Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tuntemattomalle soittaminen puhelimella pelottaa? INHOAN sitä, erityisesti töissä...
23.11.2012 |
Jos esim. asiakas soittaa minulle päin, niin kaikki on ok, mutta jos minun pitää soittaa asiakkaalle, niin ahdistun ihan hirveästi. Lykkään ja lykkään niitä puheluita, ja ahdistus vain kasvaa ja esimies kyselee että oletkos jo soittanut... argh
Mikä tähän auttaa?
Kommentit (10)
Olen luullut olevani tämän kanssa aivan yksin! Kaikki kaverini rakastavat juoruta puhelimessa ja soittelevat usein toisilleen. Minä en pidä sitten yhtään puhua kenenkään kanssa puhelimessa. Minulle soitot ovat onneksi harventuneet. Viestiä joskus en pitäisi pahana.. vaikka kyllä ne asiat saa päivitettyä taas nähdessäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:06"]Täällä kans yks toimittaja, jolla on soittokammo. Siis etenkin kun pitäisi haastattelua tehdä. Muut, henkilökohtaiset virallisten asioiden (lääkäri yms) hoito eivät niin haittaa - paitsi jos joku on kuuntelemassa. Helpointa on soittaa kelle tahansa jos on yksin.
En tiedä syistä niin tarkasti, hermostuttaa ja jännittää, pelkään että keskeytän toisen vahingossa, menen ihan lukkoon, en osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Puhelimessa puhumisessa on vain jotain perin juurin vaivaannuttavaa. Kasvotusten puhumisessa ei. Voisiko tämä olla ylipäätään sitä, että meillä minunlaisillani on sellainen outo hahmotuskyky, että tuntuu vaikealta puhua muuten kuin kasvotusten? Tuntuu vain tyhmältä ja hermostuttavalta puhua johonkin kapulaan? Voisiko olla jotain tällaista?
[/quote]
ohoh, olisi voinut olla minun kirjoittama juttu paitsi että en ole toimittaja. Soittaminen ahdistaa heti enemmän jos joku on kuulolla. Mikäköhän tähän auttaisi?
Mua ahdistaa soittaa toisten kuullen puhelimella :| Aika hankalaa oli töissä.
Mua myös ahdistaa. Mutta oon huomannut, että ei kannata lykätä asiaa, vaan kannattaa vain painaa sitä luurin kuvaa heti, niin ei voi enää perua soittamista. ;)
Mulle tosin töistä soittelu on helpompaa kuin yksityisten virallisten asioiden hoitaminen.
Ja olen toimittaja. Ei kovin hyvä yhdistelmä olla puhelinkammoinen toimittaja. Tosin on meitä muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en halua soittaa kellekään ikinä, en töissä enkä kotona. Ja ahdistun myös kun esimies kehottaa soittamaan tai kyselee joko soitit. Toivon aina, ettei asiakas vastaa. Tätä ongelmaa ei ole jos soitan jollekin toiselle työtään tekevälle, esim viranomaiselle, vakuutusyhtiöön tms.
Muuten oon kyllä ihan sosiaalinen ihminen, mutta sekä töissä että yksityiselämässä hoidan kaiken mahdollisen mieluummin sähköpostilla tai muuten netin kautta, kuin soittamalla. Mä kammoan puhelimessa puhumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
googlella löytää kyllä vertaistukea.
Vierailija wrote:
Olen luullut olevani tämän kanssa aivan yksin! Kaikki kaverini rakastavat juoruta puhelimessa ja soittelevat usein toisilleen. Minä en pidä sitten yhtään puhua kenenkään kanssa puhelimessa. Minulle soitot ovat onneksi harventuneet. Viestiä joskus en pitäisi pahana.. vaikka kyllä ne asiat saa päivitettyä taas nähdessäkin.
mulla sama että soittointoisia kavereita löytyy ja kun sanoin että kirjoittaa mielummin viestiä niin yksi otti sen loukkauksena. Miksei voi vaan ymmärtää että kaikki ei tykkää puhelimesta
Alue: Aihe vapaa
Täällä kans yks toimittaja, jolla on soittokammo. Siis etenkin kun pitäisi haastattelua tehdä. Muut, henkilökohtaiset virallisten asioiden (lääkäri yms) hoito eivät niin haittaa - paitsi jos joku on kuuntelemassa. Helpointa on soittaa kelle tahansa jos on yksin.
En tiedä syistä niin tarkasti, hermostuttaa ja jännittää, pelkään että keskeytän toisen vahingossa, menen ihan lukkoon, en osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Puhelimessa puhumisessa on vain jotain perin juurin vaivaannuttavaa. Kasvotusten puhumisessa ei. Voisiko tämä olla ylipäätään sitä, että meillä minunlaisillani on sellainen outo hahmotuskyky, että tuntuu vaikealta puhua muuten kuin kasvotusten? Tuntuu vain tyhmältä ja hermostuttavalta puhua johonkin kapulaan? Voisiko olla jotain tällaista?