Miten sanoa EI uusperhe-elämälle nätisti
Mies haluaisi muuttaa yhteen tai ainakin niin, että pääasiassa asuisimme minun asunnossa. Suhde on mielestäni ihan liian tuore moisiin päätöksiin. En ehkä välttämättä koskaan halua (ainakaan seuraavaan 10 vuoteen) muuttaa yhteen. Joskus nopeita päätöksiä tehnyt ja niistä todellakin oppinut. Miehellä lemmikkejä ja monta lasta, pieniäkin, ennestään, itselläni pari isoa lasta vain.
Kuinka siis sanoa ei nätisti, miten perustella todella tunteilla elävälle miehelle että muutoinkin voi elää yhdessä...
Kommentit (27)
se mies etsii talouden- ja lastenhoitajaa niiksi päiviksi, kun omat lapsensa ovat hänen luonaan. Juokse, tyttö, juokse!!!
Ap sai lapset erossa itselleen, mies taas on etävanhempi.
On aivan eri asia asua kodissa missä on ns. elämää ympärillä koko ajan (eli ne lapset) vert. olla yksin tyhjässä kodissa jossa lapset käyvät joka toinen viikonloppu tmv.
Uskon että AP olisi itsekin innokkaampi muuttamaan yhteen jos asuisi valtaosan ajastaan yksin.
Missään nimessä ei pidä tehdä omaa tahtoaan vastaan, mutta kannattaa muistaa tuokin puoli kun miettii miksi toisella kiire muuttaa yhteen ja toisella ei.
Minusta olet erittain jarkevasti lykkaamassa yhteenmuuttoa tulevaisuuteen, kun on noin tuore suhde.
Vaikka lapsia ei kuvioissa olisikaan ja olisitte molemmat sinkkuja, niin siltikin tuntuisi hatikoidylta muuttaa yhteen jo muutamien kuukausien tapailun jalkeen.
Sama tunne tuli minullekin, etta miehen pitaisi ensin osata olla yksin ja etta nyt etsii korvaavaa "laastaria" erohaavoihin ja tyhjyyden tunteeseen.
Mietin myos etta mikahan tilanne miehen exalla on. Monille miehille on kova pala, jos exalla on uusi mies ja ex on silminnahden onnellisempi/ jatkaa elamaansa. Tuntuu etta miehille tulee usein sellainen nayttamisen paikka, etta hei minullakin on uusi rakkaus kuvioissa.
Yksinäisyyttä mies onkin valitellut, juuri tuon etävanhemmuuden vuoksi. Mutta onhan hänellä kuitenkin työnsä ja lemmikkinä jotka arkea pyörittävät hänenkin osaltaan.
Harmittaa jos tässä on itse nyt joutunut laastariksi!!! Näyttelykaluksihan minä en ala.
Tosin miehen edellinen suhde oli ollut "kuollut" jo vuosi pari ennen eroa, vähän niinkuin pakon saattelemana asuneet vielä yhdessä kuitenkin.
AP
Mutta, toivottavasti saat hänet ymmärtämään, ettet halua muuttaa yhteen, ja se ei tarkoita, ettet silti tykkäisi hänestä paljon.
Lastenkin kannalta on fiksuinta asua omilla tonteillaan.
tästä asiasta joudumme miehen kanssa varmaan vielä useasti käymään. Vaikka hän ymmärtäisi, ettei yhteen muuteta niin en suostu myöskään jatkuvaan näkemiseenkään. Halu säilyttää "tietty rauha" lasteni elämässä on tärkeää.
Nautin näkemisistä ihan eri volyymillä kun ei jatkuvasti näe ja saan omaakin aikaa.
Onneksi teitä muitakin samoin ajattelevia on olemassa, ei koe itseään niin oudoksi linnuksi :)
AP
Miksi et halua miestä luoksesi asumaan? Seurusteletteko tiiviisti? Itselläni vielä melko tuore suhde, alle vuosi seurusteltu, mutta koska olemme jatkuvasti yhdessä, niin välillä tuntuu turhalta hoitaa kahta kotia.
ja että sä olet hoitanut pikkulapsi aikasi jo, etkä halua uutta sellaista kokea miehen lasten kanssa. Sano, että katsotaan mikä tilanne on sitten muutaman vuoden päästä.
Minä olen myös tullut siihen tulokseen, että noissa asioissa on turha hätiköidä. Seurustelukin on paljon helpompaa, kun voi hoitaa ne omat perhejutut rauhassa, eikä tarvi sekoittaa kahta perhettä keskenään ja saada kaikkia tulemaan toimeen keskeneään. Ei ne lapset kuitenkaan seurustele, ainoastaan vanhemmat, joten miksi kääntää heidän elämänsää hullunmyllyksi liian aikaisin.
Olen puhunutkin omista mielipiteistäni asiaan mutta en niin suoraan, kuten että, Tarvin myös paljon omaa aikaa, ja se oma on tullut yhä tärkeämmäksi mitä enemmän ikää on tullut... ja se aika jäisi olemattomiin. Näemme silti pari kolme kertaa viikossa, joskus hän yöpyy luonani, minä hänen luona kun omat lapset eivät ole minulla. Mielestäni näemme jo nyt tarpeeksi, vähempikin riittäis.
En näe itseäni SUURperheen äitinä/äitipuolena.
Miten kauan olette seurustelleet?
Minusta teet viisaasti, itsellä samoja ajatuksia uusperheistä. Ei kiitos niille, en näe minäkään itseäni minään ison perheen äitipuolena. Tiedän ettei se ole minua varten.
