Lue keskustelun säännöt.
Onko 50 joululahjaa/lapsi normijuttu?
02.12.2012 |
Tuossa 7-vuotiaan tytön joululahjaketjussa yksi äiti kertoi, että heidän perheessään lahjoja kertyy 50 kpl/lapsi ja lahjoja sitten availlaan n. kaksi tuntia aattoiltana.
Olen aina luullut, että ollaan ns. normaalia keskiluokkaa, mutta tuo lahjamäärä yllättää. Meillä pyritään siihen, että jokainen lapsi (3 kpl) saisi vanhemmilta, kummeilta ja isovanhemmilta yhteensä max 10 lahjaa.
Jos lahjoja tulisi 50 kpl/mukula, niin mihin ne kaikki edes mahtuvat???
Kommentit (64)
tuo äiti, joka kirjoitti toiseen ketjuun, että lasten lahjoja tulee tuollaiset 50 per lapsi. Tämä jakaantuu karkeasti seuraavasti: - karkkia, suklaata noin 10 pakettia (vanhemmat ei osta yhtään karkkia, kaikki tulee sukulaisilta+tuttavilta yms) - vaatepaketteja, käyttövaatetta, huiveja, hattuja ehkä noin 6 pakettia - pesuaineita, shampoota (esim Muumi-matkalaukku, Prinsessa-juttuja) yms hiusharjasettejä noin 3-4 pakettia näitä, nämä vanhemmilta, koska en tosiaan ole niitä äitejä, joiden mielestä lahjat = leluja - kirjoja, kiiltokuvia, tarroja, askartelujuttuja = 3-4 pakettia - loput sitten leluja, ehkä sellaiset 20 pakettia, joista vanhemmilta sellaiset 5-6 pakettia, loput muilta. En kerrassaan TAJUA, miten joku voi onnistua siinä, että lapsi saisi vain 10 pakettia?! Esim meillä lapsilla on: - vanhemmat - sisarus - kummitädit kummallakin - kummisedät kummallakin - enoni perheineen - miehellä 2 siskoa + veli - serkku, 2 pikkuserkkua - mummoja x 2 - isomummoja x 1 - hyvät naapurit Esim tuo naapuri pelkästään ostaa joka vuosi lapsille yhden vaatepaketin kummallekin ja lisäksi karkkipaketin. Kummeilta tulee helposti 2-3 pakettia lapselle per kummi. Myös miehen sisko, lapseton, ostaa mielellään ja pyytämättä joka vuosi lapsille 2-3 pakettia per lapsi. Siinä hyvin äkkiä tulee se 50 pakettia täyteen. Minusta olisi törkeyden huippu käydä sanelemaan ihmisille sitä minkä verran paketteja heidän tulee ostaa. Ei onnistu minun luonteellani! Mutta perus-av-mamma varmaan tekee lahjalistankin valmiiksi ja sanoa napauttaa, että se on sitten yksi paketti per mukula (varmaan sanoo hinnankin...). Meillä tulisi lapsille ilman vanhempienkin lahjoja sellaiset 30 pakettia per lapsi, niitä sukulaisia ja tuttavia, joilta niitä lahjoja tulee, nyt vaan on. Ei voi mitään. Te, joilla lapsi saa jotain max 15 pakettia, niin eikö teillä lapsella ole isovanhempia, kummeja, setiä, tätejä, serkkuja, naapureita yms jotka haluaa ostaa lahjoja??? Miten voi olla, että ei ole??? Saa olla aika onneton sosiaalinen verkosto, jos lapselle ei kukaan perheen ulkopuoliinen halua ostaa joululahjoja.
Kaikilta tulee YKSI paketti. Eli molemmat isovanhemmat, kummiperhe ja siskoni=4 lahjaa.
Tässä jä meille vielä kymmenkunta pakettia ostettavaksi.
Hitto, rahaa palaa muutenkin ihan vietävästi, pitääkö tässä naapureittenkin lapsille lahjoja ostella?
Omat isovanhempani ovat kuolleet aikoja sitten.
Miksi kummien pitäisi ostaa monta pakettia?
