Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten te jaksatte ulkoilla lapsen kanssa näillä keleillä?
25.11.2012 |
Tuntuu päivä päivältä hankalammalta vääntäytyä tuonne märkään ja pimeään, eikä meillä tule ulkoiltua edes joka päivä kunnolla. Käydään kerhossa sen sijaan.
On huono omatunto kun periaatteessa pidän kyllä ulkoilua tärkeänä ja lastahan ei kurja sää haittaa.
Tulis nyt jo äkkiä lunta niin jaksaisi taas erilailla kun on valoisampaa ja vähän eri tekemistä kuin hiekkalaatikolla istuskelua.
Kommentit (62)
Minähän en näillä keleillä ulos mene.. Meillä on useasti ihan jopa viikkoja putkeen et ulos ei mennä!! Ensinnäkään en viihdy tossa taloyhtiön leikkipihalla ja muutakaan paikkaa täällä kåmäpaikassa ei ole, ainakaa mun tietääkseni. Ja niinä kertoinaku ulkona ollaa ni siellä ollaa max. tunti ja sekin on aamulla. Iltapäivisin en edes mene ku on pimeetä..
Päiväkodissa olin töissä ja tiedän ulkoilun tärkeyden ja siellä viihdyin ulkona pitkiäkin aikoja ja kahdesti päivässä. Mutta kotona en vaan jaksa, en viihdy siellä yksin kun ei ole juttuseuraa, tunnen itseni niin tyhmäksi seisoessani siellä kun lapset leikkii..
Minun mielestä jos lapsi ei pääse viikkoihin ulos. :( Lapset kuitenkin tarvitsevat raitista ilmaa ja varsinkin liikuntaa! Sisällä on aika harvalla niin paljon tilaa että tulisi kunnolla liikuttua. Miltä itsestäsi olisi lapsena tuntunut jos sua olisi pidetty aivan terveenä ollessasi sisällä viikkotolkulla, ulos et olisi saanut mennä? Ulkoile nyt hyvänen aika sen lapsesi kanssa! Ei muakaan usein huvittaisi, mutta pakkohan se on, niin kuin moni muukin asia lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maisema on pelkkää harmaata ja tauotonta tihkusadetta. En todellakaan lähde kävelylle vain siksi, että hyvän äidin ja isin kuuluisi niin tehdä. Vihaan tuota pimeyttä.
Menemme autolla uimahalliin tai vaikka kauppakeskukseen shoppailemaan. Kohta tulee pakkaset ja hiukan luntakin, sitten kaivetaan esille pulkat, liukurit ja rattikelkat.
Pelaamme lasten kanssa korttipelejä ja katsomme videoita. Siinä on mun suorittamiset ja sädekehät.
Lapsille ja itsellenkin sään kestävät vaatteet (lapsilla tarkoittaa kurakamppeita tai todella hyvää haalaria), mukaan pikkuisen evästä ja reipasta mieltä.
Meillä ei kyllä ole märkä haitannut, ulkoillaan joka ikinen päivä klo 9.30-11.30, melkein minuutilleen. Ja pääosin metsässä. Siellä ei tarvi lelujakaan, meilläkin 2v, 3v ja 4v muksut tehneet majaa, käpykasoja, leikkineet hippaa ym. Viikonloppuna koululaiset ovat auttamassa majan rakennuksessa ja vkonloppuna voidaan myös viipyä pidempäänkin. Joskus tehdään tulet ja paistetaan makkaraa, ne on ekstrajuttuja.
Ja samalla tulee kätevästi ulkoilutettua koirat (meillä on kaksi bordeercollieta ja etenkin nuoremmalle nuo metsäreissut tekee todella hyvää, purkaa siellä energiaansa samoin kuin ihmislapset ;) )
ja me tosiaan käydäänkin 3*vk perhekerhossa. Onneksi täällä on sellaisia :)
Tuo ulkoilu vaan tökkii pahasti enkä meinaa löytää motivaatiota raahautua pihalle.Meidän lähipuistot myös on tosi hiljaisia, yksinään siellä yleensä saa kököttää. En tiedä käydäänkö me jotenkin kummaan aikaan (joko klo 11-14 välillä tai illalla 19 maissa) vai eikö täällä sitten niin ole muita kotihoidossa olevia muksuja vai hommaako ne sitten jotain muuta kuin kökkii hiekkiksellä.
Ettette paljon muita näe. Aika moni menee ns. "päiväkotirytmin" mukaan, eli ulkoilu klo 9.30-11.30 välillä, sitten kotiin syömään ja päikyt klo 12-14, sitten taas ulos 15 aikaan ja illalla ollaan sisällä/kauppareissua ym. Meillä ja tiedän että todella monella muulla on tuo rytmi.
Tosin ei meidänkään lähipuistoissa moniakaan muita ole, harvoin saa seuraa. Tylsäähän se on pihalla kökkiä, mutta me kans raahaudutaan yleensä sen kaksi kertaa, ellei ole kerhoja tms.
