Voinko kieltää miehen lasta tulemasta meille

Miksi vanhemilla on viikko/viikko -systeemi jos isä ei ole kotona "lapsiviikolla"?

Eli en lähtisi kieltelemään vaan keskustelemaan, onko systeemissä järkeä, jos isä ei voi olla lapsen kanssa.

NORMAALIT ihmiset käy töissä. Ymmärrätkö? Kyllähän se lapsi äitinsäkin luona on, vaikka äitikin käy varmaan töissä.

Normaalit ihmiset eivät kuluta työhönsä reilua kolmeatoista tuntia per arkipäivä. Kyllähän isän olisi hyvä noilla viikoilla tehdä lyhyempää päivää, jos matkat vaikka veiskin enemmän aikaa.

Harvassa työpaikassa voi tehdä lyhyempää päivää. Minimi on se 8 tuntia.

tapaamissopimusta olisi hyvä muuttaa. Teidän tapauksessa aivan järjetöntä vuoroviikko systeemi, koska isä ei ole kotona.

Keskustelun ja muutoksen paikka on.

Normaalit ihmiset on töissä! Kai sinä sen ymmärrät?

Sä siis kuitenkin olisit valmis sanomaan omalle lapsellesi, ettei hän saa teille tulla jos vain mies niin sanoo?

Mutta sanoisitko omalle lapsellesi, että ei, sinä et saa tulla tänne enää kuin joka toinen viikonloppu (hyvällä tuurilla) koska uusi miehesi ei sinusta pidä, eikä halua enää että sinusta aiheutuu ylimääräistä hommaa.

Olisitko valmis kieltämään omaa lastasi tulemasta toiseen kotiinsa?

en ole ap. Kysyn edelliseltä: miksi näet vaan tämän asian näin päin?

Entäs sinä itse?

Jos sinulla olisi sama tilanne: lapsi vuoroviikoinm sinulla ja vuoroviikoin isällään, silloin kun lapsi on sinulla, olisitkin töissä koko ajan aamusta iltaan etkä näkisi peraatteessa lastasi ollenkaan?

Tekisitkö sinä niin?

Vai lyhentäisitkö työpäivääsi niin päivinä ja viikkoina kun lapsi asuu sinun luonasi?

Harva työnantaja antaa tehdä lyhyttä päivää.

kysy siltä mieheltäsi, mitä sä täällä itket? Sulle on jo sanottu, yrität nyt täältä saada yhden myöntävän vastauksen, että joo voit kieltää tulemasta.

Jos mä oisin sun mies, eroaisin susta. Oot ihan typerä ja lapsellinen.

Eikä tuo kovin terve ratkaisu olisi muutenkaan.



Mutta ongelmahan ei ole siinä, että lapsi on teillä. Vaan ongelmana on miehen ylipitkät työpäivät.



Ja ongelma ei siten myöskään ratkea lapsen olemista rajoittamalla, vaan keskustelemalla miehen kanssa todella perusteellisen hartaasti siitä, että mitkä miehen arvot ovat, mitä hän käsittä minkäkin asian merkitsevän, millä tavalla hän näkee lapsen parhaan, jne.



Keskusteleminen ei ole kiukuttelemista ja nalkuttamista. Se on keskustelemista ajan kanssa silloin, kun molemmat ovat keskustelulle avoimia. Jos keskusteluyhteyttä ei löydy kotona, niin tässä maassa on ammattilaisia, jotka osaavat auttaa sen yhteyden löytymisessä. Perheasiain neuvottelukeskuksesta voi kysyä aikoja.

Keskustelisin tilanteesta miehen kanssa. Todennäköisesti lapsikin olisi mieluummin enemmän isänsä kanssa kuin äitipuolensa.

Mutta mitä kieltämiseen tulee... jos joku kieltäisi lastani tulemasta kotiini tai edes vihjaisi siitä, ei se olisi enää minunkaan kotini.

Ja tämän vuoksi en tule koskaan elämään uusperheessä. En halua kasvattaa muiden lapsia. Oma kotini tulee aina olemaan myös lapseni koti, lapsen isällä sama ajatus lapsen suhteen.

Saavat koko sydämestään tuntea, kuin rakastettuja he ovat.

niitä harrastuksia klo 20 asti ja syö baarissa, kun on niin kiire harrastuksiin. Sitten lopulta eroa tuosta miehestä ja anna sen pärjäillä ilman talouskonetta.

näillä perustein:

Mies on arkena kotona klo 19 (lähtee klo 6.30 aamulla) joten minä hoidan ruoanlaitot, siivoukset. Lapsi 11-v olisi siis yksin aamut, iltapäivät aina pitkälle iltaan jollen olisi täällä. Käyn itsekin kokopäivätyössä niin EN JAKSA ylimääräisiä sotkuja ja yksinkertaisesti en HALUA olla tuon pennun kanssa kaksin niin paljoa (joka toinen viikko).

