miten käsitellä se, että joutuu järkyttävän epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi?

Tee lista.

Jaa paperi kahtia. Toiselle puolen tulee se, mitä sinä olet saanut, materia ja aika, yhdessäolo



toiselle sarakkeelle se, mitä siskosi



samanlainen lista lasten kohdalle.



anna se vahemmillesi näytille, se konkretisoi.



sitten laita välit poikki.

älä ole yhteydessä, lakkaa välittämästä. menee hetki aikaa työstäessä, mutta itselläsi on parempi olla.

Jos jonkun ihmisen kohtaaminen aiheuttaa jatkuvaa mielipahaa, miettisin, onko mahdollista poistaa ihminen kokonaan omasta elämästä. Omien vanhempienkin kohdalla niin voi tehdä.



Oman asenteen muuttaminen on tietysti se ensimmäinen vaihtoehto, mutta tiedät varmaan itse onko se mahdollista. Voithan ajatella itse olevasi omilllaan toimeentuleva aikuinen, kun sisarus on vähän säälittävästi vanhemmissa kiinni oleva reppana.o

Jos sua perintö huolestuttaa, niin lakiosan saat joka tapauksessa mutta muuhun sun vanhempia ei voida velvoittaa.

mitä he menettivät.

joo katsoin just peiliin, näin siellä kiltin ja mukavan tyttären joka on aina tuottanut vain kunniaa vanhemmilleen ja normaaleille vanhemmille olisi ylpeyden aihe. Ja kuten sanoin niin sisaruksia on enemmän kuin minä ja tuo edunsaaja, kyseessä on kuvio jossa kaksi jää kokonaan ilman ja yksi saa kaiken. Joten sorry, nyt ei ole mikään "ap on v-mäinen akka"-juttu kyseessä. Kyseessä on narsistisen vanhemman harjoittama hajoita ja hallitse -vallankäyttö, ja mietin miten suhtautua.



Tuota "listausta" on kokeiltu jo sanallisesti eli yritetty puhua vanhemmille esimerkein mitä yksi on saanut ja muut eivät. Vanhemmat suuttuivat ja haukkuivat kiittämättömiksi kersoiksi joita ei olisi koskaan pitänyt synnyttää. Ei niiden kanssa voi puhua.



Perintö ei kiinnosta sinällään, mutta lastenlasten asema kylläkin (nyt kaksi sisarusta on ilman isovanhempia lapsilleen). Ja en nyt sanoisi ihan reiluksi sitäkään että yksi sisarus saa tuosta vaan lahjaksi yli 200 000 euron talon.



Joten peiliin katsottu, sieltä ei ratkaisua löydy.

Saavat käyttää aikansa ja omaisuutensa haluamallaan tavalla. Jos se häiritsee sinua aina kun tapaatte, niin ehkä parasta on luovuttaa ja lopettaa kiusaamasta itseään. Ja poistua takavasemmalle. Siihen omaisuuteen, mitä ei ole vanhempiesi elinaikana tärvätty, sinulla on oikeus lakiosaan.



Suosittelen unohtamaan ko. ihmiset ja sulkemaan pois elämästäsi aiheuttamasta pahaa mieltä. Ota käyttöön sellainen tyyli, että jos sattuvat tulemaan vaikka lapsesi synttäreille, niin se on kiva juttu ja plussaa ja jos eivät niin sitten tilanne on neutraali, ihan sama.



Jos puolisosi vanhemmat ovat kivoja isovanhepia, niin kiva juttu. Isovanhempien tavoin toimivia ihmisiä on mahdollista hankkia elämään ilman verisukulaisuutta ja se on ihan yhtä hyvä vaihtoehto kuin "oikeat" isovanhemmat.



Paska nakki sinulla :(, mutta jos et voi asialle mitään, niin se on sitten vaan nieltävä ja jatkettava tosieen suuntaan.

ja jos se on noin, niin se on heidän valintansa. Eihän se reilua ole, mutta ei ole olemassa lakia joka määräisi muuta.

Myöhemmin voit toki perunkirjoituksen yhteydessä hakea muutosta muistuttamalla siitä, että ellei talon yhteydessä ole tehty lahjakirjaa, se voidaan tulkita ennakkoperinnöksi.

Mitä lastenlapsiin tulee, niin eikö liene melko turhaa vinkua tuollaisia isovanhempia lasten seuraksi? Hehän ovat jo esimerkkeinä niin huonoja, että lapsille ei liene hyväksi olla heidän seurassaan. Pakottaakaan et voi.

Perinnöstä saat sen rintaperillisen lakiosuuden aina.

Yksinkertaista: olet itsekin todennut ettei niiden kanssa voi puhua, joten älä puhu. Anna olla. Älä suhtaudu mitenkään eli älä ole tekemisissä heidän kanssaan. Ei tuo muuksi muutu. Palaat asiaan sitten kun perintöä jaetaan.