Lapseni on tämän henkilön kymmenes kummilapsi. Aikalainen lahjakonkurssi jo sellaisenaan.
Itse ainakin kaatuisin selälleni jos kummilapseni vanhemmat odottaisivat saavansa useita paketteja..hui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua jotenkin nolottais viettää tuollaista kulutusjoulua.
Voi, olisit lukenut tarkemmin. Kirjoitin aika selkeästi, että me emme odota kummeilta niin ja niin monta lahjaa, vaan kummit saavat ITSE PÄÄTTÄÄ 100% miten lahjoja ostavat. Ja ovat päättäneet ostaa tuon 3-4 per kummi.
Meillä muuten ei ole materiajoulu. Vietämme jouluaatosta aamuyhdekstätä ilta kuuteen jouluaattoa mummoloissa, joissa ei jaeta lahjan lahjaa, vaan ollaan yhdessä.
Pukki käy ennen seitsemää, sitten avataan lahjat ja heti sen jälkeen nukkumaan.
Lahjoilla lapset eivät ehdi leikkiä joulaattona minuuttiakaan, koska jouluaattoa ei ole mikään leikkipäivä.
Minusta juuri kaikkein pahinta on opettaa lapsille että he itse voivat toivoa, että mitä ne 5-6 lahjaa ovat, joita he tulevat saamaan! Siis että lapsi sanelee mitä kummit ja mummot ostavat, ja vanhempien mielestä tämä on vielä hienoa, kun niitä lahjoja on niin vähän - (toki jokainen sellainen, jonka lapsi itse on aikuisilta vaatinut...)
Meillä lapset eivät sanele sitä, mitä aikuiset ostavat!
Mua jotenkin nolottais viettää tuollaista kulutusjoulua.
Ei muille kuulu, millaista joulua vietät. Luuletko saavasi tuollaisella mielistelyllä jonkinlaisen palkinnon jostain?
Ei meillä ainakaan kerrota kellekään lahjojen määristä, ei se muille kuulu.
tuo 50 on varmasti oikeampi määrä kuin 10! Kun itse olin pieni, sain paljon lahjoja. Rakastan joululahjojen antamista joten omat lapset saavat paljon lahjoja. Vanhempani, jotka aikoinaan ostivat minulle paljon lahjoja (ostavat muuten vieläkin!), ostavat luonnollisesti lapsenlapsilleen paljon lahjoja! Kaikka eivät suinkaan ole leluja vaan joukkoon mahtuu vaatteita, pyyhe, lakanat, saippuaa, karkkia, musiikkia, kirjoja, puuhastelua ym. Meillä on tapana siis että lahjoja on PALJON, mutta niistä voi ilmaantua vaikka paketti prinsessamuroja, joita en koskaan muulloin suostu ostamaan kaupasta! Enkä todellakaan hyvitä mitään huonoa omatuntoa lahjoilla (miten jollekin voi tulla edes tuo mieleen?)! Kyllä yhtenä päivänä vuodessa voi mennä vähän "överiksi", ei lasta joululahjoilla saa pilattua! :)
Mun mielestä yksi päivä vuodesta voi olla semmoinen wauuuuu-fiilis, ettei tarvitse yhtään olla hillitty ja kursailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pelkästään itsellenikin kertyy annettavaksi monta pakettia. Hyvissä ajoin teen listoja ja ostan yleensä vain mitä olen ennakkoon päättänyt ostaa, ei juuri heräteostoja siis. Lisäksi pitää antaa sukulaisille vinkkejä mitä niille lapsille voisi antaa tai saatan jopa antaa äidilleni valmiita paketteja, jotka hän sitten antaa. Meillä panostetaan enemmin jouluun kuin ostetaan tavaraa pitkin vuotta.
- annan itse n. 10 lahjaa / lapsi
- mies antaa n. 5-8
- isovanhemmat 5 +
- sukulaiset ja kummit n. 6
Tässä on mukana paljon kirjoja, jotain vaatteita, ehkä pyyhkeitä/lakanoita tai astioita (muki, lautanen), pulkka, luistimet, kypärä... eli sellaista mitä ei kaikissa perheissä pakettiin laitettaisi.
