Viikonloppuisyys on perseestä, miehet: kieltäytykää siitä!
Viikonloppuisyyteen suostuvat miehet tekevät mielestäni vain karhunpalveluksen itselleen ja lapsilleen.
OHJE teille KUNNOLLISET miehet, joista puoliso on ottanut eron ilman mitään oikeaa syytä (väkivalta, pettäminen, juopottelu tms.): ÄLKÄÄ suostuko viikonloppuisyyteen. Kasvattakoon nainen lapset. Alkakaa elää omaa elämäänne, rakastukaa ja jos haluatte uuden perheen niin saahan niitä lapsia tehtyä. Kannattaa vain jättää entiset asiat taakse, exän lapsenhoitajaksi alkamalla ette saavuta mitään. Kyllä joku mies sen isän roolin lapsellenne ottaa eikä se lapsi siihen kuole vaikkei ottaisikaan.
Viikonloppuisyys ei ole mitään oikeaa isyyttä eli vaikka siitä kieltäytyykin, ei synny enää sitä suurempaa vahinkoa mitä erotessa muutenkin syntyy.
Elämässä vaan eteenpäin ja vanhat asiat taakse. Lapsia voi muistella lämmöllä ja kyllä niistä huolta pidetään.
Kommentit (41)
Kyllä se vastuu otetaan ja se otetaan kasvattamalla ne lapset yhdessä perheenä asumalla. Jos tämä ei naiselle kelpaa vaan päättää jättää miehensä, niin silloin ei ole mitään tehtävissä.
Elämässä eteenpäin vaan.
En tiedä mitä sanoa..
Varmaan aloittajalla on ihan pointtikin tuossa jos siis ajattelee vaan itseään ja oman navan ympärillä pyörii.
Mites lapset? Luuletko että heille on mitään valtakunnan väliä sillä että olet vknloppu isä? Jos aikuiset eivät kykene elämään yhdessä pitäisi lasten elämä pyrkiä pitämään mahdollisimman muuttumattomana.
Lapsi tuskin ajattelee aikuisena että voi sitä isi parkaa kun ei se vaan keynnyt tapaamaan meitä vain vknloppuisin.
Oikeasti aikuiset ihmiset.
Ymmärrän että vituttaa tuo ex-puoliso ja naisetkin osaavat olla tosi kieroja ja käyttää lapsia pelivälineenä erotilanteessa.
Olen itse isätön lapsi ja voin vannoa että vknloppu isä olisi ollut ihan mahtava juttu.
Aikuisena olisin nähnyt tilanteen raadollisuuden ja ollut kuitenkin kiitollinen että isä ei hylännyt minua.
viikonloppu ja loma isyys omilla ehdoilla eli ei anna exän pompottaa eikä kiristää millään.
Sit kun lapset on teini-ikäisiä voi alkaa kertomaan totuuden erosta ja äidistä.
On jokaisen lapsen etu et edes viimeistään aikuisena kerrotaan ettei se oma äiti olekaan täydellinen ja virheetön vaan joskus jopa se joka rikkoi perheen itsekkäästi koska halusi jännemmän miehen.
"Jos aikuiset eivät kykene elämään yhdessä pitäisi lasten elämä pyrkiä pitämään mahdollisimman muuttumattomana."
Ja se pysyy muuttumattomana sillä, että lapsi tapaa biologista isäänsä pari kertaa kuussa ikävöiden tai miettien mikä hänen roolinsa sitten on?
Parempi tilanne se lapselle on, että kun se exä löytää joskus uuden ukon itselleen niin lapsi voi alkaa rakentaa suhdetta siihen uuteen ihmiseen ilman, että tarvii jatkuvasti erota viikonloppujen jälkeen biologisesta isästä ja kaivata hänen luokseen. Ei se ole mitään normaalia elämää varsinkin jos naisella on uusi mies. Silloin on lapsenkin helpompi vaan omaksua uusi "isä" itselleen kun ei näe oikeaa isää silloin tällöin.
"Jos aikuiset eivät kykene elämään yhdessä pitäisi lasten elämä pyrkiä pitämään mahdollisimman muuttumattomana."
Ja se pysyy muuttumattomana sillä, että lapsi tapaa biologista isäänsä pari kertaa kuussa ikävöiden tai miettien mikä hänen roolinsa sitten on?
Parempi tilanne se lapselle on, että kun se exä löytää joskus uuden ukon itselleen niin lapsi voi alkaa rakentaa suhdetta siihen uuteen ihmiseen ilman, että tarvii jatkuvasti erota viikonloppujen jälkeen biologisesta isästä ja kaivata hänen luokseen. Ei se ole mitään normaalia elämää varsinkin jos naisella on uusi mies. Silloin on lapsenkin helpompi vaan omaksua uusi "isä" itselleen kun ei näe oikeaa isää silloin tällöin.