Todennäköisesti on olemassa joku syy, miksi vanhempasi käyttäytyvät noin. Jos syy on sinulle epäedullinen, niin et tietenkään kirjoita sitä tänne.

no kun ei ole mitään syytä, siis mitään mistä tietäisin (ja korostan edelleen että meitä sorsittuja sisaruksia on kaksi). Kuvio on vaan lapsena ollut jo sama että yksi sisarus, nuorimmainen (joka oli pitkän yrityksen tulos ja vanhempien unelmien täyttymys) on ollut suosikki.

Muut kaksi sisarusta ovat kaikkensa tehneet miellyttääkseen ja saadakseen edes vähän rakkautta, on pärjätty koulussa, harrastuksissa, opinnoissa... mutta lapsuuden asetelma on yhä sama, mikään ei ole muuttunut. Ajoittain jo lapsuudessa, mutta vielä vahvemmin aikuisena, on tullut tunne että vanhemmat tuntevat kahta muuta kohtaan jopa jotain vihaa, katkeruutta tai muuta, en osaa tarkemmin eritellä, mutta siis ärtyvät kaikista yhteydenotoista, puhuvat tiuskivaan sävyyn, eivät ole kiinnostuneita mitenkään elämästä jne.

Mutta tee näin: järjestä jotenkin vanhempien tunnustus, että he ovat lahjoittaneet isoja määriä rahaa ja omaisuutta toiselle sisarukselle. Kun heistä aika jättää, lahjoitukset katsotaan ennakkoperinnöksi. Vaikka he merkitsisivät lahjoitukset alle lahjaverosumman, muodostuu siitä iso lahjoitus, jos ne yhteensä ovat esim. omakotitalo. Verottaja haluaa kyllä omansa, älä huoli. Siskosi on myös törkeä, koska hän osallistuu sinun heikomman asemasi ylläpitämiseen.

jotka suunsa avattuaan poistavat epäilykset, ovatko he tyhmiä. Sä kyllä todella olet. En ole ap, mutta hänen puolestaan sanon: haista pee.

Olen äitini "inhokki". Tiedän, että olen ei- toivottu lapsi. Mikään, mitä olen tehnyt ei muuttanut äitini asennetta. Olin vihattu lapsuudessa, murrosikäisenä kaikki oli suoranaista helvettiä äitini taholta, aikuisena yhteydenotot toisinaan pelkkää vittuilua.

Harmi etten katkaissut välejä heti kun pystyin elättämään itseni (18 vuotiaana).

no kun ei ole mitään syytä, siis mitään mistä tietäisin (ja korostan edelleen että meitä sorsittuja sisaruksia on kaksi). Kuvio on vaan lapsena ollut jo sama että yksi sisarus, nuorimmainen (joka oli pitkän yrityksen tulos ja vanhempien unelmien täyttymys) on ollut suosikki.

Muut kaksi sisarusta ovat kaikkensa tehneet miellyttääkseen ja saadakseen edes vähän rakkautta, on pärjätty koulussa, harrastuksissa, opinnoissa... mutta lapsuuden asetelma on yhä sama, mikään ei ole muuttunut. Ajoittain jo lapsuudessa, mutta vielä vahvemmin aikuisena, on tullut tunne että vanhemmat tuntevat kahta muuta kohtaan jopa jotain vihaa, katkeruutta tai muuta, en osaa tarkemmin eritellä, mutta siis ärtyvät kaikista yhteydenotoista, puhuvat tiuskivaan sävyyn, eivät ole kiinnostuneita mitenkään elämästä jne.

lapsuusaikaan liittyy jokin kriisi, rahapula, väsymystä kahden lapsen hoitoon, sairautta tms ikävää ja sitten taas nuorin on hyvien aikojen "toiveiden täyttymys", kuten sanoitkin. Väärinhän tuo tietysti on teitä vanhempia lapsia kohtaan.

eikö sitä yhtä, joka saa kaiken, häiritse tilanne yhtään?



Tosi paska tilanne ap. En osaa antaa muuta neuvoa kuin antaa olla nyt jos kerran mikään ei ole muuttanut tilannetta ja ottaa asia esille perinnönjaossa.

Onko tämä joka saa enemmän itse tyytyväinen tilanteeseen? Mitkä teidän välit on?

ap mistä puhut. Meillä ihan samanlainen kuvio.



Nuorimmalle sisarukselle on kustannettu kaikki ja enemmänkin. Itse olen joutunut hankkimaan vastaavat asiat itse säästämällä tai ottamalla lainaa. Tämän nuorimman opiskelevan sisaruksen elintaso on korkeampi, kuin minun, joka käyn töissä.



Ja kun asian ottaa asialliseen sävyyn, mutta suoraan puheeksi, vastaukset ovat aina ympäripyöreää liiba laabaa. "Aina ollaan teitä tasapuolisesti kohdeltu", "no sinä oot aina pärjänny omillas", "pakkohan se oli ostaa, kaikki sellasta nykyaikana tarvitsee, sinullahan on jo tietokone ethän sinä tartte" jne. Eli eivät myönnä asiaa, vaikka faktat latelee pöytään.