Rakastamme paketteja jouluna, vaikka olemme hyvinkin kierrätyshenkisiä (ja omien lasten lahjoista jotkut voivat hyvin olla vaikka kirppikseltä). Käymme joulukirkossa, syömme pitkään ja hartaasti, laulamme yhdessä joululauluja.
Myös aikuiset saavat lahjoja, meitä kokoontuu 10-12 henkeä yhteiseen jouluun ja sen takia noita lahjojakin kertyy.
Voi, olisit lukenut tarkemmin. Kirjoitin aika selkeästi, että me emme odota kummeilta niin ja niin monta lahjaa, vaan kummit saavat ITSE PÄÄTTÄÄ 100% miten lahjoja ostavat. Ja ovat päättäneet ostaa tuon 3-4 per kummi.
Meillä muuten ei ole materiajoulu. Vietämme jouluaatosta aamuyhdekstätä ilta kuuteen jouluaattoa mummoloissa, joissa ei jaeta lahjan lahjaa, vaan ollaan yhdessä.
Pukki käy ennen seitsemää, sitten avataan lahjat ja heti sen jälkeen nukkumaan.
Lahjoilla lapset eivät ehdi leikkiä joulaattona minuuttiakaan, koska jouluaattoa ei ole mikään leikkipäivä.
Minusta juuri kaikkein pahinta on opettaa lapsille että he itse voivat toivoa, että mitä ne 5-6 lahjaa ovat, joita he tulevat saamaan! Siis että lapsi sanelee mitä kummit ja mummot ostavat, ja vanhempien mielestä tämä on vielä hienoa, kun niitä lahjoja on niin vähän - (toki jokainen sellainen, jonka lapsi itse on aikuisilta vaatinut...)
Meillä lapset eivät sanele sitä, mitä aikuiset ostavat!
ensi saavat 50 uutta lelua ja tavaraa nokan eteen ja sit kielletään leikkimästä niillä ja pakotetaan sänkyyn. Ihan helvetin julmaa teiltä. Lapset on koko päivän odottaneet että pääsee avamaan sitä lahjavuorta ja sitten ei saakaan koskea. Oletteko nyt ihan järkeviä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olivat niihin (pieniinkin) tyytyväisiä, niin menimme vähän ymmällemmä, kun 6-7 v naapurin tyttö seuraavana päivänä antoi arvionsa "et sä muuta saanut?" Ei tullut nintendoa eikä mitään muutakaan 100 euron arvoista. - Yksi tuosta edeltä
Siinä siis suvunkin antamat lahjat. Lapsia on kaksi eli saavat yhteensä 30 pakettia. Tämän lisäksi tulee minun lahjat (8 kpl) ja miehen saamat (7 kpl) eli yhteensä meillä on 45 pakettia.
Kyllähän se määrä on suuri, kun yrittää niitä lahjoja mahduttaa paikoilleen. Olenkin ihan tosissani rajoittanut pakettimäärää suvun puolelta, mutta silti niitä lahjoja tulee tuon verran. Toisaalta sain myös itse saman verran lahjoja lapsena (15 kpl)ja nautin joka hetkestä. En ole kulutushysteerikko enkä muutenkaan vaurioitunut asiasta.
Sen verran siis puolustan tätä 50 pakettia, että myös meillä lapsuudenkodissani paketoitiin sukkia, karkkeja ja hiusklipsejä ja pidin jokaista lahjaa hienona ja tärkeänä. Nautin pakettien availusta, arvolla ei ollut merkitystä. Nautin myös siitä, kun vanhempani avasivat ostamiani lahjoja.
Enemmän huolestuttaa niiden lasten arvomaailma, joiden vanhemmat ostavat kalliita harrastusvälineitä, kirjoja, leluja ja vaatteita ihan tuosta vaan arkeen kuuluvana etuna. Muistan lapsuuteni joulusta sen, miten odotin, saisinko uudet luistimet tai kivan toppatakin. Tiesin, että en arkena sellaisia saisi tuosta vaan. Jos arjessa on tavallista saada ihan tuosta vaan kaikkea, mitä keksii pyytää, muodostuu käsitys rahasta hyvin kapeaksi. Edessä on tulevaisuus, jossa eletään yli varojen.