Kukaan ei kukaan voi korvata biologista vanhempaa.
Olet ilmeisesti itse toiminut noin? Minä puhun tässä lapsen näkökulmasta,itsellä ei ole isää mutta isäpuoli löytyy johon onkin rakentunut hyvä suhde mutta ei hän ole minun isäni se on perhanan selkeä asia.
Uusioperheet on lähtökohtaisesti perseestä. Toki ymmärrän että tilanteet joskus vaativat vanhempien eroamisen mutta miten helvetissä se oikeuttaa ketään "viemään"lapselta toisen vanhemman ja vaikka äiti olisi minkälainen hieho hyvänsä on isälläkin joku vastuu lapsistaan,aina!
Ja minä kirjoitin MAHDOLLISIMMAN muuttumattomana,toki koko lapsen elämä heittää kuperkeikkaa kun vanhemmat eroavat mutta silloin juuri pitäisi yrittää ne omat tunteet heittää hetkeksi sivuun ja oikeasti itkeä vaikka yksin peiton alla.
Eivät lapset ole vanhempien omaisuutta,tavaraa jolla leikitään.
Hyvin pystyy säilyttämään isyytensä ja välit lapseen, vaikka näkisi vain jokatoinen vkl. Siihen voi vielä lisätä jonkun arkitapaamisen joka viikolle. Turha nyt on yrittää luistaa siitä isän velvollisuudesta hokemalla tuollaista marttyyri-paskaa. Luuseri olet, jos lapses hylkäät.
Been there, done that.
Hyvin pystyy säilyttämään isyytensä ja välit lapseen, vaikka näkisi vain jokatoinen vkl. Siihen voi vielä lisätä jonkun arkitapaamisen joka viikolle. Turha nyt on yrittää luistaa siitä isän velvollisuudesta hokemalla tuollaista marttyyri-paskaa. Luuseri olet, jos lapses hylkäät.
Been there, done that.
Onko siinä taas yksi exänsä ilmainen lastenhoitaja?
Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä. Kyllä lapsi selviytyy toisen vanhemman menettämisestä. .
Sellaiset miehet eivät ole mitään jotka eivät anna lapselle mahdollisuutta tehdä surutyötä kodin ja toisen vanhemman menettämisestä vaan koittavat paikata omaa ikäväänsä alkamalla viikonloppuisiksi.
"exänsä ilmainen lastenhoitaja" kertoo jo kaiken oleellisen ihmisestä.
Kyse on kuitenkin sinun lapsistasi!!
Onko sinulle tehty lobotomia?
totean kuitenkin että perhessäni on poika, jonka isä päätti tehdä juuri noin. Siitä seurasi musertunut itsetunto, koulukiusaamista, masennus ja loppujen lopuksi huostaanotto itsetuhoisuuden takia.
Että on näitä ihan elävässä elämässäkin.
Pahinta oli että minä en voinut vuosikausiin sanoa mitään negatiivista isästä, yritin kuitenkin säilyttää pojan positiivisen mielikuvan yllä.
tavata lapsiaan enempää kuin joka toinen vkonloppu..mites ne reippaat isät jotka eivät viitsi hoitaa edes sitä joka toista vkonloppua kun aina on parempaa tekemistä? Suuret on puheet, että lapset rakkaita ja tärkeitä mutta aina omat jutut ajaa lasten edelle..onko sekään sitten lapselle hyvä, että tapaamiset peruuntuu koko ajan ja etä tapaa milloin sattuu huvittamaan?
"exänsä ilmainen lastenhoitaja" kertoo jo kaiken oleellisen ihmisestä.
Kyse on kuitenkin sinun lapsistasi!!
Onko sinulle tehty lobotomia?
Huomauttaisin, että silloin asia on eri jos lapsi asuu suunnilleen puolet ajasta isänsä luona. Se jo antaa isällekin mahdollisuuden luoda suhteen lapseen.
Kaksi kertaa kuukaudessa viikonloppu (tai vähemmän) lapsen kanssa on pelkkää vanhemuuden pilkkaa, surullista lapselle ja häpeä niille, jotka tuollaiseen ovat suostuneet. Sellainen järjestely ei ole mitään muuta kuin toisen lapsenhoitajaksi suostumista.
juttuja,mä en halua tavata mun miehen edellisen liito lapsia ja aion estää miestä tapaamasta niitä.Työnnän haaroja auki koko ajan,hyvä että töihin pääsee.Otappa huomioon,kun isket varatun 40vuotiaan miehen että sillä on perhe ja sitä kautta sä joko olet sen kanssa tai et ole.Vaimo ja lapset ottaa kyllä takaisin,jos mies haluaa tulla takaisin leikkimästä teiniäliittoa.
juttuja,mä en halua tavata mun miehen edellisen liito lapsia ja aion estää miestä tapaamasta niitä.Työnnän haaroja auki koko ajan,hyvä että töihin pääsee.Otappa huomioon,kun isket varatun 40vuotiaan miehen että sillä on perhe ja sitä kautta sä joko olet sen kanssa tai et ole.Vaimo ja lapset ottaa kyllä takaisin,jos mies haluaa tulla takaisin leikkimästä teiniäliittoa.