Ollaan vaan illan virkkuja ja aamun torkkuja. Meillä heräillään 8-9 aikoihin ja päikkäreiltä sit 17 aikoihin. Kerhoaamuina on monesti kello soimassa kun nekin on aina aamulla, niin otetaan sit väliaamut rauhallisesti eikä pidetä kiirettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai rattaiden ja vaunujen kanssa litimärkään metsään, jossa ei ole mitään pururatoja? Sitäkö päivästä toiseen yli kivien ja kantojen? En tasan mene. Kesä on toinen juttu, oaistelen makkarat laavulla hieman kauniimmalla ilmalla, kiitti vaan.
Minähän en näillä keleillä ulos mene.. Meillä on useasti ihan jopa viikkoja putkeen et ulos ei mennä!! Ensinnäkään en viihdy tossa taloyhtiön leikkipihalla ja muutakaan paikkaa täällä kåmäpaikassa ei ole, ainakaa mun tietääkseni. Ja niinä kertoinaku ulkona ollaa ni siellä ollaa max. tunti ja sekin on aamulla. Iltapäivisin en edes mene ku on pimeetä..
Päiväkodissa olin töissä ja tiedän ulkoilun tärkeyden ja siellä viihdyin ulkona pitkiäkin aikoja ja kahdesti päivässä. Mutta kotona en vaan jaksa, en viihdy siellä yksin kun ei ole juttuseuraa, tunnen itseni niin tyhmäksi seisoessani siellä kun lapset leikkii..
Minun mielestä jos lapsi ei pääse viikkoihin ulos. :( Lapset kuitenkin tarvitsevat raitista ilmaa ja varsinkin liikuntaa! Sisällä on aika harvalla niin paljon tilaa että tulisi kunnolla liikuttua. Miltä itsestäsi olisi lapsena tuntunut jos sua olisi pidetty aivan terveenä ollessasi sisällä viikkotolkulla, ulos et olisi saanut mennä? Ulkoile nyt hyvänen aika sen lapsesi kanssa! Ei muakaan usein huvittaisi, mutta pakkohan se on, niin kuin moni muukin asia lapsen kanssa.
Kun on lunta ja tuolla ulkona on jotain tekemistä. Voi ottaa pulkan, lähteä luistelemaan, tai muuten vaan touhuta lumessa.
Kyllä me toki kauppareissuja tehdään tohon lähikauppaan parina päivänä viikossa kävellen ja käydään paljon kyläilemässä josta saa seuraa niin itselle kun lapselle. Mutta varsinaista ulkoilua meillä on harvoin. Siksi tykkäsinkin alkuvuodesta kun lapset oli päiväkodissa niin saivat siellä ulkoilla, vaikka kyllä viime vuonna ulkoiltiin PALJON enemmän, joka päivä käytiin ulkona vähintään kerran. Muutto uudelle paikkakunnalle missä en ketään tunne ja missä naapurit tunkee omat lapsensa pihalle sillä sekunnilla kun huomaa että olen siellä niin ei vaan paljon nappaa. Ja asutaan niin pienessä paikassa että kävelemään et pääse ellet halua kierreillä tuolla talojen välissä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-vuotias jaksaa jo hyvin kävellä sen verran kuin on tarvis. Ja sitä pienemmät menee vaikka kantorepussa. Tosin meillä kyllä viime syksynä tähän aikaan 1v 5kk ikäinen kuopus käppäili jo täyttä häkää muiden mukana. Vauhdin ei tarvitsekaan päätä huimata ja voidaan olla yhdessä kohtaa kauan, esim. just majan rakennuksessa.
Onneksi päiväkoti liikuttaa lasta 10x vko. Lapsella on liikuntaharrastus 3x vko. Viikonloppuisin pakotetaan miehen kanssa itsemme pihalle. Ei ne kunnon kamat mitään auta. Ainakaan mua. Mua ainakin tuo pimeys ja harmaus vituttaa ja masentaa. Todella tekopirteää menoa, ei kavereita missään. Pakko yrittää myös lenkkeillä itse, pakkopullaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää ulkoilla säässä kuin säässä. Hyvällä säällä ulkoillaan paljon, huonolla vähemmän.
Ja kyllä meillä varusteita on, mutta meidän lapset osaa leikkiä sisälläkin.
korvattu ulkoilua aika paljon liikkumalla uimahallissa ja jossain sisäpuistossa,ei vaan huvita ola pimeessä..nyt iltasella tunti käveltiin ja kateltiin jouluvaloja=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta illalla ei tonne pimeeseen viittis lähtee. Mua ei sade haittaa ku kaikilla (mulla ja 2 muksulla) sadevermeet päällä. Ulkoilun jälkeen olo on mitä parhain. Jos oon koko päivän sisällä niin on jotenkin tosi väsähtäny olo koko päivän.
Aamupäivällä klo9-11, jos sataa kunnolla tai on TOSI kylmää niin 15.30min.
Iltapäivällä klo14.30-16.
Jaa jos lapset haluu niin vielä klo17 jälkeen, ei nyt niin paljon ku on niin pimeetä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamupäivällä klo9-11, jos sataa kunnolla tai on TOSI kylmää niin 15.30min.
