Rasittaa kun anoppi on suulas paasaaja, joka tyrkyttää unelmiaan muiden elettäväksi

Kerrassaan rasittava tyyppi. Ainoat puheenaiheet on asiat, jotka ovat hänen mielestään maailmassa tai muiden ihmisten elämässä väärin, ja mitä Loistavaa Anopin Ideaa minun tai muiden tulisi alkaa toteuttaa (hän itse kun ei ehdi kuin ideoida).



Erityisen rasittavaa on se, kun hän hyvää hyvyyttään ohjaa meitä jatkuvasti lasten kasvatuksessa, kun hänen mielestään olemme asiassa niin hunningolla - lasten kuulleen tietenkin. Lasten tulisi leikkiä pelkillä käpylehmillä ja ruuaksi riittää puuro ja pottu. Voisin myös esimerkiksi alkaa ommella lasten vaatteet (kaupassa ovat niin kalliitta), leipomaan leivät, luopua astianpesukoneesta jne. Lisäksi minun tulisi vaihtaa haastava, korkean koulutuksen vaativa, mielenkiintoinen työni samanlaiseen perustason työhön kuin missä anoppi itsekin on. Se kun on ainoaa oikeaa työtä, mikä maailmaa pyörittää ja on tärkeää.



Mieheni joutaisi olla hänellä ilmaisena kotiorjana ihan niin kuin silloin kun mieheni oli teini-ikäinen poika (onneksi ei suostu siihen).



Keuhkoaa usein kiivaasti asiantiloista niin että häntä on pakko rajoittaa puheissaan - lapset kun eivät oikein ymmärrä mikä on hätänä ja pelkäävät kun pui kaikki maailman kauheudet heidän kuullen jos vain annetaan.



Ennen jaksoi välillä olla iloinenkin, mutta nyt on vain yhtä kestämistä hänen vierailunsa. Suuttuu jos hänen kanssaan ollaan eri mieltä. Mitä tuon kanssa tekisi?