Ja on hyvin menestynyt ja hyvä itsetuntoinen mies. Isäpuoli on erittäin tärkeä ja se oikea pappa lapsillemme.
Ehkä ne syyt masentua johtuivat pojan äidistä, joka purkasi katkeruutensa poikaan. Mieheni äiti ei ole sitä tehnyt, joten miehelläni on hyvä itsetunto ja kúulemma ollut hyvä lapsuus.
Éi kaipaa biologista isäänsä.
totean kuitenkin että perhessäni on poika, jonka isä päätti tehdä juuri noin. Siitä seurasi musertunut itsetunto, koulukiusaamista, masennus ja loppujen lopuksi huostaanotto itsetuhoisuuden takia.
Että on näitä ihan elävässä elämässäkin.
Pahinta oli että minä en voinut vuosikausiin sanoa mitään negatiivista isästä, yritin kuitenkin säilyttää pojan positiivisen mielikuvan yllä.
samalla tavalla kuin esim kuusi taikka kahdeksanvuotiaan pojan joka varmaan muistaa sen oikean isän.Hyvä, että löytyi varaisä.
Onhan noita adoptio-lapsiakin jotka ovat selviytyneet hyvin ja eivät osaa edes kaivata biologisia vanhempiaan.
Mun moraalikäsitykseen ei vain uppoa tuo että vaikka ex-vaimo olisi niin kelju ja huoltajuussopimukseen kirjataan että isä tapaa lapsia vain joka toinen vknloppu niin millä "järjellä" tuo selitetään että on parempi isän kadota kokonaan kuvioista?
Meitä ihmisiä on moneen junaan ja tosiaan mulla taitaa sitten olla korkeampi moraali ;)
vaikka ex-vaimo olisi niin kelju ja huoltajuussopimukseen kirjataan että isä tapaa lapsia vain joka toinen vknloppu niin millä "järjellä" tuo selitetään että on parempi isän kadota kokonaan kuvioista?
Johan sitä on tässä selitetty. Lapselle on parempi ehjä perhe ilman ylimääräisiä rönsyjä ja jos ainoana vaihtoehtona on nähdä toista vanhempaa erittäin sivurooliin laitettuna pari kertaa kuussa, niin mikä tahansa muu järjestely on parempi. Vaikka sitten vanhemman häviäminen elämästä kokonaan. Tuossa tapauksessa vältetään myös ex-kumppanien riitelystä tai huonoista väleistä lapsen elämään välittyvä kireys.
En ymmärrä mitä järkeä muuten on erota huonosta parisuhteesta (riitely tms. erimielisyydet) lasten takia ja sitten jatkaa tuota riitelyä parisuhteen ulkopuolella??!! :D
Eri asia jos päästään sopimukseen vuoroasumisesta mutta sitähän naiset eivät yleensä halua. He kun eivät kestä niin pitkiä aikoja erossa lapsestaan joten isän on kestettävä.
Pitäisi säätää laki, että ellei vuoroasumista voida toteuttaa, lapset eivät tapaa enää toista vanhempaansa. Vanhempien kasvatuskykyjen ollessa tasavertaiset asia pitää ratkaista arpomalla.
No mun mielestä tuo selitys ontuu,sori.
Siis edelleen jos ajatellaan muka lapsen parasta.
Toki se olis kätevää jos toisen vanhemman voisi jollain tavalla korvata.
Heh hehe ja hahhah. Mua nää asiat ei vaan naurata.
Toki jos vanhemmat ovat pikkuhitlereitä niin lapsen on varmaan paras olla jossain ihan muualla mutta minä nyt tässä peräänkuulutan sitä vastuuta niistä omista jälkeläisistään.
Olen satavarma että jos oikeus erotilanteessa päättäisi että mies on meillä lähihuoltaja ja minä vknloppu äiti niin hoitaisin ne perhanan vknloput kunnialla.
Kyllä se sille lapselle voi trauman aiheuttaa jos isä yhtäkkiä häviää kuvioista.
Mies, joka ei ota vastuuta jälkikasvustaan, ei ole mies alkuunkaan.