Olet ollut tietoinen miehesi lapsesta ja valintasi tehnyt, joten otapa se vastuu nyt. Toki miehelläkin on mitä suurimmassa määrin vastuu lapsensa inhimillisen päivän järjestämisessä mm. järjestämällä työnsä lapsen edun mukaisesti. Olet ilmeisesti itse lapseton, se paistaa naiivista suhtautumisestasi lapsiin. Et ole päässyt vielä aikuisuuden vaiheeseen, jossa kaikkea ei jaeta sinun ja minun tehtäviin vaan yhteisiin, pitkäntähtäimen tehtäviin. Sinulta puuttuu jousto, empatia ja kyky ajatella lasta ihmisenä. Olet siis sitä mieltä, että et ole osallinen miehesi lapseen, niin et ole myöskään hänestä vastuussa. Tämä on naurettavan itsekäs ajatuskin, mikäli meinaat jatkossakin olla ko. parisuhteessa. Oletko kuullut lähimmäisen vastuusta tai välittämisestä...

Mikä meitä aikuisia vaivaa, kun ollaan niin itsekkäitä jatkuvasti, että ei osata ajatella lapsen parasta missään vaiheessa??



Ap mieti nyt itseäsi, ihan oikeasti!



Lapsi tarvitsee turvallisia aikuisia elämäänsä. Sinä olet tuohon heidän kuvioonsa tullut ja sinun tehtäväsi on hoitaa oma osuutesi kunnialla. Yritä ajatella lapsen parasta ja olla hänelle hyvä.



Aikuisena voit vaikuttaa asioihin. Keskustele miehesi kanssa ja selvitä olisiko hänellä mahdollisuus huomioida lastaan enemmän sekä sopikaa selvät pelisäännöt, miten se aika hoidetaan, kun miehesi on työssä. Yhdessä teidän on sovittava nämä asiat.



Lapsen asema on valitettavasti huonompi. Hänenkö on tyydyttävä siihen, mitä aikuiset hänelle tarjoavat. Ole sinä se rakastava ja hyvä aikuinen, jota tuo lapsi tarvitsee elämäänsä!!



Muussa tapauksessa etsi itsellesi lapseton mies.

Edelleen minä ihmettelen.



Täällä mammat vastailee, että ap on itsekäs ja "minulle oma lapseni on ykkösasia elämässä ja tärkeintä " jne jne.



Niin minullekin omat lapseni.

JOS tilanne olisi se, että lapseni joutuisi olemaan koulun jälkeen yksin kotona klo 19 saakka, näkisin hänet vain iltapalalla - - alkaisin miettiä, onko olemassa toista vaihtoehtoa.



En kuvittelisi, että puolison pitäisi hoitaa lapsiani.



Miksi ap on kylmä ja tyly ihminen?



Entäs se isä? Hän ei ole -ollenkaan- lapsensa kanssa, hän sysää vastuun lapsen arjesta puolisolleen, vaikka tämä ei ole lapsen äiti eikä halua/jaksa huolehtia toisen lapsesta.



Miksi isä ei itse ota vastuuta lapsestaan??!!! Miksi isä ylläpitää viikko-viikko-systeemiä, jos isä itse ei edes ole sen lapsen kanssa, vaan lapsesta huolehtii "äitipuoli" ja sitten oma biologinen äiti ns. äiti-viikolla.



Ymmärsin, että lapsi haluaisi, että se olisi isä, joka olisi illalla kotona ja ottaisi vastuuta, huolehtisi hänestä. Vai luinko tuolta oikein? Lapsi EI sano, että tämä on hyvä. Lapsi sanoo, että haluan isän.



Myös ap haluaa, että isä huolehtisi lapsesta, hän ei jaksa , ei halua. Mitä väärää tässä on?



Miksi se isä ei huolehdi lapsestaan? Ja kun ei pysty, ei halua, ei voi - kannattaako tuollaista systeemiä ylläpitää? KEnen etu se on? Lapsen? Isän - ei tarvitse maksaa elatusmaksuja?



Ap hyvä - keskustele vakavasti miehesi kanssa. Hän on isä lapselleen ja hänen tehtävä on huolehtia lapsestaan, ei sinun.