Ehkä 50 pakettia/ lapsi on liioittelua mutta en näe mitään väärää siinä,että lapsi saa tarvitsemiaan harrastusvälineitä, vaatteita tai herkkuja lahjaksi. Tällä tavalla se päivän erikoisuus viestittää lapselle hiljalleen, että tähän ei ole varaa kuin kerran vuodessa eikä lahjat tipu syliin, kun niitä vain keksii pyytää.
Se vastaaja, joka julisti, ettei anna lahjaksi mitään ns. tarpeellista koska ne kuuluvat normaaliin arkeen (karkit, vaatteet, harrastusvälineet)tuhlaa vuoden aikana tuon 50 paketin verran ja enemmänkin ja lapsi pitää noita tavaroita itsestäänselvänä. Onko sekään järkevää rahankäytön opettamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mielestä jo 10 lahjaa on liikaa. Sehän on ihan tutkittu juttukin et lapsen aivokapasiteetti ei kykene käsittelemään kovin montaa virikettä kerrallaan ja testeissä joissa lahjoja oli 10 per lapsi kävi seuraavanlaisesti.
Lapsilta kysyttiin 3 tuntia lahjojen saannin jälkeen, mitä saitte.
Yksikään alle 12-vuotias ei muistanut yli viittä lahjaa ja suurin osa sanoi ensimmäisen ja viimeisen lahjan.
Eli loput 8 oli turhia.
Mitä tästä opimme.? Jokaiselle alle 12-vuotiaalle maksimissaan 2 lahjaa ja kaikki on onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja heitä mielellään lahjoo, mutta se että aikuiset ihmiset ostelevat toisilleen kymmeniä lahjoja on aika surkuhupaisaa.
kerrottu että aikuiset ostavat toisilleen kymmeniä lahjoja..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, olisit lukenut tarkemmin. Kirjoitin aika selkeästi, että me emme odota kummeilta niin ja niin monta lahjaa, vaan kummit saavat ITSE PÄÄTTÄÄ 100% miten lahjoja ostavat. Ja ovat päättäneet ostaa tuon 3-4 per kummi.
Meillä muuten ei ole materiajoulu. Vietämme jouluaatosta aamuyhdekstätä ilta kuuteen jouluaattoa mummoloissa, joissa ei jaeta lahjan lahjaa, vaan ollaan yhdessä.
Pukki käy ennen seitsemää, sitten avataan lahjat ja heti sen jälkeen nukkumaan.
Lahjoilla lapset eivät ehdi leikkiä joulaattona minuuttiakaan, koska jouluaattoa ei ole mikään leikkipäivä.
Minusta juuri kaikkein pahinta on opettaa lapsille että he itse voivat toivoa, että mitä ne 5-6 lahjaa ovat, joita he tulevat saamaan! Siis että lapsi sanelee mitä kummit ja mummot ostavat, ja vanhempien mielestä tämä on vielä hienoa, kun niitä lahjoja on niin vähän - (toki jokainen sellainen, jonka lapsi itse on aikuisilta vaatinut...)
Meillä lapset eivät sanele sitä, mitä aikuiset ostavat!
ja kirjoittavat joulupukille kirjeen, jossa kertovat, mitä toivovat joululahjaksi.
Me pyrimme toteuttamaan toivomukset. Kaikkea ei tietenkään saa ja muutama paketti on meidän vanhempien päättämä. Isovanhemmat kyselevät meiltä, mitä lapset ovat toivoneet ja ostavat jonkun sellaisen sitten. Ainakin lahja on tuolloin mieleinen.
Tänä vuonna esikoinen saa kahdeksan lahjaa, kuopus kuusi. Aivan riittävä määrä kummallekin. Kahta lahjaa lukuunottamatta paketeista löytyy lasten toivomat lelut/kirjat.
Muistan oman lapsuuteni kun emme koskaan saaneet lahjoja, edes yhtä, jota olimme toivoneet. Se oli oikeasti ikävää, koska synttärit ja joulut olivat ylipäänsä ainoita kertoja, jolloin saimme uusia leluja.
