Mistä syystä teillä lapsesi saa olla kaverinsa kanssa kyllä teillä, muttei kaverin luona?

ja rupeaa kyselemään syytä siltä lapseltasi että mikset saa meille tulla?



Meneekö tuon takia lasten kaveruus pilalle ja miten se kaveri-lapsi kokee sitten itsensä? viallisena?

ja rupeaa kyselemään syytä siltä lapseltasi että mikset saa meille tulla?

Meneekö tuon takia lasten kaveruus pilalle ja miten se kaveri-lapsi kokee sitten itsensä? viallisena?

Ainakin jos itse kiellän lapselta jotain niin pyrin myöskin perustelemaan sen. Näin lapsi ymmärtää paremmin, että kielolla on syynsä, kun asioista puhutaan avoimesti ja reilusti niin ymmärryskin kasvaa.



Muuten lapsi voi kokea että sinä teet ilkeyttäsi ihan vaan kiusaa hänelle.

ettei nyt aivan kamalasti ole mitään kaverimenoja.



Vaikka eihän se ikä periaatteessa siihen kyläilyyn vaikuta.

On niin erilaiset säännöt, erilaiset tavat kasvattaa ja sallitaan ihan törkeetä puhettakin.

Ja ollaan selitetty lapsellemme kyllä, että hän ja kaverinsa on niin erilaisista perheistä ja kaverin perheessä on aivan erilaiset säännöt ja pidemmän päälle se tuottaa vaikeuksia myös omalle lapsellemme.

Kavereita ovat, onneksi on paljon muitakin kavereita mutta ainoastaan meillä saavat leikkiä, koska saan puututtua heti kaverinsa älyvapaisiin juttuihin.

Kyllä meillä on harvassa ne muksut, joiden kotiin saa mennä. Yksi äiti just kertoi, että eräs lapsi on käynyt heillä about 100 kertaa ja sen ainoan kerran, kun oma kysyi, voisiko mennä heille vanhempien pankkikäynnin ajaksi, niin vastaus kuului tiukkana taustalta: "ei tänne nyt kavereita!" Kuinka kehtaakin? Luulisi, että sen verran vanhemmat venyisi ihan kiitollisuudenvelasta, kun ekan kerran kysytään toiseen suuntaan. Ja kyse ei ole mistään häirikkölapsesta kylään tungettavaksi vaan luokan fiksuimmasta ja kilteimmästä pojasta. Tämän äitin kanssa on homma pelannut NIIN hienosti. Mennään suunnilleen vuorotahtiin ja ei tule hyväksikäytetty olo kuten monien muiden kanssa, joilta puuttuu alkeelliset käytöstavat vastavuoroisuudessa!

että pitäisi julkisilla kulkea. En vielä päästä 9vuotiasta, mutta se 12 vuotias on tottunut kulkemaan jo.



Kaikki on ymmärtäneet tuon selityksen ilman turhia marmatuksia.

Kyllä meillä on harvassa ne muksut, joiden kotiin saa mennä. Yksi äiti just kertoi, että eräs lapsi on käynyt heillä about 100 kertaa ja sen ainoan kerran, kun oma kysyi, voisiko mennä heille vanhempien pankkikäynnin ajaksi, niin vastaus kuului tiukkana taustalta: "ei tänne nyt kavereita!" Kuinka kehtaakin? Luulisi, että sen verran vanhemmat venyisi ihan kiitollisuudenvelasta, kun ekan kerran kysytään toiseen suuntaan. Ja kyse ei ole mistään häirikkölapsesta kylään tungettavaksi vaan luokan fiksuimmasta ja kilteimmästä pojasta. Tämän äitin kanssa on homma pelannut NIIN hienosti. Mennään suunnilleen vuorotahtiin ja ei tule hyväksikäytetty olo kuten monien muiden kanssa, joilta puuttuu alkeelliset käytöstavat vastavuoroisuudessa!

Oletko ajatellut,että meillä ihmisillä on erilaiset kodit, ja erilaiset sietorajat, jaksamisen rajat. Voihan olla, että äidilä ei ole jaksamista ottaa toisten lapsia kotiinsa. Silloin se, etä oma lapsi pääsee kaverille leikkimään, on sitä parasta naapuri- ja ystäväapua mitä olla voi.

niin muutamia voisit ainakin mainita.



Lisää myöskin sitten että miten teidän perheessä toimitaan, kyseisten asioiden suhteen.

Olin nimittäin itse niin väsynyt työpäivien jälkeen etten todellakaan jaksanut enää yhtään ylimääräistä lasta huushollissani. Ja silloin kun en ole itse kotona, ei kavereita yleensäkään saa tulla (koska ei tiedä mitä älyvapaata keskenään keksivät). Ja toiseksi, pahimmillaan meillä oli kämppä kuin hävityksen kauhistus, koska olin niin väsynyt etten jaksanut hädin tuskin kuin ruuan laittaa, joten sotkuiseen kämppään ei vieraita. Ei edes niitä lapsia.



Että ei aina ole kyse pelkästä veemäisyydestä, jos kaverit ei saa tulla.



t. yh