Jotenkin sinun olisi aikanaan hyvä pystyä todistamaan, mitä kaikkea siskosi on saanut ennakkoperintönä. Silloin perinnönjakotilanteessa puntteja voidaan hieman tasata.



Se, että lapsiltasi puuttuu isovanhemmat, on valitettavaa. Mutta haluaisitko edes lastesi elämään noin epäreiluja isovanhempia? Omat isovanhempani ovat kaikki kuolleet ennen minun syntymääni, ja enpä ole koskaan osannut tätä asiaa kummemmin murehtia. Elämäni on ollut oikein hyvää ilmankin. Eipä se siis maata kaada, jos laitat välit poikki näihin ihmisiin.



Jos sen sijaan roikut heissä kiinni mitään saamatta, tilanne voi olla kannaltasi vahingollisempi (ja myös lastesi kannalta). Jos odotat vanhemmiltasi normaalia kohtelua, joudut vain jatkuvasti pettymään ja se vaikuttaa kielteisesti omaan elämänlaatuusi.



Ehdottaisin, että älä pidä enää mitään yhteyttä vanhempiisi. Jos he haluavat joskus olla yhteydessä, voit sen sallia jos käyttäytyvät kunnolla. Muuten elätte perheesi kesken omaa elämäänne ja perinnönjakotilanteessa sitten katsotte, että sisarenne saama ennakkoperintö otetaan huomioon.

se joka saa eniten on tyytyväinen tilanteeseen. Ei halua nähdä toisten pahaa mieltä, vetoaa vain siihen että onhan tämä ok kun se on "vanhempien tahto". Ja onhan se tavallaan totta se perustelu, vanhempien tahtohan se on :(



Sisarusten välit kaikkien osalta ovat aika huonot, siis jopa meidän kahden "dissatunkin" osalta, eli emme ole osanneet edes liittoutua keskenämme. Lienee vanhempieni tarkoituskin.

He kun saavat tehdä rahoillaan ja ajallaan aivan mitä haluavat. Tuollaiset listaukset ja valittamiset eivät auta yhtään, vaan voivat pikemminkin tuoda mielihyvää sellaiselle ihmiselle, jolla on tarkoituskin loukata.



Perinnönjaossa käsittääkseni otetaan huomioon se, että yksi sisaruksista on jo saanut talon vanhempien eläessä. Mitä tulee lastenlasten ja isovanhempien väliseen suhteeseen: senkin voi laittaa jäähylle.



Myös minun vanhemmat ovat maksaneet yhden sisarukseni talon (olivat takaajina), minkä vuoksi mitään perintöä ei ole tulossa. Vanhemmat asuvat takauksen vuoksi itse vuokralla. En ole koskaan ollut tästä katkera, toivon vain että vanhempani saisivat nauttia elämästään. Olen sanonut, että käyttävät nyt kaikki rahansa siihen, että viimeiset vuodet ovat heille itselleen mukavat.

Sen voi ihan konkreettisesti ravistaa pois hartioilta.



Kirjoita kirjallinen luettelo. Kirjaa kaikki. Laita esimerkkejä. Muista olla rehellinen.



Tämän annat heille ja ilmoitat mielellään koko suvun kuullen, että olet pettynyt heihin vanhempina ja isovanhempina etkä aio pitää enää yhteyttä. Ilmoitat asian selvästi ja tyynesti. Kerrot lyhyesti, että he kohtelevat lapsiaan ja lastenlapsiaan epäreilusti, että olet koko lapsuutesi ja nuoruutesi kärsinyt asiasta ja ulkopuolisten suosituksesta päättänyt lopettaa asian tähän, jotta lastenlapset eivät joudu kärsimään noin pahasti epäonnistuneista vanhemmista/isovanhemmista.



Sitten vain painut tiehesi. Sitä he kai vain odottavatkin.



Tämän jälkeen on tärkeää, että korjaat rauhallisesti ja fiksusti kaikki vanhempiesi sukulasiten korviin kertomat vääristelmät. Toteat, ettet ole ahne etkä halua perintöä vaan eniten satuttaa, ettei sitä aikaa ja halua osallistua teidän elämäänne ole. Toki varmasti omakotitalojen ostamisetkin kirpaisevat. Jokainen normaali lapsi miettii, miksi yksi saa ja muut ei.

mutta tuo listausten ja luettelojen teko ei auta, koska vanhemmat kiistävät kaiken (eivätkä siis usko vaikka paperilla asia seisoisi). Väittävät olevansa tasaväkisiä vaikka kaikki nyt näkee mistä on kyse.

uskon että taitavat halutakin sitä että pahoitamme mielemme ja lähettelisimme "listoja", tällöin ainakin ovat vallankahvassa.



Välien poikkaisu on mietinnässä, mutta ovat toistaiseksi ainoat (joskin paskat) isovanhemmat. Tosin en tiedä mitä tuollaisilla isovanhemmilla lapset tekee, tuskin saavat mitään hyvää ja positiivista ainakaan.



Vaikeaa on, voi kun olisi normaalit vanhemmat.