PS. Meillä lapset saavat valvoa vaikka puoleen yöhön leikkien uusilla leluillaan.
Meillä lapset saavat isältä lahjan, äidiltä lahjan ja lisäksi vanhemmilta kirjan tai pari ja ehkä pelin tai pelit. Kotoa siis tulee noin viisi lahjaa.
Lisäksi on kuitenkin mummu ja pappa,mamma, kaksi tätiä, eno, kaksi kummia toisella ja kolme toisella ja pari kaveriperhettä eli 10-11 muuta jokavuotista lahjanantajaa, joilta voi tulla useitakin pieniä paketteja. Jos lisäksi parit tuttavat käyvät ennen joulua kylässä ja tuovat lahjat pojille, pari lasten omaa ystävää antaa lahjan ja sitten tulee vielä jostain pari yllätyslahjaa, niin meillä voi kyllä mennä jopa se 50 lahjaa rikki. Lahjapaketista voi löytyä vaikka kuusenkoriste tai sukat, mutta ilahtuneesti ne on vastaan otettu.
Voi, olisit lukenut tarkemmin. Kirjoitin aika selkeästi, että me emme odota kummeilta niin ja niin monta lahjaa, vaan kummit saavat ITSE PÄÄTTÄÄ 100% miten lahjoja ostavat. Ja ovat päättäneet ostaa tuon 3-4 per kummi.
Meillä muuten ei ole materiajoulu. Vietämme jouluaatosta aamuyhdekstätä ilta kuuteen jouluaattoa mummoloissa, joissa ei jaeta lahjan lahjaa, vaan ollaan yhdessä.
Pukki käy ennen seitsemää, sitten avataan lahjat ja heti sen jälkeen nukkumaan.
Lahjoilla lapset eivät ehdi leikkiä joulaattona minuuttiakaan, koska jouluaattoa ei ole mikään leikkipäivä.
Minusta juuri kaikkein pahinta on opettaa lapsille että he itse voivat toivoa, että mitä ne 5-6 lahjaa ovat, joita he tulevat saamaan! Siis että lapsi sanelee mitä kummit ja mummot ostavat, ja vanhempien mielestä tämä on vielä hienoa, kun niitä lahjoja on niin vähän - (toki jokainen sellainen, jonka lapsi itse on aikuisilta vaatinut...)
Meillä lapset eivät sanele sitä, mitä aikuiset ostavat!ja kirjoittavat joulupukille kirjeen, jossa kertovat, mitä toivovat joululahjaksi.
Me pyrimme toteuttamaan toivomukset. Kaikkea ei tietenkään saa ja muutama paketti on meidän vanhempien päättämä. Isovanhemmat kyselevät meiltä, mitä lapset ovat toivoneet ja ostavat jonkun sellaisen sitten. Ainakin lahja on tuolloin mieleinen.
Tänä vuonna esikoinen saa kahdeksan lahjaa, kuopus kuusi. Aivan riittävä määrä kummallekin. Kahta lahjaa lukuunottamatta paketeista löytyy lasten toivomat lelut/kirjat.
Muistan oman lapsuuteni kun emme koskaan saaneet lahjoja, edes yhtä, jota olimme toivoneet. Se oli oikeasti ikävää, koska synttärit ja joulut olivat ylipäänsä ainoita kertoja, jolloin saimme uusia leluja.
PS. Meillä lapset saavat valvoa vaikka puoleen yöhön leikkien uusilla leluillaan.
toivomaamme lahjaa. Paketteja tuli jokunen mutta ei sellaista, joka oli ollut toivelistalla.
Ollaan jo vuosia kokoonnuttu maalle joulun viettoon, suvun "kantaäidin" isoon maalaistaloon. Väkeä on paikalla jo neljässä sukupolvessa, ja kaikkiaan meitä on noin 30 henkilöä.
Jos me kaikki saisimme 50 lahjaa, meillä olisi 1500 pakettia avattavana. Meidän avausruljanssi kestäisi noin 13 tuntia (kutakin pakettia avattaisiin ja ihasteltaisiin 30 sekunnin ajan). Sen jälkeen oltaisiin kyllä kaikki jo jonkun terapian tarpeessa!
