Minkä alan yliopisto\korkeakouluopintoja pidätte vaativimpina?

Luovemman kyseenalaistajan on varmasti vaikea päästä oikikseen kun pitää opetella vain ulkoa. Mutta jollekin tavoitehakuiselle urheilijalle voi olla helppoa. Sen kun lukee enemmän kuin muut.



Matikka ja kielet ovat joillekin helppoja. Joillekin myrkkyä!



Selvästi yliarvostetuimpana pidän kauppatiedettä. Tosin se johtuu siitä, että sen alan opiskelijat pitävät eniten ääntä itsestään ja hypettävät koulujaan.

Totta tosiaan on helppoa. Sanastoa ei tarvitse päntätä ollenkaan.

"Helpointa olisi ruotsi, kun olen kaksikielinen."



Se että osaa jotain kieltä ei tarkoita, että hahmottaisi helposti kielitieteen koukerot. Yliopistotasolla kielten opinnot ovat hyvin teoreettisia. Kieliopilla ei opinnoissa ole suurtakaan roolia. Mutta toki se kieliopin hallinta on edellytys sille, että voi aloittaa kyseisen kielen opinnot.



Humanistisia opintoja voi joku ulkopuolinen helposti pitää helppoina siksi, että "saahan siinä tutkia lempifeffojaan ja kirjojaan". No tutkittavat aineistot voivat olla tuttuja ja läheisiä. Mutta kas, kun humanistisissa oppinaineissa vaaditaan sitä laajaa teoreettista ajattelukykyä ja oikeanlaisten teorioiden ja menetelmien valitsemista tarkastelemalleen aineistolle.



Olen käsittänyt, että kasvatustieteen opinnot ovat melko koulumaisia. Johtuen siitä, ettei kasvatustieteessä ole omaa teoreettista perinnettä. Kasvatustieteitä opiskeleva tuttuni päätti kokeilla sivuaineenaan mediatutkimusta ja totesi ensimmäisen kurssin edettyä olevansa ihan hukassa täysin erilaisen opiskelun kanssa. Muun muassa lähdeviitteiden käyttö ja analyysiharjoitukset eri menetelmin tuntuivat hänestä vaikeilta.



Mutta en nyt silti voi mennä nimeämään vaikeinta ja helpointa tieteenalaa, sillä omat kokemukseni rajoittuvat vain humanistisiin tieteisiin ja hieman myös yhteiskuntatieteisiin. Riippuu paljon omista kiinnostuksista ja kyvyistä.



Nimim. tuore FM

eli yhdistelmä biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa. Helppo olisi se, mikä eniten kiinnostaa, koska silloin motivaatio on kohdallaan ja motivoitunut oppii parhaiten.

joillakin sitten valmistuttua eli saako ikinä oikeita töitä.



En tiedä kumpi on vaativampaa, päästä sisään vaikeaan mutta varmasti työllistävään kouluun vai päästä sisään helpolla mutta onnistua työllistymään vaikealla alalla...

Arvostan kaikkea koulutusta.

aloilla on tosiaan vaikeinta se, kun kaikki (opetushenkilökuntaa myöten) toitottavat koko ajan kuinka turhaa opiskelu on ja kuinka ei tule koskaan saamaan töitä ja jos saakin niin pienellä palkalla, samoin kuin itsekin tietää opiskelevansa kaikkien halveksimia turhaketieteitä (jos ei vaikka ole päässyt mihinkään muualle tai ei ole vielä keksinyt mitä muuta haluaisi tehdä). Tuntee itsensä aivan turhaksi ja hyödyttömäksi ihmiseksi ja siksi se opintopisteiden raapiminen kasaan on niin vaikeaa, kun tietää ettei siitä mitään hyötyä ole vaikka valmistuisikin. Nämä siis ennen kuin on tajunnut/kyennyt vaihtamaan alaa.

jotain hiukkasfysiikka ja matematiikka vaikeimpina.

Olen ihan hyvä matematiikassa ja fysiikassa mutta, jos noita opiskelisin niin paljon joutuisin tekemään töitä.



Lääkistä en pidä niinkään vaativana mutta lääkärin työtä kyllä vastuun takia. Oikis nyt on vaan lukemista.

oikista kaikkein vaativimpana. Opiskelu vei kyllä aikaa ja tahtoa esim. tenttien suurten sivumäärien vuoksi, mutta eivät ne oikislaiset mitään ruudinkeksijöitä aina todellakaan ole. Kovalla lukemisella pärjää ihan perusperttikin siellä. Tosin jos yrittää oikikseen vaikka 6 kertaa eikä pääse sisään, voisi ehkä ihan suosiolla harkita muuta alaa. Sanon tän ihan ystävällisesti, koska ei se vaadi mitään muuta kuin armotonta lukemista.