Iltapäivällä klo14.30-16.
Jaa jos lapset haluu niin vielä klo17 jälkeen, ei nyt niin paljon ku on niin pimeetä..
Miksi sinne ulos pitää raahautua 15 minuutiksi jossain ääriolosuhteissa? Mikä on se hyöty jonka siitä saa? Oletan siis tässä olevan kyse jostain rutiinista joka toistetaan joka ikinen päivä.
Minustakin ulkoilu on ihan hauskaa ja kunnon varusteissa nimenomaan metsässä syksyllä ihan huippua, mutta en silti tajua miksi ulos pitää mennä sen menemisen takia jos ei siellä kuitenkaan voi olla kuin 15 minuuttia kun sisälläkin keksii kivaa tekemistä.
meillä on kyllä kunnon sadevarusteet, kun ei mulla ole ajokorttiakaan, ja päiväkerhoon menoa en 5-vuotiaalta ala tietysti sään takia perua. Joskus ulkoilemme myös huviksemme ns. huonollakin säällä ja lapset etenkin keskenään pihallamme. Ennen koin huonoa omaatuntoa, jos olimme vaikka aamupäivän sisällä, en enää. Lapsetkin keksivät hyvin tekemistä kotona. Kaiken kaikkiaan ulkoillaan kyllä riittävästi, kun on noita kerho- ja koulumatkoja yms. lisäksi, mutta en näe mitään hienoa siinä, että kyykötän ulkona tekemättä mitään marraskuisessa sumussa ja harmaudessa lapsen lapioidessa kuravettä ämpäristä toiseen. Joskus se käy vaihtelusta, mutta paineita en enää suostu ottamaan. Lumikelejä odotamme kaikki innolla.
ainakin meillä, ja musta se on ihan ok. Lapset käyvät toki kahtena aamuna kerhossa (jossa ulkoillaan), ja muina aamuina ollaan avoimessa päiväkodissa, muskarissa, jumppasalissa tms eli virikkeitä saavat kyllä. Jos ei edellä mainittuihin mennä, niin mennään puistoon.
Turha itseään soimata, jos ei joka päivä jaksa ulkoilla. Ei ne ulkoile muutkaan, mitä nyt olen pannut merkille, niin aika hiljaista on puistossa siinä kympin kieppeilläkin.
Ei ole sellaista ulkoiluasua keksitty, jossa olisi mukava ulkoilla surkeissa keleissä. Kaikkea olen kokeillut, usko pois. Huppu kuin huppu on epämiellyttävä päässä, kaikki pipot ja päähineet perseestä, materiaalit kutittaa ja hiostaa, näkökenttä rajoittuu lipoista sun muista, hanskat kädessä on hankala tehdä lähes mitä tahansa, jne, jne, jne.
Kyllähän ne varusteet kylmän ja sateen taltuttaa, mutta mukavia ne eivät ole. Älkää nyt viitsikö valehdella itsellenne ja muille. Kesästä ja hellemekoista haaveillen.
Miksi pitää ulkoilla säässä kuin säässä. Hyvällä säällä ulkoillaan paljon, huonolla vähemmän.
Ja kyllä meillä varusteita on, mutta meidän lapset osaa leikkiä sisälläkin.
En todellakaan vie lapsia ulos pimeään ja sateeseen näin syksyllä päiväkoti/koulupäivien jälkeen. Emme kotivuosinakaan menneet ulos jos ei kiinnostanut.
Minusta on ihan hassua ajatella että lasten vuoksi pitäisi raahautua ulos. Meillä se ennemminkin tuntuisi lasten kiusaamiselta jos pitäisi mennä värjöttelemään ulos vaikka lapset puuhailisivat paljon mieluummin sisällä.
Liikkua voi kotonakin. Meillä saa juosta sisällä ja lapset voivat hiki päässä heitellä kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä eteisessä.
Monesti harmittelen kuopuksen puolesta sitä, että esikoisen kanssa ehdimme kotona (=sisällä) tehdä vaikka mitä (siis silloin kun kuopus oli 0-3 v ja esikoinen 3-6 v). Kyllä kotiäitivuosien jälkeen esikoisen monet taidot olivat ihan eri tasolla kuin kuopuksella nyt. Sisällä ehti askarrella, soitella, lukea yms. tunteja päivässä. Eli saman ajan kuin kuopus nyt istuskelee päiväkodin hiekkalaatikolla sateessa.
Ei me paljoa ulkoillakkaan kun sää on tällanen surkee. Tosi inhottavaa mennä ulos.
Alue: Aihe vapaa
niinkään säästä ole kiinni, mutta ulkona ei ole mitään tekemistä ja näillä keleillä menee vaan kaikki talveksi hommatut kamppeet pihalle.
Kengät rymytään asfaltilla ja lätäköissä pilalle, haalarin polvet saadaan kulutettua reiille ym. ei niin kivaa. Eikä niitä vaatteita viitsi joka päivä olla pesemässä.