14v poika saa meiltä vanhemmilta 2- 3 lahjaa kummaltakin. Miehellä 7 sisarusta joista jokainen muistaa yhdellä lahjalla. Itselläni 2 sisarusta toinen muistaa , toinen ei .Lahjoja kertyy n.20 kpl. Minusta liikaa. Tiedän kuitenkin parikin perhettä,jossa lahjoja avataan todellakin pari tuntia eivätkä lapset osaa edes kertoa mitä saivat lahjaksi. Parin päivän päästä eivät lahjat kiinnosta enää ja keväällä ne raijataan kirpputorille.Itse olen pyrkinyt ostamaan nyt poikani ollesssa isompi ostamaan myös yhden " hyötylahjan" esim. jotain astiasarjaa.Tänä vuonna saa desing valaisimen. Astiat eivät välttämättä kiinnosta 14v , mutta saa myös mieluisia ja toivomiaan lahjoja ( pelit ja kirjat) . Vaatteet ei kiinnosta.Ja onhan sitten jotain miltä syödä, kun opiskelemaan lähtee.
Se vastaaja, joka julisti, ettei anna lahjaksi mitään ns. tarpeellista koska ne kuuluvat normaaliin arkeen (karkit, vaatteet, harrastusvälineet)tuhlaa vuoden aikana tuon 50 paketin verran ja enemmänkin ja lapsi pitää noita tavaroita itsestäänselvänä. Onko sekään järkevää rahankäytön opettamista?
että harrastus-, askarteluvälineet, vaatteet ym. välttämättömyysjutut vaan ovat lapsille tarpeen. Ja todellakin varmasti käytämme rahaa niihin vuodessa enemmän kuin 50 lahjan verran, jos se 50 lahjaa tarkoittaa shampoopulloja, vaatteita, värikyniä tms. Niitä ostetaan meidän huusholliin tarpeen mukaan, ei sen vuoksi että lapsi haluaa. Mutta ei ne (meidän perheessä) ole mikään rahankäytön opettamisasia. Turha kulutus (muotilelut) on eli talosta ei löydy esim. 50 barbia tai lego-prinsessaa. Tavaroita, jotka jäävät lopulta käyttämättä. Niitä saa toivoa lahjoiksi ja niitä ostetaan, mutta harkiten. Äitinä myös olen ilmoittanut isovanhemmille ja kummeille ym. että meidän lahjapolitiikka on se, että vähemmän on enemmän, emmekä edes halua opettaa lapsia siihen että aina pitää saada lahjoja. Vähemmän on enemmän ei myöskään tarkoita sitä, että lahjojen hinnat olisivat 100 euroa ja ylöspäin. ;)
Nämä ovat omia kasvatusperiaatteita ja toiset tekevät tosin. Yritän myös terottaa lapsilleni, että lahjojen (harrastusten, vaatemerkkien ym.) vertailu tai niillä pröystäily ei ole hyvää käytöstä eikä se ole mikään mittari. Näin meillä ja kukin tavallaan.
mitään muropaketteja tai shampoo-pulloja paketoida jouluksi. Siksi kai ei ole 50 lahjaakaan. Kaikkea tarpeentonta halpiskräsää tulee tupa täyteen muutenkin, en ole sillä kannalla että joulun pääidea on lahjat ja niiden määrä. Omat lapset ovat vielä aika pieniä, mutta lahjoja on nyt ja jatkossakin max. 5-6/ipana. Isompana saavat miettiä tarkkaan mitä toivovat/tarvitsevat/oikeasti haluavat lahjoiltaan. Harrastusvälineet, vaatteet ja muut käyttötavarat hankitaan tarpeen mukaan, niitä ei tarvitse toivoa lahjaksi.
Kyse "kitsasteluun" ei ole taloudellinen tilanne. Tai ehkä se, mutta käänteisenä. En haluaisi, että lapseni oppivat siihen että synttärinä tai jouluna odottaa tolkuton lahjavuori tavaraa, jolla ei loppujen lopuksi edes ole käyttöä.