioehdon - sinä kuolet pian isäsi jälkeen
a) sinä perit isäsi = avio-oikeuden alainen omaisuutesi miljoona, miehesi avio-oikeuden alainen omaisuus puoli miljoonaa => suoritat avioerossa miehellesi tasinkoa 250 000e
b) sinä perit isäsi = avio-oikeuden alainen omaisuutesi nolla, miehesi avio-oikeuden alainen omaisuus puoli miljoonaa => miehesi suorittaa sinulle avioerossa tasinkoa 250 000e
c) sinä perit isäsi = avio-oikeuden alainen omaisuutesi nolla, miehesi avio-oikeuden alainen omaisuus nolla => tasinkoa ei suoriteta
d) sinä perit isäsi = avio-oikeuden alainen omaisuutesi miljoona, miehesi avio-oikeuden alainen omaisuus puoli miljoonaa => kuollessasi kuolinpesäsi suorittaa miehellesi verotonta tasinkoa 250 000e, kuolinpesään jää 750 000e, joka jaetaan kahdelle lapsellesi verollisena perintönä
e) sinä perit isäsi = avio-oikeuden alainen omaisuutesi nolla, miehesi avio-oikeuden alainen omaisuus puoli miljoonaa => kuollessasi miehelläsi on oikeus tasinkoprivilegiin eli olla suorittamatta tasinkoa kuolinpesään näin halutessaan, kuolinpesässä on siten vain saamasi perintö 1 000 000e, joka jaetaan kahdelle lapsellesi verollisena perintönä
f) sinä perit isäsi = avio-oikeuden alainen omaisuutesi nolla, miehesi avio-oikeuden alainen omaisuus nolla => tasinkoa ei suoriteta kumpaankaan suuntaan, kuolinpesässä on siten vain saamasi perintö 1 000 000e, joka jaetaan kahdelle lapsellesi verollisena perintönä
Jos teillä on tulossa isompia perintöjä, kannattaa heittää romantiikka romukoppaan, ja miettiä lapsia, erotilannetta, kuolemaa, kaikkia eri mahdollisuuksia, ja mieluiten juristin kanssa. Tässä oli vain pintaraapaisu erilaisista mahdollisuuksista. Kyseessä ei ole aina suoraan se, kumpi puolisosta hyötyy erossa, vaan kyse on myös verotuksesta, siitä, miten lapset saavat maksettua yllättävät perintöverot jne. Esimerkiksi avioehto on mahdollista tehdä vain avioeroa koskevaksi, jolloin kuolemantapauksessa saadaan tuo varsinkin alaikäisiä lapsiakin välillisesti hyödyttävä veroton omaisuudensiirto elävälle puolisolle. Lisäksi avioehto voi koskea vain tulevia omaisuuseriä, tai vain perintöjä, tai vain ansaittuja tuloja, eli se on räätälöitävissä hyvin tarkkaan teidän molempien tarpeita vastaavaksi.
Miehellä ei ole ollut mitään tekemistä tähänastisen omaisuuteni karttumisessa. Niinpä hänen ei tarvitse olla sitä missään vaiheessa jakamassakaan.
Sen sijaan se, mitä tienaamme avioliiton aikana, on yhteisesti rakennettua ja erotilanteessa se myös jaetaan tasan.
Ihmisistä ei koskaan tiedä. Vaikka olisi miten rakastunut, niin 30 vuoden päästä voi mies saada jonkun villityksen, lähteä nuoremman onnenonkijan matkaan ja olla NIIN rakastunut. Siinä on turha itkeä sitten, kun alat jonkun vieraan naisen hyväksi maksaa vanhempiesi tai itse tienaamiasi kiinteistöjä tmv. petturimiehelle, jollei avioehtoa ole. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.
Tällä hetkellä avioehto ei vaikuta elämäämme mitenkään. Avioliitto on parantanut suhdettamme, hitsannut meitä tiiviimmin yhteen. Nyt selkeästi tuntuu, että olemme ME, emme vain sinä ja minä. Mies on tämän itse sanonut. Olemme alkaneet ihan eri tavalla puhaltaa yhteen hiileen.
T. 17