Olen opiskellut myös erästä kieltä pääaineena toisessa tutkinnossa, ja se oli kyllä mielestäni eräällä tavalla jopa vaativampaa kuin oikistelu, jos halusi tehdä hommat hyvin. Toki oli hömppäkursseja, mutta kyllä vaan se kielen teorian syvällinen omaksuminen oli melkoinen haaste.

Fysiikka, biofysiikka, biokemia esim. Ainakin meikäläiselle kuulostaa haastavalta.

minusta humanistiset opinnot ovat sellaisia, että vähän vaatimattomimmilla suorituksillakin voi selviytyä niistä. Mutta siis vastuu on opiskelijalla, jos todella on kiinnostunut oppiaineestaan niin opiskeluaineesta saa vaativan. Opiskelijalla on enemmän vastuuta siinä, kuinka osaa yhdistellä tietoa uusiksi kokonaisuuksiksi.

Missään koulussa ei ole pelkästään älykköjä, vaan kaikenlaisia mahtuu joukkoon

eivät ne oikislaiset mitään ruudinkeksijöitä aina todellakaan ole.

Totta tosiaan on helppoa. Sanastoa ei tarvitse päntätä ollenkaan.

Kieliopin ja sanastonko hallinan luulet riittävän kielten teoreettiseen hahmottamiseen? Et ole tainnut liiemmin opiskella yliopistossa.

Koska olen vain omaa alaani (kielet & opeopinnot) lukenut, en osaa sanoa muiden alojen vaativuudesta mitään. Kieliopinnoissa joutuu mielestäni tekemään paljon töitä opintopisteiden eteen. Ja usein pikkutarkkoja asioita joutuu pänttäämään.

Mä luulen, että nuo edelliset vastaajat on oikeassa eli luultavasti omat taipumukset vaikuttaa. Mulle olis ollut luultavasti tosi helppoja kaikki lääketieteelliset, fysiikat, matikat ja dippainssiopiskelut. Sen sijaan jollekin toiselle ne voi olla vaikempia. Mulle taas haastavia olisi luultavasti jotkut liikuntatieteelliset (minä seiväshyppyä opettelemassa, lol) tai kielitieteelliset (vaikka venäjä tai mandariinikiina).



Kaikki sellaiset luettavat, kuten vaikka kasvatustieteet, oikeus, talous yms. taitaa mennä melkein keneltä vaan sisään päässeeltä, jolla on sinnikyyttä asiaan.

Pintasuuntautuneella pänttäämisellä pääsee läpi mistä vaan, vaikka gradunteko toki voi olla melkoista haahuilua jos on ollut vain pintasuuntautunut. Syväsuuntautnut oppiminen taasvaatii vaivannäköä alalla kuin alalla, mutta palkitsee toki myös paljon enemmän.

fysiikasta. Eksakteissa luonnontieteissä, joissa tenttikysymykset on laskutehtäviä, se vastaus on yleensä joko on oikein tai sitä ei ole ollenkaan. Tehtävät ovat niin vaikeita, että niistä ei pääse edes alkuun, jos ei tiedä heti, kuinka ne lasketaan. Tästä johtuen säälipisteitä harvemmin saa, vaikka kuinka yrittäisi. Lisäksi fysiikassa, toisin kuin matematiikassa, joutuu soveltamaan koko ajan, joka vatii aproksimointeja, mitkä taas vaativat ihan silkkaa intuitiota. Matematiikassa se eksaktisuus on tavallaan siunaus. Itse kirjoitin reaalista L:n vastaten vain fysiikan tehtäviin, mutta yliopistofysiikka oli ihan toisesta maailmasta. Laiskuus ehkä vaikeutti myös, mutta toisaalta kursseilla oli tyyppejä, jotka ratkaisivat viikon laskutehtävät tunnissa, kun muut tuskailivat niiden kanssa koko viikon saaden silti vain puolet tehtyä. Eli jotain neroutta se vaatii. Tunnen teoreettisen fysiikan opiskelijoita, jotka pääsivät perusopinnoista vaivatta läpi, mutta kävivät jotain aineopintojen kursseja 3-5 kertaa ennen läpipääsyä.

Oikis ja lääkis vaativat varmasti hirveästi työtä, mutta uskoisin, että se työn määrä on aika lailla sama kaikille sisään päässeille, jos nyt ei joku omista valokuvamuistia. Fysiikassa joutuu oivaltamaan, mikä ei kaikilta (useimmilta) onnistu, ja siihen ei valokuvamuistitkaan auta. Paitsi, jos kaikki tenttikysymykset on aiemmilta vuosilta kierrätettyjä ja vastaukset saatavilla ulkoa opeteltaviksi. Auttoi joidenkin kurssien läpipääsyyn, onneksi.