Kuuntele siis itseäsi. Kuulostaa siltä että mies kaipaa lapsille hoitoapua. Mikä kiire kertaalleen eronneilla, "lapsellisilla" ihmisillä on muuttaa yhteen? Uusperheet eivät ole mitään helppoja kuvioita. Miksi ehdoin tahdoin pakottaa eri taustoista tulevat perheet yhteen, jos on mahdollista olla yhdessä niinkin että molemmat pitävät taloutensa, vaikka siihen asti kunnes lapset ovat lentäneet pesästä?
Kesästä lähtien vasta olemme virallisesti seurustelleet. Mies ei vain tunnu ymmärtävän etten halua nähdä koko ajan kuten hän haluaa. Saatika muuttaa yhteen. Hän kipuilee asian kanssa nyt paljon, todella paljon.
Jos mies roikkuu sussa noin paljon, ei suhteella ole tulevaisuutta, kun itse haluat normaalia suhdetta. Väistämättä sulle tulee jossain vaiheessa vastareaktio, etkä halua nähdä sitä enää ollenkaan. Ties minkä stalkkerin saat siitä niskoillesi.
Yhteen muuttaminen miehen pahan mielen takia olisi järkyttävä erehdys.
ei mielestäni ole normaalia. Eli sinuna sanoisin rehellisesti miehelle, että et hae nyt vakavaa parisuhdetta (ihan turha väittää että hakee, jos ei aio ainakaan 10 vuoteen edes muuttaa yhteen) ja että et halua uusperheen äidiksi.
Niin hänkin sitten voi vapautua etsimään itselleen sopivampaa kumppania. Siinä voittaa kaikki: sinä, koska sinun ei tarvitse alkaa uusperheen äidiksi. Mies, koska hän voi etsiä sellaisen naisen joka haluaa ja lisäksi vielä lapset, jotka kärsisivät suuresti ilkeästä äitipuolesta joka sinusta epäilemättä tulisi.
Onko mies kertonut miksi tällä on niin kiire muuttaa yhteen? Kesästä asti on aika lyhyt aika.
Kuuntele vain sydäntäsi. Kuulostaa myös vähän siltä että tuo ahdistaa sinuakin tuo jatkuva näkeminen ja yhteen muuton ehdottelu.
Minä katselisin nyt ensin parikin vuotta noin ennen mitään isoja liikkeitä. ja kuten sanottu, onko pakko edes muuttaa yhteen?
Mutta jos tuntuu ettet välttämättä halua uusperhearkea, pieniä lapsia jne. niin mies ei varmaan ole se oikea vaikka muuten synkkaisikin.
ja kerro, että sinulla on hyvä näin. Mitään painostusta ei miehen puolelta tarvitse hyväksyä.
Meitä on pariskuntia, jotka asumme jopa eri paikkakunnillakin ja meillä on ollut näin 5v. Mahdollisesti vielä seuraavatkin vuodet. Ja siltikin tai siksi olemme onnellisia.
ja kerro, että sinulla on hyvä näin. Mitään painostusta ei miehen puolelta tarvitse hyväksyä.
Meitä on pariskuntia, jotka asumme jopa eri paikkakunnillakin ja meillä on ollut näin 5v. Mahdollisesti vielä seuraavatkin vuodet. Ja siltikin tai siksi olemme onnellisia.
ilmeisesti siitä, että järjestely sopii molemmille. Ette varmaankaan olisi kovin onnellisia, jos toinen teistä haluaisi kovasti asua koko ajan yhdessä ja olisi katkera siitä että toinen taas ei suostu?
Ihan turhaa mielestäni jatkaa suhdetta, jossa näin perustavanlaatuisesta asiasta (kuin yhteenmuutto ja suhteen tiiviys) ollaan noinkin eri mieltä.
että haluat hänet mutta ei enempää huollettavia, joten haluat pysyä nykyisessä järjestelyssä.
Mies nielee sen tai lähtee kävelemään.-
Missään nimessä et saa ottaa honkkaronkkaaa kotiisi ahdistettuna, siitä ei hyvää seuraa.
Siis lapsethan ei miehellä asu itsellään mutta näkee toki heitä säännöllisesti vapaillaan. Minä olisin onnellinen näin, kun näkisimme harvemmin. En koe, että tarvin tähän elämääni jatkuvaa miehen läsnäoloa ja luulen, että jos niin kävisi ahdistuisin valtavasti. Tarvin tilaa ympärilleni. Ehkä johtuen valtavan sosiaalisesta työstänikin, tarvin vastapainoa, omissa ajatuksissaan oloa, tai omien lasten parissa, pienessä perheessä oloa.
Tykkään miehestä kyllä paljon. Sekö määrittelee tykkäämisen vahvuuden kuinka paljon haluaa yhdessä olla?
seurustelukumppanisi ei osaa olla yksin.
Itse jättäisin tuollaisen tapauksen ihan jo sillä että hän ei luultavasti ole päässyt vielä entisestään yli ja hakee laastarisuhdetta entisensä tilalle.
Nuo ovat sekä miehissä että naisissa kaikkein rasittavimpia; ollaan oltu pitkässä suhteessa ja ekun eron jälkeen ei osata olla yksin, hakemalla haetaan se joku paikkaamaan tyhjyyttä. Tai sitten ollaan aina seurusteltu jonkun kanssa, eli aina eron jälkeen on etsitty se laastari..
Voi kun ihmiset tajuaisivat että se yksin oleminen on aika tärkeä juttu eron jälkeen... Ja en tarkoita sinua ap, vaikutat ihan tolkun ihmiseltä, mutta tuo mies jota tapailet, ei.