Meillä on myös uusioperhe, johon kuuluu lapsi miehen aiemmasta avioliitosta sekä yhteinen. Mies kantaa pojastaan pääosin vastuun. Homma toimii meillä erittäin hyvin. Poika on erittäin tervetullut ja ihana.



Juttelin huvikseni mieheni kanssa tianteestasi: hänen mielestään miehesi toimii ennenkaikkea väärin. miehesi tulisi hoitaa velvollisuutensa lastaan kohtaan: hänen tulisi biologisena vanhempana järjestää aikaa, eikä hoidattaa lastaan sinulla.



Tuon ikäinen lapsi on jo paljon kavereidensa ym harrastuksensa parissa ja töiden jälkeen ( vaikka tekisikin normaalimpaa päivää), aika lapsen kanssa on kortilla.



Turha teidän on haukkua äitipuolta: miehen on kannettava vastuu lapsestaan. Toki äitipuoli auttaa silloin tällöin, mutta pääasiallinen hoitovastuu on ehdottomasti biologisilla vanhemmilla.

A. Jos biologinen vanhempi ottaa reilusti suurimman osan vastuusta. Lasta ei hoidateta äiti-/ isäpuolella



B. Sovitaan kodin yhteiset pelisäännöt, joita noudatetaan



C. Äiti-/isäpuoli jaksaa yrittää tulla toimeen lapsen kanssa ja on joustava eikä liian tiukka/tarkka.

Vaan SINÄ olet..

Ja tämän vuoksi en tule koskaan elämään uusperheessä.

Jos mieheni kuolisi tai ero tulisi, niin en usko, että tulisin elämään uusperheessä. Varmasti kykenisin rakastumaan uudelleen ja seurustella voisin. Mutta näitä tällaisia ketjun kaltaisia hässäköitä en kaipaisi, joten luultavasti ratkaisisin tilanteen niin, että meillä asuisi vain minä ja lapset.

näillä perustein:

Mies on arkena kotona klo 19 (lähtee klo 6.30 aamulla) joten minä hoidan ruoanlaitot, siivoukset. Lapsi 11-v olisi siis yksin aamut, iltapäivät aina pitkälle iltaan jollen olisi täällä. Käyn itsekin kokopäivätyössä niin EN JAKSA ylimääräisiä sotkuja ja yksinkertaisesti en HALUA olla tuon pennun kanssa kaksin niin paljoa (joka toinen viikko).

Viimeistään teininä tuo lapsi tajuaa että vihaat häntä ja hän joko lopettaa vierailut isänsä luona, tai sitten hän alkaa kapinoimaan sinua vastaan kunnolla.

Luuletko tosiaan ettei lapsi tajua ettet pidä hänestä?

Sori nyt vain mutta itsepä lähdit leikkiin mukaan menemällä yhteen miehen kanssa jolla on lapsia edellisestä suhteesta. Kestä kuin aikuinen tuo OMA päätöksesi.

Ja tämän vuoksi en tule koskaan elämään uusperheessä.

Jos mieheni kuolisi tai ero tulisi, niin en usko, että tulisin elämään uusperheessä. Varmasti kykenisin rakastumaan uudelleen ja seurustella voisin. Mutta näitä tällaisia ketjun kaltaisia hässäköitä en kaipaisi, joten luultavasti ratkaisisin tilanteen niin, että meillä asuisi vain minä ja lapset.

"äitipuolellani" oli, ja on edelleen, se asenne että hänen lapsensa ja "Karin" pennut/kakarat ja todellakin saimme tämän tuntea nahoissamme. En enää käy isäni luona jos "äitipuoli" on kotona, enkä suostu tapaamaan tuota ihmistä muutoinkaan, enkä etenkään anna lapsiani hänen hoitoonsa, en vaikka isäni olisi siinä.

Toki en voi määrätä sitä, että jos ero tulisi, että aloittaisiko mies uuden suhteen jne. mutta omalta osaltani voisin katsoa sen että en sotkisi lapsia uusperhekuvioihin. Toivon myös että sen mahdollisen eron sattuessa, mies ei alkaisi tekemään uusia lapsia, mutta sitähän minä en tosiaan voi määrätä..

Olen tosissani ajatellut asian niin, että jos ero tapahtuisi, en aloittaisi uutta suhdettakaan ennenkuin lapset ovat aikuisia ja tämäkin sellaisen ihmisen kanssa, jolla on itsellään aikuiset lapset.

viikossa miehen jälkeen.

Oikein klassinen ilkeä äitipuoli

jos isä ei ole kotona "lapsiviikolla"?



Eli en lähtisi kieltelemään vaan keskustelemaan, onko systeemissä järkeä, jos isä ei voi olla lapsen kanssa.